Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Vilan päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Vilan päiväkirja lähetetty Ti Huhti 11, 2017 12:55 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Vilan päiväkirja

Vilanna d'Azuré, "Vila" | musta FWB-tamma | omat sivut
Omistaja: Isabella Sokka | Hoitaja/vuokraaja: Josefin Berggård



Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm Ti Elo 08, 2017 5:32 pm, muokattu 2 kertaa


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty Ti Heinä 25, 2017 1:38 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
14.7.2017 | Käyntimaasto

Huh miten mahtava fiilis, eräs työprojekti on nyt alta pois. Toki uusi tehtävä on jo tiedossa ja minun pitäisi sännätä artikkelin kirjoituksen kimppuun, mutta jostain syystä en aikonut aloittaa sitä tänään. Haluan ensin nauttia edes yhden päivän ajan tunteesta, että hommat on tehty. Olin nukkunut hieman liian vähän, mutta heräsin silti erittäin pirteänä. Ilmakin näytti hyvältä ja päätin lähteä maastoon. Jotenkin Eela ei vain napannut, sillä olen ratsastanut rakkaalla tammalla lähiaikoina suorastaan liikaa – kahdella muulla kun on valtava tiineysvatsa. Vilan varsominen ei kuitenkaan ole tapahtumassa vielä muutamaan kuukauteen, joten voisin hyvin kiivetä ilmapallon selkään ja käydä hieman tallailemassa. Olen maastoillut Vilalla alusta asti ja neito on suhteellisen varmajalkainen, mutta kuitenkin vielä nuori. Joku kaveri olisi siis kiva löytää. Pohdiskelin hetken ja muistelin Amandan kiukkuisen kiireistä naamaa tänä aamuna. Joo ei, en pyytäisi siskoani. Nyt voisi olla sopiva hetki tutustua johonkin tallilaiseen. Ei muuta kuin tallitupaan mars!

Kävelin tallikäytävää pitkin hymyillen, kun tajusin, ettei täällä välttämättä olisi ketään näin aikaisin. Talli vaikutti harmillisen tyhjältä ja hiljaiselta. Ei ääniä missään. Olin jo kääntymässä takaisin, kun aistin ihanan kahvintuoksun leijailevan nenääni. Jonkun on ollut pakko keittää sitä! Uudella tarmolla astuin tallitupaan ja olihan siellä joku, hassun Hanin sinitukkainen vuokraaja Minka.
"Minka, moi!" tervehdin hymyillen ja hyökkäsin samalla kahvin kimppuun. "Moi", Minka mutisi melko hiljaa ja mietin, olisiko tytöllä rohkeutta lähteä matkaani. No, ei auttanut kuin kysyä.
"Ootko ajatellut alkaa maastoilla Hanin kanssa? Onhan se maastossa aika haastava, mutta se olisi sille varmasti hyvää harjoittelua", kiirehdin perustelemaan yllättävää kutsuani.
"Oonhan mä sitä ajatellut. Ollaan käyty maastossa jo maasta käsin, mutta olisi se selästäkin käsin kiva", Minka vastasi ja katsoi minua vähän yllättyneenä.
"Voisin tulla vaikka Vilan kanssa mukaan. Ei sua ois tänään huvittanut lähteä maastolenkille? Ihan käyntilenkille vaan kun Hani on vielä niin arvaamaton", ehdotin kohteliaasti, ja jätin visusti mainitsematta sen, ettei Vilakaan ollut kovin kokenut tai etten ollut koskaan ratsastanut sillä ilman satulaa. Hassua, en edes tajunnut ensin ajatella, ettei satula tietenkään mahtuisi sille.
"Kaipa me voitaisiin lähteäkkin. Tulisi sitten sekin testattua", Minka sanoi ujosti hymyillen.
"Hienoa!" huudahdin ilostuneena, joskin myös vähän jännittyneenä. Hiton satulattomuus ja tietysti tallituvassa oli kaikista epävarmimman ponin vuokraaja, kun päätin kysyä ensimmäistä madollista seuralaista! Vaikka no, ei kai saisi manata. Vila on pääasiallisesti rauhallinen ja Hanista ei voi täysin tietää. Sehän saattaa olla vaikka millainen maastomopo, lohduttelin itseäni samalla kun hain hajamielisenä Vilan harjat ja suitset. Kehtaisikohan sitä virittää vaikkapa riimunnarusta kauhukahvan tamman kaulalle..?

Ehdin rauhoitella itseäni ja puunata Vilan oikein kunnolla sillä aikaa, kun Minka haki Hanin laitumelta asti. Rillaa ei jaksanut kiinnostaa Vilan poistuminen tarhasta. Tamma vain tuhahti pulleuksissaan ja jatkoi ruohon mussuttamista. Huokailuista päätellen sillä alkoi jo olla tukalaa varsavatsansa kanssa, enkä kyllä yhtään ihmettele. Vila sentään vaikutti vielä oikein pirteältä. Pistin Vilalle vielä pintelit joka jalkaan ja sitten siirryimme tallipihalle. Kiipesin mustan palleron selkään hyvin hyvin varovasti penkin avulla, mutta eipä Vila vaikuttanut häiriintyvän. Onneksi olin pieni ja kevyt.

"Valmista?" huikkasin Minkalle ja tytön nyökkäyksestä ohjasin Vilan kohti metsäpolkuja. Hani kuului vähän tanssahtelevan meidän takana, mutta onneksi Vila ei välittänyt. Tamma vaikutti mammamaisen rennolta ja rauhalliselta, onneksi. Hormonit voisivat vaikuttaa toisinkin... Itse lenkki meni hyvin. Kävelimme reippaan tunnin vaihtelevissa maisemissa, välttäen kaikista raskaimmat mäkiset reitit. Muutaman kerran kuulin ja huomasin, kuinka Hani seikkaili omiaan meidän takana. Minka pysyi kuitenkin ihanan rauhallisena ja ylipäätään kyydissä. Vilan pullea tiineyspeppu toimi hyvänä stopperina Hanin spurteille. Pääsin lenkin aikana juttelemaan Minkan kanssa ja yllättymään, että tällä on ollut myös omia hevosia. Tai no, toisaalta se ja tämän äidin valjakkokasvatit selittävät, miksi tyttö on niin luonteva hevosten kanssa.

Kiitin Minkaa maastoseurasta ja hoidin Vilan huolellisesti ennen tarhaan viemistä. Tamma vaikutti todella pirteältä ja terveeltä, onneksi. En malta odottaa, että varsavuoden jälkeen pääsen kunnolla treenaamaan sitä. Kaiken kukkuraksi olen löytänyt Vilalle ihanan hoitajan, joka aloittaa jonakin päivänä. Saattaa olla, että sovimme jo päivästä ja minä vain unohdin. Joka tapauksessa, elämä vaikutti aika kivalta taas. Voisinkin mennä valmistamaan jotain kevyttä lounaaksi ja sen jälkeen raahaamaan läppärini huvimajalle. Ruusutarhaa katsellessa artikkeli saattaisi jopa edistyä, vaikka uhosinkin pitäväni vapaapäivän.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

3 Taustaa ja tutusmista lähetetty Ti Elo 08, 2017 1:52 pm

Josefin B.

avatar
Vuokraaja
08.08.
Uudet ratsastushousut tuntuivat jaloissa hieman kireiltä, mutta näyttivät hyviltä. Loin vielä viimeisen vilkaisun peiliin, josta minua takaisin tuijottivat huolestuneet kasvot, tällä kertaa vain kevyellä päivämeikillä varustettuna. Tummansinisien ratsastushousujen taskuja koristivat kauniit kimaltelevat kruunujenmuotoiset yksityiskohdat, jotka sopivat kauniisti yhteen mustan bling bling -koristetun vyön kanssa. Vaalea t-paita oli kevyt ja yksinkertainen vaihtoehto, joka sopi kesäisen lämpimään säähän loistavasti. Tummanruskeat hiukseni olin kietaissut huolitellun huolettomasti poninhännälle, jolloin latvat laskeutuivat mukavasti olkapäilleni.

Nappasin eteisestä matkaan laukun, jonne olin pakannut aina tarpeelliset tavarat, kuten puhelimen ja lompakon, sekä isomman kassin, jossa suurimman osan tilasta veivät kalliit turvavarusteet ja uutuuttaan kiiltelevät pehmeänahkaiset ratsastussaappaat. Jalkoihin päätin matkan ajaksi napata jotkin kevyet jalkineet, jotka eivät tosin soveltuneet tallihommiin aivan täydellisesti.

Olin odottanut tätä päivää siitä asti, kun olin käynyt kokeilemassa Eelaa. Ratsastus ei ollut sujunut yhtä hyvin kuin olisi toivonut, mistä johtuen Isabella olikin alkanut kyselemään tarkemmin ratsastushistoriastani.
“Aivan. No mutta nyt tiedän, sinähän olet se Berggård. Silloin ihmeteltiinkin, että mihin hävisitte, oli sitä kaikenlaista juttuakin liikkeellä… mutta mitä niistä vanhoista nyt..”, Isabella ei ollut sen halukkaampi kuin minäkään nostamaan vanhoja, jo haudattuja, mutta arven jättäneitä tapahtumia esille. Olisin ollut tottakai utelias kuulemaan tarkemmin Auburninkin historiasta, mutta en viitsinyt sitten itsekään ruveta utelemaan.

Onnekseni minun ei tarvinnut haudata tätä unelmaa toista kertaa. Toisaalta se olisi varmasti ollut oikea ratkaisu äitiä ja kaikkea tätä sotkuakin ajatellen, mutta nyt kun tunsin itseni valmiimmaksi tähän kuin koskaan aiemmin, en vain voinut heittää koko unelmaa hukkaan. Isabella kertoi, että Eelasta oli ollut muitakin kiinnostuneita ja että hän yrittäisi löytää tammalle mahdollisimman sopivan ratsastajan, mutta ilmeisesti ei ollut täysin aikoinaan sivuuttanut ratsastustuloksiani, sillä hän päätti kertoa Vilasta.

Vila oli kuulemma nuori FWB-tamma, jonka kilpauraa oli vasta hieman aloiteltu ja etenkin esteillä löytyi vielä kehitettävää. Nyt tamma oli kuitenkin kantavana, mikä tietysti tarkoitti, että voisin ainoastaan hoitaa tätä. Toisaalta oli vain hyvä tutustua hevoseen aluksi maastakäsin kunnolla, jolloin myös ratsastukseen saisi varmasti ihan erilaisen syvyyden. Lisäksi Isabella oli luvannut, että tänä aikana, kun Vilalla ei voisi ratsastaa, saisin lainata tallin muita estehevosia - Eelaa ja Riepua - esimerkiksi estevalmennuksiin, jolloin saisin taas tuntumaa satulaan ja apuihin ennen Vilan selkään kipuamista. Nämä suunnitelmat kuulostivat minusta oikeastaan täydellisiltä, jos nyt mitään täydelliseksi voi sanoa. Ehkä tämä oli sitä kohtaloa, ainakin tämä kaikki tuntui samalla kerralla sattumaksi liian epäuskottavalta.

Saapuessani tallin pihaan, näytti se kaikessa komeudessaan melkoisen tyhjältä. Autio piha loi viileitä iltapäivän varjoja nurkkiin ja sai kaiken näyttämään kuin joltain epätodelliselta hahmotelmalta taustallaan kaunis vanha kartano. Silmäiltyäni hetken ympärilleni huomasin liikettä ratsastuskentällä, joten päätin suunnata siihen suuntaan.

Jo kaukaa tunnistin hevosen: Eela. Tumman tamman selässä keikkui blondi, arviolta samanikäinen, ellei hiukan nuorempi, päässään Charles Owenin klassikkokypärä ja jalassaan siistit violetit ratsastushousut, tämä kaikki siistiä ja varakkaan näköistä, mutta samalla siitä huokui kuitenkin niukkuus rahassa. Mutta eihän se voinut olla.. Tälläisessä paikassa, kuin Auburn, pelkkä vuokraaminen maksoi omaisuuden ja omaisuudella tarkoitin nimenomaan keskituloisen luokan varoja. Pienen hetken tunsin hienoisen kateuden pistoksen, mutta se olin vain lyhyt poispyyhältävä hetki. Sitten tunsin itseni jälleen äärimmäisen onneliseksi ja muistin, että Eela ei välttämättä olisi minulle edes sopivin..

“No mutta hei, pitkästä aikaa!” Kentän laidalta ratsastusta seurannut Isabella tervehti minua iloisesti.
“Hej vaan! Joo, täällä ollaan lopultakin, toivottavasti jatkossa hieman useamminkin”, hymähdin, mutta katseeni säilyi kenttää ympäri kiertävässä ratsukossa. Kevyt tuntuma suuhun. Eela heilautti häntäänsä silloin tällöin sähäkästi, mutta vaikutti muuten rennolta, luottavaiselta.. Isabella ilmeisesti huomasi tämän sillä:
“Eikö näytäkkin kivalta. Kaja Rajamäki on Eelan uusi vuokraaja, kerroin hänelle muuten juuri sinusta. Sanoin vain, että voisit tulla joku päivä vähän ratsastamaan Eelalla, jos hän ei ehtisi”
“Mmm joo, kiva. Ajattelin että voisin tänään tutustua vihdoin paremmin Vilaan”, kerroin suunnitelmistani.
“Aivan, sinähän olet vain nähnyt tamman kertaalleen. Vila on laitumella tällä hetkellä, mutta jos jaksat odottaa, voin tulla mukaasi hakemaan sitä. Ja näyttää samalla vähän paremmin paikkoja”, vilkaisu ranteessa olevaan kelloon, “puolen tunnin päästä ehdin sopivasti”, Isabella lupaa.
“Kiitos.”

4 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty Ke Elo 09, 2017 4:02 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Ihanaa saada sinutkin aktiiviseksi mukaan porukkaan! Vila ottaa rapsuttelijan vastaan innolla. Eelan ja Riepun lisäksi meille saattaa olla tulossa uusi esteheppa tuntikäyttöön, mutta palataan asiaan myöhemmin. Saat kuitenkin ehdottomasti osallistua valmennuksille heti kun siltä tuntuu, ratsu järjestyy kyllä! Ja itse asiassa Vila laiduntaa tallipihassa kaikista isoimmassa tarhassa. Kun se varsoo, ovat Vila ja Rilla vauvoineen kaikki samassa tarhassa jälleen kerran (toistaiseksi Vila on yksin Rillan ja vauvan viereisessä tarhassa). Varsominen alkaa olla jo lähellä, sillä pullean Vilan nisät alkavat olla jo niin turvonneet ja 11 kuukautta alkaa olla pian käsitelty...


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

5 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty To Elo 10, 2017 8:51 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
10.08.2017 | Varsanpapana syntyi <3

Yöstä asti on ollut hälytystila ja stressi, omistaja ei ole siis nukkunut silmäystäkään. Huomasin eilen illalla Vilalla vahatipat ja tamma pyöri levottomana, joten ei kai siinä auttanut muuta kuin ottaa silmäterä oikein kunnon tarkkailuun. Aamulla soitin tallille eläinlääkärinkin, mutta Vilalla oli vaan tukala olo vatsansa kanssa. Varsa antoi vielä odotuttaa. Vasta illalla kahdeksan aikaan se sitten syntyi - eikä eläinlääkärin edes tarvinnut avustaa. Vila hoisi varsomisen reippaasti ihan itse. <3 Nyt Rillan pariviikkoinen tammavarsa on saanut itselleen komean poikaystävän, tumman ja syötävänsuloisen läsipään. Varsinaiseksi poikaystäväksi pikkuorista ei kuitenkaan Rillan vauvalle ole, sillä molemmilla on Fellu isälinjassaan. Mutta hei, katsokaapa nyt millainen komistus se on! Ihan mieletön. <3 Hymyilin äärettömän leveästi, pistin Josefinille whatsapp-viestin Vilan varsasta ja ryhdyin räpsimään ihanuudesta kuvia. Instagramini olisi pian pelkkiä varsakuvia täynnä!

- Isabella


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

6 Onni on tämä pieni ihme lähetetty To Syys 14, 2017 10:34 am

Josefin B.

avatar
Vuokraaja
08.09.2017
Kun olin ensimmäisen kerran nähnyt Vilan valtavan mahansa kanssa, olin ollut varma, että tamma varsoisi minä hetkenä hyvänsä. Toisaalta oli jotenkin mahdotonta ajatella, että sieltä syntyisi pian pieni hevonen, olento, jolla olisi korvat, suuret ja holtittomat jalat, sekä pieni viuhtova häntä. Ja silti minulla oli kuitenkin jo selvä visio siitä, että tuleva otus tulisi olemaan ori, ja että sillä olisi emänsä tavoin otsassaan kaunis valkea läsi.

Niinhän siinä sitten kävikin. Illalla kahdeksan aikaan tuon maagisen WhatsApp-viestin saavuttaessa minut olin parhaillaan valmistamassa itselleni iltapalaa tarkoituksena tuijottaa loppuilta Netflixiä. Jo nähdessäni viestin lähettäjän puhelimeni aloitusnäitöllä, alkoivat sormeni tutista niin että viestin avaaminen oli lähes mahdotonta.

Vaikeinta oli keksiä syytä, miksi minun täytyi lähteä ulos niin myöhään juuri sinä iltana. Äiti oli kuullut paljon juttuja humalaisista nuorisojengeistä, eikä näin ollen koskaan pitänyt ajatuksesta, että lähdin ulos kylällä niinkin aikaisin illalla, kuin puoli yhdeksältä. Eihän toki minua koskaan estellyt, sillä ainakin minun luullakseni uskoi, etten koskaan voisi tehdä mitään sellaista. Lähinnä hän pelkäsi että minulle sattui jotain. Vaikka olin kuinka yrittänyt uskotella tälle, etten ollut enää mikään lapsi, ei hän vain tuntunut ymmärtävän sitä. Ehkä osin sen takia, että isä oli niin paljon poissa. Äiti ikään kuin yritti korvata minulle sen huolenpidon ja turvan, josta jäin isäni poissaolojen takia paitsi. Se oli kuitenkin ollut aina enemmän este kaikelle. Mutta nyt, kun olin jo 18 äitinikin oli lopulta ymmärrettävä, että alkaisin pärjätä omillanikin.

"Heippa, mä lähen käymään kylällä", huikkasin olohuoneeseen päin, mistä kuulin tietokoneen näppäimistön naputtavan äänen.
"No hei sitten, mihin aikaa olet takaisin?" Kysymys ärsytti minua, mutta huokaisten syvään kerroin etten tiennyt tarkkaa aikaa, mutta että tulisin kello yhteentoista mennessä.

Jotenkin nämä sanat ja tämä ilta vain tuntuivat lopulta murtavan kaiken edellisen. Lopultakin sain liikkua kuten muut nuoret, mennä omia menojani. Toki äiti saattoi edelleen huolestua myöhäisistä kotiintuloajoista, mutta tuntui kuin hän olisi lopultakin oivaltanut sen, etten ollut enää mikään 12-vuotias, jonka perään sai koko ajan olla kyselemässä, jos päästi hänet vahingossa hetkeksi silmistään.

Nyt paljon myöhemmin, kun katselin varsavauvan menoa tarhassa, en voinut olla kuin ymmälläni siitä tunteesta, joka löi vasten minua voimakkaana. Coco, joka oli Rillan varsa ja Verdiksi nimetty Vilan varsa olivat aivan valloittavan ihania. Samaan aikaan, kun ne saivat sydämen pakahtumaan rakkaudesta, olivat ne aivan hulvattoman hauskoja. Leikki alkoi niin, että Verdi nappasi Cocoa korvasta, jonka seurauksena Coco lähti jahtaamaan oria. Verdi oli uskomattoman nopea ja taitava laukkaamaan, mutta Cocopa olikin ketterämpi käännöksissä ja osasi aina yllättää. Lopulta Coco sai kiinni Verdin hännästä, johon Verdi vastasi aina pukilla. Silloin tälllöin pukki oli niin suuri, että Verdi menetti tasapainonsa sen johdosta ja teki tämän potkun perään kuperkeikan tai toisenkin. Välillä, kun varsat erehtyivät yrittämään leikkiä Vilan ja Rillan kanssa, saivat ne kyllä jöötä sen mukaan. Parempi kuitenkin niin, sillä Cocossa ja Verdissä taisi olla tosissaan aika paljon riesaa.

Tänä syyskuisen hyytävänäkään iltana, kun istuin jälleen Vilan ja Verdin karsinassa ja kirjoitin tätä Vilan päiväkirjaan en voinut olla hymähtämättä jutulle. Verdi oli koko kyseisen ajan leikkinyt vesiautomaatilla ja puuhaillut karsinan toisessa nurkassa, mutta nyt se lähestyi minua innokkaana. Varsa kumartui katsomaan kirjaa sylissäni, mutta päätti jättää sen sikseen ja nuuhkaista vuorostaan kasvojani. Sen hengitys vasten naamaa tuntui lämpimältä ja turpakarvat kutittivat. Siinä hetkessä en voinut olla onnellisempi. Tiesin, että Verdi kasvaisi pian isoksi ja se vieroitettaisiin. Samaan aikaan odotin sitä innolla ja kauhulla. Varsasta oli tullut kuluneen kuukauden aikana hyvin rakas, mutta odotin jo sitä, kun pääsisin ensimmäisen kerran hyppäämään Vilan selkään. Tosin sitä ennen minun olisi vielä parannettava taitojani toisten hevosen kanssa.

7 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty To Syys 14, 2017 3:32 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Varsat on <3. Ja sinulla on ehdottomasti lupa osallistua valmennukseen Vilan mammalomapaluuta odotellessa. Voit tulla vaikkapa seuraavaan nuorten ryhmän valmennukseen Eelalla, Riepulla tai Lefalla. Toivottavasti ratsulaina ei vaan aiheuta tarpeetonta kateutta vakivuokraajissa... Joka tapauksessa sinulla on minun ja Amandan lupa ratsastaa muita kunnes Vila on taas iskussa. Smile


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

8 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty Su Loka 29, 2017 7:26 pm

Josefin B.

avatar
Vuokraaja
29.10.
Pysäytin harmaan Audini Auburnin puoliksi autiolle parkkipaikalle. Koska oli sunnuntai-ilta, oli oman 18-vuotis syntymäpäivälahjakseni saamani auton lisäksi pihassa ainoastaan kaksi kaaraa. Oli jo niin pimeää, että pihassa ei nähnyt kovin kauas, onni oli että lyhtypylväät valaisivat tieni täältä talliin. Kolea kostea ilma pyrki tunkeutumaan minun kevyen toppatakkini läpi ja vetäistessäni tallin ovea kiinni perässäni, oli viima tarttua kiinni raskaaseen oveen.

Tallissa oli onneksi ihanan lämmintä. Tuoksui hevoselta ja tuoreilta heiniltä. Nyt, kun Verdi oli vieroitettu ja Vilan mammaloma oli virallisesti ohi, pääsisin viimein treenaamaan tammaa. Tänään olin kuitenkin vain suunnitellut juoksuttavani tamman, sillä enhän nyt suoraan voinut hypätä sen kyytiin ja ruveta kunnon treeniin. Lisäksi Vila oli ratsastettavuudensa osalta minulle vielä täysi ylläri. Eikä sillä kyllä sen puoleen ollut lihaksiakaan.

“Mites Vilan kanssa?” Mikael G oli ilmestynyt hoitopaikalle herättämään minut ajatuksistani. Olin tutustunut häneen aiemmin jotenkin pintapuolisesti tallivintin siivoustalkoissa.
“Eipä mitään kummempia, paitsi että ajattelin kokeilla juoksuttaa tammaa tänään ekaa kertaa”, hymyilin, oli piristävää saada seuraa, sillä en vieläkään tuntenut tallilaisista varmasti puoliakaan.. “tallivuoroa tekemässä vai?”
“Jep, vielä tunnin verran. Kannattaa sitten odottaa vähän ennenkö noi edelliset tulee tuolta, meinaan et varmaan halua jäädä välikädeks kissatappaluihin”, Mikael virnisti. Olin varma, että jos hän olisi ollut vähänkin nuorempi.. Joka tapauksessa jäin pohtimaan Mikaelin sanojen merkitystä, vaikka mies oli tunnettu juuri tuollaisista heitoista.

Se, että maneesi oli tyhjänä, tuntui aikamoiselta luksukselta. Olin myös tyytyväinen tilanteeseen, sillä en todellakaan toivonut muiden tuijotuksia tällä hetkellä. Vila oli ilmeisesti käynyt viime päivien aikana jo pyörähtämässä maneesissa sillä tamma sen kummempia miettimättä suuntasi ympyrälle pidentäessäni hieman liinaa. Pari kierrosta molempiin suuntiin, sitten hölkkää ja lopuksi laukkaa, jossa Vilalla sitten olikin jo hieman enemmän höyryjä päästeltävänä. Koko ajan tamma kulki kuitenkin ympyrällä kuuliaisesti eikä vaatinut juuri työstämistä tahdin muuttamiseksi. Kumpa kaikki olisi aina niin helppoa. Myös selästä käsin..

9 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty Su Loka 29, 2017 8:40 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Kiitokset tamman hyvästä hoidosta! Vihdoin alkaa olla käsillä se aika, kun kärsivällisyytesi palkitaan. Olen ratsastanut Vilalla muutamia kertoja ja tamma on kieltämättä melkoinen raketti. Juoksuttaminen on enemmän kuin viisasta ja sitä voisi jatkaa vielä hetken. Tulen mielelläni valvomaan ja neuvomaan, kun uskallat kiivetä tamman selkään ensimmäistä kertaa. Seuraavaan Kalla CUP:n saat kuitenkin osallistua vielä Eelalla.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

10 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty Ma Loka 30, 2017 3:56 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
30.10.2017 - Kouluratsastusyritys

Osuuteni aamutallista oli valmis ja olin ehtinyt syödä työajalla kevyen lounaan. Käväisin toimistossa tekemässä kasvoilleni ja hiuksilleni pikasiistimisen, ennen kuin talliin alkaisi virrata kävijöitä. Vaihdoin ylleni viininpuna-mustat ratsastusvaatteet ja nappasin kypärän ja hanskat mukaan. Raipan voisin täysin varmasti jättää kaappiin. Mukavan jännityksen kourissa kävin hakemassa Vilan sisään pienestä tuiskusta, joka ei ollut aivan vettä eikä lunta. Nyrpistin nenääni moiselle moskalle, joka ei osannut päättää koostumustaan.

Vein Vilan suoraan hoitopaikalle odottamaan ja nappasin tamman päältä märän sadeloimen mukaani lämpimään satulahuoneeseen kuivamaan. Keräsin tamman tarvikkeet ja iloisena palasin rapsuttelemaan uljasta, mutta levotonta mustaani. Hajamielisenä harjasin kosteaa tammaa varmaankin melko pitkään ja moikkailin ohikulkevalle väelle rekisteröimättä kasvoja sen kummemmin. Varustin tamman huolellisesti ja talutin sen visusti katetun käytävän keskellä kulkien maneesiin. Vila asteli hermostuneesti kun kiipesin suoraan sen selkään. Tamma ampaisi uralle vauhdilla ja jouduin jarruttamaan sen hyvin vaivalloisesti pysähdyksiin, jotta saisin satulavyön kiristettyä.

Olin iloinen reippaasti alkavista alkukäynneistä, vaan vähänpä minä tiesin. Muutaman hassun kierroksen jälkeen Vila totesi, että maneesi oli helvetin pelottava paikka yksinäiselle puoliveriselle. En kuullut tai nähnyt ikinä mitään, mutta Vila näki ja kuuli. Tamma syöksähti säännöllisesti eteen ja sivulle tai kieltäytyi menemästä kulmiin. Keräsin ohjat käteen aiemmin kuin olin aikonut ja hiki alkoi virrata. Hiton tammat! Ajattelin, että reippaampi askellaji saisi mustalle muuta ajateltavaa. Vaan kun ei. Vilalla oli edelleen samat vainoharhaiset ajatukset, mutta reippaampi vauhti. Tasapainoni oli monta kertaa koetuksella neitokaisen epämääräisissä syöksähdyksissä turvaan möröiltä.

Vaihdoin suuntaa kevyessä ravissa ja koetin tehdä raviväistöä, kun kuulin maneesinovelta vihellystä. Tilda saapui Fellun kanssa – kukas muukaan, kuin itse Amanda vanavedessään. Vila syöksähti pienellä pukkiloikalla väistön kerrallaan päätepisteeseensä ja näin Amandan katseessa pahaa enteilevän tuikahduksen. Hitto, sisko jäisi aivan varmasti katsomaan. Tilda sentään koetti pitää katseensa hienovaraisesti sivussa ja keskittyä siihen, ettei hänen musta orinsa hörhöilisi tammalle turhia.

Vila kuitenkin ehti ottaa lisäkierroksia ärsyttävästi lurittelevasta orista. Ajattelin – taas turhan toiveikkaana, että ehkä laukassa se ei ehtisi välittää. Lopputuloksena roikuin tammani kyydissä useamman kierroksen ajan hallitsematonta kiitolaukkaa, ja hikeni oli yhä enenevässä määrin puhdasta tuskanhikeä. Ääniavuin (rauhoittelevin kirosanoin) sain Vilan hidastamaan näyttävään ravuriraviin. Tamma puuskutti ja pärski ja heitti ympäristöönsä valkoista vaahtoa. Korvat sojottivat taivaissa eikä peräänannosta ollut tietoakaan.

Vaivalloisesti sain Vilan hermostuneeseen käyntiin ja keskityin tekemään pelkästään pysähdyksiä, peruutuksia ja pienenpieniä voltteja. Koetin olla välittämättä Amandan varmasti hyvin ivallisesta hymystä ja polttavasta katseesta, jonka tunsin jatkuvasti selässäni. En välittänyt Tildasta ja Fellusta, vaan valtasin maneesin itsekkäästi. Nainen oli kuitenkin tahdikas ja väisteli meitä hienosti. Vila rauhoittui hiljalleen ja laskeutui pärskien muotoon. Tahti alkoi olla järkevä ja askeleet vähemmän hosuvia.
”Bravo!” huudahti tuttu, ivallinen ääni katsomosta. ”Saat ratsastettua tammasi käynnissä muotoon. Maankuulu kouluratsastaja ja ratsuttaja Isabella Sokka, hoitaa laaturatsulle ravurin ravin ja päättömän kiitolaukan. Jatka toki.”

Käänsin Vilan heti ympäri kohtaamaan rakkaan blondin silmästä silmään ja puolustauduin kiukkuisesti.
”Kokeilisit itse! Nuori tamma on seissyt lähes vuoden mammalomalla ja kerännyt voimiaan. Eikä se ole muutenkaan vielä valmis ratsu. Pidin sen sentään käsissäni enkä pudonnut”, kiukuttelin, ja vältin kiroilun vain vaivoin.
”Vai pidit käsissäsi! Oli niin nätti väistö teillä kun tulin maneesiin ja kiva koottu laukka. Ratsastaisin sitä paremmin koska vaan”, Amanda jatkoi ylpeillen.
”Ratsasta vaan. Tulen mielelläni joskus katsomaan. Oikeastaan voisit startata Vilalla kilpailuissa, niin koko talli voi todistaa ylivoimaisia ratsastustaitojasi”, sanoin mäkättäen ja puoliksi leikilläni. Vila ei todellakaan ollut valmis.
”Kiinni veti”, typerä ja itseriittoinen siskoni vastasi. ”Mutta, siinä tapauksessa sinä hyppäät minun hevosellani ja paremmin sijoittunut on voittaja.”
Purskahdin nauramaan ääneen. ”Sisko rakas, ei olisi reilua viedä tikkaria lapsilta. Voittaisin Riepulla tai Lefalla leikiten.”
”Siksi et menekään niillä. Saat hypätä Leevillä, niin ollaan samalla viivalla. Mutta vain kaikista pienimmän luokan, en halua että katkot sen kintut”, Amanda hymyili ja nyrpisteli samalla ajatukselle Leevin katkenneista kintuista.

Tuhahdin tyytymättömänä – Leevi menisi todennäköisemmin näyttävällä piaffella esteiden sekaan kuin hyppäisi niiden yli. Tai sitten se loikkisi omia laukkaväistöjään esteiden välissä esteratsastajan painoavuista hämmentyneenä. Helvetti. Kokeilin kuitenkin puristaa Vilaa ihan pikkiriikkisen ulkopohkeella ja asetin hieman ulospäin, samalla sisäpohkeella tukien. Käyntiväistön sijasta tammani hypähti ylöspäin potkaisten samalla kiukkuisesti. Tästä koulutaidonnäytteestä kierosti innostuneena hihkaisin siskolleni. ”Sovittu! Häviäjä on surkea ratsastaja ja tekee marraskuun ylimääräiset aamutallit. Ja kumpikaan ei sitten koeratsasta kilparatsuaan.”  

Käänsin Vilan kohti toista päätyä ja huolehdin ryhtini äärimmäisen suoraksi. Kuulin Amandan ärsyttävän hymähtelyn lisäksi hämmentynyttä naurua - katsomossa oli siis muitakin. No, eiköhän pieni vedonlyöntimme paljastuisi joka tapauksessa. Kilpailuja odotellessa en varmasti läpiratsastaisi Vilaa yhtään enempää - ja annoinkin tammalle pitkät ohjat loppukäyntien merkiksi. Ratsastaisin Leevillä koko kilpailujen tiukimmat tiet, tarvittaessa vaikka laukkapiruetteja hyödyntäen. Minun täytyisi vain toivoa, että hyppytaidoton iso ori ymmärtäisi astua pikkuesteiden ylitse ja voitto olisi taattu.  


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

11 Vs: Vilan päiväkirja lähetetty To Marras 02, 2017 4:17 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
2.11.2017 - Höntsäilyä

Olin suhteellisen väsynyt, sillä aamutalliviikon lisäksi editoin tutkimuksestani kirjoittamaa artikkelia iltaisin. Mokoma ei tuntunut valmistuvan millään. Onneksi Jonathan oli oppinut, että minulle ei kannattanut puhua ihan heti ensimmäiseksi aamulla. Tallityöt maistuivat yllättävän hyvin ja täytyihän jonkun taata Annalle lomaa - näemmä se olin taas minä. Kroppani tuntui mukavan väsyneeltä, mutta mieleni teki ratsaille.

Päädyin taas Vilan karsinalle, sillä uudet tammani saisivat pitää vielä vapaapäiviä ja tottua talliin rauhassa. Harjasin mustan huolellisesti, laitoin varuiksi jalkoihin suojat ja varustin tamman. Nappasin juoksutusliinan ja heitin ratsastusviltin tamman selkään.

Hetken mielijohteesta lähdin taluttelemaan Vilaa tallitietä pitkin. Onneksi tämä reitti oli sentään valaistu. Ajatuksissani kuljin reippaasti kävelevän, valppaan nuoren neidin rinnalla ja sain vain vaivoin vältettyä murskatut varpaat. Vila ei kuitenkaan säikähtänyt mitään, vaikka minulla olikin pitkä liina juuri sen varalle. Käännyimme risteyksessä takaisin ja tamman askeleet reipastuivat entisestään, kun suunta oli tallille päin.

Maneesista kuului huudahduksia ja rytmikkäitä laukka-askelia. Edelliskertaisesta yleisöstä lannistuneena ja yksinäisyyttä kaivaten talutin Vilan autiolle kentälle. Heitin englantilaisviltin aidan reunalle, loin hyväksyvän silmäyksen pohjaan ja lähdin juoksuttamaan Vilaa. Onneksi kenttää oli lanattu päivittäin ennen pakkasia - siihen ei ollut jäätynyt yhden yhtäkään kumparetta tai muodostunut jyrkkää uraa. Onneksi olimme Amandan kanssa antaneet tiukat ohjeet siitä, että myös kenttä täytyi pitää ratsastettavassa kunnossa vuoden ympäri. Jonathan - tai joku muu reipas - oli käynyt jopa ripottelemassa lumisen pinnan päälle purua, joka oli jäätynyt lumen pintaan. Pito oli oikeastaan aika hyvä. En ollut vielä laittanut hokkeja, vaikka niille olikin paikat kengissä.

Vila riekkui liinassa aikansa. Annoin sen hyvin pitkälti valita askellajinsa (laukkaa ja pukkilaukkaa molempiin suuntiin), kunnes rauhoitin tamman raviin. Kuntoilu tekisi sille kyllä hyvää, mutten halunnut tammalle venähdyksiä tai lihasjumeja. Riehumisen jälkeen täytyi jäähdytellä vaikka väkisin. Olin mielessäni uhonnut, etten liikuttaisi Vilaa lainkaan ennen Amandan uhmakasta Kalla CUP -osallistumista, mutten kuitenkaan halunnut rikkoa tammaa tai nolata Amandaa täysin. Vedonlyönti oli oikeastaan aika hauska idea - jotain niin lapsellista, että tuntui kuin revittelisimme Amandan kanssa enemmänkin. Pipon löystäminen ja epätäydellinen kilpailusuoritus voisi tehdä meille molemmille ihan hyvää.

Hymyilin, kun ajattelin tulevaa ratsastuskertaani Leevillä. En ollut ikinä ratsastanut orilla, joten olisimme varmasti melkoinen näky esteillä joka tapauksessa. Hiljensin Vilan äänelläni käyntiin ja lyhensin liinan. Talutin tamman aidan viereen, nakkasin viltin sen selkään ja kiipesin itse perässä. Kevyt lumikerros narskui kavioiden alla, kun ohjasin tamman kiertämään rauhallisessa käynnissä kenttää ympäri. Olin ajatuksissani ja vasta Vilan säpsähdys havahdutti minut.
"Sori, ei ollut tarkoitus pelästyttää!" Annan ääni. Käännähdin vaikeasti satulassa.
"Ei se mitään, en olisi huomannut kuitenkaan. Sekaan vain", hymyilin.

Tallipiha näytti aavemaiselta, kun pelkät keinotekoiset ulkovalot valaisivat maisemaa. Anna talutti Epin kentälle ja oli juuri sulkemassa porttia, kun hämäryyden keskeltä kuului vastalauseita.
"Odota me tullaan kanssa!" Julia talutti Valerieta rivakasti perässään ja livahti samalla portinavauksella kentälle.
Myös Rasmus seisoi pihamaalla kuin arpoen, tullako vielä neljänneksi suurelle kentälle. Maneesista kuului edelleen huudahduksia - ketähän sielläkin oikein treenasi? Lara tanssahteli jo hermostuneena, kun Rasmus ei heti tehnyt päätöstään. Arvasin, että mies olisi mieluiten treenannut kaikessa rauhassa.

"Tuu vain Rasmus tänne sekaan, pohja on tosi hyvässä kunnossa. Lähden ihan just tämän hullun mustani kanssa häiritsemästä, vaikka kyllä tänne mahtuisi muutenkin."
Anna ja Juliakin kääntyivät katsomaan ja liittyivät mukaan maanittelemaan Rasmusta. Mies luovutti naisylivoiman edessä, eikä varmaankaan kehdannut näyttää liian happamalta. Ehkä seuramme olikin hänelle ihan ok, tai sitten rapsakka syystalvinen ilma voitti ruuhkaisemman maneesin. Varsinkin, kun isolla kentällä mahtui kyllä kulkemaan muista välittämättä. Tulin hyvälle tuulelle tallilaisia katsoessa ja Vilakin tuntui rennolta. Kävelimme vielä vartin verran ilman sen suurempia pyrähdyksiä ja teimme sitten kunnon ratsastukselle tilaa.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa