Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Rakas päiväkirja...

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Rakas päiväkirja... lähetetty Ti Loka 10, 2017 11:39 am

Ellie von B.

avatar
Vuokraaja
Ellien spin off -tarinoita

<3

2 Vs: Rakas päiväkirja... lähetetty Ti Loka 10, 2017 11:41 am

Ellie von B.

avatar
Vuokraaja
Jonathan, please forgive me

Olin pilannut kaiken.

Se ajatus oli ensimmäisenä mun mielessä kun heräsin yksin omasta sängystäni jyskyttävään päänsärkyyn ja kuvotukseen. Epämääräiset muistikuvat eilisillasta ja tanssilattiasta vyöryivät mun mieleen kuin höyryveturi ja jyräsivät mut alleen. Mua oksetti, ja samassa huomasin kompuroivani kylpyhuoneeseen ja kumartuvani vessanpytyn ylle. Sen jälkeen mä kömmin takaisin sänkyyn, lämpimän untuvapeitteen alle. En todellakaan ollut vielä valmis heräämään tähän päivään.

* * * * *

Kello näytti kahta, eikä mulla ollut yhtään parempi fiilis kuin aamulla. Vääntäydyin ylös sängystä viileään suihkuun. Toivoin veden huuhtelevan pois kaikki muistikuvat eilisestä. Olinko mä tosiaan ollut niin humalassa vai oliko mun juomaan laitettu jotain muutakin kuin alkoholia? Muistaakseni ilta kulki jotakuinkin niin, että menimme Jonnyn kanssa tanssimaan, mutta punapäällä kesti jonkun aikaa saada tanssivaihteensa päälle. Nyt selvinpäin ajatellen Jonnyn tanssitaidot kohentuivat hämmästyttävän paljon lyhyessä ajassa. En millään saanut päähäni, missä välissä Jonny oli muuttunut Mikaeliksi. Olin kuitenkin varma, ettei Jonny antaisi ikinä anteeksi, että mulla meni jälleen kerran miehet sekaisin. Ehkä mun pitäisi hankkia silmälasit.

Kietouduin pehmeään kylpytakkiin ja hoipuin edelleen huonvointisena keittiöön keittämään kahvia. Kävelin kuin zombie ja vasta pisaroiden osuessa keittiön tasoon huomasin itkeväni. Pyyhin kyyneleitä kylpytakin hihaani ja laskin hanasta lasin kylmää vettä. Halusin kuumeisesti puhua Jonnylle. Selittää, pyytää anteeksi, mitä tahansa, mutta en uskonut miehen haluavan nähdä mua vähään aikaan. Olo oli yksinäinen ja hetken aikaa mieleni teki ajaa vanhemmilleni käymään ja itkeä äitini olkapäätä vasten. Sitten mä muistin, että en ollut puhunut yksityisasioistani vanhemmilleni ala-asteaikojen jälkeen, enkä aloittaisi nytkään. Ainut, kenelle voisin tällä hetkellä vuodattaa sydäntäni olisi Riepu, mutta en uskaltaisi mennä tallille kuin vasta illalla, jos silloinkaan. Ehkä mun pitäisi lähteä maanpakoon tai jotain.

Makasin sohvalla hengittäen syvään. Sohvapöydällä lojui puolikas kupillinen haaleaa kahvia. Olin kirjoittanut tekstiviestiluonnoksen puhelimeni muistioon jo viisi kertaa. En vain löytänyt sanoja sille, mitä halusin sanoa. En edes tiennyt, oliko minun mahdollista keksiä mitään, millä korjata tilanne. Juuri nyt mieleni täytti epätoivo. Palasin takaisin luonnokseen.

'Mä oon niin pahoillani. Tiedän, ettet sä varmaan halua kuulla musta mitään just nyt, tai ikinä, mutta haluun vaan sanoa, että mun ei ollut tarkoitus satuttaa sua. Tiedän, ettei tää oo mikään validi puolustus, mutta mä olin ihan sekaisin enkä tajunnut mitä tein, enkä mä oikeastaan edes muista. Tiedän vaan, että satutin sua.

Jonathan, please forgive me'
Send.



Viimeinen muokkaaja, Ellie pvm To Loka 12, 2017 11:59 pm, muokattu 1 kertaa

3 Vs: Rakas päiväkirja... lähetetty To Loka 12, 2017 10:55 pm

Ellie von B.

avatar
Vuokraaja
Torstai-illan tuskaa

Rojahdin istumaan eteisen lattialle seinään nojaten. Lihakseni huusivat väsymyksestä ja mieleni oli turta. Kyyneleet olivat loppuneet aikaa sitten, mutta olotila tuntui sitäkin pahemmalta. Melkein toivoin, että olisin kyennyt vielä itkemään. En tiennyt uskoako Jonnaa vai ei. Toisaalta nainen oli äärimmäisen epäluotettava ja kiero, mutta Jonny oli kuitenkin paljastanut totuuden minusta ja Mikaelista. En saanut päästäni pois mielikuvaa brunetesta ja punapäästä suutelemassa.

Kesti puoli tuntia ennen kuin sain itseni ylös eteisen lattialta. Suunnistin suoraan kuumaan suihkuun. Hiljalleen kylpyhuone täyttyi vesihöyrystä ja kuuma vesi valui pitkin selkääni. Halusin vain hautautua peittojen alle ja nukkua ainakin seuraavan viikon. Lauantaina olisi kuitenkin kisat, joita en jättäisi väliin missään tapauksessa. Tuska viilsi rintaani, kun ajattelin kisapäivää. Jonny oli lupautunut tulla kuskiksi, enkä mä tiennyt olinko valmis kohtaamaan punapäätä vielä. En kuitenkaan antaisi sen pilata kisasuorituksiamme.

Suihku venyi naurettavan pitkäksi, mutta lopulta en voinut enää valuttaa vettä. Käärin kosteat hiukseni pyyhkeen sisään ja vedin päälleni kylpytakin. Silmäni olivat edelleen punaiset itkemisestä. Toivoin, että minulla olisi joku jolle soittaa. Joku, jolle kertoa vastoinkäymisistäni. Mieleni muistutti, että minulla oli Jonny, mutta entä jos ongelmat koskivat juuri kyseistä punapäätä? En voinut tähän aikaan mennä itkemään Riepunkaan kaulaan. En voinut kuin ryömiä peiton alle ja yrittää nukahtaa.

4 Vs: Rakas päiväkirja... lähetetty Ma Marras 13, 2017 5:11 pm

Ellie von B.

avatar
Vuokraaja
12.11.2017

Istuin parvekkeellani vilttiin kääriytyneenä, tuijottaen lasittuneella katseella puita, jotka olivat tiputtaneet lehtensä jo hyvän aikaa sitten. Maailma tuntui viime päivinä murenevan palasiksi jokaisella elämän osa-alueella - minä sen mukana. Olin treenannut lähes hullun lailla Riepun kanssa Kalla-CUP:in toisiin osakilpailuihin, minkä takia pettymys vyöryi voimakkaana ylitseni kuin hyöyaslto, kun epäonnistuimme lähes täydellisesti jokaisessa luokassa. Jatkot olivat kuluneet kuin sumussa, joka johtui todennäköisesti siitä, että olin tankannut itseeni lasikaupalla sampanjaa turruttaakseni mieleni. En kyennyt ymmärtämään, miten kaikki olikaan voinut mennä niin pieleen kisapäivänä. Kaikista pahimmalta tuntui se, että Jonathan, joka ei normaalisti ollut läheskään yhtä hyvä ratsastaja kuin minä, oli sijoittunut reilusti paremmin. En voinut edes vilkaista miestä tuntematta itseäni surkeaksi.

Ja koska ilmeisesti täydellinen epäonnistuminen syksyn lähestulkoon tärkeimmistä kisoista ei ollut vielä tarpeeksi, rakas poikaystäväni koki tarpeelliseksi nöyryyttää minua vielä lisää, jakamalla sängyn toisen naisen kanssa. Enkö minä muka riittänyt, enkö ollut tarpeeksi? Pitikö Jonathan minua niin itsestäänselvyytenä, että kuvitteli voivansa flirttailla toisen naisten kanssa, ja sitten kertoa siitä minulle, kuin se ei merkitsisi mitään. En hetkeen ollut tuntenut itseäni yhtä surkeaksi. Puristin vilttiä tiukemmin ympärilleni ja annoin yksinäisen kyyneleen valua poskeani pitkin. Olin väsynyt itkemään joka ilta. Olin vältellyt itkemistä julkisesti, sillä halusin olla vahva. Mutta en ollut vahva, en oikeasti.

Tallille lähteminen tuntui raskaalta, sillä en jaksanut kohdata ihmisiä ja vääntää kasvoilleni teksistua hymyä. Halusin kuitenkin edelleen kehittyä ja jatkossa suoriutua edes vähän paremmin, joten jatkoin tallilla käymistä yhtä usein kuin aiemminkin. Yritin vain vältellä muita ihmisiä parhaani mukaan. Yllättävää kyllä, olin tutustunut vastoinkäymisieni myötä paremmin muun muassa Verneriin ja Amandaan, joka tuntui yllättäen sympatisoivan sydänsurujeni suhteen. Jonny ei tuntunut edes yrittävän korjata välejämme kovinkaan suurella panostuksella, ehkä punapää halusi päästä minusta jo eroon. Ilma ulkona viileni ja tunsin hytiseväni viltistä huolimatta. Huokaisen nousin ylös parvekkeen sohvalta ja palasin takaisin sisälle.

Tunsin iseni yksinäiseksi Kallassa. Vanhat ystäväni yläasteelta ja lukiosta olivat lähes kaikki lähteneet opiskelemaan muualle. Ei ollut helppoa tutustua uusiin ihmisiin pienessä kylässä, kun kaikki tuntuivat tuntevan toisensa jo ennestään. Ennen Auburnia halusin epätoivoisesti muuttaa muualle asumaan, edes Helsinkiin. Tuntui epäreilulta, että vanhempani halusivat pitää minut Kallassa, eivätkä silti tuntuneet usein edes muistavan, että heillä oli tytär. Turhautuminen leimahti liekkiin sisälläni ja pyyhkäisin ruokapöydällä olevan viinilasin alas. Kirkas kristalli särkyi tuhansiksi pieniksi palasiksi läikyttäen viinin ympäri lattiaa. Vaalea matto värjäytyi verenpunaiseksi.

Lasinsirpaleet ja punainen tahra matossa odottivat minua vielä seuraavana aamunakin.

5 Vs: Rakas päiväkirja... lähetetty Ti Marras 14, 2017 6:16 am

Ellie von B.

avatar
Vuokraaja
12.11.2017 - II

Jonathan oli soittanut ovikelloa ja seissyt oveni takana ilmeisesti vaikka miten kauan, mutten ollut saanut avattua ovea. Kuuntelin vain ovikellon terävää ääntä, toivoen, ettei se soisi enää uudestaan. Tuijotin viestiä puhelimessani tietämättä, mitä ajatella siitä. Viestin selitys kuulosti ihan mahdolliselta, enkä oikeastaan edes ajatellut punapään valehtelevan. Kysehän ei edes ollut siitä, uskoinko tarinan pitävän paikkaansa, vaan siitä, miten paha olo minulla oli ollut tapahtuneen jälkeen. Asetin puhelimeni sohvapöydälle ja poimin sen takaisin käteeni hetkeä myöhemmin.

Kirjoitin vastauksen, ja pyyhin sitten koko viestikentän tyhjäksi. Kirjoitin uuden, mutta sekään ei ollut tarpeeksi hyvä. En yksinkertaisesti saanut omista ajatuksistani sen vertaa selvää, että olisin kyennyt kirjoittamaan Jonnylle vastaukseksi jotain muuta kuin haista paska.

'Musta vain tuntuu niin pahalta, kun sä kerroit siitä mulle kuin se olisi ihan normaalia, että parisuhteessa nukutaan toisten naisten vieressä tyttöystävän ollessa poissa. En tiedä mikä on sun käsitys parisuhteesta, mutta mun on ainakin vähän erilainen. Vai tuntuisko susta kivalta, jos kutsuisin muita miehiä tänne yöksi, mun sänkyyn? Tai olisit voinut edes kysyä lupaa, ilmoittaa etukäteen. Mutta en mä kai sitten merkitse sulle niin paljon.'

En koskaan lähettänyt viestiin vastausta.

6 Vs: Rakas päiväkirja... lähetetty Pe Marras 17, 2017 12:23 pm

Ellie von B.

avatar
Vuokraaja
Kaikki okei

Heräsin aamulla tunteeseen, kuin joku takoisi vasralla kalloani sisältäpäin. Nopea vilkaisu ikkunaan kertoi, ettei kello olisi paljon, sillä ulkona oli vielä pilkkopimeää. Jonathanin lepäsi tasaisesti hengittäen vieressäni, toinen käsi ympärilleni kietoutuneena. Varovasti pujottauduin käden alta pois ja laskeuduin alas sängyltä. Nukkuva ruskeahiuksinen mies sai suunpieleni kaartumaan hymyyn. Muistikuvani eilisillalta olivat melko hatarat, mutta mies oli pahoitellut käytöstään jo riittävästi, enkä jaksanut enää vihoitella tälle.

Kävelin hitaasti keittiöön etsimään särkylääkettä. Saatuani pienen tabletin nieltyä ja juotua lasillisen vettä vatsani olisi halunnut palauttaa kaiken sisältönsä takaisin ylös. Nojauduin tiskipöytään vetämään muutaman kerran henkeä ja yritin olla oksentamatta. Tuskaisimman pahan olon mentyä ohi ladoin kahvinkeittimen täyteen ja napsautin sen päälle. Laitteen poristessa hiljaa päätin ottaa nopean suihkun, sillä olin yllätys yllätys nukkunut jälleen kerran meikit päällä.

Jonny ei ollut vieläkään herännyt tullessani suihkusta kylpytakkiin kääriytyneenä takaisin keittiöön, joten ajattelin yllättää miehen aamiaisella, mikäli tämä kykenisi ylipäätään syömään mitään. Itselläni ei ainakaan ollut lainkaan nälkä, ja tuskin mikään kiinteä olisi sisälläni pysynytkään. Tein muutaman voileivän, viipaloin pari omenaa ja kaadoin kahteen kuppiin kahvia. Juuri sopivalla hetkellä makuuhuoneesta kuului peittojen kahinaa ja pian Jonnyn unelias pää kurkisti oven raosta.
"Tuoksuuko täällä kahvi?" ruskeahiuksinen kysyi astellessaan boksereissaan lähemmäs. Hymyilin miehelle.
"Huomenta vaan sullekin", hymähdin ja halasin miestä, antaen suukon tämän poskelle. "Mä tein aamiaista."

"Ollaanko me nyt siis okei?" Jonny kysyi siemaisten kahvia valkoisesta kupista. Istuimme keittiön pöydän ääressä, aamiainen levitettynä kutsuvasti esille. Tyydyin juomaan itse pelkkää kahvia ja nakertamaan omenaviipaletta.
"Joo, ollaan kai. Kunhan tästä lähtien mä oon ainut, joka sun vieressä nukkuu", sanoin päättäväisesti ja virnistin sitten.
"Tottakai, rakas", mies vakuutti, kumartuen suutelemaan minua pöydän yli.

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa