Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Cocon päiväkirja

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Cocon päiväkirja lähetetty Su Elo 13, 2017 10:18 pm

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
C O C O N   P Ä I V Ä K I R J A

FWB-t Kallan Acacia "Coco"  |  omistaja Tilda Mustamaa |  omat sivut

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

2 Vs: Cocon päiväkirja lähetetty Su Elo 13, 2017 10:31 pm

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
13.8.2017  |  H e v o s e n o m i s t a j a

Siinä se nyt oli. Nimi pienen tumman tammavarsan kauppakirjassa. Acacia siitä tuli ja pienestä nyytistä kasvaisi varmasti yhtä sitkeä kuin akaasia ja epäilemättä yhtä kuuma kuin Afrikan savanni, jos se perisi yhtään isänsä luonteenlaatua. Siinä olisi sopivasti haastetta tälle elämälle. Tuijotin paperia yhä kulmat kurtussa kun Anna kurkkasi olkani yli ja onnitteli.

"Mä vähän kuulinki huhuja, että Rillan varsa jäis tänne. Onnee hevosenomistaja!"
"Kiitos. Tää vaatii vähän sulattelua vielä" mutisen katse yhä paperissa.
"Miksikä sitä kutsutaan? Acaciaksi?" Anna kysyy.
Nostan viimein katseeni. "En oo ehtinyt miettiä yhtään. Virallisen nimenki kanssa meinas mennä sormi suuhun. Otan vastaan ehdotuksia."

Tungen kauppakirjan reppuuni ja suunnistan tarhoille. Vilakin varsoi kauniilla läsillä koristellun orivarsan ja siellä se omani kanssa kirmasi kilpaa. Acacia. Kaunis tumma varsani. Onneksi se oli vielä pieni. Ehtisin kartuttaa omia oppejani Fellun kanssa ennen kuin pitäisi olla kykenevä nuoren ja raa'an hevosen kanssa toimimaan oikein. Luojan kiitos oli myös Auburn ja taitavat tukijoukot. Pieni varsa jäi uteliaana tuijottamaan aitaan nojailevaa hahmoani. Kyllä sitä vähän uskalsi jo olla onnellinen tästä päätöksestä. Tuijotin pientä tammaa silmät sirrissä ja pyörittelin sen nimeä suussani. Acacia oli liian hankala kutsumanimi. Mikään a:lla alkava ei kuulostanut hyvältä ja siirryin muihin kirjaimiin. Coco? Tulisi mieleen kaakaot ja suklaat, mikä sopisi pikkutamman väritykseen. Tosi nokkelaa Tilda. Coco ei kuitenkaan tuntunut suussa hassummalta. Voisihan pikkunyytistä tulla myös yhtä kovapäinen kuin kookospähkinä. Mielleyhtymistä löytyisi varmasti jokin sopiva.




Kuva © Sage / Auburn Estate

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

3 Vs: Cocon päiväkirja lähetetty Ti Elo 29, 2017 7:42 pm

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
29.8.2017  |  V a r s a m a n i a a

Tietysti Coco Chanel olisi se sopivin nimilinkki Auburnin varsalle. Oli se käynyt itselläkin mielessä ja nyökyttelin hymyillen Isabellan mainitessa asiasta. Tyylikästä ja ajatonta. Olihan tyylin kuningatar ilmeisesti persoonaltaankin ollut hieman omapäinen villikko kuten meidänkin Coco tuntui olevan. Emän puolen arabiperimä näkyi päivä päivältä selvemmin. Kotikutoisemmin kovakalloinen Kookospähkinämme (tai Aasi) ei mennyt nimivalintana yhtään metsään. Saattaahan toki olla, että luonnearvioni olivat vielä yhtä raakoja kuin varsakin. Väärässä tai en, valpas ja liukasliikkeinen, hieman epäluuloisesti kaikkeen uuteen suhtautuva nuorikkomme tuntui varsin kipakalta kilpahevosen alulta.

Kävin tuijottelemassa ja paijaamassa Cocoa, totuttamassa kaikenmoiseen hiplailuun aina kun pyörähdin tallilla. Kehaisin tarjotuista jalan nostoista ja rapsuttelin takamuksen päältä. Tallilla pyörähtämisen määrät kasvoivat koko ajan. Se siitä pari kertaa viikossa valmentautumisesta, nyt oli oma hevonen. Varsaa piti käydä kyttäämässä aamuin illoin, jos suinkin olin sopinut asiakastapaamiset järkevästi keskelle päivää. Kuraisia kenkiä ja hevosenkarvaisia villapaitoja pyöri kotona ja työhuoneella sen lisäksi, että niitä tietysti oli tallilla omassa kaapissaan. Onneksi oli Isabella, joka oli yhtä innoissaan Auburnin molemmista varsoista. Nainen jaksoi auttaa tätä ummikoksi taantunutta kuunnellen loputtomia pohdintoja liittyen koulutukseen ja ihan vain varsan äärettömään söpöyteen. Vähän myös vuoronperään kasvavaan ja laantuvaan paniikkiin siitä mihin nenänsä oli työntänyt.

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

4 Vs: Cocon päiväkirja lähetetty Ke Loka 11, 2017 6:34 pm

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
12.10.2017  |  I s o  t y t t ö

Rakastin varsaani päivä päivältä enemmän. Oli Isabellalta hyvä veto säästää minut vieroittamiselta. Tyynen terapeutin pokerinaama olisi särkynyt siiheen ikävähuutoon. Parin päivän päästä tilanne oli jo puolin ja toisin rauhallisempi. Pujahdin vihdoinkin poutaisena syysiltana varsojen tarhaan ja lahjoin niitä aimo määrällä lohtuporkkanoita. Kasvuikä, kyllä nyt tarvittiin vähän herkkuja.



Viimeinen muokkaaja, Tilda pvm To Loka 12, 2017 5:12 pm, muokattu 1 kertaa

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

5 Vs: Cocon päiväkirja lähetetty To Loka 12, 2017 3:22 am

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
M y  l i t t l e   b a b y  p o n i e s  (monster edition)

Varsojen kanssa seikkailemassa Annan ja Isabellan kera.

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

6 Vs: Cocon päiväkirja lähetetty Su Marras 19, 2017 10:57 am

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
17.11.2017  |  T e r a p i a h e v o n e n

Skannasin oloani venytellen silmät kiinni ja totesin ilokseni ettei pää ollut lainkaan niin kipeä kuin odotin. Pyörähdin kaivamaan puhelinta sängyn vierestä ja toteamaan, että kello oli hädin tuskin seitsemän. Aamupimeys oli syvä ja sateinen. Havahduin hitaasti siihen, että Julia nukkui, tai esitti nukkuvaa, sängyn toisella laidalla. Päässä raksutti tuhottoman kovaa, mutta en saanut ajatuksia järjestykseen yrittäessäni saada kiinni siitä miten suhtautuisin asiaan. Vaalea nainen näytti vielä kauniimmalta ja nuoremmalta siinä nukkuessaan kuin mitä eilen illalla.

Järkevänä aikuisena kaivoin sängyn alta villasukat ja hiivin puulattian poikki keittiöön. Kasasin aamupalatarvikkeet yövieraalleni valmiiksi ja raapustin paperille hyvät huomenet ja jotakin siitä, että Coco oli tärkeää kävelyttää nyt aamulla. Olihan se aika tottakin. En ollut ehtinyt tehdä varsan kanssa eilen mitään töiden ja Auburnin juhlien vuoksi. Keräilen tuolien päältä ja eteisen kaapista vaatetta päälleni ja kiskon viimeisenä valmiiksi kuraiset saappaat jalkaani. Ripeästi häviän ovesta ulos ja starttaan auton.

Talli oli odotetusti hiljainen. Sovittelen Cocon päähän ostamaani nahkariimua, joka on vähän vielä iso pienimmilläkin säädöillä, mutta varsa tuntui kasvavan silmissä vieroituksen jälkeen, joten kasvuvaraa sai ollakin. Coco nyhräsi villapaitani helmaa kun säädin solkia. Pikkutammalla oli ollut paljon sulateltavaa kun äidin lisäksi tuki ja turva, Verdikin, oli muuttanut omaan kotiinsa. Coco oli kuitenkin saanut tallin kaksi muuta tummaa tammaa laumakseen. Eela paimentaisi varsaa varmasti osaavin ottein hevosen tavoille.

Hinkutin vielä irtoavaa varsakarvaa Cocon kyljistä ja nostelin jalkoja. Karsinassa Coco malttoi jo seistäkin ja pääsin kehumaan varsaa oikeasta toiminnasta. Napsautin liinan kiinni ja suunnistimme kentälle kävelemään. Coco kipitti korvat höröllä pöhisten vieressäni. Tamma on niin pieni ja pöljän näköinen, että joka kerta sitä käsitellessä oli pakko vähän hihitellä. Olin unohtanut miten hömelöitä varsat osasivat olla. Tästäkö pitäisi leipoa ihan kilparatsu? “Soooh nyt mamman mussukka. Eipäs lentoon lähdetä” toppuuttelin Cocoa, joka on loikannut ympäri säpsähtäessään jotakin.

Ilma oli kylmän kostea ja kura tuntui roiskuvan naamalle asti aina Cocon ottaessa lennokkaampia pyrähdyksiä. Yritimme muutamia maastakäsin harjoituksia. Varsalla oli vielä opeteltavaa narunpäässä kulkemisessa. En malttanut tänään erityisen pitkään eikä malttanut itsepäinen mukelokaan. Päästin Cocon irti ja se hetken ihmeteltyään kirmaa riemuissaan pitkin kenttää. On sillä ainakin lupaavan lennokas askel mietin katsellessani hymyillen varsan menoa.

Cocon nuohotessa omiaan ajatukset karkailevat eiliseen, Juliaan ja Kaajapuron Verneriin. Milloin näkisinkään miehen seuraavan kerran? En muista millään, kalenteri on sekaisin ja päässä jyskyttää enemmän kuin herätessä. Pitäisi miettiä valmiiksi miten ottaa asia puheeksi ja piru vie olisi pitänyt puhua Julian kanssa myös heti aamulla. Keskenkasvuista idiotismia ottaa ritolat ja miettiä vasta jälkikäteen. En olisi jaksanut suhtautua omiin ihmissuhteisiini mitenkään päin järkevästi vaikka olisi luullut, että järkevää tässä juuri olisi kaivannut. Sillä hetkellä paljon järkevämmältä tuntui kuitenkin haaveilla heterosta valmentajastaan. Tai turvallistahan se oli, ei niinkään järkevää.

Vedin turhautuneena syvään henkeä ja viheltelin Cocolle saadakseni sen huomion. ”Sano mammalle, että lopettaa turhan sekoilun” mutisin varsalle, joka heitteli pirteänä päätään tunkien sitten turpaansa kainalooni. Olisipahan taas seuraavaan työnohjaukseen asiaa vaikka aloin olla jo sitä mieltä etten kehtaisi kertoa enää yhdestäkään kiusallisesta kohtaamisesta. ”Voi muruseni terapiahevoseni” huokaisin Cocolle, joka viis veisasi harhailevasta päästäni ja nappasi tomeralla otteella sadetakin helmasta kiinni.

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

7 Vs: Cocon päiväkirja lähetetty Ti Joulu 12, 2017 3:15 am

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
4.12.2017  |  K o u l u n   p e n k i l l e

Lumi tuli ja meni eikä aamulla ulos astuessaan voinut koskaan tietää odottiko ulkona jäinen vai lätäkköinen piha. Joulukuisena maanantai-iltana se oli kauniin lumipeitteen saanut ja märkiä hiutaleita satoi yhä kun starttasin auton. Olin jo ties kuinka monta kertaa päättänyt vaihtaa pyörään nastarenkaat, mutta yhä raukka seisoi pihalla omenapuuhun nojaillen. Seisovan tuntui tällä hetkellä yksi jos toinenkin asia. Auburniin en ollut viime päivinä ehtinyt erittäin aikaisia aamupyrähdyksiä lukuunottamatta. Coco olisi kaivannut koko ajan enemmän huomiota ja Fellun kanssa olisin enemmän kuin mielelläni ehtinyt useampiinkin harjoituskilpailuihin. Kotona kasvoi tiskivuori ja luulen, että eteisen kurassa ja hiekassa (jääkaapista puhumattakaan) pesi useampikin elävä organismi.

Vatsassa pesi lämmin onnen tunne kun tiesin ettei tänään tarvitsisi kiirehtiä tallilta kotiin. Olin ravannut koulutuksissa ja verkostoitumassa työpäivien lisäksi ja vuorokaudessa tuntui olevan tunteja armottomasti liian vähän. Asiakasmäärät alkoivat kuitenkin olla uhkaavasti laskusuhdanteessa vaikka samaan aikaan pitkää prosessia käyviä vakioasiakkaita oli useita. Tilaa kuitenkin olisi ollut enemmällekin, jotta rahaa jäisi muuhunkin kuin pakolliseen. Verkostoituminen ja mainostaminen oli siis pakollista pahaa tällä hetkellä. Ensimmäistä kertaa kyseenalaistin vastaanoton perustamisen Kallan kyläpahaseen vaikka se tähän asti olikin vetänyt väkeä pienistä ja isommistakin naapurikunnista. Pienillä kylillä oli helpompaa siirtyä naapuriin ja käydä terapeutilla omilta naapureilta salassa.

Myönnetään, olin myös vältellyt tallilla oleilua oikeiden kiireiden lisäksi. Viimeviikkoinen törmääminen Julian kanssa ei ollut johtanut minkäänlaiseen keskusteluun ja sätin siitä sekä itseäni että olosuhteita. Vaikka väitin ettei tilanteessa ollut mitään kiusallista, tein siitä mielessäni juuri sitä. Ollapa huoleton ja välinpitämätön ihmisyksilö tai vaikka ihan vain järkevä aikuinen ihmisyksilö.

Lumisateinen tallipiha oli hiljainen. Edempänä kuului miehen ääni ja bongasin Mikaelin Epi hyppysissään. “Moi! Mä voin napata omani, jos et vielä ehtiny” huikkaan miehelle, joka on hoitamassa iltatallia. “Kiitti! Se kakru meinas jo tulla mukaan omineen.” En epäillyt yhtään, sillä tämä tummien tammojen konkkaronkka oli varsin hyvin yhteen hitsautunut ja varsinkin Coco parveili portilla yltäkylläisen hätäisesti, jos yhtäkin porukasta vietiin muualle.

“Hei läheisriippuvainen mukeloni! Tuutko mukaan?” Coco pöhisi portilla Eelan tarkkaillessa kauempana. Pieni tamma nakkeli niskojaan ja tunki heti iholle pujahtaessani tarhaan. Kyhnytin tamman otsaa ja nappasin sen narunpäähän. Coco tuntui olevan tällä hetkellä pelkkää jalkaa venyessään korkeutta ihan silmissä. Tammalle sai ärähtää pari kertaa napakasti kun se olisi porhaltanut menemään pää viidentenä jalkana eteenpäin. Coco oli herkästi reagoiva jästipää, jonka nopeissa mielenliikkeissä vaati työtä pysyä perässä.

Seisotin Cocon hetkeksi hoitopaikalle. Nuorikon kärsivällisyys ei tahtonut riittää seisoskeluun ja aloitimme lyhyistä hetkistä. Kehuin mielummin kuin komensin vaikka tamma koetteli joskus jopa minun pitkää pinnaani. Kohotin kulmiani Cocolle, joka alkoi hetken kuluttua pyöriä levottomasti. “Luotin, että jaksat vähän pidempään. Yritähän hetki vielä.” Coco seisahtui kuuntelemaan. Kehaisin sitä ja kiskoin loimen rivakasti pois. Karsinassa paijailin ja putsasin tammaa pitkän kaavan mukaan.

Maneesi iltaruuhkineen olisi tehnyt hyvää pikkutamman oppimiselle, mutta tänään en jaksanut. Marssitin Cocon lumiselle kentälle ja nautin yhä jatkuvasta harvasta lumisateesta. Coco toimi jo maastakäsin kivasti. Aloin luottaa siihen, että se useammin kuunteli kuin jätti kuuntelematta. Erakoitumiseni tallilla ei tosin tässä kohtaa palvellut varsan koulutusta erityisen hyvin. Tulisin tarvitsemaan apukäsiä vielä moneen herkän hevosenalkuni kanssa. Laura odotti jo kuumeisesti kutsua Auburniin katsomaan Cocoa ja Laurasta olisi kyllä avuksi. Ei ystävää kuitenkaan viikottain voinut juoksuttaa tänne välimatkan ja omien hevosten vuoksi.

Päästin Cocon irti. Pimeään metsään en viitsinyt enää yksin mennä, joten juoskoot nyt virikkeekseen.
“Sehän vaikuttaa ihan potentiaaliselta kaverilta.” Havahdun Mikaelin ääneen. Mies nojaa rennosti kentän laitaan ja katsoo Cocoa, joka on pysähtynyt pärisemään kentän keskelle säpsähdettyään liikettä kentän laidalla. Nyökkäilen hymisten.
“Luonnettaki taitaa olla, mut pitäähän naisilla olla” Mikael virnistää.
Pyöräytän silmiäni ja nojaan selkäni huokaisten kentän aitaa vasten. “Sut voi sit varmaan palkata auttamaan sen kanssa? Musta tuntuu, et mulla ei riitä ehkä enää hurjapäisyys sit ku pitäs ton selkään kavuta” totean katsahtaen Mikaeliin.
“Mitä? Fellun vuokraaja ja ei riitä hurjapäisyys?” Mikael nauraa.
“Haahaa, se pappa sentään selästä käsin kuuntelee ja tietää mitä siltä halutaan.”
“Teillä kyllä synkkaaki ilmeisen hyvin. Mut tottakai hyppään remmiin ton kanssa. Mielelläni vaihdan tallihommat muuhun.”
“Kiva, kiitos! Mun puolesta saat auttaa niin aikasessa vaiheessa ku haluut. Mun taidot on niin ruosteessa, et menee koko komia varsa vielä ihan pilalle.”
“Eikai sentään! Hyvin sä oot sen opettanu. Fiksun olonen se on ikäsekseen.”

Tuntui hyvältä saada kiitosta. Mikael jos joku tiesi mistä puhui ellei sitten ollut vain lipevän kohtelias tapansa mukaisesti. Viheltelen Cocolle, joka ei malttaisi vielä tulla. Pienen pyörimisen jälkeen tamma tulee nuohoamaan taskujani. Mikael juttelee Cocolle ja taputtelee sen kaulaa. Kävelemme yhtä matkaa talliin, Coco tyytyväisen oloisena päätään roikottaen. Koska minulla ei ole kiire, ja en edes kaipaa kovin pian kotiin kaiken sen pölyn ja homeisten tiskien keskelle, tarjoudun auttamaan iltaheinien jaossa.
“Tällä ei sit lunasteta Fellun sekopäävarsan ratsukoulutusta” Mikael virnistää kiittäen avustani.
“Mitä? Luulin, et tää kattaa vähintään ekat viis putoamista sisältäen kivun ja säryn”
“Mä ajatellut mihinkään pudota.”
“Lyödäänkö vetoa?”

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

8 Vs: Cocon päiväkirja lähetetty To Joulu 21, 2017 4:20 pm

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
20.12.2017  |  K i r m a i l u a

Irtojuoksutus on parasta hommaa sekä muksun että mamman mielestä. Erityisesti niinä päivinä kun sitä ennen on suoritettu mallikkaasti maastakäsin harjoituksia.

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa