Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Laran päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Laran päiväkirja lähetetty La Heinä 01, 2017 7:38 pm

Rasmus A.


Hevosenomistaja
Living Art, "Lara"
8-vuotias tummanruunikko hannover
sivut

asuu karsinassa 13
kesän laitumella
omistaja: Rasmus A.

2 Vs: Laran päiväkirja lähetetty La Heinä 01, 2017 7:51 pm

Rasmus A.


Hevosenomistaja
lauantai 1. heinäkuuta 2017

Jos joku olisi pyytänyt mua kuvailemaan Laran uutta tallipaikkaa, mä olisin luultavasti jotenkin painanut alas sen loistokkuutta, ollut mainitsematta mahonkipuista maneesia ja solariumia ja kameravalvontaa joka karsinassa. Mä itse tiesin, että lämmitetty maneesi ja tilavat karsinat olivat hevosia varten vähintään yhtä paljon kuin omistajia, mutta joku muu olisi ehkä nähnyt sen toisin – ettei mulle kelpaisi mikään muu.

Mua olisi ehkä jollain tapaa vähän hävettänytkin se, miten mieletön lukaali koko Auburn oli, vaikka oikeasti mä olin vain oppinut nauttimaan siisteistä ja toimivista tiloista Saksassa ollessani ja kaipasin sitä samaa fiilistä hevoseni nykyiseenkin tallipaikkaan. Kaikista vähiten mä halusin vastata kysymyksiin siitä, millaista tallivuokraa Sokan siskokset pitivät ja miten mulla oli varaa maksaa se.

Tosiasia nimittäin oli se, että ei mulla itselläni ollutkaan varaa, mutta onneksi ketään ei kiinnostanut Lara ja sen uusi koti ja mä vältyin kysymyksiltä.

Kävin hakemassa tamman Minnalta yksin ja ajoin sen Auburniin niin varovasti, että sadan kilometrin matkaan meni kaksi tuntia. Mä olin käynyt kartanolla kerran aiemmin tutustumassa talliin, mutta mä en siltikään osannut olla hämmästymättä, kun suihkulähde ilmestyi näkyviin mun kaartaessa pihaan. Se oli jopa mun mielestä ehkä vähän liikaa.

Lyhyt, ruskeatukkainen Isabella oli meitä vastassa ja mä olin kiitollinen, että olin varannut matkaan reilusti aikaa ja olin sitä myöten jopa vähän ajoissa perillä. Isabella kätteli mut napakasti ja kyseli, miten matka oli sujunut. Nainen oli asiallinen, ystävällinen mutta ei mitenkään liian lämminkään, ja mä luulin että me tultaisiin ihan hyvin toimeen.

”Jos sopii, niin voisin viedä Laran vasta huomenna laitumelle”, mä ehdotin ja aloin laskea kopin lastaussiltaa alas. ”Sille varmaan riittää tarhailu tänä iltana. Voisin laittaa sen karsinaan siksi aikaa, että sen purettua tavarat.”

Isabella tuli pyytämättä apuun lastaussillan kanssa ja otti takapuomin irti, kun mä sain Laran irti. Tamma oli hiestä vähän kostea ja peruutti vauhdilla alas, korvat luimussa ja häntä kiukkuisesti viuhtoen.

”Sen karsina on tuossa kakkosoven luona”, Isabella kertoi ja lähti näyttämään mulle oikean boksin. Mä en osannut tulkita, katseliko nainen Laraa kiinnostuneena vai arvioiden. Tamma oli ehkä vähän pyöreässä kunnossa, se munkin täytyi myöntää, mutta liika pehmeys karisisi siitä treenin aloittamisen myötä varmasti pian. Muuten se näytti ihan kivalta, oli iso ja hyvärakenteinen, karismaattinenkin jollain tapaa.

Kun me oltiin jätetty Lara toipumaan matkasta tilavaan, valoisaan turvekuivitettuun karsinaan, Isabella lähti näyttämään mulle vielä sosiaalitilat ja varustehuoneen. Larankin kaapissa oli paikat kahdelle satulalle, vaikka ei mulla ollut sille kuin estepenkki. Hetken aikaa mä mietin tuovani sinne mun toisen hevosen Benkun vanhan koulusatulan edes näön vuoksi, ennen kuin mä tulin jokseenkin järkiini.

Vaikka Auburn olikin mieletön, ei se ollut kuin talli vain. Tuskin kukaan tulisi arvioimaan mua tai Laraa sen perusteella, montako satulaa sen varustekaapissa oli. Tai jos arvioisikin, niin mitä sitten.

Me oltiin tultu Auburniin elämään omaa elämäämme. Mä en ollut tullut tekemään kavereita tai herättämään tunteita mun varustevalinnoilla, aiheuttamaan kateutta sen paremmin kuin pahennustakaan. Mä en välittäisi siitä, mitä muut meistä ajattelivat – mä keskittyisin vain ja ainoastaan Laraan, sen hyvinvointiin ja kehittymiseen.

Niin mä päätin, ja sen päätöksen myötä purin kaikki tuhannet tavarat ennätysvauhtia paikoilleen ja lähdin sitten kävelyttämään Laraa. Mä kerroin sille, että tämä oli nyt sen uusi koti, ja näytin sille kaikki hienoudet joita tallin ympäristöstä löytyi. Se suhtautui tapansa mukaan vähän varauksella kaikkeen, ja ihan erityisesti se jännitti suihkulähdettä.

Se suihkulähde oli liikaa, sillekin.

3 Vs: Laran päiväkirja lähetetty Su Heinä 02, 2017 2:27 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Uutta porukkaa sen kun saapuu - ihanaa, mutta uuvuttavaa. Eilen meille muutti Lara, hivenen pyöreähkö puoliveritamma. En voinut olla huomaamatta Hannover-kantakirjan polttomerkkiä, mikä herätti uteliaisuuteni välittömästi. Katsoin tammaa heti tarkemmin ja uusin silmin. Kaunis pää, hyvä rakenne, hyväkuntoinen kiiltävä karva ja jalkojen asennot hyvät. Talliin taluttaessa liikkui hyvin, vaikka kuljetussuojat hivenen haittasivat tarkastelua. Lara vaikuttaa rennolta muttei veltolta, ja Rasmus kyllä kertoikin tamman olleen kilpahevonen. Epäilemättä tästä tammasta sai hienoja varsoja. Poika itse oli nuori ja hoikan komea, ei mikään pälättäjä vaan vähän salaperäinen. En oikein saanut hänestä heti selvää. Toisaalta oikeasti taitavat harvoin pitävät hirveätä melua itsestään. Kiinnostavaa nähdä, mitä näistä kahdesta irtoaa kun valmennukset saadaan käyntiin!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

4 Vs: Laran päiväkirja lähetetty Su Elo 27, 2017 3:21 pm

Rasmus A.


Hevosenomistaja
lauantai 27. elokuuta 2017

Lara oli majaillut Auburnissa jo melkein kaksi kuukautta. Kesä oli tapansa mukaan mennyt nopeasti – kun hevonen oli ollut laitumella, mä en ollut höntyillyt tallille edes päivittäin vaan tehnyt pirusti töitä ja reissannutkin jonkun verran. Laran laihdutuskuuri ei siis ollut edennyt ihan toivotusti. Parikymmentä kiloa se oli pudottanut pelkän muuton tuoman stressin ansiosta, mutta saanut ne nopeasti takaisin vihreällä olleessaan. Nyt se tuntui jo rennommalta ja hyvin uuteen talliin sopeutuneelta. Lara ei ollut mikään laumaeläin, mutta laitumella se oli muiden tammojen kanssa viihtynyt suhteellisen hyvin, tai ainakaan se ei ollut tullut langoista läpi tai alkanut tukkanuottasille toisten kanssa.

Oltiin me jonkun verran treenattukin. Mä olin osallistunut sen kanssa sekä koulu- että estevalmennukseen Auburnissa ja päässyt siten kokeilemaan kummankin tallinomistajasisaruksen valmennustaidot. Niissä ei ollut mitään valittamista, päinvastoin; oli kyllä suoranainen onnenpotku että me oltiin päästy tallille, jossa pääsi valmentautumaan säännöllisesti.

Valmennuksissa Lara oli tehnyt tauosta huolimatta hyvin töitä ja erityisesti sileällä yllättänyt mut vastaanottavaisuudellaan. Hyppy sillä ei kulkenut ihan yhtä kevyesti ja itsevarmasti kuin ennen mammalomaa, mutta mä olin päättänyt antaa sille aikaa ja olla kiirehtimättä turhaan kohti kisakenttiä. Voima ja varmuus palaisi takaisin ajan ja toistojen myötä. Kun mä jo tiesin, miten lahjakas Lara parhaimmillaan oli ja mihin asti sen kanssa voisi hyvänä kautena päästä, ei mun kannattanut työntää sitä äärirajoille ennen kuin se olisi siihen valmis.

Noin ylipäätänsä mäkin olin viihtynyt Auburnissa ihan kivasti. En ollut vielä liiemmin tutustunut muihin hevosenomistajiin tai vuokraajiin, mutta pääsääntöisesti porukka vaikutti mukavalta. Oli kiva päästä treenaamaan porukassa, jossa kaikilla oli sopivasti kunnianhimoa: puskatalleilla sitä vähän puskautui itsekin. Auburnissa mä olin sparrannut itseni asettamaan mulle ja Laralle uusia tavoitteita ja myös pyrkimään niitä kohden päämäärätietoisesti. Kentällä keventelyt ajatukset jossain ihan muualla olivat jääneet kokonaan pois, ainakin jos joku katsoi.

Auburniin oli tullut kesän mittaan uusi tallityöntekijä, pari uutta hevosta joista toinen kai tallin oma, ja pari varsaakin. Mun sisäinen hevoskasvattajani oli ne nähdessäni alkanut taas suunnitella varsaprojekteja, kunnes mä muistin että toistaiseksi Lara oli mun ainoa tamma eikä sitä laitettaisi enää tiineeksi ennen kuin me oltiin kisattu SM-skaboissa. Jos silloinkaan.

5 Vs: Laran päiväkirja lähetetty Ti Elo 29, 2017 7:07 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Kiva kuulla, että olette viihtyneet! Vaikka on kyllä totta, että sinun naamaasi ei ole näkynyt ihan niin usein kuin joidenkin muiden. Toisaalta rento ja rauhallinen paluu mammalomalta tuskin on huono ratkaisu Larallekaan, ainakin se pääsee palautumaan kunnolla. Nyt sitten vain kovennatte pikku hiljaa treeniä - syksy on siihen juuri sopiva aika. Kilot karisevat sitten kyllä kuin itsestään. Ja vielä sinäkin pääset kunnolla sisään talliporukkaan, ei muuta kuin tupaan kahville ja juoruilemaan muiden kanssa!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

6 Vs: Laran päiväkirja lähetetty La Syys 23, 2017 3:38 pm

Rasmus A.


Hevosenomistaja
lauantai 23. syyskuuta 2017

Arvatkaapa kuka oli muuttanut hevosineen Auburniin? No, Luodin Julia tietenkin.

Mä en edes muista milloin viimeksi olin pitänyt hevosta tallilla jossa Julia ei olisi ollut. Thank god Lara oli ollut Auburnissa ensin, muuten Julia varmasti luulisi että mä vainosin sitä. No, onneksi me oltiin kuitenkin symbioosissa nimenomaan Julian eikä jonkun ikävämmän blondin kanssa – se oli hyvä tyyppi ja oli joskus ratsastanut mun toisella hevosella Benkulla, kun mä olin ollut saikulla. Kyllä me siis Julian kanssa samaan talliin mahduttiin, mutta oli siinä vähän jotain outoa ja hauskaa yhtä aikaa.

Auburnissa järjestettäisiin kisat syyskuun lopulla, joihin mäkin olin ilmoittautunut. Vaikka luokka oli ylikäveltävä kasikymppi, olin mä vähän kerännyt menestyspaineita ja treenannut viime päivät tavallista tiukemmin. Lauantaina mä olin saapunut tallille jo heti aamulla ja lähtenyt saman tien kentälle hommiin. Me oltiin Laran kanssa vedetty tiukka koulutreeni teemalla suora ja vahvasti liikkuva hevonen. En ollut ihan varma oltiinko me saavutettu kaikki tavoitteet, mutta ainakin loppukäynteihin siirryttäessä molemmilla oli tosi kuuma. Larasta nousi höyryä koleaan syysilmaan ja mä vedin takin vetoketjun kokonaan auki, kun annoin hevoselle pitkän ohjan.

Julia ilmestyi tammoineen kentän portille. Kukakohan se vainosi ketä? Valerie oli kivan oloinen nuori hevonen, mutta vähän tyhmän näköinen herasilmänsä ja kermakaramellin värisen karvansa kanssa. Julia ja tamma tuntuivat sopivan toisilleen hyvin, vaikka mä en ollut vielä niitä esteillä nähnytkään.

”Rasmus!” Julia kailotti kivutessaa Valerien selkään ja sai Larankin säpsähtämään. Mä otin ohjaa vähän tuntumalle.

”Mihin Kalla Cupin luokkaan sä ilmoittauduit?”

Voi helvetti kun ei olisi tehnyt mieli puhua siitä yhtään, mutta mä mutisin kuitenkin ”kasikymppiin” niin hiljaa, että Julia joutui pyytämään mua toistamaan.

”Kasikymppiin”, mä sanoin uudestaan ja rupesin tietysti selittelemään kuin ääliö, ”kun on tätä taukoa nyt ollut eikä tällä oo hypätty rataa millon ties viimeksi - ”

”No sepäs sattui!” Julia nyökytteli. ”Niin mekin. Saa nähdä kumpi voittaa!”

To be honest mä olisin lyönyt rahani Ellien ja Riepun puolesta, jos olisi pitänyt veikata, mutta sitä mä en kertonut Julialle. Käänsin Laran keskihalkaisijalle kaartoon ja hyppäsin alas sen satulasta. Tamma pärskytteli ja hinkkasi suupieltään polveensa.

”Tuleeko Benkku ja Sasu kisaamaan?” Julia tiedusteli. Se alkoi keräillä ohjia ja sai Valerien välittömästi ryhdistäytymään.

”Sasu ehkä, en mä tiedä”, kohautin olkapäitäni. Benkku oli siinä mielessä villi kortti, että sen kanssa joko sijoittui tai nolasi itsensä täysin, enkä mä tiennyt viitsinkö ottaa sellaista riskiä vielä tässä vaiheessa Auburn-uraani. Sasu taas ei ollut mun, joten sen tuleminen ei ollut musta kiinni, mutta se oli siinä mielessä kiva hypättävä että se teki yleensä töitä kuin kone. Se voisi pelastaa mun maineen, jos Lara käyttäytyisikin kisatilanteessa kuin sika.

Niitäkin päiviä oli mun ja sen hyppyuralle mahtunut.

”Hyviä treenejä”, mä toivotin Julialle ehkä vähän laimeasti ja lähdin kättäni huiskauttaen tallia kohden.

7 Vs: Laran päiväkirja lähetetty Ma Syys 25, 2017 10:32 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Minulle tulee aina yhtä yllätyksenä, miten pienet hevospiirit Suomessa onkaan! On eri asia hankkia itselleen suhteita suuressa maassa, kuin se että täällä kaikki tuntevat toisensa pakostikin. Hyvä, että tulette kuitenkin Julian kanssa toimeen ja pieni kilpailuhenki sopii CUP:n erinomaisesti. Olen myös äärimmäisen utelias näkemään tuon toisen puoliverisen, jolla olet kilpailuihin osallistunut!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

8 Vs: Laran päiväkirja lähetetty Su Loka 29, 2017 10:07 pm

Rasmus A.


Hevosenomistaja
sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Satoi lunta. Taivaalta putoili hissukseen isoja märkiä rättejä, jotka peittivät maata vähän kerrallaan. Mua inhotti – vihasin talvea ja suunnilleen kaikkea mitä siihen liittyi. Aina oli pimeää ja aina oli kylmä, aina liukasta. Aina väsytti. Viime talvena mä olin liukastunut ja rikkonut polveni, nähtäväksi jäisi mitä tänä vuonna ehtisi vielä käymään. Toivottavasti Jonathan olisi ahkera hiekoittaja. Muuten varmaan Laran jännevamma uusisi joskus peilijäällä liukastellessa eikä se tällä kertaa paranisi edes siitoskäyttöön.

Olisipahan yksi murhe vähemmän, ajattelin katkerasti ponnistaessani tamman satulaan vielä valoissa tallipihalla. Sunnuntaisin mä yleensä maastoilin kolmen neljän aikaan, mutta nyt olin raahautunut tallille jo tuntia aiemmin. Talviaika toisi pimeyden tullessaan taas ihan liian aikaisin ja Lara ei ollut kaikkien näiden vuosien aikana lakannut pelkäämästä otsalampun valoa, joten jos halusin maksimoida meidän molempien eloonjäämismahdollisuudet piti mun hoitaa metsälenkit vielä kun päivänvaloa riitti.

Lara kävi tapansa mukaan kuumana mutta mä en jaksanut välittää sen pöllöilystä. Kyllä se varmana tasoittuisi päästessään ravaamaan, tai jos ei, niin sittenpä mentäisiin lujaa. Otin ohjaa vähän käteen ja annoin Laran lähteä suuntaamaan kohti tuttua polkua. Se ravisteli päätään iloisen oloisena ja puuskahteli nenälleen putoileville lumihiutaleille. Laraa ei talvi haitannut.

Kalla Cupin toisen osakilpailun kutsu oli julkaistu. Kai mun olisi pakko osallistua, vaikka ei olisi ihan hirveästi huvittanut. Ensimmäinen osakilpailu oli päättynyt pikku katastrofiin perusradan viimeisellä esteellä. Läpi radan liian kovaa ohjaa vasten laukannut Lara oli hypännyt jotain viisi metriä liian kaukaa viimeiselle pystylle ja kaatanut koko esteen tolppineen päivineen, hyvä kun ei katkennut puomi tai hevosen jalka. Pahinta ei edes ollut se neljä virhepistettä vaan se tunne, mikä radasta oli jäänyt. Että me Laran kanssa ei pelattu vieläkään yhteen vaan hermostuttiin molemmat toisillemme.

Entäs mun lainahevonen Sasu sitten? No, sehän oli tapansa mukaan voittanut koko luokan. Kuinkas muutenkaan. Tietysti oli ollut hevoseen tyytyväinen, mutta olihan se vaan alleviivannut mun ja Laran karmivan huonoa suoritusta. Ei mun ja Sasunkaan yhteistyö mitenkään virheetöntä ollut, mutta sen kanssa mä sentään onnistuin paikkaamaan hevosen heikkouksia sen sijaan että olisin kaivanut ne esille ja nostanut kaiken kansan ihmeteltäväksi niin kuin Rafiki nosti Leijonakuninkaassa Simban.

Sasun kanssa me oltiin päästy vielä Isabellan valmennukseenkin. Hevonen oli tehnyt kellontarkasti töitä ja esitellyt jälleen kerran parhaita puoliaan. Tietysti se ei huijannut Isabellaa enää nyt, kun nainen pääsi tarkastelemaan Sasua vähän lähemmäs: Sasu oli raskas ja työläs ratsastettava ja eteni välillä suorastaan huonosti, mutta se oli niin rehellinen ja teknisesti taitava ettei se ollut puomeissa kiinni, vaikka laukka olisi ollut kuinka alitempoista tahansa.

Oli mua vähän jännittänyt, mitä Isabellalla oli Sasusta sanottavana. Oliko Sasu sen mielestä mulle sopivampi ratsu, jopa siinä määrin että se kannattaisi ostaa ja Lara myydä? Sasun kanssa pääsisi saman tien 130-radoille ja se voittaisi siellä niin kauan, kuin se olisi ainoa puhtaan uusintaradan tekevä ratsu. Mikään nopeuskilpailuhevonen se ei ollut, mutta ei toisaalta Laran kapasiteetistakaan ollut hyötyä jos mä en koskaan pääsisi sitä näyttämään perusratojen virheiden takia.

Yllättäen Isabella oli kuitenkin ollut samaa mieltä mun kanssa. Että Sasu oli laadukas ja kiva, ja Lara taas ei ollut kiva mutta se oli vielä laadukkaampi. Asetukset vain piti saada kohdalleen.

Siinä nainen oli kyllä oikeassa, mutta tänään ei ollut se päivä kun ne laitettaisiin paikoilleen. Tänään me laukattaisiin läpi lumen eikä mietittäisi tulevia kisoja enää edes puolikkaan ajatuksen kanssa. Jos sielläkin mokattaisiin, niin ehkä Sasu pelastaisi mun maineen vakavasti otettavana esteratsastajana vielä yhden viimeisen kerran.

9 Vs: Laran päiväkirja lähetetty Ma Loka 30, 2017 9:47 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Äh, kyllä se vielä iloksi muuttuu. Kaikista lahjakkaimmat ovat yleensä vaikeita. Tammat vielä ihan erityisen... Sitä paitsi, sitten kun Laran kanssa yhteistyö alkaa sujua saumattomasti, tuntuu mikä tahansa muu hevonen helpolta. Ja vaikka ette enää pääsisi voittamaan isoja luokkia, opettaa tamma varmasti paljon herkän hevosen ratsastamisesta. Toisaalta edellinen valmennus sujui teiltä varsin mallikkaasti, joten rohkeasti vaan Kalla CUP:n näyttäytymään. Ainakaan teillä ei ole voittajan paineita jatkaa menestymistä, jos edellisestä suorituksesta täytyy kaivaa jotakin hyvää...

Tälle typerälle pimeydelle ei sitten taas voi mitään. Vihaan itsekin tätä vuodenaikaa hyvin vahvasti. Pistän kuitenkin työntekijöille muistutuksen hiekoituksen tärkeydestä ja tilaan meille ison erän hiekoitushiekkaa - kiitokset tämänkin pienen, mutta tärkeän asian muistutuksesta. Jos heikka ei ehdi perille, niin käytetään sitten sillä välin purua.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa