Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Minan päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Minan päiväkirja lähetetty To Marras 02, 2017 8:19 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Minan päiväkirja

JB Mirameir, "Mina" | vaaleanrautias FWB-tamma | omat sivut
Omistaja: Isabella Sokka | Hoitaja: Gabriella Stern



Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm Ti Marras 14, 2017 9:28 am, muokattu 1 kertaa


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ti Marras 07, 2017 9:00 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Rakas päiväkirja 7.11.

Tänään pääsin vihdoin ja viimein tutustumaan ensimmäistä kertaa uuteen ystävääni, Minaan. Toisaalta se jännitti kamalasti, mutta toisaalta meinasin pakahtuu ilosta saadessani Kallaan muuton jälkeen elämään sisältöä töiden ohella - joita kyllä niitäkin riittää. Uusien kavereiden saaminenkaan ei olis pahitteeks. Isabella kerto puhelimitse Minan olevan vähän tuulella käypä ja tänään se kyllä tosiaan oli sitä. Toisaalta se ei kyllä todellakaan haitannut, sillä oon aina tykännyt sanotaanko.. ei nyt niinkään haasteista vaan monipuolisista hevospersoonista ja Mina tosiaan tuntuu olevan sellanen. Uskon vakaasti, että meillä ei tuu olemaan tylsää.

Miun sydän suli sillä hetkellä, kun kävin hakemassa tamman sisälle harjattavaksi, enkä todellakaan voinut tehä muuta kun ihastella sen ylvästä ulkomuotoa ja kauniita silmiä. Tiesin sen ennestään, joten ennakoin ja hain harjatkin jo valmiiksi odottelemaan karsinan ovelle. Neiti neljävee vaan esitteli aika komeita juhlaliikkeitä, kun tuuli ujelsi hieman puiden latvoissa ja muutamia lumihiutaleita laskeutu sen turvalle. Ei se minnuu toki haitannut, oonhan mie nähny ja kokenu kaikenlaista. Tallissa hevonen sentäs rauhottu ja selvästi nautti kun sen päästä häntään harjasin samalla höpötellen kaikenlaista. Oon vähän sellanen höpöttäjä, mutta haitannokko tuo kun se monesti hevosia rauhottaa.

Kello oli jo sen verran, että hevoset oli tarkotus ottaa piakkoin sisään, joten jätin Minankin karsinaan syömään. Tavoilleni uskollisena tarjouduin kuitenkin vielä auttamaan iltatallissa, lähinnä hevosten sisälle otossa, koska ei miulla ollu kiire. Se oli hyvä keino tutustua vähän muihinkin tallilaisiin ja hevosiin, jotka nekin on kaikki niin erilaisia persoonia. Hirveesti ei siinä tohinassa ehditty tarinoida, mutta uskoisin että tullaan tallituvassa tarinoimaan vielä monet monet kerrat.

Kokonaisuudessaan tallipäivä sujui tänään odotusten mukaisesti ja innolla ootan kun seuraavan kerran saan kurvata Auburnin pihaan, koska nyt jo tuntuu että oon ihan koukussa!

- Gabi

3 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 08, 2017 1:07 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
"Rakas päiväkirja 8.11.." alotin kirjottamaan päiväkirjaan, mutta jotenki en vaan osannu jatkaa siitä eteenpäin. Tallipäivä oli sujunu tänään todella kivasti ja saattohan siellä olla eräs, joka sai aika vahvasti sukat pyörimään jaloissa. Vannoin kyllä itelleni ennen Kallaan muuttoa, ettei nyt keskityttäis miehiin, vaan nimenomaan hevosiin ja uusiin ystäviin. En vaan voinu mitään, että tänään koin yhden katseen, sen joka aiheutti tämän reaktion. Yritin jatkaa päiväkirjaan kirjottamista uudelleen, mutta hymyltäni en siihen kyenny.

Mutta eniveis, me tehtiin Minan kanssa tänään maastakäsin kävelylenkki Auburnin lähimaastoissa. En haluis edes tietää, miten pahasti oisin eksyny jos olisin lähteny yhtään edemmäs kuin tallin näköpiiriin. Minakin oli tänään huomattavasti rennommalla tuulella, tietty tänään ei ollut samanlaista järkyttävää tuulta kun eilen. Mie siinä höpsöttelin retken aikana kaikenlaista, koska hevoset on niitä joille voi kertoo ihan kaiken - luotettavimpia kumppaneita ikinä. Kerroin Minalle tästä miut lumonneesta katseesta, mutta päätin samalla etten kerro kellekkään muulle. Miusta kyllä yleensä näkee sen läpi kilometrien päähän, joten toivoin vaan ettei kukaan huomaa. Onneks tallilla ei sillä hetkellä ollu hirveesti muita, saati että he olis siihen kiinnittäny huomiota.

Meidän retki venähti melkein tunnin pituseks, mutta miulla ainakin oli hurjan kivaa. Halusin nähä vähän Minan askellajeja, joten hölkättiinkin jonkunmoinen pätkä lumista hiekkatietä pitkin. Minan ravi näytti niin kevyeltä ja lennokkaalta, että siitä tulee ihan satavarmasti upea kouluratsu. Keli oli aivan mahtava, pakkasta oli vähän ja aurinkokin yritti pilkistellä puiden raosta. Kun vaan ei lumet sulas pois, niin sitten ois täydellistä. Kliseistä ehkä, mutta who cares. Sain tänään kulutettua useemman tunnin tallilla, kun jumituin tekemään siellä vähän sitä ja tätä. Minakin sai päästä häntään harjauksen ja kahdenkeskisen rapsutustuokion. Siis se vaan on jotenkin niin lutunen samaan aikaan ja sitten omalla tavallaan hyvin mielenkiintonen, johon on pakollinen tarve tutustua. Ehkä jopa vähän salaperäinen, niinkuin Auburn ja sen väki tuntuu olevan. Uteliaana ihmisenä kyllä haluun tietää, mitä salaperästä tässä paikassa ja sen historiassa olikaan..

4 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 08, 2017 6:40 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Tervetuloa Gabi, ihanaa että olet löytänyt tiesi tallille jo muutamaankin otteeseen. Mina tosiaan on vielä meille kaikille varsin uusi tuttavuus, joten on mielenkiintoista nähdä, miten teillä alkaa sujumaan! Tähän mennessä ainakin vaikuttaa siltä, että varsin eläväinen nuorikko on suhtautunut uuteen talliin ja hoitajaansa positiivisen uteliaasti. Maastakäsin lenkkeily maastossa antaa teidän kahden väliselle luottamukselle varmasti hyvän pohjan, joten jatka samaan malliin. Erityisen iso kiitos iltatallissa auttamisesta, jos hommat sujuvat ja rutinoituvat, voit ilmoittaa myös Isbelle halukkuudesta tehdä jatkossa satunnaisia lomitusvuoroja!

Ja tämä sinut "lumonnut katse" kuulostaa erityisen mielenkiintoiselta. En malta odottaa jatkoa!


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

5 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Pe Marras 10, 2017 10:49 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Tallilla kävi tänään kuhina, vaikka kello ylitti vasta puolen päivän. Monen monta vielä miulle tuntematonta kasvoa vilisti sinne ja tänne ettei siinä oikein meinannu kestää perässä, saati ehtiny esittäytyä kaikille. Parit tutut ihmiset moikkas ohi mennessään, kun suuntasin määrätietoisena tallituvalle - kahvia oli nimittäin saatava. Just ennen oli vissiin menny viimeset, joten laitoin uutta tippumaan, sillä kyllä joku aina kahvia halus juoda. Laittelin kaikessa rauhassa uudet vedet ja porot ja napsautin keittimen päälle jääden odottelemaan kahvin valumista. Samassa hetkessä tupaan tuli pitkä- ja vaaleahiuksinen nuori nainen, jota en ollu ennen tavannu.
"Ai moikka! En oo ennen nähnykkään sua täällä. Oon Josefin ja hoidan tota Vilaa" hän esittäyty.
"Moi vaan! Oon alottanut ihan vasta ja niin, oon Gabriella. Minaa alotin hoitamaan." vastasin tälle hymyillen. "Otatko kahvia?"
"Ei kiitos, join vasta. Meinasitko Minan kanssa tehdä jotain tänään?" hyvin reippaalta ja rohkealta vaikuttava Josefiniksi esittäytynyt nainen kysäisi.
"Tota en oo vielä ehtiny ajatella sinne asti" nauroin.
"No mitä jos lähdettäis Vilan ja Minan kanssa maastakäsin kävelyretkelle?"

Ei meillä ollu parempaakaan tekemistä ja aina on kivempi lähtee porukassa, joten sovittiin tärskyt puolen tunnin päähän tallin ulkopuolelle, josta lähettäs sitten käppäilemään ja tutustumaan maastoihin. Hakiessani Minan tarhasta sillä oli selkeästi mörköpäivä, mutta se on kyllä tähän asti ainakin rauhottunu nopeesti kun ei hirveesti kiinnitä huomiota. Rapsutuksista ja harjauksista se taas nautti täysin rinnoin. Aikaa hoitotoimenpiteisiin meni ehkä vartin verran, niin ehdin hyvin käydä vielä juomassa kupposen kuumaa odotellessa Minan syödessä karsinassa.

Kello löi yks ja me odoteltiin Josefinia ja Vilaa saapuvaksi tallista. Ilma oli kostea ja tuntukin todella kylmältä. Joutu vetämään takin vetoketjua ylemmäs ja pipoa syvemmälle päähän jos meinas pärjätä kävelylenkillä. Käveltiin kilometri jos toinenkin sinne tänne ristiin rastiin ja toivottiin, ettei eksyttäs. Maisemat oli kyllä näkemisen arvosia ja näinkin sieluni silmin meijät joskus Minan kanssa baanattelemassa pitkiä laukkasuoria. No, se päivä on ehkä joskus tulevaisuudessa. Josefin oli kaiken lisäksi oikein mukavaa seuraa. Hiljasia hetkiä ei ollu paljon kun itekkin intouduin rupattelemaan niitä näitä. On se aina kiva tutustua uusiin ihmisiin.

Minan mörköpäivä vaihtu letkeesti lönkyttelyks ja mikäs sen mukavampaa kun sai laittaa aivot narikkaan. On siinä taas, kun mieliala vaihtelee ihan hetkessä - perus nainen. Meidän retkellä kulu taas tunti, käännyttiin joka risteyksestä aina eri suuntaan ja toivottiin vaan ettei eksyttäs. Allekirjottanut ainakin on mestari eksymään ellei mukana oo puhelinta (akkuakin ois hyvä olla..) ja mapsia. Tällä kertaa kuitenkin pysyttiin jollain tavalla kartalla ja päästiin takas tallin pihaan.
"Kiitos paljon seurasta, oli tosi kiva käydä porukassa kävelemässä. Tuli itellekin lenkkiä samalla." kiitin retkeä ehdottanutta Josefinia.
"Kiitos itselles. Harvoin tulee edes maastakäsin lähdettyä, mutta välillä tulee sellanen olo et nyt on päästävä." nainen vastasi ja vei Vilan sisälle. Vein ite myös Minan sisälle ja juotin sen ennen tarhaan vientiä melassivedellä. Eihän se välttämätön ollu tällasella kelillä ja kevyen liikunnan jälkeen, mutta kiva on välillä hemmotella hevosta.

Sinne se Mina jäi tarhaan tyytyväisenä syömään tarhaan, kun ite kävin huikkailemassa muille moikat.

6 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ti Marras 14, 2017 9:38 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Oho, olittepa reippaita kun lähditte kahden toheloneidon kanssa yhdessä maastoon. Ehkä ihan hyvä valinta aloittaa maasta käsin, molemmat kun osaavat olla melkoisia naisia. Mahtava nähdä ylipäätään, miten nopeasti tutustut ja sulaudut muuhun porukkaan. Kunhan ehdit kokeilla Minaa selästä käsin, niin voimme jutella vuokraussopimuksen mahdollisuudesta. Tamma on kohtullisen helppo ratsastaa, vaikka nuori onkin. Sen kanssa voisi hyvin liittyä nuorten valmennusryhmään. Ainoa mutta on vain se, että saatan astuttaa Minan vielä loppuvuoden kiimaan, jos kaikki menee hyvin. Haluaisin tammalle yhden varsan ennen todellista kilpailu-uran aloitusta, jotta se tiinehtyisi mahdollisimman hyvin vanhempanakin. Mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan ja Mina tulee kantavaksi, saisit jatkaa valmennuksissa halutessasi lainaratsulla. Mieti kuitenkin ihan rauhassa, mitä haluat tehdä!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

7 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 15, 2017 12:46 am

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Minan kanssa irtojuoksutusta ja seisontaharjoittelua 15.11.


Linet (c) Horse-Art-Online & taustakuva (c) SweetLittleVampire



Viimeinen muokkaaja, Gabriella S. pvm Su Marras 19, 2017 12:06 am, muokattu 1 kertaa

8 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 15, 2017 8:52 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Harjailin Minaa kaikessa rauhassa karsinassa samalla kun tamma rouskutti heiniään. Käytiin taas pieni kävelylenkki maastakäsin tallin ympäristössä. Löydettiin monta kivaa tietä, missä en ollu vielä koskaan käyny. Päässäni pyöri Isabellan sanat siitä, että koska oon ollu ahkera, voisin mahdollisesti jossain vaiheessa kokeilla Minaa ja alkaa sen vuokraajaksi. Myöskään valmennusryhmään pääsy ei olisi mahdoton ajatus. Kuvitella, minä tällasessa paikassa valmentautumassa nuorella hevosella? En ois ehkä ikinä uskonu, mutta se mahdollisuus on ehkä lähempänä kuin kuvittelin. Haluan valmentautua tavoitteellisesti. Haluan tavoitteita, joita saavuttaa. Siihen minulla vois olla nyt Auburnissa mahdollisuus.

"Miten likanen sä kuvittelet, että Mina on?" kuului karsinan ulkopuolelta naisen ääni ja palasin sillä samalla sekunnilla takasin tähän maailmaan.
"Öööööh.. Hupsis. Jäin jotenkin omiin maailmoihin." vastasin hiukan nolona, mutta toisaalta huvittuneena.
"Näytti vaan jotenkin huvittavalta, kun harjasit sitä niin mietteliäänä samasta kohtaa."
"Voin kuvitella. Jos näät jossain jatkossakin jonkun haahuilemassa toisissa maailmoissa, niin mie, Gabrielle se vain." huikkasin ja heitin kädessäni olleen harjan karsinan ulkopuolella olevaan harjakassiin samalla kun kävelin tulijan luokse käsi ojossa.
"Jemiina. Omistan ton Tevi-ponin. Ootko kauan käyny täällä? En oo nähny sua koskaan." nainen tarttui reippaasti käteeni esittelyn merkeissä.
"Tota joo, alotin vähän aika sitten Minan hoitajana." vastasin esitettyyn kysymykseen. Jemiina kerto vielä miulle omia kokemuksiaan Auburnista, kunnes hänen oli riennettävä liikuttamaan Tevi. Jatkoin Minan hoitamista edelleen todella huvittuneena. Melkein kaikki esittäytymiset Auburnin porukkaan on jollain lailla ollu erikoisia. Ei yhtään ns. normaalia. Mutta toki oishan se tylsää, jos kaikki toistais samaa kaavaa. Huomasin taas jääneeni pohtimaan asioita tuijottaen tyhjyyteen, mutta tällä kertaa säpsähdin ite ajatusmaailmoista takas tähän maailmaan eikä kukaan kerenny yllättää.

Sain Minan hoideltua valmiiksi ja aattelin käydä vielä kattomassa oisko tallituvassa uusia tuttavuuksia joille voisin esittäytyä ihan normaalisti. Tähän aikaa porukka alkaa tänne yleensä valumaan, niin miulla vois käydä tuuri ja edes jokunen uusi kasvo on tallituvalla. Visiitti kannatti koska, mikä parasta, kahvi on tippumassa ja löysin sieltä kolmet uudet kasvot. Kaksi miestä ja nainen keskusteli pöydän ääressä jotain iloisesta porinasta päätellen, mutta kääntyivät kattomaan kun avasin oven. Ilmeistä pysty päättelemään, että nämä puntaroivat selvästi kuka uus tulija oli.
"Terve! Oon Gabrielle ja alotin vähän aikaa sitten Minan hoitajana." Esittäydyin ja tällä kertaa aikaisempaa reippaammin. Jokainen esittäytyi vuorollaan:
"Mikael Aarnisuo, älä sotke mua siihen ratsuttajaan, joka on myös Mikael." Muistinkin muutaman illan takaisen rengas-episodin paikalle saapuneen avuliaan miehen.
"Mä oon Julia ja omistan Valerien. Se on sellanen erikoisen värinen."
"Oonkin joskus varmaan nähny jossain tarhassa sellasen erikoisen värisen hevosen. Se on varmaan se sinun."
"Ja mä oon Topias. Jemiinan veli ja the talliorja. Oon vissiin joku virallinen valokuvaaja täällä tallilla. Itseasiassa ollaankin Miken ja Julian kanssa lähdössä just ottamaan kuvia maneesissa. Tuu ihmeessä kattomaan, kun nää ratsastaa." viimeinenkin sai esittäytymisen päätökseen.
"Joo, se ois tosi kivaa!" huikkasin ja lähdin viipottamaan muiden perässä. Tämä olis sitä uusiin ihmisiin tutustumista, eikö vaan?

Ihastelin maneesissa ratsukoiden menoa. Mikaelilla oli myös todella hieno hevonen ja sen liikkeet todella lennokkaat. Mikael istui selässä ja ratsasti hyvin eleettömästi, mutta silti näytti kuin tamma olis tanssinu eteenpäin. Myös Julian kultahevonen oli todella näyttävä näky. Toivoin itsekin joku päivä osaavani ratsastaa noin eleettömästi kouluratsastusta. Oon aina tykänny esteistä ja estepuolella oonkin paljon parempi, mutta kyllä kouluratsastuskin on siistiä! Topias räpsi paljon kuvia ja sen ilme oli hyvin keskittynyt. Nuori mies näytti niin tomeralta suu supussa ku katteli kuvia ja välillä pyöritteli päätään. Liekö tyytymätön otettuun kuvaan vai mitä, mutta ulkopuolisen silmään hyvin huvittava näky.
"No, tuleeko hyviä kuvia?" kysäisin vaivihkaa kun ratsukoilla oli välikäyntien aika ja Topias käveli luokseni katsomolle.
"Joo, haluutko kattoo?" hän ojensi kameraa miulle. Nappasin kameran käteen ja rupesin selaamaan kuvia. Henkihän siinä meinas salpaantua, Topias on oikeesti hyvä valokuvaaja! Ehkä mekin saatas Minan kanssa joskus joku yhteispotretti tai jotain.
"Oot kyllä todella hyvä valokuvaaja! Ja usko pois, en yleensä ihan turhaan kehu. Oon ite ammatiltani graafikko ja todella tarkka myös valokuvista." naurahdin miehelle.
Mies näytti selvästi tykkäävän saamastaan kehusta, mutta tarkotin sanomaani ihan toden totta. Graafikkona sitä muuttuu todella kriittiseksi ja harvoin käytän itse ottamia kuvia töissäni, koska oon itelleni ihan liian kriittinen. Maneesissa alkoi tulla vähän kylmä, mutta onneks huomasin että joltain oli jääny joku viltti katsomoon. Heitin viltin olkapäille ja jatkoin seuraamaan kolmikon touhuja. Mikaelin hevonen, Haitaksiko se sitä kutsui, alko vähän kuumua sen alla, mutta piru miten paljon paremmat liikkeet löyty kun tamma vähän sytty liekkeihin.

Palasin ratsastuksen ja kuvaussession jälkeen kolmikon kanssa yhtä matkaa takas talliin ja samassa Isabella tuli vastaan.
"Gabriella! Sinuu itseasiassa etinkin. Ootko hei miettinyt sitä mun ehdotusta?" perijätär kysyi vaativaan sävyyn.
"Tota joo, oon miettiny ja päätökseni tehnyt. Jos vaan otat miut Minan vuokraajaksi, suostun mielelläni." vastasin hymyillen.

9 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Pe Marras 17, 2017 12:53 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
No oho! Sinäpäs olet ollut kerralla sosiaalinen tai vaan osunut tallille erittäin hyvään aikaan. Ja mahtavaa, että uskalsit tarttua haasteeseen. Pääsette tosiaan mukaan seuraavaan nuorten valmennukseen, kunhan kokeilet Minaa ensin. Tamma on onneksi järkevä ikäisekseen, enkä usko että sen kanssa tulee ongelmia.

Ja voihan, miten ihana kuva Minasta! <3 Olette tosiaan olleet eduksenne. Valmennuksessa nähdään!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

10 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Su Marras 19, 2017 12:03 am

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Koeratsastus 19.11.

"Hölmö, joltain on vaan jääny takki siihen maneesin reunalle." naureskelin Minalle taluttaessani sitä maneesiin. Sillä oli muutenki ollu tänään vähän mörköpäivä, joten toivon hartaasti ettei se vaikuta ratsastuskokeiluun negatiivisesti. Joskin tiedän, että nuorten kanssa päivät saattaa vaihdella paljonkin. Olimme Isabellan kanssa sopineet Minan koeratsastuksesta, koska pääsisimme sen jälkeen nuorten hevosten valmennusryhmään ainakin siihen asti, jos tamma astutetaan. Kiristin vyön ja säädin jalustimet selkäännousu-penkin luona ennenkuin nousin sulavasti tamman selkään. Siitä onkin aikaa kun olen viimeks kunnon koulujalustimilla ratsastanut ja muutenkin tuntui näin pienenä ihmisenä, kuin olisi vähintään mount Everestille kiivennyt.

Pitkien alkukäyntien ja muutaman säikkyloikan jälkeen aloin kerätä ohjia kevyelle tuntumalle ja ruveta tunnustelemaan mites tämä tamma oikein toimiikaan. Olin varmuuden vuoksi laittanut pienet pallopääkannukset jalkaan, jos tamma sattuisikin olemaan tahmea, mutta nyt se vaikutti enemmänkin erittäin innokkaalta. Tai sitten se johtui vain mörköpäivästä. Ennen varsinaisia alkuverryttelyjä, tein muutamia voltteja ja pohkeenväistöjä pelkästään käynnissä hakien tuntumaa. Oikeaan kierrokseen väistöt oli vähän hakemista ja kylki turran oloinen, mutta pienoisella kannustuksella ristiaskeleitakin tuli. Ravailin tammalla aika kevyellä tuntumalla reipasta ravia suoria ja kaarevia uria ilman, että vaadin siltä vielä hirveästi mitään muuta kuin taipumista ja rentoutta. Tällä tavoin toivoin saavani työskentelymotivaatiota ja tamman oman moottorin hereille, kun ensin "rällätään" ja sitten tehdään töitä. Siirtymisillä oli myös hyvä testata miten hyvin tamma oli kuulolla. Muutama ensimmäinen siirtyminen ravista käyntiin tai pysähdykseen oli hirveän hidas ja takaisin raviin vieläkin hitaampi, mutta muutamilla toistoilla sain ratsastettua niistä aina vain parempia. Mutten niin hyviä, kuin olisin toivonut.

Minan keskittyminen oli välillä jossain muualla, kuin minussa koska vähän väliä jossain nurkassa oli pelottava mörkö. Siinä vaiheessa tamma olis vain halunnut kiitää pää pystyssä ja kaula jäykkänä eteenpäin ihme säikkyloikan jälkeen. Sain sen onneksi rauhoiteltua kääntämällä tammaa voltille ja ratsastamalla pehmeillä avuilla. Annoin Minalle laukkapohkeet ja juuri samalla hetkellä se sai kamalan hepulin, mikälie mörkö taas sen säikäyttänyt. Sain tilanteen rauhoitettua, mutta laukka oli edelleen vähän hätäistä ja sisäkylki kuuro avuille. Jatkoin kuitenkin ratsastamista tomerasti ja siitä se pikkuhiljaa kävi sitten rauhoittumaan ja laukkakin alkoi jotenkin pyörimään. Toiseen suuntaan laukka ja laukannosto onneksi sujuivat vähän paremmin, eikä meidän tarvinnu paljoakaan keskustella vauhdista, vaan se oli hyvin maltillinen.

Kun aloin olla tyytyväinen verryttelyjen aikaansaannokseen, aloin vaatia Minalta enemmän. Ratsastin pitkillä sivuilla sulkutaivutusta ja lyhyillä sivuilla avotaivutusta. Sulkutaivutuksissa taivutusta ei tullut mielestäni riittävästi, mutta avotaivutukset sujuivat yllättävän hyvin. Ajattelin, että en jää hinkkaamaan samaa asiaa liian pitkäksi aikaa ettei hevonen kyllästy, suunnittelin seuraavaksi tehtävän, joka sisälsi sulkutaivutusta, vastataivutusta ja siirtymisiä. Mina oli ruvennut vertymään paremmin, joten sulkutaivutukset sujuivat hieman aikaisempia paremmin. Vastataivutuksissa ulkoavut eivät meinanneet mennä läpi, eivät sitten millään. En jäänyt niitäkään toistamaan liikaa, vaan lopetin tehtävän kun molempiin suuntiin saatiin ihan siedettävät toistot. Siirtymiset toteutin niin, että kun nostin laukan, laukkasin muutaman askeleen vapaampaa, mutta koottua laukkaa, kokosin muutaman askeleen ajaksi lyhyempää laukkaa ja lopuksi laukkasimme melkein paikallaan ja siitä takaisin vapaampaan laukkaan. Minan moottori rupesi pikkuhiljaa käynnistymään ja työskentelykin oli jo paljon motivoitunempaa. Olin tyytyväinen hevosen suorittamiseen ja ensimmäiseksi kerraksi sujui yllättävän hyvin. Paljon on vielä tekemistä ja Mina on hyvin potentiaalinen kouluratsun alku. En malta odottaa yhteisiä valmennuksiamme ja yhteistä kehitystämme ratsukkona.

Loppuverryttelyjen jälkeen annoin tammalle vapaat ohjat ja kiitin hyvästä suorituksesta.
"Sehän meni lopuksi jo hienosti!" kuului katsomosta. Hätkähdin itsekin, koska ratsastin niin keskittyneesti etten huomannut yhtään että meille on tullut yleisöä. Tunnistin hahmon Juliaksi.
"Kiitos! Paljonhan meillä on vielä tekemistä, mutta Mina on kyllä hyvin potentiaalinen kunhan vain sen oman moottorin saa käyntiin." vastasin iloisesti kävelyttäessäni tammaa.

11 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Su Marras 19, 2017 6:38 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Onneksi (Vernerin?) takki ei saanut sen suurempaa maailmanloppua aikaan. Toisaalta hyvä, että näit tamman säikyn puolen jo heti. Kuten huomasit, se on silti ihan ratsastettava eikä todellakaan liian hurja. Nyt sitten vain tutustutte toisiinne, jotta ensimmäinen valmennus sujuisi mahdollisimman hyvin. Saat treenata vapain käsin, mutta nuoren hevosen kunnon huomioiden.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

12 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ma Marras 20, 2017 2:56 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Tänään on hyvä päivä 20.11.2017

Ajelin ilman päämäärää mustalla paholaisella nupit kaakossa Kallan teitä edestakaisin enkä edes välillä tienny missä olin. Radiosta soi Kelly Clarksonin What doesn't kill you make you stronger-biisi ja pääni heilui biisin kanssa samaan tahtiin hoilatessani mukana. Siinä oli mielestäni aika osuvat sanat. Elämä Kallassa oli lähteny sujumaan vähän vaihtelevasti, mutta nyt tulevaisuus näyttää taas hyvin valoisalta. Jouduin ettimään itteni takaisin sivistyksen pariin google mapsin avulla, koska taisin eksyä pahemman kerran. Hmph, tyypillistä Gabia. Naurahdin itelleni ja suuntasin takaisin kartalle päästyä mustan paholaisen keulan kohti Auburnia. Mikään ei vois tehdä päivää paremmaks, kun Mina. Eikä mikään vois pilata tätä päivää.

***********

"Noh noh, mikäs neidillä tänään on? Taasko ne möröt pelottelee?" naureskelin Minan mörköilylle kun talutin sitä talliin. Näköjään taas tällainen päivä, mutta sekään ei pilannu fiilistä. Antaa neidin pomppia ja päristä, siinähän se mukana silti kulkee. Tallissa oli muutamia tuttuja kasvoja joille moikkasin iloisesti. Saatto porukka vähän kattoo ja ihmetellä, mikä sai Gabriella Sternin näin hyvälle tuulelle. Tästä tunteesta piti nauttia, koska se ei nostanu päätään hyvin usein - eikä sille ollu tällä kertaa edes mitään ihmeellistä syytä. Tänään vaan oli hyvä päivä. Harjasin Minaa miltein tanssahdellen, tamma vain mutusti heinänökköstä jonka sille eteen vein eikä tietoakaan säpsähtelevästä pomppuvieteristä. Harjailun jälkeen puin tammalle ripeästi varusteet ja suuntasin maneesiin.

"Oh shit." huulieni välistä pääsi sihahdus, kun huomasin tutun blondin olevan lopettelemassa Fellun kanssa treenejä maneesissa. Amanda katteli meitä tuiman tutkivasti, eikä sanonu mitään.
"Hyvää päivää neiti Sokka" tokaisin ylipirteästi ja se näytti ärsyttävän naista vielä enemmän. Minkäs sitä ihminen mielialalleen mahtaa, hymestelin mielessäni kääntäessäni katseen pois.
"Päivää neiti Stern. Toivottavasti muistat sitten, mitkä on edellytykset nuorten ryhmässä, joten kehottaisin ottamaan vähän vakavamman asenteen treeniin."
"Kyllä neiti Sokka" vastasin vakavoituen samalla. Säädin jalustimet ja kiristelin satulavyön, jonka jälkeen nousin sulavasti tamman selkään. Hymy onneks hyyty vaan hetkellisesti ja piru vie, edes Amanda Sokka ei saanu päivää pilalle kommentillaan. Annoin tamman kävellä pitkin ohjin uraa myöden vaihtaen välillä suuntaa ja pohdin samalla mitä voitas tänään harjotella. Voitas tehä jotain takapäätä aktivoivia liikkeitä, esimerkiks siirtymisiä ja neliöllä käännöksiä niin, että tulee neljänneksen verran takaosakäännöstä. Suunnitelma kuulosti hyvältä ja rupesin keräilemään ohjia. Mina tuntu tänään paljon turrammalta kun eilen, mutta tehtiin samanlaiset alkuverryttelyt, kun viimeks ni sieltä ainakin moottori pikkuhiljaa lähti käyntiin. Kyljet oli vielä vähän kuurot.

Hain siirtymisiin rentoutta, mutta kuitenkin myös täsmällisyyttä - rentoa tamma ei ollu nähnykkään, täsmällisyydestä puhumattakaan. Alaspäin siirtymiset suju ihan ok, mutta sitten kun piti nousta ravi tai laukka.. Ihan rupes naurattamaan, miten penkin alle koko ratsastus oli tähän asti menny ja olin onnellinen ettei Amanda ollu näkemässä. Toisaalta taas odotin valmennuksia, että päästäs treenaamaan epäkohtia. Tsemppasin naisen kommenttia muistellessani ja seuraavat toistot oli kyllä jo paljon parempia. Kiitin tammaa ja annoin sen hetken kävellä pitkin ohjin.

Neliön ratsastus oli hyvä idea, koska ainakin sillä hetkellä Minan kyljissä tuntui olevan tuntoa. Se oli myöskin paljon rennompi. Kiitin tammaa jokaisen hyvän suorituksen jälkeen ja tuntu oikein tsemppaavan seuraavaan suoritukseen. Vaikka alku meni ihan piloille, aloin olla tyytyväinen lopputreeneihin. Tällä kertaa ratsastin vain noin nelkyt minuuttia, koska halusin lopettaa erinomaiseen suoritukseen. Myöskin keskittyminen oli tänään tasoa paljon edellistä parempi. Hyppäsin loppukävelyjen ajaks kävelemään tamman viereen, että itekin sain loppulämpät suoritettua. Muuten oisin huomenna niin jumissa etten pääsis sängystä ylös ja taas pomo tykkäis. Huomasin kävellessä, että jonkun takki se edelleen lepäsi katsomon laidalla ja tällä kertaa Mina ei enää kehannu edes pelätä sitä. Mietin, kellä ei ollu ikävä takkiaan. Itellä ainakin iski kamala huoli jos joku vaatekappale oli hukassa.
"No, mitäpä sitä moisilla päätään vaivaamaan." tokaisin ja talutin Minan talliin.

Tallissa purin tamman ja harjasin vielä oikein perusteellisesti kehuen samalla hyvästä työnteosta. Ei se ratsastus nyt enää hirveästi enempää olis voinu mennä penkin alle, mutta molemmat sentään skarpattiin loppuun. Olin juuri viemässä varusteita omille paikoilleen, kun tuttu brunette pelmahtaa maneesin ovesta talliin.
"Verneri.. Ai hei. Mitä sie täällä?"
"Hei Gabi. Hain tän unohtuneen takin maneesista." brunette vastas ja se oli taas jotenki vähän outo - tai sit vaan kuvittelin.
"Ai.. Tuo on se sama takki, minkä takia meinasin eilen ottaa ilmalennot. Kiitos vaan." virnistin.
"Oon hyvin pahoillani siitä. Nyt täytyy kuitenkin mennä." mies vastasi nopeasti ja katos yhtä nopeesti kun oli ilmestynykin. Jäin taas seisomaan yhtenä kysymysmerkkinä, mutta puistelin koko miehen mielestäni ja vein varusteet paikoilleen. Tätä päivää ei pilaa mikään, muistutin itelleni.

Aattelin hyvän ratsastuksen päätteeks käydä vielä tallituvalla kahvilla. Avasin tuvan narisevan oven ja pysähdyin salamana; Tiskipöydän luona näytti olevan henkevät keskustelut menossa Isabellan ja jonkun nuoren miehen kesken.
"Ai.. Tota.. Anteeks jos keskeytin jotain." laitoin kädet silmilleni ja käännyin samointein kannoillani. Hieman jopa järkyttyneenä päätin unohtaa kahvit ja suunnata kotiin.

13 Vs: Minan päiväkirja Eilen kello 1:59 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Huh mitä kohtaamisia! Olen syvästi pahoillani, jos säikäytin siveän mielesi keskustelemalla nuoren miehen kanssa... Vaikka nojoo, saattoi tilanteessa olla jonkinlaista kemiaakin mukana. Ratsastussuunnitelmasi saa täältä suuret peukut. Tehtävät kuulostavat juuri sopivan haastavilta, mutta myös kehittäviltä Minalle. Jatkakaa samaan malliin. Näillä näkymin ensimmäinen valmennuksesi onkin minun silmieni alla - saat vielä harjoitella ennen Amandan kohtaamista.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa