Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

50 shades of Jonathan

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 50 shades of Jonathan lähetetty Pe Loka 06, 2017 12:04 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä
// Jonathanin elämästä niinä harvoina hetkinä kun mies on ihan jossain muualla. //


Ennakkoperintöä?

Päivä, jota en ikinä halunnut nähdä, koitti juuri nyt. Miksi, oi miksi ? Rakkaalla peltilehmälläni oli tänään leimaus, ainakin piti olla. Pohja oli ruostunut liiaksi, eikä Novani saanut enää armonaikaa. Sen elämä päättyisi tähän.

En kuitenkaan halunnut myydä sitä romuttamolle, joten eräs jokkisharrastaja huomasi ilmoitukseni muuten hyväkuntoisesta projektiladasta, ja halusi ostaa tämän itselleen seuraavaksi kisa-autoksi. Teimme kaupat ja sainkin rakkaastani sievoisen summan. Mies sanoi, ettei ollut koskaan nähnyt yhtä hyvässä kunnossa olevaa Novaa. Eihän tämä punakone vielä mikään seniori ollut, mutta hienosti se oli minua palvellut viimeiset kuusi vuotta. Nyt olisi sen aika saada kunnolla turpaan vanhalta Opelilta.

Päädyimme siis veljeni kanssa etsimään uutta autoa nettiautosta, ja monta hyvää varteenotettavaa vaihtoehtoa löytyi. Olimme ihan omisssa autostratosfääreissämme, kun mummomme soitti.

"Hi, Nana! How is it going?" olin iloinen mummoni soitosta, en ollut moneen viikkoon jutellut tämän kanssa. Emmekä nähneet kovin usein, mummini oli jäänyt Englantiin meidän muuttaessa pois.
"No, my Nova kind of broke down.. Yeah, I had to sell it. I know you loved it. Mee too! Best car ever made!" veljeni oli yksi niistä, joka ei voinut ymmärtää mummini ja minun yhteistä rakkautta Ladaa kohtaan.
"No way! You're joking, right?! Whoa! I truly, madly deeply love you Nana, don't you ever forget that!" tässä vaiheessa veljelläni ei ollut enää minkäänlaista hajua mistä puhuimme. Ei sillä etteikö hän ymmärtänyt, mutta sanotaanko, että mummimme osaa aina yllättää, varsinkin silloin kun emme sitä osaa odottaa. Lopetin puhelun, naureskelin hetken itsekseni.

"Nana just sold her car... That magnificent Rolls Royce, you probably don't even remember it.. Anyways, she got a lot money for it and she's going to give that money to me... I just can't imagine that." veljeni ei saanut sanaa suustaan, mutta tiesin hänen haluavan tietää millaisesta rahasummasta puhuisimme..

"I don't know how much excatly, but it has many zeros in it!"



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm La Loka 07, 2017 8:41 pm, muokattu 2 kertaa

2 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty La Loka 07, 2017 8:33 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Helmikuu 2007 – Kytömäki

Sumuinen, kylmä ja vetinen helmikuinen päivä. Edeltävänä päivänä oli ollut pari astetta plussan puolella ja se näkyi heti loskaisena ja vetisenä maastona minne tahansa meni. Isä soitti eilen ja sovittiin tarkemmin mihinkä aikaan lähtisimme Tommyn kanssa hänen luokseen. Vanhempieni erosta oli kulunut nyt suurin piirtein neljä vuotta. Siitä lähtien olimme ravanneet vuoroviikoin isämme luona. En yhtään jaksanut sitä enää. Isäkin oli alkanut huutamaan meille enemmän.

”Jonathan, Thomas. Get in the car right now. I won't tell you third time.” isän katse oli kylmä ja tunteeton. Olimme jääneet leikkimään pihan lumikasan päälle Isän pakatessa laukkujamme mustaan Focukseen. Ei isä tuollainen ollut ennen Suomeen muuttoa. Miksi hän nyt käyttäytyi tuolla tavalla.

Ajomatka isäni kotiin kesi reilun tunnin. Hän asui naapurikunnassa. Isän asunto oli ränsistyneessä ja vanhassa kerrostalossa, josta emme tunteneet Tommyn kanssa ketään. Ihmisiä ei näkynyt tontilla päiväsaikaan, joten leikimme usein kahdestaan pihalla, mutta isä sanoi usein, ettemme saisi olla muualla kuin sisällä, jos vaikka jotain sattuisi. Öisin kuului välillä pamahduksia, mutta kysyessämme siitä isältä, hän sanoi jonkun räjäyttelevän raketteja. Tiesimme kyllä Tommyn kanssa miltä raketti kuulosti. Nuo äänet olivat pelottavampia.

Joka arkiaamu isämme ajoi meidät takaisin kotipaikkakunnallemme kouluun. Minä olin kuutosluokkalainen ja Tommy kolmosluokkalainen. Pidin huolta veljestäni koulupäivän aikana. Molemmilla meillä oli joitain kavereita, mutta Tommy puhui huonompaa suomea kuin minä. Siksi häntä kiusattiin. Menin usein Tommyn ja kiusaajien väliin ja sain monesti nenilleni. Opettajat toruivat kiusaajia ja kysyivät miksen tullut sanomaan mitään. Miksi menit väliin haastamaan riitaa?

Koulupäivän jälkeen isän luona tuli lisää huutoa. Miksi oli silmäkulma turvonnut ja purppura? Miksi huulessa oli haava? Miksi päässä tuntui kuhmu? Tein kuulemma kaiken väärin. En silti voinut antaa niiden isompien poikien kiusata Tommya. Onneksi ylä-aste on samassa rakennuksessa, joten voin pitää huolta veljestäni myös tulevaisuudessa.



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm Ke Loka 11, 2017 6:13 pm, muokattu 1 kertaa

3 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ti Loka 10, 2017 3:56 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Toukokuu 2010 – Kytömäki

Kiivettiin Jonnan kanssa aina sitä samaa reittiä meijän yhteiseen turvapaikkaan. Kukaan muu ei ainakaan meijän tietääkseen käyny täällä. Kytömäellä oli nimensä mukaan mäki, jonka päällä kasvo iso vaahtera. Sen suurimmilla oksilla olis voinu roikkuu vaikka aikuinen ilman, että se olis antanu periks. Tänne me usein tultiin Jonnan kans puhumaan kaikesta mitä oltiin nähty ja tehty yhessä. Vähän niinku viikon yhteenveto. Seillä me usein istuttiin samalla oksalla monta tuntia, joka viikko.

Jonna oli nätti. Eri tavalla niinku muut meijän ikäset. Jonnal oli hyvä sydän ja se hyväksy mut sellasena ku olin, huonosti suomee puhuvana turistina. Tai no enhän mä turisti ollu, mut ei mulla myöskään ollu Suomen kansalaisuutta. Jonnalta mä opin oikeestaan kaikki kirosanat, sanonnat ja vähän jopa slangia, et pärjäisin itekseni sitte työelämässä.

”Jonny…-” brunette alotti hiljaa puhumaan ”-sä tiiät et tykkään susta ?”
Nyökkäsin Jonnalle vastaukseksi ja hymyilin tälle. Tiesin sen varsin hyvin, samainen likka oli jättäny mulle vitosluokasta asti lappuja pulpettiin tai reppuun. Allekirjotuksena oli aina J.E.T.
”Siis.. Äh.. Meinaan et tiiät sen et tykkään-tykkään susta” Jonna alkoi punastua eikä tyttö tohennut enää katsoa silmiin.
”Voi Jonna Elisa Törmä.. Tiesin alusta asti kuka jätti niitä söpöjä lappuja mun reppuun” hymyilin tytölle. Myönnän että muakin jännitti se, mihin tää tilanne tästä muuttuis. Jonna varovasti katto mua ja hymyili takas. Se hivuttautu sentti sentiltä lähemmäs mua ja ihan hiljaa paino päänsä mun olkapäälle.

Mäki tykkäsin Jonnasta.

4 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ke Loka 11, 2017 6:40 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Teksti sisältää väkivaltaa ::

Lokakuu 2008 -  Kytömäki

”Raynott Jonathan. Mitäs me tehdään sinun kanssasi?” rehtori kattoo mua silmiin sen pyöreiden silmälasien yli. Mun ei pitäis olla täällä. Mä vaa puolustin mun veljee niiku aina ennenki. En mä haluu et mun broidii kiusataan. En mä salli sitä. Sit ku mä meen väliin nii mut käsketään rehtorin luo.

Mä tönäsen sen jätkän seinää vasten ja kuulen kuinka siltä lähtee ilmat pihalle. Se yrittää lähtee pois, mut mä oon nopeempi ja lyön sitä vatsaan. Se taipuu kaksin kerroin maahan ja mä jään odottaa. Se yrittää nousta pystyyn ja ottaa pari askelta sivuun. Mä kamppaan sen mun viereen ja se jää maahan uikuttamaan.

”Tuo episodi tuolla ulkona ei unohdu ihan hevillä. Tiedäthän sinä, miten vakavasta asiasta on nyt kyse?” rehtori kattoo mua edelleen. En aio vastaa sille. Ei mulla oo mitään sanottavaa. Katon seinillä roikkuvia tauluja ja diplomeja. Pöydän takana istuva mies sanoo jotain ulkona tapahtuneeseen liittyen. Esitän etten mä ymmärrä. Vastaan sille englanniks.

Se makaa maassa mun alla samalla ku lyön sitä uudestaan ja uudestaan. Must tuntuu et se itkee, mut sen vasen silmäkulma vuotaa verta. Samoin sen nenä. Mua sattuu rystysiin, mutten välitä siit kivusta. Ootan hetken että se saa silmät auki. Katon sitä suoraan sieluun ja kiroon sille englanniks. Tiiän et se ymmärtää. Haluun et se ymmärtää.

”Minun on pakko soittaa teille kotiin ja pyytää jompaa kumpaa vanhemmistasi tulemaan tänne koululle. Tätä ei ihan niin vain selvitetä. Ymmärrätkö?” en vieläkää kato rehtoriin. Ymmärränhän mä, mut osaaks sä selittää tätä mun porukoille. Ja sitä paitsi, saan kuitenki turpaan himassa, et ehkä niiden ei ees tarvii tajuu. Riittää et porukat saa soiton sulta, nii faija latoo päin näköö.

Joku oppilas yrittää repii mua pois. Laitan vastaan ja mun kyynärpää osuu sen mahaan. Kaveri väisti suosiolla. En haluu et muihin sattuu. Ainoastaan et tää kusipää kärsii. Lataan pari iskuu sen mahaan ja se samalla sylkäsee verta mun kasvoille. Mua alkaa vituttaa enemmän. Isken sitä uudestaan silmäkulmaan. Toivottavasti se oppii tästä.

”Hello mr. Raynott. I’m in my office with your son. He got into a fight today. Jonathan hit one of his classmates multiple times. He says he just defended his brother, Thomas.” rehtori katto mua koko puhelun ajan sen lasien yli. Arvelin faijan kysyneen kuka se oppilas oli. ”Sami Rajala.”

5 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty To Loka 12, 2017 7:43 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Annanko turpaan  vai otatko turpaan ? – Kalla 11.10.2017

Aurinko oli painunu horisontin taa aikaa sitten. Yhä aikasemmin oli jo pimee. Mua pelotti. En uskonu olevani valmis tähän. Joka vuos sama. Tänä syksynä demoneja oli ilmestyny pari lisää niiden voitettujen tilalle. Lähes jokanen puu oli oranssin, punasen ja keltasen eri sävyjä täynnä. Tuuli yritti karistaa viimesetkin lehet maahan ennen yöpakkasien tuloa.

Katulamput oli vielä kesäajassa, eikä ne ollu ennen kymmentä päällä. Ainoo valopilkku kadulla oli mun tupakan tulipää. Sieltä täältä ikkunoista loisti joko hehkulampun tai television valo. Mul tuli yksinäinen olo. Olin vihanen itelleni. Vihanen elämälle. Tsekkasin puhelimesta työvuorot. Huomenna vapaata. Kallan Krouviin siis.

Astuin ovista sisälle, pikku-lauantai, joten porukkaa oli löytänyt paikalle. Kävelin suoraan tiskille ja tilasin vodkaa shotillisen sekä kolmoskarhun siihen kylkeen.  Join shotin tiskillä ja iskin lasin väärinpäin tasolle. Otin juomani tiskiltä ja kävelin nurkkapöytään, jossa olimme aikaisemmin Miken kanssa istuneet. Nyt mul olis kunnolla aikaa ajatella. Aikaa selvittää mun päätä. Mun ajatuksia.

Mun ja Mikael Grenin kohtaamine oli rauhallisempi ku odotin. Olisin niin halunnu vetää sitä turpaan. Ellie kuulemma oli se joka suuteli Mikaelia, ei toisinpäin. Uskaltaisinko mä kysyy Ellieltä suoraan ? Jos mä halusin tietää mitä siellä oikeesti tapahtu, mun olis pakko. Pelkäsin kuitenki Ellien vastausta. Lähetin blondille viestin ja Ellie vastas heti. ”Mitä sä tarkotat?” Seuraavaan viestiin kirjoitin suoraan mitä Mikael mulle sano.

Tuntihan siinä vierähti, enemmänkin. Katoin koko ajan puhelinta, millon blondi vastais. Tässä ajassa olin polttanu puol askii tupakkaa ja kumonnu neljä karhuu alas kurkusta. Humalatila ei ollu kaukana. Samassa Ellie vastas. Voi vittu.


Mä kävelin ensimmäisen ihmisen viereen joka vaan sattu silmiin. Kolmekymppinen mies. Iso tiikeri-aiheinen tatuointi paisto niskasta. ”Hei kaveri !” huusin sille. ”Luuleksä et toi tatuointi on jotenki hieno. Tollanen kissimirri niskassa. Ooks sä nyt niinku tussun alla” nauroin päin miehen näköä. Kaveri ei ollut mua paljoa isompi, mut viinapää tais olla vahvempi. Ainakaan se ei ollu nii päissän ku minä.

Seuraava muistikuva multa on Krouvin takapihalta. Jonna istuu mun vieressä ja pitää jääpussia mun vasemman silmäkulman päällä. Mun suussa maistuu veri, silmää kirvelee. Joko hiki tai veri. Ja mun polvi on veressä. Vai että sellanen pikkulauantai.

”Miten sä aina onnistut saamaan ittes tälläseen. En haluis joka helvetin kuukaus olla kattomas sun perään, tajuuthan sä sen” brunette katto mua silmiin. Tää ei ollu ollenkaan mikään uus tilanne mun ja Jonnan historiassa. Mä yleensä annoin tai otin turpaan ja Jonna ootti nurkan takana jääpussin kans. Nyt en tiiä miten se oli eksyny Krouviin. ”Miten sä tiesit et oon täällä ?” kysyin Jonnalta. Se vaan katto mua silmiin.

”Jonathan… Mä tunnen sut sen verran hyvin” Jonnan ääni oli lempee. Ei yhtään tuomitseva tai pettyny. Samassa se paino huulensa kiinni mun huuliin.



Viimeinen muokkaaja, Jonathan pvm To Loka 12, 2017 10:50 pm, muokattu 1 kertaa

6 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty To Loka 12, 2017 10:44 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Teksti sisältää voimakasta kielenkäyttöä ::

This is not what I had planned – Kalla 11.10.2017

Vedin itteni irti Jonnasta. Mitä se oikein yritti? Se ties musta ja Elliestä. Se ties et meist on tullu par... Ja siihen loppu se ajatus. Jonna ei tienny. En ollu kertonu sille. Voi paska.
”Jonna hei, mä seurustelen Ellien kans..” mutisin suu edelleen verisenä. Katoin Jonnan ilmettä. Tai no ilmeetöntä ilmettä.
”Tiiän. Mut eks sä haluis ees vähän kostaa sille siitä mitä Ellie teki sulle” Jonna vastas ja nyt sillä oli se sama pirullinen ilme, mikä ilmesty joka kerta ennen ku se meinas tehä jotain oikeesti kieroo.
”Älä jaksa, seriously. Oon Elllien kans” en mä tienny mitä mun olis pitäny sanoo Jonnalle et se uskois mua.
”Joo joo, mä tiiän kyllä, mut eiks sun pitäis miettii vielä mitä me voit..”
”Hetkinen-” keskeytin Jonnan puheet ”-mitä sä puhut siitä et mitä Ellie teki mulle ?” loin niin murhaavan katseen Jonnaan, et uskoin sen oikeesti säikähtäneen hieman. Sen naama meni ihan valkoseks ja voin vannoo nähneeni sen silmissä puhasta pelkoo.
”Sä ite kerroit !” toi oli vale. Tiesin kyl millon Jonna valehtelee.
”Älä kuseta. Paskin vale minkä oon ikinä kuullu” kuulustelin brunettea. ”Kerrohan kaikki”
”No mä ehkä saatoin kattoo sun ja Ellien viestit…” tulihan se sieltä.
”Voi vittu Jonna ! Sä tiiät tasan tarkkaa mitä mä oon sanonu sulle tosta ! Mun puhelin, mun asiat ! En mäkää sun tavaroita pengo tai lue sun ja muiden ihmisten keskusteluja. Voi jumalauta.”

Nousin ylös ehkä liian nopeesti, sillä mun päässä alko heti huimaa ja kadotin tasapainon. Jonna nous heti ylös ja tarjos tukeensa. Mä työnsin sen kuitenkin pois kiroten hiljaa, mut oon varma et se kuuli.
”Ihan sama mulle, suit yourself ! Sä tiiät että mä rakastan sua, oon aina rakastanu ja tuun aina rakastaa, mikset sä voi valita mua ?!” no nyt se jo itkee. Voi helvetti.
”Jonna, usko, mä en halua sua. Mä en tunne tota samaa sua kohtaan. En oo ikinä tuntenu. Se ’juttu’ mikä meillä joskus oli, c’moon ! Se kesti kuukauden. Jos multa kysytään, se ei olis kestäny sitäkää. Mä säälin sua” tässä vaiheessa olis varmaan ollu hyvä myöntää, et olin edelleen päissäni, mut toisaalta kerranki tuntu hyvältä saada sanottuu koko totuus ja kaikki mitä mulla oli mielessä. Mut Jonna ei halunnu antaa periks.
”Mitä helvettiä sä ees näät siinä juniorissa ?!” Jonna huus nii kovaa et varmasti kaikki kuuli, baarissa ja kaduilla.

Mä rakastan sitä !

7 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty To Loka 12, 2017 11:49 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Teksti sisältää alkoholia ja seksuaalisia viitteitä ::

Kesäkuu 2013 – Kalla

Vihdoin ja viimein. Siinä me seistiin kaikki rivissä. Puvut päällä ja hiukset laitettuna. Pari likkaakin oli rivis mukana, Kiira ja Sonja.
”Kolme vuotta teitä valmisteltiin ja opetettiin. Nyt teistä on tullut automekaanikkoja !” kuului rehtorin puheen viimeiset lauseet. Yleisö taputti ja me oltiin kaiken keskipisteenä. Me kymmenen. Joo ei meitä paljoo ollu, mut tarpeeks. Meijän luokkahenki oli tosi hyvä ja viihdyttiin toistemme seurassa. Se niin kutsuttu meijän porukka koostu musta, Topista, Antista, Kiirasta ja Sonjasta.

Neljä tuntii myöhemmin oli käyty kaupassa hakee kaljaa ja Alkosta viinaa. Istuttiin keskellä puistoo Kallassa ja korkattiin. ”Meijän kunniaks, meijän voitolle opettajii vastaan, meijän tulevaisuudelle !” kuulu onnittelu kaikkien suusta yhtä aikaa. Tänä iltana mikää ei lannistais meitä. Me oltiin voittamattomia. Ja me oltiin todella, todella humalassa.

Antti oli luokan priimus. Se veti jokasesta kurssista kolmosen arvosanat ja nyt se kehuskeli niillä meille kaikille. Kiira oli just ja just päässy kaikista läpi ja se naureskeli, ettei se ikinä sais työpaikkaa niillä numeroilla. Oli kesän alku ja yöt oli jo lämpimiä. Istuttiin ruudullisella viltillä koko konkkaronkka ja juotiin oikein kahella kädellä joka iikka.

Yhes välis Antti sano käyvänsä moikkaa jotain kaveriaan puiston laidalla. Kuulemma joku blondi. Naureskeltiin Antille perään, että siltä varmaan lohkeis. Se näytti meille keskaria takasi ja sano et hää ei sakkolihaan koske. Me juteltiin Kiiran ja Sonjan kanssa siitä, mitä ne oikein odotti elämältä. Topi naureskeli meille ku oltiin muka niin syvällisiä.

Antti palas reilun puolen tunnin päästä ja se sano tulleensa lahjojen kans takasin. Sen peräs sipsutteli se blondi jota se oli lähteny moikkaa. Muistan kuin pelottavan näkönen se blondi oli. Ei sitä uskaltanu silmiinkää kattoo ku tuntu et sielu jääty. Loppu ilta meni todella vauhdikkaasti. Mulla ei itellää ollu mitään tarkempia muistikuvia. Päällimmäisenä varmaanki se kuinka Kiira ja Sonja pääty nuolee kahestaan meijän muiden kattoessa vierestä. Antti ja Topi yritti saada niitä kimppakivaan, mut likat oli liian kiireisiä toistensa kanssa. Sen jälkeen on taas ihan mustaa.

Seuraavana aamuna mä heräsin ihan jäätävään darraan. Ihme kyllä olin jotenki selvinny himaa. Nousin ylös sängystä ja melki kompastuin lattial nukkuneesee Sonjaan. Kirosin siinä oman aikani ja lähin vessaan. Kun mä tulin takasin, tajusin et Kiira oli nukkunu mun kainalos koko yön. Mulla ei ollu mitään tietoa siitä, mitä tääl oli viel yön aikana tapahtunu.

Kuulin Sonjalta myöhemmi päivällä, et se oli todistanu mun ja Kiiran villii ja kiimasta yötä. Mua hävetti ihan saatanasti. Tilattii yhessä pitsaa mun kämpille ja otettii lungisti. Päätettii viel kutsuu porukka koolle ja siitä lähti toinen ryyppypäivä.

Tasottavat tuli tarpeeseen ja Antti ilmesty viinalaatikon kans. Oli kuulemma käyny Virosta hakee. Siinä se kesä oikeestaan meni. En mä mitään duunia mistää saanu, mut alkoholia löyty kaupasta ja Antti aina taiko jostain uuden laatikon Leijonaa.

Lokakuun lopussa mä sain viestin Topilta. Antti oli kuollu. Se oli humalapäissään lähteny ajaa autoo ja vetäny sen kolmen kaupungin päässä suoraa jokeen. Se ei saanu turvavyötä auki ja se oli hukkunu. Se ehti kuulemma olla neljä päivää siellä. Ees sen oma mutsi ei voinu käydä kattoo sitä.

Mun tärkeimmät ihmissuhteetki kärsi ton kesän aikana ihan liikaa. Ei mulla ollu mitään tietoo missä mun broidi meni. Nana oli yrittäny oman aikansa saada muhun yhteyden mut oli luovuttanu sen jälkee ku haistatin sille pitkät.

Mä olin kussu aika paljon kaikkee mun ympärilläki. Mä olin painostanu Kiiraa ottaa pikavippei, et saatii lisää alkoholii. Kesän lopus sen luottotiedot oli mennyttä. Se syytti mua siit kaikesta ja mä huusin takasin et mitäpäs kuunteli. Jotenki me päädyttiin sit juhlii sen luo ja sen illan jälkee se sai häädön. Seki oli kuulemma mun syytä ku olin heittäny sen sohvan ensin ikkunasta ulos. Myöhemmi kirosin sitä, et Kiira asu ekas kerrokses. Olin menny sen sohvan peräs pihalle ja ajattelin palauttaa sen Kiiralle ikkunan kautta. Erehyin asunnosta ja Kiira joutu korvaa jotenkin sen naapurille uuden ikkunan.

Kiira punkkas sit mun luona, tarkemmi ottaen mun vieressä, monta kuukautta ennen ku se löys itelleen jonku jätkän Helsingistä. Sen jälkeen en oo siitä kuullu. Topi lähti pohjoseen opiskelee lisää ja Sonja romahti vielä pahemmin. Se joutu suljetulle moneks kuukaudeks. Kyl mä alkuun sitä kävin moikkaa, mut jotenki seki sit jäi.

Törmättii Jonnan kans sattumalt Kallassa. Ei oltu nähty peruskoulun päättäreiden jälkeen. Seki ilta meni todella sumussa. Jonna naureskeli, et viimenen kerta ku se näki mut, mä lähin puol alastomana sen vanhempien luota ku se oli ”salakuljettanu” mut nukkuu niille, ettei mun faija olis suuttunu yhtää enempää ja saanu uuden syyn käydä päälle. Ei sekää yö tainnu iha viaton olla, mut en mä todellakaa siit ylpee oo. Hyh. Vieläki tulee kylmii väreitä.

8 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Pe Loka 13, 2017 9:56 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Oothan tässä vielä huomenna - Kalla 13.10.2017

Ilta oli jo pimenemässä ja olin matkalla himaan tallilta. Paitsi etten mä liikkunu mihinkään. Olin täysin paikallani. Ainoastaa mun rintakehä laski ja nous tasaseen tahtiin kun mä hengitin. Mun edessä oli korkee valkonen kerrostalo. Toisella puolella oli Kallan keskuspuisto. Kaduilla ei ollut ketään. Puisto oli tyhjä.

Välillä näin silmäkulmasta kuinka keltasii lehtiä putoili maahan. Kaikki muu ympärillä meni ohi. Mä olin lukinnu katseeni talon ulko-oveen. Ootin näkeväni liikettä sen luona. Ootin näkeväni jonkun kävelevän siitä sisälle tai ulos. Ootin Elliee.

Tallilla ku mä käynnistin auton, olin täynnä rohkeutta mennä juttelee blondille. Kuitenki ajomatkan aikana tallilta tähän pisteeseen se kaikki rohkeus oli varissu maahan. Nyt mä enää istuin autossa ja ootin jotain. Ihmettä varmaan. Sitä, et joku tulis kääntää kelloja taaksepäin viikon verran. Niin pitkään et oisin osannu lähtee blondin elämäst ennen tätä kaikkee. Ennen ku oisin ehtiny satuttaa Elliee. Kurkelan sanat kuitenki sai mut taas itkee ja potee huonoo omatuntoo siitä, mitä kaikkee oli viikossa ehtiny tapahtuu.

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs.
Oothan tässä vielä huomenna.
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan.
Ja keräät talteen palaset kun hajoan.
Niin oothan tässä vielä huomenna.
Sä oothan tässä vielä huomenna

9 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ma Loka 23, 2017 8:11 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

How to get laid 101 - Kalla 21.10.2017

”Oh my freaking God !” hautasin kasvoni punaiseen huppariini samalla kun mun veli Thomas nauro mulle.
”Miten sä voit olla noin paniikissa yhen tytön takia ?” Thomas katto mua täysin hämmentyneenä. Tommy oli tullu mun luokse puhumaan ylläri-pylläri; tytöistä ja parisuhteista. ”Se on kuule silkkaa pelii toi parisuhde. Ihan sama millane se toinen on, se on kahen ihmisen leikki” Thomas katto mua huvittuneena.

”Ensinnäkin, eiks mun pitäis vanhempana antaa sulle neuvoja ja toiseks, ei oo mikä tahansa likka. Se on Ellie !” näytin Thomasille kuvan blondista.
”Shieeeet. Sä oot broidi kuses !” Thomas katto mua silmät pyöreenä.
”I KNOW !” nyökyttelin päätäni, ihme ettei se lähtenyt irti. ”Mulla ei oikeesti oo harmainta aavistusta mitä mä teen ton muijan kans.” tunsin kuinka epätoivo hiipi lähemmäksi. ”Just ku kaikki menee hyvin ja niin poispäin, oon ihan lukossa kaiken kans mikä millää tavalla liittyy, you know.. siihen….” hävetti myöntää pikkubroidille ettei mulla ollu mitään kokemusta lähemmästä kontaktista ku pussailusta.

”Voi Jonny. Oot sä itelles sopan keittäny. Mut jostai se pitää alottaa” Thomas sano ja vinkkas mulle silmää. Tönäsin nuorta olkapäästä.
”Helppo sun on sanoo, jätkä kaato muijii jo seiskaluokalla !” nauroin takaisin. Tottahan se oli, Thomas oli meistä kahdesta se player. En minä vaikka olinkin meistä se paremman näköinen (itsekehu haisee…).

”No ootko yrittäny mitää alotetta ylipäätään ?” Thomas kysy multa oikeesti vakavana. Olin aikanaan auttanu Thomasia ku se oli ihan paniikissa luullessaan sen eksän olevan paksuna, nyt olis Thomaksen vuoro auttaa mua ees pääsee siihen, et olis aihetta pelkoon.
”You name it ! Monesti, mut Ellie tuntuu aina vaihtavan puheenaihetta. Siis don’t get me wrong, mul ei oo mikää kiire mihinkää suurempaan ja totta kai kunnioitan Elliee siinä mitä se haluu ja sanoo, mut on miehilläkin tarpeet !” jaaa sieltä saapui epätoivo ja hävetys. ”Niin monet kerrat oon haudannu itteni hupparin sisää mahollisimman syvälle, ettei tää yks julmetun tatti olis koko ajan kiipeemäs johki” osoitin sormellani haaroihini.

”Voi veliseni. Sitä sanotaan kiihottuneisuudeksi” Thomas vinkkasi mulle silmää. Löin sitä uudestaan vasempaan hartiaan. ”No joo joo, uskon et tiiät nää basic jutut, mut mites Ellie, onks se neitsyt ?” Thomas katto mua kysyvästi.
”Öö.. No se on syntyny toukokuus nii eiks se oo härkä ?” katsoin Thomasta, miten tää liittyy mihinkää?
”Idiootti. Tarkotan et onks Ellie neitsyt, onks se päässy painaa ?” Thomas nauroi.
”Hyi älä puhu mun naisesta tolleen ! Ja mistä minä tiiän, ei me olla puhuttu tollasista. Hyi ! EI !” esitin oksentavani Thomaksen syliin tämän nauraessa vieläkin äänekkäämmin. ”En mä haluu painostaa sitä mihinkää, tai ees vaikuttaa siltä, mut ihanko ei päästäs niiku eteenpäi. Niiku sanoin, Ellie vaihtaa puheenaihetta aika sopivasti just sillo ku asiat menis vakavammaks. Tai niiku… Äh, kyl sä tiiät mitä meinaan.”

”Entä jos vaa kylmänviileesti sanot sille suoraan ?” Thomas näytti olevan vakavissaan. Ei mulla iki päivänä olis sellaseen pokkaa. Hulluko toi poika oli?
”En mä sellast kehtaa. Ehkä mä vaa elän selibaatis koko lopun ikäni” voivottelin ja toivoin ettei siitä tulisi totta.
”Ainahan sä voit soittaa Jonnalle” Thomas vinkkasi mulle silmää. Löin sitä vielä kolmannen kerran.

10 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Pe Loka 27, 2017 9:33 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Hevosenhoitajan tutkinto lukuvuosi 2014-2015 – Harjun hevosopisto

Hevosenhoitajan tutkinnon aloitus. Oh boy. Mitäköhän tästäki tulis. Vuosikurssilla -14 on 11 likkaa ja yks jätkä mun lisäks, Markus. Ekoilla viikoilla ei oikein uskallettu puhuu toisillemme ja hengattiinki aika paljon yksin. Likoilla klikkas heti ja kyl sen huomas, et ne puhu meistä jätkistä. Terri, jonka kans eniten juttelin koko vuoden aikana paljasti, et likoilla oli ollu kilpailu siit, kuka pääsee ekana kaataa meijät molemmat jätkät. Näin jälkeenpäin voin sanoo, et hyvä vaan et pysyttii kaukana.

Markus oli about mun pitunen ja sama vartalotyyppi. Vähän ehkä hontelompi. Tummat, lähes mustat hiukset ja vihreet silmät. Ei lävistyksiä tai tatuointeja. Markus kuulosti alkuun tosi kiltiltä pojalta ja mammanmussulta. Nope. Väärässä olin.

Markus ja mut laitettiin samaan aamutalliin parin ohjaajan kanssa. Täs vaihees kouluu oli takana jo pari kuukautta, joten jutut alko olee peruskauraa. Nolona ja ehkä vähän egoillen puhuttii eka päivä, mut illasta olin Novalla lähössä kylille ja Markus kysy kyytii. Matka meni oikeestaan ihan hyvin. Puhuttiin monta lausetta toistemme päälle, mut silti kuuli mitä toinen sano. Meil oli varmaan kolme stooria kerralla ilmassa.

Kaupungil päätettii käydä yksillä ja vaihettiin lisää kuulumisia. Markus oli ihan yllättyny siit et olin britti. Se ei kuulemma huomannu mitään aksenttii mun puhees. Mä taas väitän et se oli vaa kohtelias. Juotii pintit tyhjiks ja jatkettii matkaa. En kehannu lähtee suoraan auton rattii joten pyörittii vähän siellä sun täällä ja tutustuttii toisiimme. Markus oli tosi avoin ja se puhu suoraan olevansa homoparin kasvatti, toisin sanoen adoptiolapsi. Joku siinä lauseessa kolahti liikaa tai väärään paikkaan, sillä Markus hiljeni ku seinää, enkä uskaltanu udella siltä enempää.

Loppureissun ajan oli paljon hiljasempaa ku tulomatkalla, mut toisaalta mua ei haitannu. Olin kuullu nii paljo informaatioo Markuksesta ja sen taustasta. Yhes välis se näytti jopa surkeelta ja avuttomalta. Päätin yrittää piristää sen mieltä ja heitin vitsillä ilmaan. ”Jos sul ikinä on paska olla, mä kyl kuuntelen ja vaikka halaan.” tuuppasin sitä kevyesti ja ”miehisesti” olkapäähän ja samassa se käänty mua vasten ja kieto kätensä mun ympärille. En mä nyt kehannu sitä pois työntää nii halasin sitte takasi.

Little did I know where this would go...

11 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ke Marras 08, 2017 6:06 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Sisältää voimakasta kielenkäyttöä ::

Anteeksi mummoille !

”No mitä ?” veljeni Thomas vastasi todella kiukkuisena puhelimeen.
”Alotanko kuulustelun nyt vai heti ?” en ees vaivautunu tervehtimään idiootti-veljeäni.
”Älä nyt saatana. Oon muutenki auton ratissa..” Thomas intti takasin.
”Okei… Kello on kaheksan aamulla, mihin helvettiin sä oot oikein menossa ?”
”Himaan” nuori vastasi mulle takasin. Halusinko ees tietää? En. Silti kysyin.
”Joku pano vai ? Mites pitkällä tällä kertaa ?” Thomas saattoi kuulla halveksunnan mun äänestä.
”Auburnissa.”
”No mitä vittua Thomas ?! Kuka saatana siellä vois muka sulle olla ? Olisit nyt eka multa kysyny. Voi Jumalauta…” kirosin kiroamistani. Miten… Kaikista maailman ihmisistä Thomaksen oli ihan pakko mennä Auburniin Annan luo yöksi.. Mun työkaverin ja periaatteessa pomon.
”Isabella Sokka, herraseni. Äläkä yhtään ala ! Oot vaa kateelline ku et ite päässy” Thomas nauro mulle.
Voi nyt saatana, se on mun pomo !” Okei. Must tuntuu et vähän oksensin suuhun. ”Haluuksä ihan oikeesti et saan potkut ?”
”Älä Jonny jaksa. Pano se vaa oli, ei mitää suur…”
”Katokki ettei se tapahu enää uudestaan. Jos nään sut kartanolla ees kerran, heitän sut omin pikku kätösin lantalaan uimaan !” Rukoilin joka ikistä Jumalaa ja Saatanaa.
”Okei… No älä sit mee tallille torstaina !” sanottuaan tämän, Thomas sulki puhelimen.
”You fucking twat. Really ?! Are intentionally trying to get me fired ?!” huusin OnePlussaani, vaikkei toisessa päässä ollut ketään.
Jos jotain hyvää tästä puhelusta sai, ainakin marketin mummoilla oli näkemisen arvoiset ilmeet.

12 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty To Marras 09, 2017 9:51 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Marraskuu 2010 - Kytömäki

Kello oli seittemän alkuillasta ku avasin kotioven ja jätin kengät eteiseen. Takeista päätellen faija ja mutsi oli molemmat kotona, Thomas tietenki jossai juoksemas tyttöjen peräs. Se ei olis ainakaa yllätys. Heitin repun omaa huoneeseeni ja painelin keittiöön, jossa mutsi hääräski iltaruokaa.

”Noh, kohta on sullakin peruskoulu käyty. Puoli vuotta jos jaksat kunnolla suorittaa” mutsi aina jakso muistuttaa mua mun numeroista ja käyttäytymisest koulussa. Arvelin jonki olevan vaihteeks vialla ku mutsi ei kattonu muhun.

”Joo joo, ei sun tarvi huolehtii enää. Enköhä mä näil tulevil numeroi liha hyvi tuu pääsee sinne amiksee” joka kerta sama vastaus. Vilkasin mutsii sen pilkkoes porkkanoit keittoo varten. Sil oli taas uusii mustelmii. Miksei faija lopettanu. Menin naisen vieree ja pakotin sen kattoo mua silmiin. Faija oli saanu mutsin taas itkee.
”Mis faija on” kysyin jäisellä äänellä.
”Jonathan, älä nyt. Kaikki on hyvin” ja samat vakuuttelut niiku aina. Ne saatto kelvata Thomakselle, muttei mulle. ”Isäs on terassilla tupakalla, ei kannata häiritä enää…” lauseen loppua kohden mutsin sanat oli enää kuiskaus.

Menin terassin ovelle, laitoin lenkkarit jalkaan ja painelin ulos. Lunta oli satanu taas lähemmäs puol metrii lisää edellisiltana sataneen hangen päälle. En vieläkää ollu tottunu Suomen talveen.
”Dad ?” etsin faijaa katseella mut missään ei näkyny hohtavaa tulipäätä tai savuu. ”Dad ?!” huusin jo vihasemmin. ”You hit mom ? Again ?! And don't try to deny, I saw the bruises.” iso mies ilmesty varaston takaa rööki suupielessä. ”And you’re drinking, again…?” mua ei juominen kiinnostanu.
”Listen you little piece of shit. What happened between your mom and me, is our busniess. Stay out of it. And I mean it.” mies ei korottanu ääntää tai kuulostanu vihaselta. Humalassa se kuitenki oli, viina hais monen metrin päähän.
”I’ve had it ! I hate to see mom like that !” en mä itkeny mut mun ääni kuulosti siltä. Tai no en itkeny ainaka vielä.
”Bohoo, you cry baby. You want one too ?” se nosti nyrkkiään ilmaan ja nauro.

”It wouldn’t be the first time. You should know that.” vastasin kyynisesti takasin. Se käveli lähemmäs mua ja heitti tumpin hankeen, ihan kute joka talvi. Niitä natsoja me sitte Thomaksen kans keväällä kerättiin roskiin.

You asked for it.

Istuttiin kaikki neljä pöydän ääres syömäs päivällistä. Thomas oli värjänny hiuksiinsa vaaleit raitoi. Faija oli humalassa. Mutsilla mustelmat otsalla ja ohimol. Mulla musta silmä.
”So Thomas, son. How’s school ?” isä kysy ihan ku mua ei olis ollu siin.
”Fine, dad..” Thomas oli selkeesti vähä peloissaan. Se ties et faija oli väkivaltanen, eikä mun musta silmä ollu ensimmäinen. Kyl faija henkisesti satutti meit molempii, mut ainoastaa mä sain nyrkistä.

”Good, you know we want you to study harder, so you can get better education and better job in the fut…” faijan lause jäi kesken ku se näki et katoin sitä kulmien alta. “Jonathan, something to say ?”
“Fuck you.” katoin sitä edelleen sen humalaisiin harmaisiin silmiin. ”I wouldn’t care if you got hit by a car. I wouldn’t care if you died.”
“Oh, Jonathan. Get up. NOW !” no nyt se huus ja kaikki sen sanoma kuulu meille kaikille loud and clear. Mutsii selkeesti pelotti. Se tuijotti keittoaan ja oli ihan hiljaa. Thomas teki samoin.

Seistiin pöydän ääres, minä ja faija. ”Get your coat.” se sano. Täst oli tulossa viikottainen tapa. Joko tiistaina tai perjantaina. Viime viikolla se oli kyl maanantai. Rauhallisesti hain takkini ja puin sen päälle. ”Shoes.” faija teki samoin. Se laitto takin niskaan ja kengät jalkaan. ”Out.”

Terassilla seistii kasvotusten. ”This time, you’re not coming inside.” nää sanat kuulin ensimmäistä kertaa. ”Tavallisesti” faija anto viel enemmä turpaan, jonka jälkeen palattii sisälle jatkaa ruokailuu. Näköjään ei tänään.

”You can’t be serious !? It’s freezing !” huusin takasin ja hytisin nyt jo ajatuksesta.
”No shit ?! But guess what ? It’s not my fucking problem.” se mäjäytti ensimmäisen nyrkin mun mahaan ja heti perään ohimoon. Kaaduin hanges makaavien tumppien päälle ja kirsikkana kakun päälle, faija potkas mua kylkeen. Seuraavana kuulin terassin oven lukon naksahtavan.

Makasin siinä jonkun aikaa, kunnes nousin istumaan seinää vasten. Kuulin pari koputusta ikkunaan. Käännyin kattoo ja näin Thomaksen, joka piti valkosta A4:sta ikkunaa vasten. Se oli mustalla tussilla kirjottanu siihe jotain. Jouduin lukee lauseen kahesti, enne ku sisäistin mitä siin oli.

Can’t let you in, dad’s watching… Sorry…

Se oli mun elämäni pisin yö.

13 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ma Marras 13, 2017 11:28 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

12. marraskuuta 2017 - Kalla

Miten voi ihminen olla näin tyhmä. Haluisin laittaa kaikki omat mokat kokemattomuuden piikkiin, mut viimesin tempaus oli kyl ihan silkkaa tyhmyyttä. Ottaa toinen, lähes vieras likka yöks viereen. En mä tienny miten mä selittäsin Ellielle sen, et mun teot oli vaan pelkkää hyvää. En mä halunnu satuttaa ketään, saatika laittaa Dannii puun ja kuoren väliin. Oikeestaan brunette oli nyt Ellien ja kiven välissä. Mä olin jo kaukana maanpinnan alapuolella.

Jotenki puolautomaattisesti ajoin Ellien talon eteen. Justhan mä olin tääl kuukaus sit samojen fiilisten kans. Paitsi sillon Dannin tilalla oli Jonna, joka kylläkin oli käyny mun päälle, enkä mä sen. Hyhhyh. Vilkasin auton ikkunasta Ellien kerrokseen, naisel oli valot päällä, joten ehkä se olis kotona. Keräsin joka ikisen rohkeuden palasen jotka oli rapissu maahan ja nousin autosta.

Ai perkele. Summeri. Enhän mä sitä muistanu. Yleensä menny ovesta sisään blondin kanssa, jolla oli avaimet, ja ulos onneks pääs ilman taikasanoja. Kuitenki onni tais olla mun puolella, nimittäin joku talon asukki oli just tulossa pihalle. Samalla oven avauksella pääsin sisälle.

En olis malttanu oottaa hissin kiipeemistä viimeseen kerrokseen, vaan pienessä boksissa pyörin ympyrää ja mietin jotain edes hieman fiksua sanottavaa. Mun mieli löi tyhjää ja pienen pieni ääni huus, ettei siit kumminka mitää tuu. Lähe kotiin itkee. Seison tyttöystäväni kotioven takana turhankin pitkään tekemättä mitään. Rohkastuin kuitenki soittamaa ovikelloo. Nyt vaan odotin.

Odotin edelleen. Monen minuutin jälkeen. Vilkaisin kelloa puhelimesta. Ai. Olin ollut paikallani vajaat kaksi minuuttia. Se tuntu ikuisuudelta. Soitin kelloa uudestaan. En todellakaa tienny mitä mä olisin sanonu, mut ehkä blondin avatessa oven, saisin ees jotain äänneltyä. Ei mitään. Koko rappu oli hiljaa. Yhden oven takaa kuului yskäisy. Luulikohan joku naapuri, et olin joku stalkkeri tai rosvo? Päätin lähteä paikalta ennen ku joku soittais poliisit.

En kestäny mennä enää hissillä, joten harpoin portaissa joka toisen askelman yli. Halusin raitista ilmaa. Halusin ulos. Mua ahisti ja pieni paniikkikohtaus oli hiipimäs lähemmäs. Melkee juoksin talon aulan läpi ja rymistelin ovesta ulos. Varmasti joku asukas pitäis mua ihan hulluna. Vilkasin taas ylimmän kerroksen ikkunoihin. Valot palo edelleen. Naisen oli pakko olla kotona. Mut ehkä Ellie ei vaan halunnu nähä mua enää. Jos en kerran voinu kasvotusten naiselle puhuu, nii viesti olis toisiks paras vaihtoehto.

En tiiä haluuks kuulla musta enää mitään, tai ylipäätään kuulla mun nimee mainittavan missään. Tiiän et kusin taas asioita ja pahasti. Sua en ikinä haluis satuttaa, mut jotenki onnistun siin valitettavan usein. Mä en mitenkää pysty ikinä todistaa sulle siitä yöstä mitään ja siks toivon et uskot mua, ku sanon et tarjosin vaa yösijan. Ymmärsin Dannin puheista, et se asuu kaukana, eikä se saanu sen kavereit kii, joilla oli sen himan avaimet. En halunnu jättää sitä likkaa yöks ulos. Ite joutunu viettää liia monta kylmää tuntii pakkases faijan takia. Oon oikeesti pahoillani etten miettiny pidemmälle…


- Jonathan

14 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ti Marras 14, 2017 8:56 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

14. marraskuuta 2017 - Kalla

Olin miettiny kaikkee mitä oltiin Isabellan kans puhuttu aamutallissa maanantaina ja brunette oli saanu mut ylipuhuttuu, etten lähtis vielä takas britteihin. Lyötiin kiinni vuodesta. Jos marraskuussa 2018 olis yhtä paska tilanne kun nyt, saisin lähtee.

Avasin kotioven ja heitin kengät naulakon alle. Katoin itteeni eteisen peilistä. Jotenki olin kyllästyny näkee itteni tällasena. Halusin alottaa täysin uuden luvun mun elämäs. Vedin kengät takas jalkaan ja painelin lähikauppaan hakee hiusvärii. Laitoin broidille viestiä et uudet tuulet koittas. Sain takasin pelkän kysymysmerkin.

Pesin hiusvärin pois ja kuivasin hiuksia pyyhkeeseen. Pian sais käydä parturissaki… Ellei sitte rakas tyttöystäväni osais leikkaa. Onneks löytyy kone omasta takaa. Tutkin peilikuvaani, mut edelleen kaipasin jotain muutosta. Tuijotin nenärengastani sekä huulikorua. Pois vaan. Heitin korut peilikaappiin odottamaan, jos niille tuliski viel käyttöö.

Menin tupakalle ja iltahämärässä sain otettua veljelleni vielä kuvan itestäni pienen fiksauksen jälkeen. ”Uudet tuulet, you know.” Veljeni vastasi ja viestissä tämä kuulosti reilusti mua vanhemmalta. ”Hienoa, kasvoit aikuiseks ja otit ne naamarojut pois.”

15 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ke Marras 15, 2017 7:21 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

15. marraskuuta 2017 - Kalla

Aamuvuoro oli vihdoin ohi. Pääsin irtautumaan tallilta puol neljän aikoihin ja suuntasin suoraan kämpille. Huomenna olis kisojen jatkot, enkä ollu kysyny Elliee mun seuralaiseks. Enkä oo varma kehtaisinko ees viimesten tapahtumien jälkeen. Vielä pahempaa olis, jos ilmaantuisin jonkun toisen likan kans. Parempi varmaan sit mennä vaa yksin. Onneks mun ei tarvii olla siel koko iltaa, jos alkaa ahistaa liikaa. Isbe varmaan ainakin ymmärtää.

Avasin kotioven ja kenkiä riisumatta kävelin kaapille, etsin käsiini paperia sekä kynän ja istahdin sängyn reunalle kirjoittamaan. Heitin varmaan lähemmäs kolmekymmentä huonosti muotoiltua tekstiä lattialle. Kun mä vihdoin olin saanu mieleiseni tekstin paperille, luin sen viel moneen kertaan kirjotusvirheiden varalta, taittelin ja laitoin taskuun.

Pysäytin auton blondin asunnon edustalle. Mulla olis taas ongelmana päästä alaovesta sisään. Nousin autosta ja lukitsin ovet. Soitin yli viiteen eri asuntoon ja kerroin olevani lehdenjakaja, ennen kuin joku mummo avas oven lukituksen asunnostaan. Harpoin sisään mahdollisimman nopeasti, mutta myös normaalisti. En todellakaan kaivannut mitään harmia, en enempää.

Hissi oli ylimmässä kerroksessa, joten ajattelin pääseväni nopeammin ylös portaita. Puolessa välissä taloa mun polvi alko huutaa Hoosiannaa. Se ei näköjään vieläkään oikein meinannu kestää tällasta. Mut kyllä se sitte ratsastuksen kesti. Pah.

Seisoin taas Ellien oven takana. Ehkä liiankin pitkään, kuten viimeks. Nyt mulla oli kirjottamani paperi kädessä, et laittasin sen blondin postiluukusta sisään. Mun mieli oli vuorotellen teon puolesta ja vastaan. Ei tän näin vaikeeta pitäny olla. Turhautuneisuus alko painaa päälle. Mut ei asiat paranis, jossei ees yritä. Pudotin lapun ovessa olevasta luukusta ja poistuin nopeasti paikalta.


16 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Pe Marras 17, 2017 5:00 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

17. marraskuuta 2017 - Kalla
The day after

Unensekaisena hapuilin blondia vieressäni, mut harmikseni Ellie oli näköjään noussu jo ylös. Venyttlelin pitkään ja hartaasti, kunnes nousin ylös pehmeästä sängystä. Jäin viel istumaan sängynlaidalle ja keräämään ajatuksia edellisillasta. Puhuttiin Ellien kanssa, tai no oikeestaan mä puhuin tytön nuokkuessa humalaisena mun edessä ja mun käsityksen mukaan rauha olis nyt maassa. Mieleen tunki myös muistikuvat illalla tekemästäni tunnustuksesta. You know that I love you. Veikkaampa, et se oli menny blondilta ihan ohi.

Havahuin kuitenki kahvin tuoksuun huoneessa ja pienillä vähäisillä krapulavoimilla suuntasin keittiöön. Ellie oli tehny meille aamiaista. Thank god.
"Tuoksuuko täällä kahvi ?" kysyin blondilta.
"Huomenta vaan sullekin" Ellie vastas ja tuli halaa mua, antaen pusun mun poskelle. "Mä tein aamiaisa" likka jatko.
Istuin pöydän ääreen ja tosiaan, Ellie oli tehny aamiaista, mut vaan mulle. Tais olla blondillakin pieni hangover.

Nostin kupin huulille ja otin ensimmäisen huikan kuumasta juomasta. Oikein tunsin miten mun kroppa ilahtu tästä kofeiinitarjonnasta.
"Ollaanko me nyt siis okei ?" mun oli ihan pakko kysyy tätä. Vaik vähä jo arvailin tilannetta sen perusteella, et olin jääny Ellien viereen nukkumaan ja saanu tältä oikein mukavan tervehdyksen pari minuuttia takaperin.
"Joo, ollaan kai. Kunhan tästä lähtien mä oon ainut, joka sun vieressä nukkuu" Ellie vastas. Noissa sinisissä silmissä palo päättäväisyys ja täydellinen itsevarmuus, mut silti blondi virnuili mulle.
"Totta kai, rakas" sanoin hymyillen ja annoin aamiaispöydän yli tytölle suukon.

***

Pääsin lähtee kämpille reilua tuntia myöhemmin, sillä en mitenkään olis halunnu sammuttaa lämmintä suihkua. Voin vaikka vannoo, et taisin nukahtaa sinne pariks minuutiks. Koska olin menny kartanolle edellisiltana taksilla, oma bemmi odottikin pihassa. Naureskelin itekseni, et mitäköhän naapurit mietti, kun on illalla lähteny hienoissa vaatteissa taksilla pihasta ja palaa kävellen vähän nuhjuisen näköisenä.

Kertasin vielä illan tapahtumia ja päälimmäisenä mieleen tuli Isabellan huoli siitä, etten jois itteeni rapakuntoon. Myönnettäköön, mieli teki, mut halusin saada Ellien kans asiat selviks, enemmän tai vähemmän. Myös ajatus Verneristä lähemmäs blondin iholla hiipi takasin. En mä siitä enää haluu alkaa Ellien kans väittelee, mut aion kysyy mieheltä, mitä ne sen oudot katseet meitä kohtaan siin tanssilattial oli. Verneri varmaan luuli etten huomannu. Mut hei, en mä sokee oo.

17 Vs: 50 shades of Jonathan lähetetty Ma Marras 20, 2017 6:23 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä
Syyskuu 2015 - Harju/Kytömäki


18 Vs: 50 shades of Jonathan Eilen kello 7:46 pm

Jonathan R.

avatar
Tallityöntekijä

Marraskuu 2017 – Murronmaa

”Heeei, mitä mies ?” kysyin Villeltä miehen päästessä sovittuun paikkaan (lähes) ajoissa.
”Wadap dog !” blondi vastas mulle. ”Mitä sun naamalle on tapahtunu ?” Ville katto mun muodonmuutosta pyörein silmin. Halasimme pikaisesti ja taputin miestä olalle.
”Mä aikuistuin” nauroin ääneen. Ville näytti todella epäluuloselta ja tiesin et mies sais tästä vitsejä murjastua.
”Kuulehan Jonathan, sä aikuistut vasta sitte ku mä saan sut sänkyyn” Ville vinkkas mulle silmää.

Tunnetaan Villen kanssa monta vuotta takaperin ja mies on ollu mun peruskallio siitä lähin ku tutustuttiin. Ville näytti kaikkien vuosien jälkeen siltä samalta teiniltä, jonka tapasin ekan kerran Orijoella. Toisin ku mä, Ville on pesunkestävä homo ja se onki ehkä syy miks tullaan hyvin juttuun.

Lillin Limppu oli meidän kantapaikka, valitettavasti vahvin juoma jonka täältä sai, oli musta kahvi. Ville ei ole pitkään aikaan koskenut alkoholiin, joten yleensä nähdäänki kahvin äärellä. Ite otin pelkän maitokaakaon, mut vannoutuneena kahvipoikana Ville otti talon sumppia.

”Noh, mitäs sä oot oikein puuhaillu ? Susta ei oo paljoo kuulunu sen jälkee ku muutit Kallaan” Ville kysy multa ku suunnattiin juomien kans ikkunapöytään. ”Ja by the way, tykkään sun uudesta lookista” mies hymyili.
”Ensinnäkin kiitos-” virnistin ”-ja toisekseen, sain töitä siltä ökytallilta, Auburnista !” kerroin ihan innostuneena. Ville ties mun rakkaudesta kaviojalkasiin ja tää ihminen oli saanu mut ympäripuhuttuu hevosenhoitajan tutkinnosta.
”Oikeesti ? Hienoo ! Oon ylpee susta Johnny Boy” blondi ylisi ja hörppäsi höyryävää kahvia suuresta kupista. ”Mites miesrintamalla ?” Ville jatkoi.
”Aina sä jaksat kysellä nää ”tärkeimmät” eka, vai mitä ?” nauroin miehelle. ”No eii, siis miesrintamalla ei mitään, mut kyl mulla likkakaveri on, Ellie” sanoin ylpeänä. ”Tosi kivikkoine tie tää on ollu, mut eiköhän tää nyt tästä.”
”Voe Jonny, eiköhän sunki ois aika vaihtaa iha kokonaan miehiin” Ville virnuili ja läppäs mua hellästi olalle. ”Harmi, ettei meistä sillon tullu mitään.”
”Ehkä ihan hyvä. Kaks kovapäistä maailmanvaltaajaa olis ollu liikaa tälle yhteiskunnalle” nauroin. Vanhempi pariskunta viereisessä pöydässä mulkas meitä aikas selkeesti, vilkasin näitä ja nainen jatko tuijottamistaan aviomiehensä kääntäessä katseen pois.

Juteltiin Villen kanssa kaikki kannot ja kivet mitä eteen oli sattunu ja muisteltiin myös vanhoja kavereita, joista toinen ties enemmän ja toinen taas vähemmän. Moni oli muuttanut Helsinkiin taikka kehyskuntiin, yks lähteny ihan pohjoseen. Ville asu nykyään kämppiksensä Juuson kanssa, kuulemma ne oli vaan kavereita. Vaikka kuinka tivasin, Ville ei muuta myöntäny.

Tunnin ja yhen santsikupin jälkeen mun puhelin piti ääntä. Eka en ees tajunnu sitä, ennen ku Ville kysy oliko se mun. Luin viestin hätäseen, mut sisäistin siitä ihan tarpeeks.
”Hei Ville oon tosi pahoillani, mun on pakko mennä. Thomas meinaa taas kusta asioita ja pahasti. Pitää nähä taas oikeesti paremmalla ajalla ja tuu ihmeessä käymään Kallassa joku päivä ! Vaikket kaljaa juokaan, sun pitää nähä Krouvin karaokeilta ! Ja Kingis on väli iha söpöjäki tapauksia” vinkkasin miehelle silmää.


Seisoin autoni vieressä, tupakka toisessa kädessä ja puhelin toisessa.

Oon tosi pahoillani Jonny. Avauduin ihan liikaa sun veljelle ja se selkeästi ahdistu. Pyydä joskus anteeksi mun puolesta ja no, ainakaan meidän epämääräinen juttu ei taida jatkua. xoxo Isbe

Mitä helvettiä Thomas oli nyt tehny. Vielä pahempaa, mitä sen päässä oikein liikku. Tiesin bruneten luulevan sanoneen jotain väärää tai epäsoveliasta, mut kyse ei ollenkaan ollu siitä mitä Isbe oli sanonu. Enemmänkin siitä mitä Thomas olis sanomassa sille. Vastasin Isabellan viestiin nopeasti.

I got this. xoxo J

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa