Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Eelan päiväkirja

Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 2]

1 Eelan päiväkirja lähetetty Ti Huhti 11, 2017 1:23 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Eelan päiväkirja

Erelas, "Eela" | mustanruunikko hannovertamma | omat sivut
Omistaja: Isabella Sokka | Vuokraaja: Jonathan Raynott



Viimeinen muokkaaja, Isabella pvm Ke Marras 01, 2017 10:40 am, muokattu 4 kertaa

http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ke Kesä 14, 2017 2:49 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Lokakuu 2013 - Nuori Eela (vanha merkintä)

Voi onnenpäivää. Olen saanut itselleni kauniin ja erittäin lupaavan estevarsan (kiitos vain mummi!). Nuori Eela muistuttaa luonteeltaan hyvinkin paljon emäänsä etenkin energisyytensä osalta. Tamman käsittely onnistuu hyvin, sillä Eela on maitovarsasta asti totutettu kaikenlaisiin hoitotoimenpiteisiin. Harjaaminen, loimitus, lastaus, pesu ja taluttaminen sujuvat kaikki hienosti ja rutiininomaisesti - toki muutamia varsamaisia kenkkupäiviä lukuunottamatta. Koko olemukseltaan Eela on hyvin pirteä, valpas ja energinen. Onkin onni, että Eela on koulutettu hyvin, sillä muutoin tämä energiapakkaus voisi olla erittäinkin vaikea käsiteltävä. Pirteyden ja valppauden ohessa tamma on kuitenkin jonkin verran säikky, joten talutustilanteissa tulee itse olla hiukan valppaana. Muiden hevosten kanssa Eela tulee ihan hyvin toimeen, vaikka onkin usein se pomottava osapuoli.

Eela on jo nyt osoittanut hienoa potentiaalia tulevaisuuden esteuraa ajatellen. Ensinnäkin tammalla on erittäin hieno, esteisiin painottunut suku. Eelan molemmat vanhemmat kilpailevat rataesteillä jopa 160 cm -tasolla asti. Kummallakin on kerättynä sijoituksia todistuksena suorituskyvyistä. Suku on täynnä palkittuja hevosia, joten jo sen perusteella tammalta voi odottaa paljon. Eela onkin osoittanut irtohypytyksissä, että tekniikka on hallussa ja pomppua löytyy nuoreltakin. Hyppykyvyn lisäksi Eela on saanut ihastelua osakseen liikkeidensä ansiosta. Kauniit, matkaavoittavat ja puhtaat liikkeet ovat varmasti perua isältä, joka on varsinainen moniosaaja. Esteiden lisäksi isä Rollington#1 on kilpaillut menestyksekkäästi kouluratsastuksen vaativissa luokissa. Saa siis nähdä, millainen lahjakkuus Eelasta vielä tuleekaan - ainakin odotukset ja suunnitelmat tamman varalle ovat suuret!

- Isabella


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

3 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ma Syys 18, 2017 7:10 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

I. K*sipäitä jokaiselle

"Ai kappas, tulitko tuomaan vuokraajalle valmiin ratsun vai aiotko itse kavuta tuon selkään?" kuului nuoren naisen jopa hieman tyly kommentti kentältä, kun talutin Eelaa kentälle. Eikö likka tajua, että itellenihän tämän tamman oon valmiiks laittanut ku kaikki asiaan kuuluvat kamatkin on päällä, kypärästähän sen pitäisi viimeistään huomata…

"Oikeaan osuit, itselleni tämän tänne talutin” sanoin ehkä hieman tunteettomasti takaisin. Julia sanoi hyppäävänsä tamman kanssa esteitä, joten sehän sopisi myös minulle ja Eelalle. Kasasin mm. 80cm korkean okserin kentälle. Julian ja Valerien hyppy näytti hyvältä, vaikkakin ratsastaja ei näyttänyt niin tyytyväiseltä. Tiedä siitä sitten… Ratsukon pomppiessa kentän toisella reunalla tunsin oman tammani olevan ihan valmiina menemään.

Tein sen kanssa yllättävän paljon voltteja sekä laukannostoja, joten arvelin sen olevan jo halukas näyttämään omat taitonsa veteraanina. "Joko sä malttaisit nostella mulle noita esteitä?" kysyin Julialta. "Ennemminkin laskea" kuului takaisin. En vastannut mitään. En suoraan sanoen tiennyt mitä siihen olisi edes pitänyt vastata.
Julia laskeutui tamman selästä ja muutti esteistä ristikoita ja pystyesteen. Eela innostui entisestään. Siinä oli jo oikeasti pitelemistä. Mieleeni tulvi monta muistoa edellisistä ratsuista, joita piti oikein patistaa kohti esteitä. Eela oli ihan toista maata ja rakastin sitä.

Tamma oli koko ajan kuulolla, mutta pyrki sinnikkäästi eteenpäin. Hyvin se otti apuja vastaan eikä laittanut liikaa hanttiin. Tamma nosti päätään ennen matalahkoa ristikkoa ja hyppäsi sen näyttävästi lähes yhtä suurella ilmavaralla kuin valmennuksessa.

Olin tyytyväinen tämän päiväiseen suoritukseemme, vaikkakin treeniä tarvittaisiin ja paljon. Todella paljon. Enhän minä mikään huipputason ratsastaja ollut, mutta pysyin sentään selässä. "Ehkä oli ihan hyvä, ettet nostanut esteitä niin korkeiksi" sanoin blondille nauraen. "Niin minustakin" kuului vastaus. Julia vaikutti ensimmäisen minuuttien perusteella todella tiukkikselta, mutta näin jälkikäteen ajateltuna, eikös me kaikki olla vähän k*sipäitä uusia ihmisiä kohtaan?

”Moi Jonny.” Ellie oli hiipinut Eelan toiselle puolelle harjatessani sitä. ”No heipä hei” virnistin blondille. Edelleen ihastelen nuoren jäänsinisiä silmiä. Huomasin, että myös Julialla oli siniset silmät, mutta ne eivät olleet niin ”syvät” kuin Ellien, jos niin voi edes sanoa.

Juttelimme blondin kanssa tovin ja samalla sainkin Eelan harjattua. Pst. Kerrompa sulle salaisuuden; jos vaan tietäsin mikä meijän tilanne Ellien kans on, uskaltaisin mennä lähemmäs nuorta naista ja vaikka halata, mutten uskalla. Tiedä vaikka blondi haluaisi pitää pienen ”juttumme” salassa. Don’t know. Pitääpä muistaa kysellä.

Ellie jatkoi matkaansa ja kuin läpsystä vaihtoon, Isabella oli kävelemässä talliin. Perkele. Seurasin sivusilmällä mihin nainen oikein oli matkaamassa ja huomasin Julian olevan vielä Valerien kanssa tallissa. Toivotin naiselle mielessäni onnea Isabellan kohtaamiseen. En uskaltanut jäädä kuuntelemaan sen tarkemmin, tiedä vaikka olisi tullut yksityisyyden häirinnästä syytteet niskaan!

Kello ei ollut vielä paljoa, joten vein Eelan vielä tarhailemaan. Epi olikin tarhassa mutustamassa viimesiä heiniä. Eela nosti päätään ja hörähti tarhakaverilleen. Epi ei edes vaivautunut liikauttamaan korviaan äänen suuntaan. Päästin tamman Epin seuraksi ja jäin hetkeksi seuraamaan niiden touhuja.

Kun olin kymmenen minuuttia seurannut niiden märehdintää (älä kysy miksi), suuntasin parkkipaikalle, jossa rakas punainen rautalehmäni oli odottamassa. Ellien mersu kiilteli vieressä. Edelleen ihmettelen, miten nainen oikein ajaa, kun saa uudesta autosta startin hajalle. On meitä moneen junaan…



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Marras 01, 2017 10:17 pm, muokattu 2 kertaa

4 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty To Syys 21, 2017 4:15 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Niin kuin ehdinkin sulle jo tallikäytävällä hiiskua, niin ihan mahtava tarina! Huippua, että otit Eelasta kopin. Mamma kaipaakin omaa rapsuttelijaa ja pikkuesteiden hyppääjää - mielen virkistykseksi. Pysyy sitten kintut ja mieli nuorena! Erityiskiitos muiden tallilaisten huomioimisesta tarinassa.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

5 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Su Syys 24, 2017 6:59 pm

Josefin B.

avatar
Vuokraaja
22.09.2017 - Kaksi turhan tulista

Eelan harjattuani olen lähes onnellinen, että en missään vaiheessa päätynyt tämän herkkähipiäisen tamman vuokraajaksi ensi ihastuksesta huolimatta. Tamma oli lähellä kiljahtaa kun jouduin harjaamaan ja osiksi nyppimään sen mahanalle kuivaneet kuraklimpit. Pari vihaista potkua, napakkaa hännän huiskautusta ja korvat niskassa eivät silti olleet mukava juttu.

Kentällä esteet olivatkin jo valmiina, ilmeisesti siellä oleva ratsastajan oli tarkoitus hypätä. Esteet ovat pieniä - arviolta 60-80 centtisiä, onneksi! Samassa tunnistan Amandan, tallin omistajan. En ole ennen juuri nähnyt naista kuin vilaukselta, joten minulle ei ole muodostunut hänestä sen kummempaa kuvaa.

Hypättyäni Eelan selkään ja lähdettyäni kävelemään tamman kanssa kenttää ympäri olen viimein huokaisemassa hoitamisesta jääneen hieman epävarman olon pois kun kuulen terävän huomautuksen takaani.
"Kuka sinä olet ja mitä ihmettä teet Eelan selässä?" Luulin ettei siskoksia kiinnostaisi toistensa heppa touhuilut mutta ilmeisesti kiinnostaa.
"Josefin, Josefin Berggård ja sovin Isabellan kanssa että.."
"Jaha, mutta älä ratsasta esteen edessä, hyppään rataa", nainen tiuskaisee hieman kylmästi. Pohdin onko Amandalla vain huono päivä, vai miksi hän kohtelee minua näin kylmästi - olenhan asiakas. Pitäisi nyt hänenkin tietää, että asiakas on aina oikeassa.

Välikohtauksesta huolimatta ratsastus sujuu lopulta hyvin. Ei se todellakaan mitään kaunista katseltavaa ole, mutta saan pidettyä Eelan 80 cm radalla jotenkin hallussa ja pysyn kyydissä tamman innostuneen valtavista hypyistä huolimatta.

6 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Su Syys 24, 2017 9:28 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Hyvä, että uskalsit napata Eelan ratsastettavaksi. Vauhtimummu tosiaan ylittää radan kuin radan, kunhan onnistuu ohjaamaan sen oikeassa järjestyksessä esteille ja keikkua itse kyydissä. Ja Amandasta ei kannata välittää, voisin kuvitella hänen olevan aivan erityisen huonolla tuulella jos esteistä on kyse. Nainen kylläkin hyppää vain äärimmäisen harvoin itse, vaikka estehevosia jokusen omistaakin.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

7 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Su Loka 01, 2017 8:32 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

II. Sunnuntai 01.10.2017

Pitkästä aikaa olin päässyt satulaan ja Eela malttamattomana odotteli, että pääsisimme töihin. Esteitä en kuitenkaan ollut kasannut kentälle, vaan tänään keskittyisimme enemmän laukkaan ja varsinkin minä itse, istuntaan. Tamma oli heti kuulolla treenimme alussa ja se pärskähteli innostuneena.

Pariin otteeseen tamma yritti päästä niskan päälle ja ottaa ohjat omiin kavioihinsa, varsinkin vauhdin suhteen, joten taas siinä oli pidättelemistä. Välillä se heilautteli päätään kertoakseen liian kovasta otteesta sen suuhun. Mielessäni pyöri vain ajatus siitä, ettei yhteistyömme ikinä voisi parantua.

Laukannostot sujuivat kuitenkin hyvin, paremminkin olisi voinut mennä, totta kai. En kuitenkaan kovin moneen otteeseen ollut vielä päässyt tamman selkään, joten tämä taisi olla ihan hyvä lähtökohta. Eela oli koko ajan menossa eteenpäin ja kovempaa. En oikein tiennyt millä tamman energian olisi saanut kunnolla tyrehdytettyä.

Hetken aikaa olin siinä pisteessä, että olisin lähtenyt kasaamaan miljoona pystyä ja okseria sekaisin kentälle. Tamma varmaan osaa lukea ajatuksia, sillä se heti heitti pukin ja nosti päätään heti sen jälkeen. Kirosin mielessäni enemmän kuin ikinä tämän hevosen kanssa.

Treenien loputtua Eela oli yhtä energinen kuin alussakin, mutta itse olin kuin kuiviin puristettu rätti. Asiaa ei auttanut veljeni soitto. Vastasin tälle, yrittäen kuulostaa eläväisemmältä kuin haudassa makaavat ihmiset.

- Ootko kuullu jo mitä kylällä puhutaan teijän bileistä? veljeni kysyi. Pudistin päätäni, kunnes tajusin, ettei veljeni mitenkään voisi nähdä sitä.
- En, miten niin? Onks jotain isooki tapahtunu?
- Joku taksikuski on puhunu ihmisille siitä, millaset orgiat tallin rantasaunalla on ollu keskiviikkona. Tiiäks sä tästä yhtään mitään? veljeni tiedusteli vieläkin innokkaammin.
- Ei ne mitkään orgiat ollu, laidunlaukkojen ja kesäkauden päätöksen jatkot. Sanoks se ukko jotai muuta? huomasin olevani lähes kauhuissani.
- Jotain se oli selittäny nähneensä kaks likkaa nuolemassa toisiaan ku muut katto ympärillä. Joku blondi ja brunette, muistaakseni… veljeni sönkötti.
- Shit, muuta en saanut sanotuksi.



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Marras 01, 2017 10:17 pm, muokattu 1 kertaa

8 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ke Loka 04, 2017 7:32 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Jee, vauhtimummumme Eela pääsi töihin. Onneksi päädyit sen vuokraajaksi, vaikkakin vähän sattumalta. Treeniä sillä ratsastaminen kyllä vaatii, sillä Eelan metkut ja vauhdinhallinta onnistuvat parhaiten sitten, kun tamman oppii tuntemaan. Treeniä treeniä! Ja juoruihin en edes sano mitään, sillä onneksi en ollut kuulemassa...


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

9 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ma Loka 09, 2017 1:19 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

III. Sunnuntai 08.10.2017

Se oli tavallinen syksyinen aamu. Jotkin harvat linnut vielä yrittivät säveltää uusia lauluja, mutta tuntui kuin viileä tuuli vei niiltä kaiken äänen. Oranssit ja keltaiset lehdet muodostivat tansseja pudotessaan kylmälle ja mustalle maalle. Jep. Se olis sit syksy.

Olin vihdoin ostanut uuden auton. Rakas tyttöystäväni oli saanut ylipuhuttua minut ostamaan valkoisen auton mustan sijaan. Vaalealla nahkaverhoilulla, totta kai. Allani murahteli upouusi BMW 430 reilun 250 hevosvoiman turvin. Olin tyytyväinen ostokseeni, ja myös Ellie näytti siltä ajaessamme autoliikkeestä takaisin keskustaan aamiaiselle.

Itselläni oli pitkästä aikaa vapaata aikaa aamutallin jälkeen, joten mulla olis hyvin aikaa käydä taas harrastaa rodeoo Eelan kanssa. Kävelin tarhalle, jossa tamma rapsutteli tarhakaveriaan Epiä oikein omistautuneesti. Nämä kaksi tulisivat vielä olemaan erottamattomat. Maiskuttelin saadakseni Eelan huomion ja tamma nostikin kiinnostuneena päätään. Tajutessaan, ettei portilla ollutkaan oma brunette, ruunikko vaipui takaisin nirvanaan ja jatkoi Epin rapsutusta. Tämä siis tarkoitti, että kävisin hakemassa Eelan tuolta mutavellin seasta.

En voinut uskoa, miten mutaiseksi tämä hieno neiti oikein sai jalkansa. Vein sen ensin pesupaikalle ja huuhtelin jalat mukavan lämpimällä vedellä. Eela hörähteli tyytyväisenä. Arvasin tamman arvostavan kädenlämpöistä vettä enemmän kuin kylmää tai liian kuumaa. Isabella oli näköjään hemmotellut tammaa aikas paljon.

Olin juuri puhdistamassa Eelan kavioita (joka olikin astetta hikisempi homma) kun kuulin talllin ulkopuolelta kopsetta ja hätääntynyttä hörinää. Jätin Eelan karsinaan odottamaan ja menin katsomaan. Haitta. Yksin varustettuna. Mihin Mikke on jäänyt ? Otin tamman kiinni ja katselin sitä, ainakin sillä näytti olevan kaikki kunnossa. Vilkaisin vielä jalassa ollutta haavaa, mutta se näytti ihan hyvältä.

Otin tamman ohjista kiinni ja lähdin sen kanssa katsomaan kentältä ja maneesista, josko löytäisin ratsastajan. Ei ketään. Tallilla ei vielä edes ollut muita. Nyt kun mietin, en edes nähnyt Mikkeä aamulla tallilla. Jotenkin mies oli onnistunut näkemättäni hiipimään tammansa kanssa ulos. Kävelin tamman kanssa takaisin talliin ja vein sen karsinaansa. Otin satulan ja suitset pois ja vein ne suoraan paikoilleen. Palasin Haitan luokse vielä tarkistamaan sen, ettei sillä ollut mitään ruhjeita missään.

Jätin Haitan karsinaansa, se olisi varmasti saanut tänään ihan tarpeekseen yllätyksiä ja kun olin löytänyt Miken, tämä osaisi varmasti toimi tammansa suhteen parhaiten. Puhdistin Eelan kaviot loppuun ja hain sen varusteet. En todellakaan ollut kuvitellut lähteväni tamman kanssa maastoilemaan, mutta autolla poluille ei mahtunut ja hevosen kanssa reitit olisi nopeampaa käydä läpi. Ja kaiken lisäksi Eela saisi vähän erilaista liikuntaa.

Talutin tamman ulos, kiristin vielä vyötä ja tarkistin jalustimien pituudet. Puntattuani itseni selkään, mun oli ihan pakko vielä kattoo jalustimien remmit, ne tuntu niin ihmeen pitkiltä estepituuksien jälkeen. Saatuani ne väänneltyä ja käänneltyä sopiviksi, ohjasin tamman metsäreitille. Olisin halunnut lähteä nopeasti laukaten etsimään Mikkeä, mutten halunnut hajottaa Eelaa olemalla vastuuton. Kävelimme pitkän pätkän, jonka jälkeen ravailimme hieman. Eela käyttäytyi todella kiltisti koko ajan. Tiesin tamman olevan viisas, mutta tajusiko se oikeasti huoleni kanssaharrastajasta ? Taputtlein tammaa ja puhelin rauhoittavasti löytävämme miehen. Sanat olivat enemmän mulle itelleni kuin tammalle, joka ihan kylmän viileesti paineli menemään.

Löysimme tiemme pellonreunaa mukailevalle tielle. Pohja näytti tarpeeksi tukevalta laukkapätkäksi. Kannustin raudikkoa eteen ja höristen se kiihdytti tahtiaan. Ensimmäistä kertaa tuntui, että pelasimme Eelan kanssa samassa tiimissä, muttei sen olisi pitänyt vaatia tällaista tilannetta. Pellonreunus vaihtui monen sadan metrin jälkeen poluksi, joten toppuuttelin tammaa hidastamaan tahtiaan raviin. Kevensin toivottavasti okealle jalalle, joten meno tuntui tasaiselta. Kuulin jostain metsän puiden takaa rekan torven ja Eelakin säpsähti sitä hieman. Taputin tammaa kaulalle ja jatkoin rauhoittavia puheitani samalla vilkuillen ympärilleni.

Polku leveni hieman ja pohja pysyi edelleen tukevana, joten annoin Eelalle lähes tulokoon vapaat ohjat. Pidin sen kuitenkin tuntumalla, jos tarvitsisi reagoida nopeasti johonkin. Tamma tömisteli varmasti maata allaan ja se tiesi mihin oli menossa. Nämä maastot olivat sille paljon tutumpia kuin mulle. Pian mutkan jälkeen maassa näkyi makaavan ihminen. Hidastin tammani vauhtia ja ravasimme lähemmäksi.

”Mikke ?! Mitä helvettiä tapahtu ?” tiesin viimeistään nyt Eelan olevan hämillään joten pysäytin sen hieman lähemmäksi jättäen ohjat kaulalle, samalla kun pudottauduin satulasta ja rukoilin, ettei tamma lähtisi mihinkään. ”Haitta palas tallille, se oli ihan ok, sun ei tarvii miettii sitä nyt. Mut mitä vittua oikei kävi ?” tiesin kuulostavani hieman tylyltä, mutta sisimmässäni olin vain huolissani. Mies ei tohtinut nousta edes istumaan vaan valitteli kipua rinnassaan. ”Mun on pakko saada sut jotenkin ylös siitä, ei me tänne voida jäädä” mutisin. Ehdotin Mikelle, että auttaisin tätä kapuamaan Eelan satulaan ja pysymään siellä, kun rauhassa kävelisimme kohti tallia. Matkaa oli ja Mikke pitäisi saada tsekattua isommilta vahingoilta, mutta tärkeintä oli, että mies löytyi.



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Marras 01, 2017 10:18 pm, muokattu 1 kertaa

10 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ti Loka 10, 2017 12:42 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

IV. Kyllä Eela lohduttaa

Mä oon niin pahoillani. Tiedän, ettet sä varmaan halua kuulla musta mitään just nyt, tai ikinä, mutta haluun vaan sanoa, että mun ei ollut tarkoitus satuttaa sua. Tiedän, ettei tää oo mikään validi puolustus, mutta mä olin ihan sekaisin enkä tajunnut mitä tein, enkä mä oikeastaan edes muista. Tiedän vaan, että satutin sua.

Jonathan, please forgive me


Luin viestin moneen kertaan ja toivoin niiden kertovan enemmän, kuin mitä minä ymmärsin. Sanat eivät kuitenkaan muuttaneet muotoaan, joten pettyneenä laitoin puhelimen takaisin taskuuni. Mietin uudestaan ja uudestaan mikä eilisessä oikein meni vikaan. Jos en vain olisi jättänyt blondia yksin… Jos en olisi lähtenyt mukaan Mikaelin ideaan baarista… Jos en olisi lähtenyt Ellien kanssa tanssimaan... Tiesin ettei jossittelu auttaisi. Kuitenkin toivoin asioiden olevan toisin.

Menin kakkostarhalle ja katselin kahden tamman touhuja ennen kuin hain oman treenikaverini kiinni. Eela steppaili taluttaessani sitä talliin ja tiesin oman levottomuuteni heijastuvan siihen. En siis todellakaan olisi rakentamassa edes ristikkoa kentälle treenien ajaksi. Sileällä työskentely saisi olla tarpeeksi haastavaa Eelalle, mulle se ainaki oli.

Vein Eelan tammojen päädyssä olevalle hoitopaikalle ja lähdin hakemaan sen harjoja. Kuulin tamman yrittävän kuopia betonista lattiaa ja yritin hyssytellä sille metrien päästä, ihanko se olis mua kuunnellu. Palasin harjojen kanssa ja otin kumisuan kopasta. Rauhallisesti, mutta määrätietoisesti aloin harjaamaan tammaa joka taisi pikkuisen myös itse rentoutua. Mulle tuli pakonomasesti mieleen, kuinka Eela muistutti mua Elliestä; herkkähipiäinen hauras, mutta silti vahva olento. ’I have to punch a wall to feel manly again.’ pyöri mielessäni.

Hoidettuani tamman edustuskuntoon ulkonäön perusteella, varustin Eelan ja vedin kypärän syvälle päähäni. Lähdin taluttamaan estehirmuani kentälle ja Eela käveli energisenä vieressä. Vein tamman keskihalkaisijalle ja laskin jalustimet. Tarkistin vielä satulavyön kireyden ja ponnistin selkään. Toivoin saavani suurimman osan eilisestä pois mielestäni Eelan ratsastuksen ajaksi. En kaipaisi nyt häiriötekijöitä, työskentely tamman kanssa oli vielä aika rosoista.

Ohjasin ruunikon uralle ja annoin sille pitkät ohjat. Eela kulki hyvin eteen pyytämättä ja tunsin sen vahvojen jalkojen lyönnit hiekkaan. Katsoin taivalle ja näytti siltä kuin taivas olisi valmiina itkemään. Nyt Jonny. Ryhdistäydy. Venyttelin satulassa tamman sipsutellessa eteenpäin ja viimeisenä pöyräytin hartiat taakse suoristaen rankani kunnolla.

Keräsin ohjat tuntumalle ja Eela tiesi työnteon alkavan. Otin sen kanssa alkuun ihan tavallisesti pysähdyksiä, halusinhan jarrujen olevan kunnossa. Teimme toistoja pari kertaa ja kun Eela tuntui olevan kunnolla tuntumalla, lisäsin vauhtia raviin ja muutin polkuamme isoksi pääty ympyräksi, jonka ”nolla-pisteessä” olisi pysähdys. En halunnut sekoittaa tamman päätä, joten teimme tämän kaksi-kolme kertaa molempiin suuntiin. Pyysin Eelaa taivuttamaan itseään ympyrällä ja tämän kanssa sainkin tehdä töitä, jotta yhteinen sävel löytyisi. En usko parhaimmankaan taivutuksen olleen Isben tai Aman mieleen, mutta ainakin yritimme.

Omasta mielestäni onnistuneen tehtävän jälkeen, annoin Eelalle enemmän ohjaa venyttää kaulaansa. En kuitenkaan antanut sen jäädä löntystämään uralle, joten painoin sitä hellästi pohkeilla pitämään yllä reippaan käynnin. Ehdin itsekin korjaamaan omaa istuntaani ja venyttelemään selkääni. Tippuessani Eelan selästä kisoissa, en käynyt lääkärissä, vaikka ehkä olisi pitänyt. Vähänkin raskaamman työn jälkeen alaselkääni alkoi vihloa ja aloin jännittämään koko kroppaani.

Keräsin taas ohjat tuntumalle ja ravattuamme pari kertaa pääty-ympyrän läpi, annoin Eelalle avut nostaa laukka. Tamma teki työtä käskettyä ja mietin tekisimmekö kolmikaarista uraa vaiko enemmän ympyröitä. Päätin kuitenkin olla pyörittämättä Eelaa enempää, joten kiemuraura saisi olla seuraavana. Tämä tarkottaisi siis laukanvaihtoja. Mikä oli oikeastaan ihan hyvä, nimittäin niitä saisimme treenata useammin.

Eela oli edelleen hyvin kuulolla ja sen takaosa teki töitä. Eelasta olisi varmaan saanut koulimalla myös oikein etevän kouluratsun. Piirsin mielessäni kentän hiekkaan kiemuran mutkat ja suorat, jota lähtisimme seuraamaan. Ensimmäinen vaihto tuli komeasti myöhässä. Aloin siis valmistelemaan itseäni aikaisemmin. Seuraava oli hieman parempi, mutta pohjeapuni taisi olla ihan jossain muualla, sillä Eela laukanvaihdon jälkeen taivutti itseään ulospäin. Otin molemmat pohkeeni irti tamman kyljistä, jotta se saisi suoristaa itsensä.

Seuraavat vaihdot olivat ajoitukseltaan parempia ja tekniikaltaan puhtaampia, mutta saisimme silti tehdä Eelan kanssa vielä paljon töitä. Katsahdin tammaa loppuverkkamme aikana, se ei ollut hionnut yhtään. Miten?! Itse olin ainakin hiestä märkä. Pysäytin Eelan uralla ja laskeuduin satulasta. Ajattelin kävellä tamman vieressä loppuverkan. Saisin omat raajanikin liikkeelle. Katselin kävelevää kaviokasta vieressäni ja tunsin muurin murtuvan. Jouduin pysähtymään ja keräämään itseäni hetkeksi. Eela ei jatkanut matkaansa vaan jäi viereeni ja katsoi suurilla ruskeilla silmillään mua. Mä en voinut muuta kuin upottaa naamani Eelan tummaan harjaan ja itkeä. Samalla taivaskin aukes.

Oltiin siinä varmaan jokunen tovi, kunnes mä keräsin itteni kasaan ja yritin pyyhkiä silmiäni. Tiesin kuitenki, et jos joku näki meijät, mun punaset silmät kyllä paljastais mun itkeneen. Mitään ei voinu laittaa enää siitepölyn piikkiin, vaikka ei mulla niihinkään mitään allergiaa oo. Sade kuitenkin anto oman suojan sille, ettei mun viimeisiä kyyneleitä erottanu sateen seasta. Talutin tamman talliin täyden hiljasuuden vallitessa ja vein sen samalle hoitopaikalle, mistä lähettiin.

Yritin hikiviilalla saada enimpiä sateita irti Eelan karavasta, mutta mitään ei oikein tuntunut jäävän viilaan. Selvitin vielä tamman jouhet hännästä, puhdistin sen kaviot ja heitin sille loimen päälle. Kävin vielä tarkistamassa tamman loimituksen ilmoitustaululta: Viileällä sadesäällä sadeloimi. Hain tamman boksista ja lähdin viemään sitä vielä ulos.

Päästettyäni tamman tarhailemaan, otin puhelimeni esiin ja naputtelin Ellielle viestin:

Jutellaanko tänään illemmalla ?



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Marras 01, 2017 10:18 pm, muokattu 1 kertaa

11 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ke Loka 11, 2017 8:33 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Voi terapia-Eela. <3 Tamma ei ole ehkä se perinteisin terapiaratsu, mutta näyttää toimivan! Ainakin sillä ratsastaminen harhauttaa, kun keskittymistä ei voi unohtaa. Mutta oikeasti mies, lääkäriin! Auburnissa on hyvät ja kattavat vakuutukset, voit lampsia naapurikylän puolelle parhaaseen mahdolliseen työterveyshuoltoon kuluista välittämättä. Saat luonnollisesti käydä lääkärissä työajallasi, Isabella paikkaa sen aikaa. Jos lääkäri määrää sairaslomaa niin ilmoita, ja keksimme kyllä vuoroille jonkun tekijän. Plussaa myös kentän käytöstä, maneesikausi kun on tunnetusti muutenkin niin pitkä.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

12 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Pe Loka 13, 2017 2:59 am

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

V. Perjantai 13.10.2017

Voi perjantai. Hajoisko auto? Lentäsinkö Eelan selästä esteille? Antasko Ama tai Isbe potkut? Kaikki olis mahollista. Aamu alko ihan rauhalliseen tahtiin ja pääsinki nauttimaan kahvihuoneen rauhasta yksikseni, mutta vain hetkeksi. Mikael Gren päättyi liittyä seuraani. Mies kysyi kyllä kohteliaasti ”lupaa” ja saatiin vähän siinä jubailtua sitä sun tätä.

Pääpointtina tallille tuloon oli vihdoin ja viimein koittanut vapaapäiväni, joten nyt mulla olis oikeesti aikaa Eelalle. Kun mä pääsin vihdoin irti kahvihuoneen koukuttavimmasta esineestä – kahvinkeittimestä – menin Eelan karsinalta hakemaan tamman riimun sekä narun jä noudin rehuhuoneesta vielä yhden porkkanan, jonka jälkeen suuntasin tarhalle.

Eela ja Epi möllöttivät toisiaan kuin juoruten naisten juttuja, kunnes huomasivat mut. Otin porkkanan taskustani ja katkaisin sen. Annoin toisen pätkän rakkaalle vauhtimummolle ja toisen Epillle. ”Ei sitten kerrota Annalle” kuiskasin tammalle ja vinkkasin silmääni. Otin Eelan kiinni ja talutin sen talliin omaan karsinaan. Vilkaisin kelloa, vaille kaksi. Ei olisi mikään kiire. Jätin tamman odottelemaan hakiessani sen harjoja. Kävin harjakopan läpi tarkistaakseni kaiken olevan tallessa.

Tarha ei onneksi ollut kovin märkä, joten Eelan jalatkin olivat yllättävän puhtaat. Onneksi hiekka ja pienet heinän pätkät lähtivät sinnikkäällä harjaamisella. Hyräilin koko harjauksen ajan joko Bastillen, All Time Low’n tai Ed Sheeranin kappaleita. Muistin Isabellan puhuneen jonkinlaisesta radiovirityksestä talliin, joten ajattelin hoitaa sen seuraavalla mahdollisella hetkellä.

Jätin Eelan harjapakin karsinan ulkopuolelle odottamaan loppuharjausta. Katselin hieman tammaa joka näytti suht rauhalliselta. Korvat hörössä ruunikko kiinnitti huomionsa ulkoa kuuluviin ääniin. Joku oreista oli päättänyt taas mahtailla tammoille. Vasten ideoitani ja mietteitäni päivän treenistä, ajattelin kuitenkin lähteä rauhalliselle maastoretkelle tamman kanssa. Itse ainakin kaipasin nyt rauhaa viikon kestäneeltä draamalta.

Hain tammalle varusteeksi metallia suuhun ja nahkaa päähän, toisin sanoen suitsin hevosen ja näin olimme valmiita ulkoilemaan. Lähdin seuraamaan samaa polkua, jota kuljimme Lotan ja Mustiksen kanssa viikko sitten. Maisema oli ehtinyt viikossa muuttua vieläkin oranssimmaksi. Lintujen laulu oli vähentynyt entisestään ja ilmassa oli selkeä syksyn tuntu.

Tulimme tutulle pellonvarsitielle, jonka laukkasimme etsiessämme Mikkeä Haitan saapuessa tallille yksin. Muistelin retkeämme lämmöllä, vaikka kyseessä olikin vakamapi tapaus. Kuitenkin tuo reissu oli tamman ja itseni kannalta onnistunein ratsastus. Oliko mielessä sitten niin paljon kaikkea muuta vai miksi yhteispeli sujui silloin paremmin kuin kentällä? Jaa-a. Hyvä kysymys.

Pysähdyimme hetkeksi sänkipellon reunalle. Tai no mä pysähyin ja Eela kiltisti otti mallia. Tamma ei ollut yrittänyt reissullamme lähteä rynnimään taikka etsimään itseään keskeltä metsää repien mua perässä. Ehkä seki kaipas vähän enemmän tätä eläkeläisen puuhailua; rentoa menoa ilman suurempia odotuksia. Nojasin kevyesti tammaan ja kerroin sille viikon tapahtumista. Mieluummin purin mieltäni keskellä metsää, sillä täällä olisi pienemmällä todennäköisyydellä uteliaita tallilaisia taikka siskoksia kuuntelemassa.

Jatkoimme rauhaisaan tahtiin matkaamme takaisin tallille päin kun Eela huomasi herkullisen näköisen, mahdollisesti viimeisen, ruohotupsun toisella puolella tietä. Tamma hieman odottamatta nykäisi mut messiin joten olin siellä sitten hiekkatiellä pyllylläni kun tamma mutusteli menemään. Sadattelin hiljakseen ja nykäisin tamman takaisin tähän hetkeen. ”Rakas kultapien-” mistäköhän toikin tuli? ”-laidunkausi meni jo, ens kesänä uudestaan…” rapsutin tammaa kaulasta samalla kun jatkoimme talliin.



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Marras 01, 2017 10:18 pm, muokattu 1 kertaa

13 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ke Loka 25, 2017 3:37 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Oi, ulkoilu pelkästään hevosen ja omien ajatustensa kanssa kuulostaa todella hyvältä. Kuulostaa muutenkin juuri sopivalta vaihtelulta Eelalle - enää sen ei tarvitse treenata päivittäin takapuoli hiessä. Meidän kaikkien kannattaisi nauttia kauniista syyspäivistä vielä kun niitä riittää, sadetta ja pimeyttä on varmasti tulossa. (Tosin tarhojen salaojituksen ja etuosan hiekkapohjan pitäisi kyllä ehkäistä mutakautta varsin tehokkaasti).


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

14 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ke Loka 25, 2017 6:18 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

VI. Keskiviikko 25.10.2017

Kirosin tamman steppailua uralla. Eela oli näköjään saanut lepäiltyä liikaa mun sairastellessa kotona. Eikö kukaan ollu liikuttanu sitä sillä aikaa tarpeeks? Olin poissa kaks päivää, kaksi! Pitkin ohjin kävely uraa pitkin tuntui mahdottomalta ja tamma teki sen selväksi. Jouduin ottamaan ohjaa lyhyemmälle, vaikka alkuverkka olikin pahasti kesken. Eela heilutteli päätään ja viskoi korviaan kaikki mahdolliset ilmansuunnat läpi.

Ohjat tuntumalle ja liikettä kehiin, sitä se tammakin tuntui kaipaavan. Maastoreissu oli tehnyt molemmille hyvää ja tallin ulkopuolella olevassa elämässä oli taas rauha maassa, tai noh… Ellie pakostakin toi sen elämän myös Auburniin. Ei sillä, et haluisin pitää ne erillään. Tuntuuko susta koskaan siltä et joku kattoo sun jokasta liikettä? Jep, sitä vähän minäkin. Kukapa muukaan siellä maneesin katsomossa olisi kuin rakas blondini.

”Miks se on noin hermostunu ?” Ellie kyseli ohittaessamme tämän.
”Koska sä oot siinä ?” naurahdin takaisin. Eela tuntui hermostuneelta, mutta tosiasiassa se johtu musta. Mä olin hermona Ellien läsnäolosta. Likka oli parempi ratsastaja ku mä, kuka tahansa ties sen, mut en halunnu näyttää 10-vuotiaalta alkeiskurssilaiselta oman naisen vieressä. Mun miehinen ego kärsii. ”Viitikko heittää tohon pitkän sivun hollille pari 80 senttistä ?” Blondi sanomatta mitään nous ylös ja kiltisti kanto esteet paikalleen mun ravaillessa tamman kanssa pitkin ja poikin.

”Älä lyö, mut ooks kipee kun tolleen tottelit ? Pitääks mittaa illal kuume ?” vinkkasin virnistyksen saattelemana. Huomasin Ellien murhanhimoisen katseen ja päätin kääntää Eelan kanssa suuntaa. Eli lähteä poispäin blondista. Eela ravasi tasaisesti ja se vaikutti keskittyneeltä. Tiesin sen kuitenkin olevan täynnä energiaa joten täst tulis hikinen treeni, ainaki mulle.

Ehdin vain ajatella laukkaa ja kerran maiskauttaa tamman vaihtaessa vaihdetta isompaan. En kuitenkaan suoraan halunnut runnoa esteiden läpi, joten parit jarrujen kartotukset ennen vauhdin hurmaa. Pari volttia ravissa ja oltiin valmiit. Eela kantoi itseään hienosti ja eikä se tuntunut nojaavan kuolaimeen. Taputin tammaa lempeästi kaulalle ja otin ohjista paremmin kiinni.

Ensimmäinen este sujui hienosti ja taputin itseäni henkisesti siks, etten tullu ryminällä alas. En halunnu kokee sitä uudestaan. En ainakaan iha heti. Esteiden väliin mahtui rutkasti askelia väliin, joten näköjään blondi oli pelannut varmanpäälle. ”Pelkääks sä, et mulle vois sattuu jotain jos nää olis liia lähekkäin ?” huikkasin rauhallisen laukan seasta toisen esteen jälkeen.

”En vaan haluu ottaa riskejä” blondi sanoi vakavana kentän keskeltä. Häh? Miks se noin tuima oli? Teinks mä taas jotain? ”Laitetaan sitte lähemmäks, jos ei kerta kelpaa.”
”Hey, hey, hey… En mä niin sanonu” huikkasin anteekspyytävästi. Likka pysähtyi niille sijoilleen ja katsoi mua syvälle, syvälle sieluun. Mun piti kuitenki keskittyy siihen, ettei Eela menis ihan omia polkujaan. Ohjasin tamman uudestaan esteille ja halusin karistaa mielestäni kaiken turhan pois.

Eela ei laittanut vastaan hyppäämiselle ja se oli valmiina ylittämään lisää puomeja. Vakaasti ja harkitusti se ylitti molemmat esteet ja taputin sitä kaulalle. Huomasin sivusilmällä blondin poistuvan talliin. Voi puskapaska. Salee tein jotain. Ohjasin Eelan voltin ja taivutuksen kautta pystylle. Kilin kolin. Joo, se olis sitte istuntaa lopputreeni.



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Marras 01, 2017 10:18 pm, muokattu 1 kertaa

15 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty To Loka 26, 2017 7:03 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

VII. Torstai 26.10.2017

Noustessani satulaan päätin jättää kaiken muun toissijaiseksi. Jopa Ellien (sori rakas..). Eela oli jo lähdössä uralle kun ite vielä laitoin jalustimien korkeutta sopivaksi. Otettaisiin nyt valmennuksessa esille tulleet jutut aiheeksi ja nostettaisiin se lihava kissa pöydälle; mun istunta. Thomas oli pienen lahjonnan jälkeen suostunut tulemaan, ts. moittimaan, mun taitoja ja huomauttaa jos nojasin liikaa eteen tai taakse. Jälkimmäinen tuskin olisi ongelma.
”Mitä sä oikei venyttelet siel seläs ?” Thomas ei todellakaan ollut hevosmies, joten kaikki tämä oli uutta ja vierasta, muttei läheskään jännää.

”Kuules nyt kaupunkilaisteiniräkis-” nostin katseeni veljeeni hymyillen ”-let me do my thing and I let you do yours.” Thomas tyytyi vain vastaamaan hymyyni. Velipoika oli onneksi tarpeeks fiksu olemaan hiljaa asioiden suhteen, jossei tiennyt niistä mitään, joten Auburnissa jos meiät laitettas arvojärjestykseen, mä olisin Jeesus (perijättäret yks outo yhteenkasvanu Jumala) ja Thomas olis kasa palmunlehtiä, joiden päältä Jeesus (eli minä) ratsastin aasilla (eli Eelalla) Jerusalemiin (eli maneesiin).

Eela oli kuulolla jo alkuverkasta lähtien ja olin toiveikas treenin suhteen. Tamma liikkui reippaasti eteen eikä askellus ollut laahaavaa. Huomasin Thomaksen kattovan puhelintaan. En kuitenkaan sanonut tälle mitään, alkuverkassa tuskin tapahtuisi mitään jännää.

Keräsin ohjat käteeni ja vaadin Eelaa ottamaan enemmän tahtia. Tamma kantoi hyvin itseään ja kuunteli ohjeita tarkkaan. Kannustin tamman raviin ja se pienen päänheiluttelun myötä nosti tempoa. Arvelin reaktion johtuneen liian kovasta tuntumasta, joten laskin nyrkkejäni alemmas ja yritin suoristaa itseni koko mitalla satulassa. Jalustimet tuntuivat todella pitkiltä verrattuna estemittoihin, joihin olin tottunut.

”Millon sä alat treenaa-treenaa sen kans ?” Thomas kysyi katsomosta. Pyöräytin silmiäni ja jätin vastaamatta. Taivutin tammaa ravissa ulos ja ruunikko olikin vetreällä päällä. Pahimmat energiat taisivat kuitenkin vuotaa Eelan suonista eilisen aikana. Vaikkei treeni ollukkaa mikää raskain tai vaativin, päälimmäiset vauhtihingut tais hävitä.


”Otahan nyt se hedelmä kauniisee kätees ja ota vähän videoo” se ei ollut pyyntö. Enemmänkin käsky. ”Please.” oli pakko lisätä loppuun jotain edes hieman kohteliaalta kuulostavaa. Näkojään olin viettäny liikaa aikaa Ellien kanssa. Äh. Nyt se blondi pois mun mielestä. Thomas nosti valkoisen puhelimensa eteensä ja kuvasi. ”No et sä sieltä mitään saa, tuu tänne kentän keskelle vaa.”

Monien taivutukisien, siirtymisien ja volttien jälkeen laskeuduin hetkeksi satulasta ja viitoin veljeni uralle viereeni. Talutin Eelaa Thomaksen näyttäessä videota meistä. ”Ei toi oikeestaan nii pahalta näytä, mut vähä oot viel etukenos” brunette sanoi. ”Tai no en mä ees tiiä miten takakenos teijän pitää olla.”

Katsoin videota kulmat kurtussa vakavana. Halusin todella kehittyä ratsastajana ja otin kaiken avun vastaan, minkä vain sain. Thomaksen video näytti kyllä hyvältä, mutta istunta oli edelleen huono. ”On toi joo edelleen liikaa eteen. Isbe sano tosta monesti. Pakko vaa jatkaa treenaamista.” Taputin tammaa kaulalle ja kömmin takaisin satulaan. Thomas väisti kentän keskelle meidän jatkaessa ensin ravissa ja sitten laukassa. Eela kulki hyvin ja se oli rento. Pyysin veljeäni ottamaan vielä yhen videopätkän.

Tulos oli parempi. Eela kulki kauniisti kaula kaarella ja mulla oli kerrankin oikeen näkönen istunta. Tammalle sattui vessahätä kesken treenien, joten talikolle olisi käyttöä. Laskeuduin satulasta ja otin ohjat kaulalta käteeni. ”Haluukko lappaa paskaa vai taluttaa paskamasiinaa ?” naureskelin veljelleni. Hetken aikaa luulin tämän tarttuvan talikon varteen, mutta ensimmäistä kertaa nuori valitsi kakkakoneen. Olin rehellisesti yllättynyt.


Kiitos VRL-13558 hienosta kuvasta !



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Marras 01, 2017 10:19 pm, muokattu 1 kertaa

16 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty To Loka 26, 2017 11:33 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
No nyt on ainakin kuvassa pojalla ryhti kunnossa! Ihailtavaa, että otat palautteet vakavasti ja teet töitä kehittymisen eteen. Harmi vain, etten päässyt tapaamaan veljeäsi - uteliaisuus heräsi heti. Tyyppi vaikuttaa kiinnostavalta persoonalta. Ainoa huomautukseni teille on Eelan hyvin epäsopiva satulahuopa - anna olla viimeinen kerta kun minun tammani selkään laitetaan mokomaa hippiväriä!! (Tarina oli oikein hauskaa luettavaa, saatoin hörähdellä täällä ääneen. Ja aivan ihana kuva Nanalta <3)


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

17 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ke Marras 01, 2017 10:16 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

VIII. Keskiviikko 01.11.2017

Eelan kaviot hakkas maneesin hiekkapohjaa vahvan tamman liikkuessa eteen. Tamma etsi parhaimman ponnistuskohdan ja kaheksankymppinen pysty jäi taakse. Taputin tammaa kaulalle sen pärskähtäessä. Ohjaisn Eelaa seuraavalle, metriselle, okserille. Tamma käänteli korviaan ja asetteli askelluksensa sopivaksi, ite pidin huolta tasapainosta ja siitä etten olis liian kova kuolaimen kans.

Oltiin saatu Isbeltä hyvää palautetta viime valmennuksesta ja brunette oli vinkannu et voitais alkaa treenaa vähän korkeempiaki puomeja. Olin väsäilly maneesiin pari pystyä, okserin ja sarjan. Kasikymppistä ja metristä sekasin. Näköjään Ellie ja Mikael Gren oli myös eksyneet maneesiin. Damn.

Sysäsin kaiken muun taka-alalle ja keskityin ruunikkoon, jonka laukka pyöri tasaiseen tahtiin maneesissa. Tuuli vihelsi ulkona ja Eela huomasi sen kyllä. Korvat vispasivat nopeammin kuin tuuliviiri trombin silmässä. Tamma kuitenkin oli täysin keskittynyt pieneen rataamme. Muistin Isben väännön aamutallin aikana, kun nainen suoristi selkääni. Nainen vaikutti vähän kiusaantuneelta sen jälkeen, ainakin silt se näytti. Ei kai siinä mitään outoo ollu?

Suoristin siis selkäni, toppuuttelin Eelaa käyntiin ja annoin sille enemmän ohjaa. Katsahdin parivaljakkoa katsomossa; Elliellä ainakin oli hauskaa Mikaelin naurattaessa tätä. Oliks niiden ihan pakko tulla tänne just nyt ku treenattiin kisoja varten?!
”Hei rakas, viittikkö tulla tänne kentälle tsekkaa vähä miten mä oikein istun täällä” väläytin leveimmän hymyni blondille. Ellie vastasi nyökkäämällä ja hymyili takas. Mut Mikaelin ei todellakaan oli tarvinnu seuraa. Pudistelin päätäni kuin saadakseni kaikki tyhmät ajatukset ja skenaariot maneesin hiekalle.

Eela tuntui rennolta ja energiseltä vielä puolikkaan treenin jälkeen. Rautamummo se tosiaan on. Ruunikko oli treenin alkuvaiheessa nojannut hieman metalliin, mut kumminki ottanu itteään niskasta kiinni ja alkanu kantaa itteensä paremmin. Kuitenki joka kerran ku ite meinasin lysähtää, myös tamma mun alla tuntu vähän liian veltolta. Onneks se kuitenki tarkkaili mun toimia yhtä tarkasti ku mä sen.

Kiersimme maneesin pariin kertaan kaksikon naureskellessa kentän keskellä. C’moon! Keräsin ohjat käteeni ja maiskuttelin tammalle. Mitään sanomatta ohjasin Eelan ensimmäiselle esteelle, metriselle pystylle. Tamma oli täysillä treenissä mukana, pitäis ottaa oppia. Ruunikko aisti mun mielen harhailua ja kiels seuraavalle esteelle.

”Jonathan, get your head in the game!” Mikael huuteli keskeltä. Vai että High School Musical. Great. Nyökkäsin katsomatta mieheen ja alotin radan uudestaan. Yritin vakuutella sanoillani tammaa täydestä keskittymisestäni ja ei kun seuraavaa puomia kohti, tai noh yli.

Suoritimme radan puhtaasti ja katsahdin Ellieen, joka puheli Mikaelin kanssa. Hidastin vauhtimme käyntiin ja ohjasin tamman kaksikon luo. Halusin oikeastaan ajaa Mikaelin yli, mutta Eela olis varmaan ollu toista mieltä, samoin Ama. Pysäytin tamman Ellien kohdalle ja hymyilin.
”Mites noin katsojan silmiin näytti ?” utelin blondilta.

”Oot edelleen etukenossa. Ei kai se niin vaikeeta oo?” Ellie naurahti mulle. Likka astui Eelan viereen ja taputti tätä kaulalle. Heiluttelin jalustimet irti ja laskeuduin satulasta. Vilkaisin kelloa ja oltiinhan me lähes tunti täällä tamman kanssa pompittu. Laitoin vasemman käden Ellien selän taa ja vedin tän lähemmäs itteeni. Pussasin blondia nopeasti huulille.
”Mä viel kävelen Eelan kans loppuverkan” katsoin Ellietä. Kuin hyvästellen katsoin vanhempaa miestä ”Mikael” nyökkäsin virallisena.

18 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty La Marras 04, 2017 11:30 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Ihailtavan ahkeraa treenausta! Pieni yleisö tuo varmaan juuri sopivaa painetta hyppäämiseen, vaikka MG:n ivaileva tarkkailu saattaisi olla ahdistavaa jopa minulle. Mies kuitenkin tietää paljon esteratsastuksesta, joten koeta kestää ja kuuntele muutamat neuvot. Onneksi oma naisesi on myös varsin suorapuheinen, joten saat varmasti rehellistä palautetta istunnastasi. Tsemppiä kisoihin!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

19 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ma Marras 06, 2017 8:25 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

IX. Maanantai 06.11.2017

Jalustimet sopiviks ja eiku menoks! Eela oli reippaal tuulel, kuten aina, eikä sitä tarvinnu pahemmin pyytää eteen tai pitämään sujuvaa käyntiä yllä. Korjailin vielä hieman kypärän remmiä pidemmäks, sillä mun broidi (jolla on muuten kirsikkatomaatin kokoset aivot) oli välttämättä halunnu kokeilla miten kireelle se sais hihnan säädettyy silleen, et se naksahtais vielä kiinni.

Kierrettiin maneesii ympäri molempiin suuntiin pitkin ohjin, harjotusravissa ja käynnissä. Eela ei laittanu avuille vastaan ja kuunteli tarkkaan mitä ohjeistin sille selästä. Tamma kuitenkin heilutteli korviaan kuin tuulimylly, joten ulkona taisi kävellä joku. Kuulin tallin oven sulkeutuvan turhankin kovaäänisesti, mutten kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Ehkä Amalla oli vaan huono päivä, jos se vaikka oli saanu Mikaelilta rukkaset. Ken tietää.

Keräsin ohjia tuntumalle ja olin tarkkana etten pitäisi ohjia liian kireällä. Ihan ettei tamman suuhun kävisi, tai ettei se saisi liikaa ideaa lähteä nojaamaan kuolaimeen. Tamma kuitenkin piteli ihan itse päätään ja sen takaosa selkeästi anto vauhtia ravissa. Hevonen tuntu pysyvän hyvin kasassa ja toivottavasti myös hallinnassa.

Kisat oli nyt takanapäin, joten saatais taas keskittyy paremmin valmennuksissa esiin tulleisiin huomioihin, kuten mun istuntaan ja ylipäätään tän heposen kontrollointiin. Ja koska olin itekkin vielä hieman jumissa kisojen jälkeen, päätin antaa armon käydä oikeudesta, en rakentelis mitään esteitä tänään, vaan ohjelmassa oli laukanvaihtoja sekä paljon, paljon siirtymisiä.

Eela oli oiva myös helppojen kouluratojen suhteen, ratsastaja saisi vielä kehittyä. Mutta after all, mähän olin estehirmu, en koulun hikke. Joten ihan perusjutut sais riittää mulle. Eela varmasti pystyis opettaa mulle vaikka ja mitä koulukiemuroita jos vaan mulla riittäis päättäväisyys ja hermot.

Kiemura uraa ja laukanvaihdot kurvissa. Tammalta homma sujui ku vettä vaan. Itellä oli enemmän hallintaongelmia oman kropan ja apujen kans, mut hyvin tamma sai siitä sekametelisopasta selvää. Hyvä tyttö. Annoin harjotuksen jälkeen tammalle enemmän ohjaa ja pienet käynnit väliin. Tamma jatko edelleen reipasta askellustaan. Vanhuus ei todellakaan näkynyt tässä yksilössä. Siinä ihaillessani ratsuani selästä käsin, maneesin ovi avautu ja Isabella asteli ovesta katsomon puolelle. Tervehdin naista nyökkäämällä ja samalla aloin keräämään ohjia taas käsiini.

Jaha. Siirtymisiä. Kannustin tamman laukkaan pitkän sivun päästä ja tein sen kanssa voltin ravissa pitkän sivun keskellä. Tamma viskeli patiin otteeseen päätään kertoakseen liian kovasta kädestä, jolloin osasin korjata itteäni. Vilkasin Isbeen, joka katsoi tuimana mun ja tamman menoa. Yritin tiirailla omaa ryhtiäni maneesin peilistä, mutten saanut mitään selkää kuvaa. Bruneten ilme ainakin kerto mun olevan edelleen liikaa etukenossa. Suoristin selkääni ja nojasin vieläkin enemmän taakse. Isabella nyökkäs.

Lyhyet sivut käynnissä, pitkät sivut laukassa, joiden keskellä voltti ravissa. Siinä oli kropanhallinta koetuksella ja samoin Eelan hermot. Tamma kuitenki tais hammasta purren vetää tehtävän läpi parhaansa mukaan, ja taputtelin tammaa usein siirtymisien jälkeen. Viimesen laukannoston jälkeen en hidastellu volttiin vaan tehtiin vähän pienempi pääty-ympyrä. Halusin kattoo vieläkö mamma taipuu, josko treenais vähän lisää ja ens kisoissa uskaltais saada teitä lyhyemmiks. Eela vähän tuntu laittavan vastaan mun apuja, mut parhaansa se yritti ja hörähteliki väliin.

Pidätteillä tamma saatiin vihdoin hiljentämään käyntiin ja kiersin sen kanssa maneesin ympäri. Palatessa katsomolle pysäytin tamman ja laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ylös ja avasin vyön. Saatoin melkei silmis nähdä, kuinka se päästi kaiken löllyvän mahanahan roikkumaan. Nostin satulan huopineen katsomon laidalle ja nykäisin tammaa ohjista loppuverkkaamaan. Kävelin ruunikon vieressä ja venyttelin hieman itsekin. Reilun verkan jälkeen huomasin naisen vieläkin istumassa katsomossa. Talutin tamman laidalle ja mun oli pakko kysyy brunetelta.
”Odotaksä jotakuta ?” yritin tutkailla naisen kasvoilta vastausta. Isabella vilkaisi nopeasti puhelintaan ja katsoi sitten mua.
Veljeäsi, Thomasta

20 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ti Marras 07, 2017 2:18 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Jälleen kerran suuri peukku ahkeralle treenaamiselle! Kunhan muistat laittaa Eelan kinttuihin toisinaan linimenttiä ja tekemään myös rennompia päiviä välissä (niin kuin varmaan teetkin, muttet vaan välttämättä kirjoita niistä Very Happy). Voisin oikeastaan tilata sille hierojan, vaikka Kalla Cupin jälkeen. Parempi helliä ja huoltaa tamman lihaksia ennen kuin ne ovat jumissa!

Ja sitten tuohon viimeiseen väärinkäsitykseen. Katsoin kelloa ja odotteluuni oli aivan viaton syy. Törmäsin Thomasiin tallissa ja tervehdimme. Ahkeruus taitaa olla teillä sukuvika, sillä hän kysyi heti voisiko olla avuksi. Poika vilkaisi pientä Rillaa sen verran kauhuissaan harjatessani sitä hoitopaikalla, että katsoin parhaaksi unohtaa hevostyöt ja keksiä sinnikkäälle veljellesi muuta hommaa.

Niinpä Thomas sai kunnian vaihtaa autooni talvirenkaat, kai hän on kohta valmis. Odotan pojan palaavan ja palauttavan autoni ja asuntoni avaimet (hänen piti päästä varastoon hakemaan renkaat). Sanoin tarjoavani joskus lasillisen vaivan palkaksi, kun en muutakaan keksinyt. Mutta älä huoli Jonny-boy, tässä ei ole mitään kummempaa takana. Lupaan, etten juota veljeäsi humalaan.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

21 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ti Marras 07, 2017 7:23 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

X. Tiistai 07.11.2017

Mummoilua ja möllöilyä. Varmasti Eelaki osas arvostaa rennompia päiviä treenien välissä. Oli taas aika lähtee viikottaiselle maastoreissulle jalan. Hain tammaa tarhasta ja Coco oli puskemassa mukaan. Sai hieman harrastaa akrobatiaa, ettei nuorikko olis päässy livahtaa Eelan pepun jälkeen tallin pihalle riehumaan.

Eelan odottaessa hoitopaikalla harjoja, kuulin sen kilistelevän klipsuja heilutellessa päätään ylös ja alas. Naureskelin itsekseni ja otin harjapakin kainaloon ja suitset toiseen käteen. Palatessani tamman luo se höristeli ja heilutteli korviaan puolin ja toisin. Asetin harjalaatikon tallin lattialle ja suitset asetin koukkuun hoitopaikan vierelle.

”Ihan ku sä olisit jotain vailla…” kaivoin taskusta puolikkaan porkkanan ja ojensin sitä tammalle. Neiti ei kahesti miettiny vaan mussutti juuresta tyytyväisenä ku viimestä päivää. Samalla tallin ovi avautu ja Anna tuli Epin kans sisälle. Morjestin naista ja utelin heti, mihin suuntaan väriläiskä olisi hevosensa kanssa suuntaamassa.
”Ihan maneesiin jotain pientä. Ei jaksa suunnitella mitään isompaa” Anna naureskeli ja jatkoi tamman kanssa Epin karsinalle.
”Me ollaan menossa Eelan kans köpötelemään maastopolkuja, ettei tarvi ihmetellä mihin ollaan hävitty. Otan kyl puhelimen messiin jos tulee hätä puolin tai toisin.” Ainoa mitä Annasta näkyi oli ylös nostettu peukku, kuittauksena kommenttini perille menemiseen. Naurahdin ääneen ja jatkoin oman hoidokkini puunaamista.

Perusteellisen harjauksen ja monen turhautuneen hörähdyksen jälkeen olimme valmiina ulkoilemaan. Talutin tamman perässäni ulos tallista ja suuntasimme suoraan maastoille. Saisin taas vihdoin pudota omiin aatteisiin, ainakin puoliksi.
”Mitäs sä Eelaseni oikein mietit siitä, että mun broidi vaikuttaa vähän liianki innokkaalta Isben suhteen…” musta oli hauska jutella tammalle vaikkei se mihinkään mitään kommentoinut. Ensimmäinen nainen joka aidosti pysyi hiljaa, ihan sama mitä sanoi.

Samainen pelto, jonka ohi olimme vielä lämpimien ilmojen aikaan laukanneet oli peittynyt valkean vaipan alle. Talvi oli oikeasti tullut vihdoin myös Kallaan. Vedin pipoa syvemmälle ja nahkahanskat kädessä ei päässyt pakkanen puremaan.
”Sulle muuten varmaan kannattaa kohtaa laittaa myös nastat alle. Ei tarvi luikastella sit tarhassakaa” naureskelin ja rapsutin tammaa kaulalta jatkaessamme matkaa pellon ohi. ”Pitää myös tarkkailla ton pellon lumen määrää josko sinne pääsis jossain välis vähän hulluttelee. Varmaan säki tykkäisit piehtaroida puhtaas lumes, jos ei olis näin kylmä.”

Aurinko laski ihan liian aikaisin, joten hämärä tuli todella nopeasti. Päätimme kääntyä takaisin tallin suuntaan, mutta ei meillä vielä mikään kiire olis.
”Mitäs mamma sanot jos mennään samoilla jaloilla takasin ?” pysäytin tamman ja todella hankalan näköisesti kiipesin ruunikon selkään. Taputtelin Eelaa kaulalle sen höristellessä ja kuunnellessaan mitä viereisessä metsäkaistaleessa oikein oli. Tamma hieman säpsähti kahden naakan äkkinäistä lentoon lähtöä keskeltä ei mitään, mutta pysyi silti kaikki neljä jalkaa suht lähellä maan pintaa. Otin ohjaa suosiolla vähän lyhyemmäksi, jos mummo sattuis oikein hyppimään sivulle.

Kannustin tamman raviin, jotta saatais molemmat vähän verta kiertämää enemmän ja vauhti olikin just sopiva. Eela ei sais mitään hullua liikuntaa, mutta kumminki pääsis vähän purkaa energiaa. En ihmettelis vaikka tamman selässä olis luukku, jonka alla löytyis kymmenen Duracellin AA-paristoo. Sellanen vauhtipupu se välillä oli. Ohjien lisäks pidin myös tamman lyhyehköstä harjasta kiinni ja tallin tullessa polun päässä esiin, hiljensin vauhtia ja laskeuduin alas selästä.

Vilkasin kelloa ja sen jälkeen tallin ikkunasta ulos. Vähän yli neljän. Kaikki hevoset haettais pikkuhiljaa sisälle, joten Eela vois ihan hyvin olla tääl ottamas muita vastaan. Harjasin tamman vielä ja putsasin sen kaviot. Vein harjapakin paikalleen, pesin kuolaimet ja paketoin suitset seuraavaa käyttöä varten. Tamma möllöili karsinassaan ja näytti yhtä eloisalta kuin kolme vuotias nuori. Annoin sille lopun juureksesta ja hyvillä mielin ruunikko mussutti loputkin herkustaan mahaansa. Jäin vielä rapsuttelemaan tammaa ja pitämään sille seuraa.

22 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ke Marras 08, 2017 8:57 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Eela on kyllä mainiota juttuseuraa! Voit uskoa, että tammalle on höpisty ennenkin. Maastoköpöttely teki teille molemmille varmasti hyvää, varsinkin näin kilpailuiden jälkeen. <3 Ratsain maastoillessa Eelalle onkin sitten viisainta napata joku kaveri mukaan, mamma kun tykkää muuten kaahata omiaan ja retuuttaa ratsastajaparkaa. Mutta senhän sä varmasti tiesitkin jo!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

23 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Ti Marras 14, 2017 5:52 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

XI. Maanantai 13.11.2017

Aamutalli oli ollut mielenkiintoinen. En todellakaa ollu kuvitellu avautuvani pomolle mun elämästä pakollista enempää. Varsinkaan mistään mihin liittyis myös Thomas. Ei broidi näköjää osaa kertoo sit kenellekkä muulle mitää ku mulle. Sentää jollekki.

Istuin kahvihuoneessa yksin Isabellan lähdettyä hoitamaan omia asioitaan. Toivottavasti ei mun broidia. Kävin mieles kaikki maholliset skenaariot mun ja Ellien seuraavasta kohtaamisesta, eikä mikään niistä päättyny hyvin. Tulin koko aja enemmän varmemmaks britteihin muutosta.

Kun mä olin saanu juotuu pari pannullista kahvia, Eela oli varmasti saanu ulkoiltuu jo ihan tarpeeks toisten kans, joten nyt olis vuoro vähän liikkuu. Hain tamman sisälle ja vein sen karsinaan. Pakkasten purressa jokasta varpaista ja sormista, oli myös ruunikko saanu loimen vihdoin päälleen. Vein sen omalle paikalleen ja hain harjat tilalle.

Peruspuunauksen jälkeen varusteet päälle, mulle sekä tammalle. Mä tunsin väsymyksen hiipivän aina vaa uudestaa ja uudestaa, mut jostain iski kofeiinipiikki, joka piristi mua moneks hetkeks eteenpäin. Talutin tamman maneesiin ja nousin selkään. Huomasin kartanon edustalle vievän oven olevan auki. Miks ihmeessä? En kuitenkaa vaivautunu laittaa sitä kiinni. Jälkeenpäin ajateltuna, olis kannattanu.

**

Rymistelin kuperkeikan kautta alas ku tamma säikähti ulkona tuulessa kulkeutunutta irtorisua. Eipä pihalla enää kovin valosaa ollu, joten varmasti mäki olisin saanu paskahalvauksen. Tamma ei todellakaan aikonu jäädä maneesiin kattomaan, mikä mörkö sieltä hyppäis niskaan. Sille ainoo tie ulos oli auki jääny ovi. Voi perkele.

En ite päässy kovin nopeesti ylös hiekalta, joten tamma oli ehtiny lähtee ovista. Ku pääsin lähemmäs pihaa, kuulin rauhottelevia ääniä. Pelkäsin säikäyttäväni tamman uudestaan, jos vaan ryntäisin ulos, joten huutelin ennen kun itse edes näin mitään.
”Oh thank God…-” tässä vaiheessa näinkin jo Julian seisomassa säikähtäneen Eelan vieressä pidellen sitä ohjista. ”- se säikähti jotain risuu tai jotai noist avonaisist ovista” läähätin. Mulla oli lähteny ilmat pihalle pudotessani satulasta. Jouduin nojautuu polviin, etten olis pyörtyny niille sijoillee.

”Ooksä ihan ok ?” nainen kysy multa toinen kulma ylempänä. Nyökyttelin takasin katse edelleen maassa. Varmistuksena näytin vielä peukkua. Suoristin itteni ja katoin naista.
”Kiitos niin helvetin monta kertaa, Isbe olis tappanu mut jos tolle pelkurille olis sattunu jotain..” nauroin hermostuneesti. Onneks brunettea (eikä kyllä blondiakaan) näkyny missään. Julia ojens ruunikon ohjia mulle ja edellee hieman hämilläni otin ne haparoiden vastaan. Vilkasin kelloo, oltiinhan me ehitty reilu kolme varttia maneesissa pyöriä. Karkaamisyritys sais olla viimenen tehtävä, joten loppuverkka olis enää jälellä. Kiittelin vielä naista joka hämmentyneenä lähti jatkamaan matkaansa.

24 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Pe Marras 17, 2017 12:05 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Toivottavasti keskustelustamme tuli vähän parempi mieli, vaikka kyseessä ei ehkä ollutkaan mikään kaikista iloisin aamutalli. Ja hitto vie mies, huolellisuutta jatkossa! Eela on tosiaan joskus säikky, joten avonainen ovi syystuulilla ei kuulosta kovin hyvältä lähtökohdalta. Onneksi Julia sattui paikalle ja sinulle ei käynyt kuinkaan, vaikka en usko että Eela olisi muutenkaan yksin kauas lähtenyt. Pidä jatkossa parempi huoli sekä itsestäsi, että minun tammastani! Pus pus!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

25 Vs: Eelan päiväkirja lähetetty Su Marras 19, 2017 6:34 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

XII. Sunnuntai 19.11.2017

Miten vois viettää sunnuntain? Auburnissa totta kai! Olin yllättävän aikaseen liikkeellä ja käväsinkin pitkästa aikaa Koivujen luona aamiaisella (ts. omat kaapit olivat tyhjät). En kuitenkaan heti viittiny alkaa häirittee Eelaa, joten rennon aamiaisen jälkeen painelin vielä kauppaan ja takaisin kämpille. Olin täyttämässä jääkaappia kun puhelin ilmotti viestistä. Thomaksen kone olis Suomenmaalla parin tunnin päästä. Päätin olla ”kerrankin” kiva veli ja hakea Thomas kentältä.

***

Myöhemmin päivällä päästessäni tallille Eela mutusteli viimesiä heiniä tarhassa joten päätin ensimmäisenä käydä tsekkaamassa tamman varusteet hollille. Verneri olikin satulahuoneessa minding his own business ja päätin kohtaa miehen jatkojen tapahtumista sekä siitä, mitä mies oli puhunut Ellien kanssa. Sanotaanko ettei ”keskustelu” menny ollenkaan suunnitelmien mukaan. Ku Verneri oli saanu kaiken sanottuu, se poistu satulahuoneesta ja mä jäin sinne viel puhaltelee. Yritin epätoivosesti myös pyyhkii silmii, niihin nousseiden kyynelten takia.

Hain Eelan tarhasta ja tamma reippaasti köpötteli mun perässä. Kiinnitin tamman hoitopaikalle ja aloin harjaamaan tätä varmoin ottein. Mielessä pyöri mun ja Vernerin keskustelu. Kaikki mitä tässä oli viimeaikoina tapahtunu, valitettavasti, pyöri mielessä enemmän ja vähemmän. Meil kuitenki tais Ellien kans olla kaikki hyvin, ainakin nii blondi oli mulle ite sanonu aamiaispöydässä perjantaina. Pääs kuitenkin pyöri kysymys siitä, mitä Ellie oli Vernerille sanonu.

”Hei Jonathan” Isabella oli ilmestyny talliin sillä aikaa ku harjasin Eelaa. Nyökkäsin naiselle tervehdykseksi hymyillen kohteliaasti ja toivoen ettei nainen ottais puheeks mun punertavia silmiä. ”Sinulla ja Elliellä taisi olla aika syvät keskustelut jatkoilla ?” nainen jatkoi.
”Ai sä näit. No eipä siin mitää. Mä ainaki sain kaiken sanottuu ja blondin omien sanojen mukaan ollaan fine. En mä tiiä paljonko se todellisuudessa muistaa siit illasta. Ellie oli aika huonos hapes ku lähettiin taksilla sen luo” en mä tiiä miks mä noin paljon Isbelle kerroin, pidin katsetta samalla visusti tamman karvassa. ”Thomas tuli tänään takas Suomeen. Se oli tsekkaamas sitä asuntoo, jos muistat” sanoin varovasti ja vaihdoin harjan kaviokoukkuun. Huomasin Isben ilmeen muuttuvan sekunneis vakavaks. ”Älä huoli, meijän diili pitää. Sitä paitsi, se asunto oli kuulemma ihan kamala” naureskelin vaivaantuneesti ja aloitin Eelan vasemmasta etusesta.
”No hyvä. En mä sinua niin helpolla olisi päästänyt” nainen tokaisi ja korjasi ryhtiään. Ihmettelin, miten Isbe edelleen jakso pitää mun seurassa niin virallista olemusta. I thought we were past that.

***

Könysin tamman selkään ja Eelan ollessa ihan valmiina lähtee uralle, mä keikuin yhen jalustimen varassa ku säädin estemittoja vähän pidemmiks. Ruunikolla oli vauhti päällä ja edelleen jaksoin ihmetellä, miten paljon tää karvamammamummo vielä oikein jaksaa. Taputtelin tammaa kaulalle ja aloittelimme alkuverkkaa.

Lähemmäs tunnin jälkeen, mulla oli ainakin tarpeeks lämmin. Tallin puolelta kuulu hiljasia ääniä sillon tällön, eikä Eelakaan niihi paljoo huomiota kiinnittäny. Maneesin ovi aukes ja tallin puolelta asteli Julia tammansa Valerien kans. Nyökkäsin parivaljakolle ravatessa Eelan kanssa uraa pitkin. Hidastin tamman askellusta käyntiin ja pidin välimatkaa kaksikkoon.
”Mites Valeriella ei oo satulaa ?” ihmettelin ääneen. Kirjavalla tammalla oli suitset ja Julialla kypärä, mutta lenkkarit jalassa ja paljasselkäinen tamma viestitti, ettei tänään välttämättä kiivettäis selkään.
”Mulla on varmaan joku kestokankkunen jatkoista” vaaleaverikkö vastasin pienen hymyn saattelemana. ”Ajattelin et olisin vaa tyytyny tänää juoksuttaa tätä yhtä, mut näköjää otte vallannu paikat Eelan kanssa.”
”Me ollaan tääl juoksenneltu ihan hyvä tovi, olin itse asias jo lopettelemas pikkusta hiljaa” sanoin Julialle. ”Loppukäynnit uupuu, mut vähä mietin, josko käytäs maastossa kävelemäs” pysäytin tamman ja laskeuduin alas. Katsahin vielä Juliaan, joka talutti Valerieta maneesissa. En mä kehtais mitään Jonnasta kysellä, eikä asia mulle ees kuulunu. Huikkasin naiselle moikat ja talutin tamman ulos maneesista kohti maastoja.


Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 2]

Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa