Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Minan päiväkirja

Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Minan päiväkirja lähetetty To Marras 02, 2017 8:19 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Minan päiväkirja

JB Mirameir, "Mina" | vaaleanrautias FWB-tamma | omat sivut
Omistaja: Isabella Sokka | Hoitaja: Gabriella Stern



Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm Ti Marras 14, 2017 9:28 am, muokattu 1 kertaa


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ti Marras 07, 2017 9:00 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Rakas päiväkirja 7.11.

Tänään pääsin vihdoin ja viimein tutustumaan ensimmäistä kertaa uuteen ystävääni, Minaan. Toisaalta se jännitti kamalasti, mutta toisaalta meinasin pakahtuu ilosta saadessani Kallaan muuton jälkeen elämään sisältöä töiden ohella - joita kyllä niitäkin riittää. Uusien kavereiden saaminenkaan ei olis pahitteeks. Isabella kerto puhelimitse Minan olevan vähän tuulella käypä ja tänään se kyllä tosiaan oli sitä. Toisaalta se ei kyllä todellakaan haitannut, sillä oon aina tykännyt sanotaanko.. ei nyt niinkään haasteista vaan monipuolisista hevospersoonista ja Mina tosiaan tuntuu olevan sellanen. Uskon vakaasti, että meillä ei tuu olemaan tylsää.

Miun sydän suli sillä hetkellä, kun kävin hakemassa tamman sisälle harjattavaksi, enkä todellakaan voinut tehä muuta kun ihastella sen ylvästä ulkomuotoa ja kauniita silmiä. Tiesin sen ennestään, joten ennakoin ja hain harjatkin jo valmiiksi odottelemaan karsinan ovelle. Neiti neljävee vaan esitteli aika komeita juhlaliikkeitä, kun tuuli ujelsi hieman puiden latvoissa ja muutamia lumihiutaleita laskeutu sen turvalle. Ei se minnuu toki haitannut, oonhan mie nähny ja kokenu kaikenlaista. Tallissa hevonen sentäs rauhottu ja selvästi nautti kun sen päästä häntään harjasin samalla höpötellen kaikenlaista. Oon vähän sellanen höpöttäjä, mutta haitannokko tuo kun se monesti hevosia rauhottaa.

Kello oli jo sen verran, että hevoset oli tarkotus ottaa piakkoin sisään, joten jätin Minankin karsinaan syömään. Tavoilleni uskollisena tarjouduin kuitenkin vielä auttamaan iltatallissa, lähinnä hevosten sisälle otossa, koska ei miulla ollu kiire. Se oli hyvä keino tutustua vähän muihinkin tallilaisiin ja hevosiin, jotka nekin on kaikki niin erilaisia persoonia. Hirveesti ei siinä tohinassa ehditty tarinoida, mutta uskoisin että tullaan tallituvassa tarinoimaan vielä monet monet kerrat.

Kokonaisuudessaan tallipäivä sujui tänään odotusten mukaisesti ja innolla ootan kun seuraavan kerran saan kurvata Auburnin pihaan, koska nyt jo tuntuu että oon ihan koukussa!

- Gabi

3 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 08, 2017 1:07 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
"Rakas päiväkirja 8.11.." alotin kirjottamaan päiväkirjaan, mutta jotenki en vaan osannu jatkaa siitä eteenpäin. Tallipäivä oli sujunu tänään todella kivasti ja saattohan siellä olla eräs, joka sai aika vahvasti sukat pyörimään jaloissa. Vannoin kyllä itelleni ennen Kallaan muuttoa, ettei nyt keskityttäis miehiin, vaan nimenomaan hevosiin ja uusiin ystäviin. En vaan voinu mitään, että tänään koin yhden katseen, sen joka aiheutti tämän reaktion. Yritin jatkaa päiväkirjaan kirjottamista uudelleen, mutta hymyltäni en siihen kyenny.

Mutta eniveis, me tehtiin Minan kanssa tänään maastakäsin kävelylenkki Auburnin lähimaastoissa. En haluis edes tietää, miten pahasti oisin eksyny jos olisin lähteny yhtään edemmäs kuin tallin näköpiiriin. Minakin oli tänään huomattavasti rennommalla tuulella, tietty tänään ei ollut samanlaista järkyttävää tuulta kun eilen. Mie siinä höpsöttelin retken aikana kaikenlaista, koska hevoset on niitä joille voi kertoo ihan kaiken - luotettavimpia kumppaneita ikinä. Kerroin Minalle tästä miut lumonneesta katseesta, mutta päätin samalla etten kerro kellekkään muulle. Miusta kyllä yleensä näkee sen läpi kilometrien päähän, joten toivoin vaan ettei kukaan huomaa. Onneks tallilla ei sillä hetkellä ollu hirveesti muita, saati että he olis siihen kiinnittäny huomiota.

Meidän retki venähti melkein tunnin pituseks, mutta miulla ainakin oli hurjan kivaa. Halusin nähä vähän Minan askellajeja, joten hölkättiinkin jonkunmoinen pätkä lumista hiekkatietä pitkin. Minan ravi näytti niin kevyeltä ja lennokkaalta, että siitä tulee ihan satavarmasti upea kouluratsu. Keli oli aivan mahtava, pakkasta oli vähän ja aurinkokin yritti pilkistellä puiden raosta. Kun vaan ei lumet sulas pois, niin sitten ois täydellistä. Kliseistä ehkä, mutta who cares. Sain tänään kulutettua useemman tunnin tallilla, kun jumituin tekemään siellä vähän sitä ja tätä. Minakin sai päästä häntään harjauksen ja kahdenkeskisen rapsutustuokion. Siis se vaan on jotenkin niin lutunen samaan aikaan ja sitten omalla tavallaan hyvin mielenkiintonen, johon on pakollinen tarve tutustua. Ehkä jopa vähän salaperäinen, niinkuin Auburn ja sen väki tuntuu olevan. Uteliaana ihmisenä kyllä haluun tietää, mitä salaperästä tässä paikassa ja sen historiassa olikaan..

4 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Pe Marras 10, 2017 10:49 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Tallilla kävi tänään kuhina, vaikka kello ylitti vasta puolen päivän. Monen monta vielä miulle tuntematonta kasvoa vilisti sinne ja tänne ettei siinä oikein meinannu kestää perässä, saati ehtiny esittäytyä kaikille. Parit tutut ihmiset moikkas ohi mennessään, kun suuntasin määrätietoisena tallituvalle - kahvia oli nimittäin saatava. Just ennen oli vissiin menny viimeset, joten laitoin uutta tippumaan, sillä kyllä joku aina kahvia halus juoda. Laittelin kaikessa rauhassa uudet vedet ja porot ja napsautin keittimen päälle jääden odottelemaan kahvin valumista. Samassa hetkessä tupaan tuli pitkä- ja vaaleahiuksinen nuori nainen, jota en ollu ennen tavannu.
"Ai moikka! En oo ennen nähnykkään sua täällä. Oon Josefin ja hoidan tota Vilaa" hän esittäyty.
"Moi vaan! Oon alottanut ihan vasta ja niin, oon Gabriella. Minaa alotin hoitamaan." vastasin tälle hymyillen. "Otatko kahvia?"
"Ei kiitos, join vasta. Meinasitko Minan kanssa tehdä jotain tänään?" hyvin reippaalta ja rohkealta vaikuttava Josefiniksi esittäytynyt nainen kysäisi.
"Tota en oo vielä ehtiny ajatella sinne asti" nauroin.
"No mitä jos lähdettäis Vilan ja Minan kanssa maastakäsin kävelyretkelle?"

Ei meillä ollu parempaakaan tekemistä ja aina on kivempi lähtee porukassa, joten sovittiin tärskyt puolen tunnin päähän tallin ulkopuolelle, josta lähettäs sitten käppäilemään ja tutustumaan maastoihin. Hakiessani Minan tarhasta sillä oli selkeästi mörköpäivä, mutta se on kyllä tähän asti ainakin rauhottunu nopeesti kun ei hirveesti kiinnitä huomiota. Rapsutuksista ja harjauksista se taas nautti täysin rinnoin. Aikaa hoitotoimenpiteisiin meni ehkä vartin verran, niin ehdin hyvin käydä vielä juomassa kupposen kuumaa odotellessa Minan syödessä karsinassa.

Kello löi yks ja me odoteltiin Josefinia ja Vilaa saapuvaksi tallista. Ilma oli kostea ja tuntukin todella kylmältä. Joutu vetämään takin vetoketjua ylemmäs ja pipoa syvemmälle päähän jos meinas pärjätä kävelylenkillä. Käveltiin kilometri jos toinenkin sinne tänne ristiin rastiin ja toivottiin, ettei eksyttäs. Maisemat oli kyllä näkemisen arvosia ja näinkin sieluni silmin meijät joskus Minan kanssa baanattelemassa pitkiä laukkasuoria. No, se päivä on ehkä joskus tulevaisuudessa. Josefin oli kaiken lisäksi oikein mukavaa seuraa. Hiljasia hetkiä ei ollu paljon kun itekkin intouduin rupattelemaan niitä näitä. On se aina kiva tutustua uusiin ihmisiin.

Minan mörköpäivä vaihtu letkeesti lönkyttelyks ja mikäs sen mukavampaa kun sai laittaa aivot narikkaan. On siinä taas, kun mieliala vaihtelee ihan hetkessä - perus nainen. Meidän retkellä kulu taas tunti, käännyttiin joka risteyksestä aina eri suuntaan ja toivottiin vaan ettei eksyttäs. Allekirjottanut ainakin on mestari eksymään ellei mukana oo puhelinta (akkuakin ois hyvä olla..) ja mapsia. Tällä kertaa kuitenkin pysyttiin jollain tavalla kartalla ja päästiin takas tallin pihaan.
"Kiitos paljon seurasta, oli tosi kiva käydä porukassa kävelemässä. Tuli itellekin lenkkiä samalla." kiitin retkeä ehdottanutta Josefinia.
"Kiitos itselles. Harvoin tulee edes maastakäsin lähdettyä, mutta välillä tulee sellanen olo et nyt on päästävä." nainen vastasi ja vei Vilan sisälle. Vein ite myös Minan sisälle ja juotin sen ennen tarhaan vientiä melassivedellä. Eihän se välttämätön ollu tällasella kelillä ja kevyen liikunnan jälkeen, mutta kiva on välillä hemmotella hevosta.

Sinne se Mina jäi tarhaan tyytyväisenä syömään tarhaan, kun ite kävin huikkailemassa muille moikat.

5 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 15, 2017 12:46 am

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Minan kanssa irtojuoksutusta ja seisontaharjoittelua 15.11.


Linet (c) Horse-Art-Online & taustakuva (c) SweetLittleVampire



Viimeinen muokkaaja, Gabriella S. pvm Su Marras 19, 2017 12:06 am, muokattu 1 kertaa

6 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 15, 2017 8:52 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Harjailin Minaa kaikessa rauhassa karsinassa samalla kun tamma rouskutti heiniään. Käytiin taas pieni kävelylenkki maastakäsin tallin ympäristössä. Löydettiin monta kivaa tietä, missä en ollu vielä koskaan käyny. Päässäni pyöri Isabellan sanat siitä, että koska oon ollu ahkera, voisin mahdollisesti jossain vaiheessa kokeilla Minaa ja alkaa sen vuokraajaksi. Myöskään valmennusryhmään pääsy ei olisi mahdoton ajatus. Kuvitella, minä tällasessa paikassa valmentautumassa nuorella hevosella? En ois ehkä ikinä uskonu, mutta se mahdollisuus on ehkä lähempänä kuin kuvittelin. Haluan valmentautua tavoitteellisesti. Haluan tavoitteita, joita saavuttaa. Siihen minulla vois olla nyt Auburnissa mahdollisuus.

"Miten likanen sä kuvittelet, että Mina on?" kuului karsinan ulkopuolelta naisen ääni ja palasin sillä samalla sekunnilla takasin tähän maailmaan.
"Öööööh.. Hupsis. Jäin jotenkin omiin maailmoihin." vastasin hiukan nolona, mutta toisaalta huvittuneena.
"Näytti vaan jotenkin huvittavalta, kun harjasit sitä niin mietteliäänä samasta kohtaa."
"Voin kuvitella. Jos näät jossain jatkossakin jonkun haahuilemassa toisissa maailmoissa, niin mie, Gabrielle se vain." huikkasin ja heitin kädessäni olleen harjan karsinan ulkopuolella olevaan harjakassiin samalla kun kävelin tulijan luokse käsi ojossa.
"Jemiina. Omistan ton Tevi-ponin. Ootko kauan käyny täällä? En oo nähny sua koskaan." nainen tarttui reippaasti käteeni esittelyn merkeissä.
"Tota joo, alotin vähän aika sitten Minan hoitajana." vastasin esitettyyn kysymykseen. Jemiina kerto vielä miulle omia kokemuksiaan Auburnista, kunnes hänen oli riennettävä liikuttamaan Tevi. Jatkoin Minan hoitamista edelleen todella huvittuneena. Melkein kaikki esittäytymiset Auburnin porukkaan on jollain lailla ollu erikoisia. Ei yhtään ns. normaalia. Mutta toki oishan se tylsää, jos kaikki toistais samaa kaavaa. Huomasin taas jääneeni pohtimaan asioita tuijottaen tyhjyyteen, mutta tällä kertaa säpsähdin ite ajatusmaailmoista takas tähän maailmaan eikä kukaan kerenny yllättää.

Sain Minan hoideltua valmiiksi ja aattelin käydä vielä kattomassa oisko tallituvassa uusia tuttavuuksia joille voisin esittäytyä ihan normaalisti. Tähän aikaa porukka alkaa tänne yleensä valumaan, niin miulla vois käydä tuuri ja edes jokunen uusi kasvo on tallituvalla. Visiitti kannatti koska, mikä parasta, kahvi on tippumassa ja löysin sieltä kolmet uudet kasvot. Kaksi miestä ja nainen keskusteli pöydän ääressä jotain iloisesta porinasta päätellen, mutta kääntyivät kattomaan kun avasin oven. Ilmeistä pysty päättelemään, että nämä puntaroivat selvästi kuka uus tulija oli.
"Terve! Oon Gabrielle ja alotin vähän aikaa sitten Minan hoitajana." Esittäydyin ja tällä kertaa aikaisempaa reippaammin. Jokainen esittäytyi vuorollaan:
"Mikael Aarnisuo, älä sotke mua siihen ratsuttajaan, joka on myös Mikael." Muistinkin muutaman illan takaisen rengas-episodin paikalle saapuneen avuliaan miehen.
"Mä oon Julia ja omistan Valerien. Se on sellanen erikoisen värinen."
"Oonkin joskus varmaan nähny jossain tarhassa sellasen erikoisen värisen hevosen. Se on varmaan se sinun."
"Ja mä oon Topias. Jemiinan veli ja the talliorja. Oon vissiin joku virallinen valokuvaaja täällä tallilla. Itseasiassa ollaankin Miken ja Julian kanssa lähdössä just ottamaan kuvia maneesissa. Tuu ihmeessä kattomaan, kun nää ratsastaa." viimeinenkin sai esittäytymisen päätökseen.
"Joo, se ois tosi kivaa!" huikkasin ja lähdin viipottamaan muiden perässä. Tämä olis sitä uusiin ihmisiin tutustumista, eikö vaan?

Ihastelin maneesissa ratsukoiden menoa. Mikaelilla oli myös todella hieno hevonen ja sen liikkeet todella lennokkaat. Mikael istui selässä ja ratsasti hyvin eleettömästi, mutta silti näytti kuin tamma olis tanssinu eteenpäin. Myös Julian kultahevonen oli todella näyttävä näky. Toivoin itsekin joku päivä osaavani ratsastaa noin eleettömästi kouluratsastusta. Oon aina tykänny esteistä ja estepuolella oonkin paljon parempi, mutta kyllä kouluratsastuskin on siistiä! Topias räpsi paljon kuvia ja sen ilme oli hyvin keskittynyt. Nuori mies näytti niin tomeralta suu supussa ku katteli kuvia ja välillä pyöritteli päätään. Liekö tyytymätön otettuun kuvaan vai mitä, mutta ulkopuolisen silmään hyvin huvittava näky.
"No, tuleeko hyviä kuvia?" kysäisin vaivihkaa kun ratsukoilla oli välikäyntien aika ja Topias käveli luokseni katsomolle.
"Joo, haluutko kattoo?" hän ojensi kameraa miulle. Nappasin kameran käteen ja rupesin selaamaan kuvia. Henkihän siinä meinas salpaantua, Topias on oikeesti hyvä valokuvaaja! Ehkä mekin saatas Minan kanssa joskus joku yhteispotretti tai jotain.
"Oot kyllä todella hyvä valokuvaaja! Ja usko pois, en yleensä ihan turhaan kehu. Oon ite ammatiltani graafikko ja todella tarkka myös valokuvista." naurahdin miehelle.
Mies näytti selvästi tykkäävän saamastaan kehusta, mutta tarkotin sanomaani ihan toden totta. Graafikkona sitä muuttuu todella kriittiseksi ja harvoin käytän itse ottamia kuvia töissäni, koska oon itelleni ihan liian kriittinen. Maneesissa alkoi tulla vähän kylmä, mutta onneks huomasin että joltain oli jääny joku viltti katsomoon. Heitin viltin olkapäille ja jatkoin seuraamaan kolmikon touhuja. Mikaelin hevonen, Haitaksiko se sitä kutsui, alko vähän kuumua sen alla, mutta piru miten paljon paremmat liikkeet löyty kun tamma vähän sytty liekkeihin.

Palasin ratsastuksen ja kuvaussession jälkeen kolmikon kanssa yhtä matkaa takas talliin ja samassa Isabella tuli vastaan.
"Gabriella! Sinuu itseasiassa etinkin. Ootko hei miettinyt sitä mun ehdotusta?" perijätär kysyi vaativaan sävyyn.
"Tota joo, oon miettiny ja päätökseni tehnyt. Jos vaan otat miut Minan vuokraajaksi, suostun mielelläni." vastasin hymyillen.

7 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Su Marras 19, 2017 12:03 am

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Koeratsastus 19.11.

"Hölmö, joltain on vaan jääny takki siihen maneesin reunalle." naureskelin Minalle taluttaessani sitä maneesiin. Sillä oli muutenki ollu tänään vähän mörköpäivä, joten toivon hartaasti ettei se vaikuta ratsastuskokeiluun negatiivisesti. Joskin tiedän, että nuorten kanssa päivät saattaa vaihdella paljonkin. Olimme Isabellan kanssa sopineet Minan koeratsastuksesta, koska pääsisimme sen jälkeen nuorten hevosten valmennusryhmään ainakin siihen asti, jos tamma astutetaan. Kiristin vyön ja säädin jalustimet selkäännousu-penkin luona ennenkuin nousin sulavasti tamman selkään. Siitä onkin aikaa kun olen viimeks kunnon koulujalustimilla ratsastanut ja muutenkin tuntui näin pienenä ihmisenä, kuin olisi vähintään mount Everestille kiivennyt.

Pitkien alkukäyntien ja muutaman säikkyloikan jälkeen aloin kerätä ohjia kevyelle tuntumalle ja ruveta tunnustelemaan mites tämä tamma oikein toimiikaan. Olin varmuuden vuoksi laittanut pienet pallopääkannukset jalkaan, jos tamma sattuisikin olemaan tahmea, mutta nyt se vaikutti enemmänkin erittäin innokkaalta. Tai sitten se johtui vain mörköpäivästä. Ennen varsinaisia alkuverryttelyjä, tein muutamia voltteja ja pohkeenväistöjä pelkästään käynnissä hakien tuntumaa. Oikeaan kierrokseen väistöt oli vähän hakemista ja kylki turran oloinen, mutta pienoisella kannustuksella ristiaskeleitakin tuli. Ravailin tammalla aika kevyellä tuntumalla reipasta ravia suoria ja kaarevia uria ilman, että vaadin siltä vielä hirveästi mitään muuta kuin taipumista ja rentoutta. Tällä tavoin toivoin saavani työskentelymotivaatiota ja tamman oman moottorin hereille, kun ensin "rällätään" ja sitten tehdään töitä. Siirtymisillä oli myös hyvä testata miten hyvin tamma oli kuulolla. Muutama ensimmäinen siirtyminen ravista käyntiin tai pysähdykseen oli hirveän hidas ja takaisin raviin vieläkin hitaampi, mutta muutamilla toistoilla sain ratsastettua niistä aina vain parempia. Mutten niin hyviä, kuin olisin toivonut.

Minan keskittyminen oli välillä jossain muualla, kuin minussa koska vähän väliä jossain nurkassa oli pelottava mörkö. Siinä vaiheessa tamma olis vain halunnut kiitää pää pystyssä ja kaula jäykkänä eteenpäin ihme säikkyloikan jälkeen. Sain sen onneksi rauhoiteltua kääntämällä tammaa voltille ja ratsastamalla pehmeillä avuilla. Annoin Minalle laukkapohkeet ja juuri samalla hetkellä se sai kamalan hepulin, mikälie mörkö taas sen säikäyttänyt. Sain tilanteen rauhoitettua, mutta laukka oli edelleen vähän hätäistä ja sisäkylki kuuro avuille. Jatkoin kuitenkin ratsastamista tomerasti ja siitä se pikkuhiljaa kävi sitten rauhoittumaan ja laukkakin alkoi jotenkin pyörimään. Toiseen suuntaan laukka ja laukannosto onneksi sujuivat vähän paremmin, eikä meidän tarvinnu paljoakaan keskustella vauhdista, vaan se oli hyvin maltillinen.

Kun aloin olla tyytyväinen verryttelyjen aikaansaannokseen, aloin vaatia Minalta enemmän. Ratsastin pitkillä sivuilla sulkutaivutusta ja lyhyillä sivuilla avotaivutusta. Sulkutaivutuksissa taivutusta ei tullut mielestäni riittävästi, mutta avotaivutukset sujuivat yllättävän hyvin. Ajattelin, että en jää hinkkaamaan samaa asiaa liian pitkäksi aikaa ettei hevonen kyllästy, suunnittelin seuraavaksi tehtävän, joka sisälsi sulkutaivutusta, vastataivutusta ja siirtymisiä. Mina oli ruvennut vertymään paremmin, joten sulkutaivutukset sujuivat hieman aikaisempia paremmin. Vastataivutuksissa ulkoavut eivät meinanneet mennä läpi, eivät sitten millään. En jäänyt niitäkään toistamaan liikaa, vaan lopetin tehtävän kun molempiin suuntiin saatiin ihan siedettävät toistot. Siirtymiset toteutin niin, että kun nostin laukan, laukkasin muutaman askeleen vapaampaa, mutta koottua laukkaa, kokosin muutaman askeleen ajaksi lyhyempää laukkaa ja lopuksi laukkasimme melkein paikallaan ja siitä takaisin vapaampaan laukkaan. Minan moottori rupesi pikkuhiljaa käynnistymään ja työskentelykin oli jo paljon motivoitunempaa. Olin tyytyväinen hevosen suorittamiseen ja ensimmäiseksi kerraksi sujui yllättävän hyvin. Paljon on vielä tekemistä ja Mina on hyvin potentiaalinen kouluratsun alku. En malta odottaa yhteisiä valmennuksiamme ja yhteistä kehitystämme ratsukkona.

Loppuverryttelyjen jälkeen annoin tammalle vapaat ohjat ja kiitin hyvästä suorituksesta.
"Sehän meni lopuksi jo hienosti!" kuului katsomosta. Hätkähdin itsekin, koska ratsastin niin keskittyneesti etten huomannut yhtään että meille on tullut yleisöä. Tunnistin hahmon Juliaksi.
"Kiitos! Paljonhan meillä on vielä tekemistä, mutta Mina on kyllä hyvin potentiaalinen kunhan vain sen oman moottorin saa käyntiin." vastasin iloisesti kävelyttäessäni tammaa.


_________________
Gabriellan kaappi

8 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ma Marras 20, 2017 2:56 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Tänään on hyvä päivä 20.11.2017

Ajelin ilman päämäärää mustalla paholaisella nupit kaakossa Kallan teitä edestakaisin enkä edes välillä tienny missä olin. Radiosta soi Kelly Clarksonin What doesn't kill you make you stronger-biisi ja pääni heilui biisin kanssa samaan tahtiin hoilatessani mukana. Siinä oli mielestäni aika osuvat sanat. Elämä Kallassa oli lähteny sujumaan vähän vaihtelevasti, mutta nyt tulevaisuus näyttää taas hyvin valoisalta. Jouduin ettimään itteni takaisin sivistyksen pariin google mapsin avulla, koska taisin eksyä pahemman kerran. Hmph, tyypillistä Gabia. Naurahdin itelleni ja suuntasin takaisin kartalle päästyä mustan paholaisen keulan kohti Auburnia. Mikään ei vois tehdä päivää paremmaks, kun Mina. Eikä mikään vois pilata tätä päivää.

***********

"Noh noh, mikäs neidillä tänään on? Taasko ne möröt pelottelee?" naureskelin Minan mörköilylle kun talutin sitä talliin. Näköjään taas tällainen päivä, mutta sekään ei pilannu fiilistä. Antaa neidin pomppia ja päristä, siinähän se mukana silti kulkee. Tallissa oli muutamia tuttuja kasvoja joille moikkasin iloisesti. Saatto porukka vähän kattoo ja ihmetellä, mikä sai Gabriella Sternin näin hyvälle tuulelle. Tästä tunteesta piti nauttia, koska se ei nostanu päätään hyvin usein - eikä sille ollu tällä kertaa edes mitään ihmeellistä syytä. Tänään vaan oli hyvä päivä. Harjasin Minaa miltein tanssahdellen, tamma vain mutusti heinänökköstä jonka sille eteen vein eikä tietoakaan säpsähtelevästä pomppuvieteristä. Harjailun jälkeen puin tammalle ripeästi varusteet ja suuntasin maneesiin.

"Oh shit." huulieni välistä pääsi sihahdus, kun huomasin tutun blondin olevan lopettelemassa Fellun kanssa treenejä maneesissa. Amanda katteli meitä tuiman tutkivasti, eikä sanonu mitään.
"Hyvää päivää neiti Sokka" tokaisin ylipirteästi ja se näytti ärsyttävän naista vielä enemmän. Minkäs sitä ihminen mielialalleen mahtaa, hymestelin mielessäni kääntäessäni katseen pois.
"Päivää neiti Stern. Toivottavasti muistat sitten, mitkä on edellytykset nuorten ryhmässä, joten kehottaisin ottamaan vähän vakavamman asenteen treeniin."
"Kyllä neiti Sokka" vastasin vakavoituen samalla. Säädin jalustimet ja kiristelin satulavyön, jonka jälkeen nousin sulavasti tamman selkään. Hymy onneks hyyty vaan hetkellisesti ja piru vie, edes Amanda Sokka ei saanu päivää pilalle kommentillaan. Annoin tamman kävellä pitkin ohjin uraa myöden vaihtaen välillä suuntaa ja pohdin samalla mitä voitas tänään harjotella. Voitas tehä jotain takapäätä aktivoivia liikkeitä, esimerkiks siirtymisiä ja neliöllä käännöksiä niin, että tulee neljänneksen verran takaosakäännöstä. Suunnitelma kuulosti hyvältä ja rupesin keräilemään ohjia. Mina tuntu tänään paljon turrammalta kun eilen, mutta tehtiin samanlaiset alkuverryttelyt, kun viimeks ni sieltä ainakin moottori pikkuhiljaa lähti käyntiin. Kyljet oli vielä vähän kuurot.

Hain siirtymisiin rentoutta, mutta kuitenkin myös täsmällisyyttä - rentoa tamma ei ollu nähnykkään, täsmällisyydestä puhumattakaan. Alaspäin siirtymiset suju ihan ok, mutta sitten kun piti nousta ravi tai laukka.. Ihan rupes naurattamaan, miten penkin alle koko ratsastus oli tähän asti menny ja olin onnellinen ettei Amanda ollu näkemässä. Toisaalta taas odotin valmennuksia, että päästäs treenaamaan epäkohtia. Tsemppasin naisen kommenttia muistellessani ja seuraavat toistot oli kyllä jo paljon parempia. Kiitin tammaa ja annoin sen hetken kävellä pitkin ohjin.

Neliön ratsastus oli hyvä idea, koska ainakin sillä hetkellä Minan kyljissä tuntui olevan tuntoa. Se oli myöskin paljon rennompi. Kiitin tammaa jokaisen hyvän suorituksen jälkeen ja tuntu oikein tsemppaavan seuraavaan suoritukseen. Vaikka alku meni ihan piloille, aloin olla tyytyväinen lopputreeneihin. Tällä kertaa ratsastin vain noin nelkyt minuuttia, koska halusin lopettaa erinomaiseen suoritukseen. Myöskin keskittyminen oli tänään tasoa paljon edellistä parempi. Hyppäsin loppukävelyjen ajaks kävelemään tamman viereen, että itekin sain loppulämpät suoritettua. Muuten oisin huomenna niin jumissa etten pääsis sängystä ylös ja taas pomo tykkäis. Huomasin kävellessä, että jonkun takki se edelleen lepäsi katsomon laidalla ja tällä kertaa Mina ei enää kehannu edes pelätä sitä. Mietin, kellä ei ollu ikävä takkiaan. Itellä ainakin iski kamala huoli jos joku vaatekappale oli hukassa.
"No, mitäpä sitä moisilla päätään vaivaamaan." tokaisin ja talutin Minan talliin.

Tallissa purin tamman ja harjasin vielä oikein perusteellisesti kehuen samalla hyvästä työnteosta. Ei se ratsastus nyt enää hirveästi enempää olis voinu mennä penkin alle, mutta molemmat sentään skarpattiin loppuun. Olin juuri viemässä varusteita omille paikoilleen, kun tuttu brunette pelmahtaa maneesin ovesta talliin.
"Verneri.. Ai hei. Mitä sie täällä?"
"Hei Gabi. Hain tän unohtuneen takin maneesista." brunette vastas ja se oli taas jotenki vähän outo - tai sit vaan kuvittelin.
"Ai.. Tuo on se sama takki, minkä takia meinasin eilen ottaa ilmalennot. Kiitos vaan." virnistin.
"Oon hyvin pahoillani siitä. Nyt täytyy kuitenkin mennä." mies vastasi nopeasti ja katos yhtä nopeesti kun oli ilmestynykin. Jäin taas seisomaan yhtenä kysymysmerkkinä, mutta puistelin koko miehen mielestäni ja vein varusteet paikoilleen. Tätä päivää ei pilaa mikään, muistutin itelleni.

Aattelin hyvän ratsastuksen päätteeks käydä vielä tallituvalla kahvilla. Avasin tuvan narisevan oven ja pysähdyin salamana; Tiskipöydän luona näytti olevan henkevät keskustelut menossa Isabellan ja jonkun nuoren miehen kesken.
"Ai.. Tota.. Anteeks jos keskeytin jotain." laitoin kädet silmilleni ja käännyin samointein kannoillani. Hieman jopa järkyttyneenä päätin unohtaa kahvit ja suunnata kotiin.


_________________
Gabriellan kaappi

9 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Marras 22, 2017 5:03 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Nupin tuuletus 22.11.17

"Prrrr neiti, ihan iisisti vaan!" naurahdin Minan loikkiessa innoissaan eteenpäin. Lähdettiin Minan kanssa tutkimaan maastoja ja lenkin piti olla rauhallinen, mutta kun tammassa oli niin paljon virtasta ja vauhtia, päätin hetken mielijohteesta nostaa laukan. Tamma olis voinu kiitää lujempaakin ja pärski innoissaan, mutta pidin kuitenkin vauhdin hillittynä ettei ihan villiinnytä. Vauhtia oli siltikin riittävästi. Suoran päässä siirsin tamman raviin ja kiitin vauhdikkaasta kyydistä. Kyllä maastolenkki on mukavaa vaihtelua koulutreenille, samalla molempien mielet virkistyy raikkaasta ulkoilmasta. Meinasin pari kertaa kääntyä väärästä risteyksestä kotimatkalla, mutta onneks google maps pelasti taas kerran.

Minan hengitys oli sopivasti tasaantunu pitkien loppukäyntien jälkeen kun palattiin takasin tallille. Päivä oli alkanu hämärtyä iltaa kohden, mutta silmä tottu yllättävän hyvin hämärään. Hyppäsin reippaasti hevosen selästä alas ja nostin jalustimet ylös, että sain vietyä tamman pikasesti sisälle ettei se ihan palele. Riisuin Minalta karsinassa varusteet ja jätin ne vielä odottamaan karsinan ulkopuolelle sitä, että harjasin hevosen. Minan karsinan ovessa roikku fleeceloimi, jonka heitin tamman selkään ja sehän jäi hyvin tyytyväisenä syömään heiniä karsinaan. Vein varusteet omille paikoilleen ja omat kamppeet omaan kaappiin tallituvalle.

Miulla ei ollu mikään kiire kotiin, niin aattelin ootella tallituvassa että Mina kuivahtaa ja ottaa sitten loimen pois. Kello alko olla jo sen verran, että ulos sitä ei tointanu enää viedä koska kaikki muutki tulis sisälle pian. Istahdin tallituvan penkille ja nakkasin ensimmäisen hevoslehden käteen, mikä siinä ulottuvilla oli. Mieli muuttu lukiessa vähän levottomaks ja päätin sittenki mennä Minan karsinaan lukemaan lehteä. Heinän rouskutus oli mukavan rauhottavaa taustamusiikkia kun istuin tamman karsinassa lukien välillä Minalle ääneen juttuja lehdestä. Eihän siinä taas mitään järkee ollu ja Mina tuskin ymmärs mitään mitä sille kerroin, mutta tää oli sitten vaikka sitä yhteistä laatuaikaa.
"Kato Mina, miten tällanen kuva on ees kehattu laittaa tällaseen lehteen? Lehden laatu ja imago kärsii.." höpöttelin tammalle ja esittelin omaan silmään kamalalta näyttävää kuvaa.

Kun olin lehden lukenu, lähdin viemään sitä takas tallitupaan ja huomasin, että Lotta alotteli jo iltatallia. Huikkasin naiselle moit.
"Hei mie voin hoitaa Minan ruokkimisen tänään, sillä on vielä toi fleeceloimikin niskassa."
"Joo se vaan sopii." nainen huikkas takas.

Tallituvalta suuntasin suoraan rehuhuoneeseen, joka oli Minan karsinan vieressä. Luin ja tulkitsin hyvin tarkkaan Minan ruokintaohjeen, ettei tulis hirveesti mokattua tätä asiaa. Ootellessa ruokien turpoomista, kävin Lotan ohjeiden mukaan Minalle karsinaan lisää heinää. Vieläkin oli liian aikasta ottaa loimi pois, joten sama oli käyttää odotteluaika hyödyks ja autoin Lottaa ottamaan hevosia sisälle. Välimme oli baari-illan jälkeen ollu vähän hiljaiset, mutta uskosin sen tulevan korjaantumaan vielä. Päätin antaa molemmille aikaa sulatella asiaa.

Vihdoin Mina oli riittävän kuiva, että sain otettua fleeceloimen pois ja vietyä sen kuivamaan. Iltaruokien annon jälkeen aloin olla valmis kotimatkalle, joten huikkasin Lotalle heipat ja suuntasin autolle. Matkalla autolle näpytin Isabellalle viestin:
"Oon käytettävissä, jos joskus tarvii iltatallivuorolle tekijää. Itseasiassa voin tehä niin paljon kun on tarvetta. Välillä sopii myös aamuvuorot."


_________________
Gabriellan kaappi

10 Vs: Minan päiväkirja lähetetty To Marras 23, 2017 5:19 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Näytön paikka 23.11.2017

Tietysti Verneri Kaajapuro sattu just sinä hetkenä kävelemään Loven kanssa tallikäytävällä vastaan, kun tulin tallille vähän normaalia aikaisemmin. Onneks olivat vissiin just lähdössä takaisin Purtseille.
"Hei.." Verneri tervehti varovaisesti.
"Hei.." Tuijotin hetken miehen vihreitä silmiä ja jatkoin:
"Anteeks, miun pitää mennä." Mies jäi tuijottamaan jälkeeni.
Karkasin paikalta vauhdilla ja melkein kompastuin käytävälle jääneeseen harjaan. "Shit!" Emme olleet jutelleet sen jälkeen, kun baarissa oli ollu välikohtaus. Emmekä kyllä oikein juhlienkaan jälkeen. Haluaisin palavasti tietää ja miulla olis kyllä oikeuskin tietää, mistä oli kysymys mutta en olis valmis siihen keskusteluun nyt. Enkä usko, että Vernerikään.

Miltei puolijuoksua etenin kohti varustehuonetta ja huokasin päästyäni ovesta sisään. Nojasin suljettuun oveen hetken silmät kiinni ja seuraavassa hetkessä päätin ottaa itseäni niskasta kiinni. Kävelin päättäväisesti Minan varusteiden luokse ja keräsin satulan, suitset ja harjakassin mukaan karsinalle odottamaan, että haen hevosen.

Mina oli juuri syömässä päiväheiniä tarhassa kavereiden kanssa, mutta lähti kuitenki ihan nöyrästi mukaan sisälle harjattavaksi. Koppasin harjapakista harjan käteen ja sipasin tamman puhtaaks reippaasti, koska loimen alle ei ollu päässy kertymään kun vähän pölyä. Heivasin varusteet niskaan ja varustin myös itteni kypärällä ja saappailla. Maneesissa oli tyhjää, joten saatiin ihan rauhassa ruveta treenaamaan. Otin jo alusta asti topakan otteen koko hommaan ja keskityin samalla myös istuntaan ja niihin miljoonaan lihakseen, mitä ratsastuksessa tulee käyttää. Alun pohkeenväistöt oli suoraan sanottuna täyttä kuraa, mutta pieni muistutus raipan kärjellä sai Minankin paremmin hereille. Istuin ryhdikkäästi selässä ja suu oli varmasti yksi viiva vaan, kun keskittyminen oli ainakin 200%:sta.

Ravissa sain aivan uudenlaista liikettä hevosesta irti. Tamman meno oli hyvin lennokasta ja reipasta, sekä keskittyminen töihin vähintään samalla tasolla kuin itsellä. Uskalsin kokeilla ravissa pohkeenväistöjä ja huokasin ihastuksesta, miten hienot ristipoljennat tamma esitteli. Nyt alkaa tuntua siltä, miltä tän todennäkösesti pitäs tuntua. Aletaan päästä uusiin ulottuvuuksiin. Laukassa askellajin sisällä tehdyt siirtymiset oli täsmällisiä ja piru miten hienosti tamma kokosi ittensä. Ratsastin tälläkin kertaa vaan about 40 minsaa, koska osa tehtävistä vaati niin paljon voimaa ja kokoamista, ettei nuori hevonen ois paljoa pidempää jaksanutkaan.

Kehuin hevosta todella paljon oikein hyvästä työstä ja suupielet käänty leveään hymyyn. Tältä tän varmaan pitäs aina tuntua. Nyt alko tuntua, että kyllä meistä vielä Minan kanssa jotain tulee.


_________________
Gabriellan kaappi

11 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ti Marras 28, 2017 2:57 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
Ystävä I love you


_________________
Gabriellan kaappi

12 Vs: Minan päiväkirja lähetetty La Joulu 16, 2017 11:51 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
16.12.2017 - Hankimaasto

"Prrr neiti, nyt on vähän turhan paljon vauhtia." kommentoin nauraen Minan intoa laukatessamme pitkin hankia tamman loikkiessa aropupun lailla eteenpäin. Lunta oli satanut paljon ja se pöllysi hevosen kavioiden alla mukavasti.

Ilma oli erittäin sininen ja mieli lepäsi lumisia maisemia katsellessa. Minalla tosin oli niin paljon virtaa, ettei niitä ehtinyt kamalasti edes katsella. Sain siirrettyä tamman ravin kautta käynnille, mutta menohaluja jäi selvästi vielä seuraavallekin kerralle.

Saavuimme tallille illan alkaessa jo hieman hämärtyä. Taputin hevosta kaulalle kiitokseksi maastoretkestä.


_________________
Gabriellan kaappi

13 Vs: Minan päiväkirja lähetetty To Joulu 21, 2017 10:39 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
21.12.2017 - viime hetken treenailut

"HUI KAMALA!" nostin käden suun eteen kauhistuneena ja taisipa myös tämä toinen henkilö säikähtää, kun melkein törmäsimme karsinan ovella. Nolona pyysin anteeksi säntäilyäni ja selitin kuinka seuraavan päivän kisat jännittivät ehkä vähän liikaakin. Mieshenkilö hyväksyi anteeksipyyntöni ja esittäytyi Rasmus Alsilaksi.
"Muistan siut hämärästi nähneeni Auburnin Masquerade-jatkoilla." hymyilin tälle toivuttuani järkytyksestä. Mies ei vaikuttanut kovinkaan monisanaiselta, mutta hyvien tapojen mukaisesti esittelin myös itseni.
"Siulla on kaunis tamma." tokaisin miehelle, joka kiitti kehuista mutta taaskaan ei kovin pitkää vastausta antanut. Tunsin oloni hieman vaivaantuneeksi tästä syystä, joten ilmoitin lähteväni hakemaan Minaa tarhasta. Jospa ensi kerralla kanssakäyminen ruskeahiuksisen kanssa sujuisi vähän paremmin kun tiedossa oli sentään nimet jo.

*************

Mina vaikutti hyvin uneliaalta alkukäynneistä asti, joten hipsuttelin kannuksen kärjellä tamman kylkeä saamatta kuitenkaan heti haluamaani reaktiota aikaan.
"Hei herääppäs sieltä talviuniltas neiti!" huikkasin tammalle, jota olisi selvästi kiinnostanut enemmän päiväunet tarhassa, kuin koulutreenit.
"Mennään ihan rennosti tänään, että ollaan huomenna täysissä voimissa."

Ratsastin ravissa loivia ja tiukempia uria, yrittäen vain saada tammaa vähän notkeammaksi ja hereille. Hommassa oli täysi työ, mutta kuitenkin huomasin pientä reipastumista tamman askelluksessa. Silitin tamman kaulaa hyvien suoritusten jälkeen, joita ei kuitenkaan kehuttavan paljon ollut.

Miten voikaan tykästyä johonkin hevoseen niin paljon? Minan kanssa ei yksikään päivä ollut samanlainen, mikä lisäsi mielenkiintoa entisestään hevosta kohtaan. Ratsastin hevosta rennon reippaasti eteenpäin ilman mitään kaavaa ja siitä se alkoi pikku hiljaa notkistua. Ei vähän rennompi päivä välillä tehnyt yhtään pahaa, päinvastoin. Huomenna piti olla tamman kanssa täydessä terässä, sillä suoritamme ensimmäistä kertaa ratsukkona kouluradan kisoissa. Kävin mielessäni läpi rataa ja ratsastin lopuksi pätkiä radasta läpi. Mina alkoi tuntua jo todella hyvältä ja odotukset seuraavan päivän kisaa kohtaan nousivat huimasti.

Reippaiden loppulaukkojen jälkeen annoin tamman venyttää kaulaa ravissa ja liike oli jo oikein ponnekas ja joustava. Kehuin tammaa jälleen hyvästä suorituksesta, siirsin sen käyntiin ja annoin pitkät ohjat.

Minan kävellessä loppukäyntejä pienesti höyryten, en voinut kuin hymyillä. Huomista kohtaan minulla oli aika suuret odotukset, vaikka toki kokemustahan sinne mentiin hakemaan - sinivalkoinen ruusuke ois silti ihan kiva...


_________________
Gabriellan kaappi

14 Vs: Minan päiväkirja lähetetty To Tammi 04, 2018 1:39 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
04.01.2018 - And the happy new year?

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Olin suunnitellut itselleni hirveän läjän kaikkia lupauksia lenkkeilyn ja kaiken muun suhteen, mutta loppuen lopuksi listaan jäi yksi: "Lupaan olla onnellinen." Koska lie olenkaan ruvennut ajattelemaan niin syvällisesti tai itseäni ajatellen, mutta se oli täysin uusi puoli minussa. Aiemmin osasin vain märehtiä vanhoja ja syytellä itseäni, vaikka monta kertaa yritin opetella siitä pois. Siitä ei näköjään koskaan opi pois ellei tilalle tule jokin uusi juttu. Toivottavasti tämä juttu oli pysyvä.

"Hei murunen" huikkasin Minalle talsiessani tarhoille. Lumi oli miltei sulanut pois ja tilalle tuli taas kamala loska ja kura. Suomen vuodenajat olivat heittäneet jo monta vuotta ihan häränpyllyä eikä enää ollut kunnon kesää tai talvea. Oli vaan märkää ja kylmää - oli vuodenaika mikä tahansa. Kävelin tamman luokse ja laitoin korvani vasten tamman mahaa.
"Hei toveri. En malta oottaa että tuut sieltä pois." Mina katseli ihmeissäni touhujani, mutta oli jo tottunut siihen, että suoritin kuunteluhetkeni joka kerta tamman luona käydessä. Se oli jotenkin todella terapeuttista. Rautias keskittyi syömään heiniään, kunnes heräsi tähän maailmaan kaiveltuani porkkanaa taskusta. Samalla hetkellä halukkaita porkkanan syöjiä oli monia, enkä voinut jättää ketään ilman, joten annoin kaikille omat palaset.

Sujautin päitset tamman päähän ja pujahdimme tarhan portista sulavasti, vaikka muutkin olivat tulossa innokkaana mukaan. Onneksi kuitenkin heinäkasat vei lopulta voiton. Lähdin kävelemään tamman kanssa tietä pitkin eteenpäin loskan lätistessä jalkojen alla. Kengissäni oli varmasti jo litra vettä, mutta se ei oikeastaan haitannut koska nautin ulkoilusta Minan ja sen varsamahan kanssa. Raudikosta oli tullut tiineyden myötä rauhallisempi, eikä se nähnyt mörköjä enää niin usein kuin aiemmin. Kävelimme rauhakseltaan eteenpäin enkä oikein edes tiennyt, minne olimme menossa vaan haahuilimme sinne tänne ilman päämäärää.

Pysähdyimme välillä ihmettelemään metsiä ja peltoja ja oikeastaan koko retki oli tehty pelkästään Minan ohjauksella. Sinne minne tamma halusi, sinne me myös menimme. Jossain vaiheessa tajusin Minan olevan menossa kotiin päin - oletettavasti nälkä iski odottavalle äidille. Tamman askellus muuttui tarmokkaammaksi, mutta se silti kuunteli jos pyysin hidastamaan. Eihän näin lyhyt ihminen ison hevosen askelluksen tahdissa kestä mukana, varsinkin kun loskassa oli yllättävän raskasta kävellä. Tallin pihaan päästyämme Mina suuntasi miltei suoraan takaisin tarhalle, joten vein sen tarhaan jatkamaan heinän syöntiä. Energian saanti on odottavalle tammalle erityisen tärkeää tässä vaiheessa tiineyttä.

Jäin vielä hetkeksi kuuntelemaan varsamahaa ja ensimmäistä kertaa tunsin sen kunnolla - varsan potkun mahan läpi. Jälkikasvulla oli ilmeisesti treenit tai vimma menossa, koska potkut jopa myös näki ihan selvästi. Taputin Minaa kaulalle, mutta se oli niin keskittynyt heiniinsä ettei sitä pahemmin enää kiinnostanut seurustella kanssani.
"No, jääkäähän te tänne juniorin kanssa evästämään. Taidan itekkin lähteä kahvin keittoon." huikkasin tammalle ja suuntasin tallituvalle.


_________________
Gabriellan kaappi

15 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Pe Tammi 05, 2018 6:21 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
05.01.2018 - talven ilottelua vauvamahan kanssa

"Mamma hei, vauva tulee varmaan kohta merisairaaks jos meinaat tommosta rallia vetää vielä kauankin." naurahdin Minalle, joka selvästi ilahtui päästessään hieman iloittelemaan kentälle ilman loimea. Tamma onneksi otti neuvoista opiksi ja rauhoitti menoaan - ainakin vähän. Maha alkaa olla jo sen verran iso, ettei Minakaan kauaa jaksanut riekkua. Iloittelun lisäksi päätin kokeilla, miten hevosen kanssa sujui maasta käsin seuraamiset, pysähdykset ja peruutukset. Kyllä meille jo jonkunlainen luottamus on täytynyt syntyä, koska tamma seurasi perässä kuin koira.

On se vaan niin. <3


_________________
Gabriellan kaappi

16 Vs: Minan päiväkirja lähetetty Ke Tammi 31, 2018 9:01 pm

Gabriella S.

avatar
Vuokraaja
29.01.2018 - Voisko uusi elämä jo ulostautua?

"Kuules Plussapallo, lähettäskö vähän käppäilemään?" huikkasin jalkapalloa muistuttavalle tammalle. Laskettu aika oli mennyt jo, mutta vielä ei uusi elämä halunnut ulostautua. Eikä myöskään raudikko halunnut poistua eväidensä äärestä, vaikka kuinka heiluttelin päitsiä ja mukana tuomaani leipäpussia. Kalastin hevosen matkaani ja suuntasin lumen peittämään metsään. Keli oli ollut plussalla monta päivää ja nyt vihdoin alkoi pakastua - onneksi lunta oli ehtinyt sataa jään päälle. Itselläkin oli teoreettinen mahdollisuus kestää pystyssä. Käveleksimme rauhakseltaan Minan kanssa rauhallisessa metsässä lumihiutaleiden valuessa hitaasti päällemme. Tamma selvästi nautti, kun sai vähän tekemistä vaikka se olikin aika viimeisillään tiine.

Mietin vaellellessamme meidän tulevaisuutta, mitä se toisi tullessaan. Mina saisi varsan, jonka kanssa saisin touhuta vieroitukseen asti. Entä sitten? Se oli tarkoitus astuttaa varsakiimaan uudelleen, joten kyllä siinä sen kanssa ehtisi myös varmasti kuntoa ylläpitää ennen uudelle mammalomalle tiputtautumista. Mietin mielessäni miltä mahtaa Minan varsa näyttää. Onko se enemmän isänsä kaltainen? Vai emänsä? Vai sopiva sekotus molempia? Olisiko se tamma vai ori? Enkeli vai termiitti? Kysymykset viuhtoivat päässäni kuin hedelmäpelit, enkä osannut lopuksi toivoa, kuin että varsa olisi terve. Ja rautias. Ja kokosukilla varustettu. Ja päänmerkillä.
"Nyt takas sinne maanpinnalle hei!" toruin itseäni naurahtaen Minan katsoessä lähinnä hölmistyneenä mitä se akka hörisee yksinään. Taputin tammaa kaulalle ja kehuin sitä, kuinka se on jaksanut kantaa isoa mahaa jo monta kuukautta.

Haaveiluni päättyi tallin pihaan ja havahduin kellon olevan aika paljon, ja että pimeys oli iskenyt aivan yllättäen. En tiennyt yhtään kauan vaeltelumme metsässä oli kestänyt, mutta sen tajusin, että tammalla alkoi olla iltaruokien aika. Syytin ainoastaan sitä, että päivä on alkanut pidentyä ja ajankulu katosi helposti. Talutin tamman sisään ja riisuin siltä loimen. Jäin tietysti takistani kiinni jalkalenkkeihin ja niitä siinä selvitellessäni erehdyin katsomaan tamman mahan alle.
"VAHATIPAT!" huudahdin niin, että koko talli raikoi. Tarkoitus ei tietenkään ollut säikäyttää hevosia, mutta innostuessani saatan vahingossa tehdä asioita, joita en tarkoita. Raudikkokin katsoi ihmeissään heinänkorren roikkuessa suupielestä, että mitä se akka oikein huutelee ja häiritsee hänen arvokkuutensa iltaheinien syöntiä. Myös tallilla sillä hetkellä iltatallia tekemässä ollut Mikael kävi ihmettelemässä karsinan ulkopuolella ylimääräistä mekkalaa.

"Pakko soittaa Isabellalle!" huikkasin miehelle ja kaivelin kännykän violetin toppatakkini taskusta. Etsin perijättären numeron Honor-puhelimestani ja painoin vihreää luuria. *Tuuuut, tuuuuut, tuuuuuut.*
"Mikä on niin tärkeää, että soitat tähän aikaan?" puhelimeen vastattiin sellaisella äänensävyllä, kuin olisin keskeyttänyt jotain tärkeää.
"Anteeks, että soitan tähän aikaan, mutta Minan varsominen alkaa olla lähellä. Sille on tullu vahatipat." yritin hillitä innostukseni. Brunette kiitti asiallisesti soitosta ja itsekin aloin tehdä lähtöä tallilta. Aamulla oli aikainen työaamu, joten saatoin vain toivoa, että ehtisin nähdä varsomisen - tai ainakin pienen termiitin melko heti syntymän jälkeen. Kävin heittämässä Minan ruokakuppiin vielä pari ylimääräistä porkkanaa ja vielä ainakin tamman ruokahalu oli tallella, joten uskon ettei seuraavana yönä vielä ainakaan tapahtuisi mitään radikaalia.


_________________
Gabriellan kaappi

Sponsored content


Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa