Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Fellun päiväkirja

Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 2 / 2]

26 Vs: Fellun päiväkirja lähetetty Pe Loka 27, 2017 5:51 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Minä sinua vaan

Kuvaukset olivat suorastaan varkain vieneet kaiken ylimääräisen ajan, jota Amanda elämässään omisti. Tallilla käyminen oli jäänyt pelkiksi nopeiksi piipahduksiksi iltatallin jälkeen, kun viimeinenkin kaksijalkainen oli poistunut tyytyväisesti heiniään rouskuttavien hevosten lukaalista kotiinsa. Muutamana iltana perijätär oli vain varmistanut, että Armilla ja Karkilla oli kaikki hyvin, mutta niinä iltoina, kun yliväsymys sai salakavalasti energiatasot nousemaan, oli blondi putsannut varusteita, siivonnut ja järjestellyt toimistoa. Hoitanut muutamia laskutuksia, tiskannut kahvipannun. Sosiaalinen elämä oli rajoittunut täysin studiolla pyöriviin pinnallisiin malleihin, ammattikuvaajiin ja -stailaajiin, joten tallin tapahtumista Amanda tuntui pudonneen täysin kärryiltä. Isabella oli todennäköisesti paikannut siskonsa poissaoloa vahvasti arjessa, joten nainen päätti sokeasti luottaa siihen, että brunette kertoisi kyllä kaiken oleellisen. Jos se olisi suinkaan tarpeellista.

Eniten Amandan poissaolosta oli kärsinyt varmasti Leevi, mutta orin apaattisuus oli saanut perijättären harkitsemaan klinikalle lähtöä: ei ollut siis katastrofi, ettei tummanruunikko liikkunut täydellä teholla. Kunnolla ratsastaminen oli jäänyt monen tekijän summasta jo melkein viikoksi jäihin, ja blondia turhautti. Turhautti niin paljon, että tämä veti kiukkuisesti ratsastussaappaat jalkaansa välittämättä, vaikka tiukka vetoketju rikkoi sormeen pienen verta vuotavan haavan. Miten seuraavasta kilpailukaudesta voisi tulla mitään, jos kuvaukset venyisivät, hevoset sairastelisivat ja aikaa ei riittäisi? Amanda veti kypärän vaaleiden kutriensa päälle, jotka olivat kauniilla pitkällä letillä. Samassa tallituvan ovi kävi, ja sisään astui vaaleahiuksinen nainen, joka selkeästi hätkähti nähdessään perijättären.
"A-anteeksi jos häiritsen....", nainen sanoi tomerasti, ja näytti punastuvan. Amanda kohautti olkiaan ilmeettömästi ja katseli toista sinisillä silmillään. Valerien omistaja, Julia. Niin vaatimaton ja ehdottomasti yksi miellyttävimmistä persoonista tallilla: yritti parhaansa, ei rutissut turhasta ja omisti kehityskelpoisen hevosen.
"Ei täällä mitään yksityistilaisuutta ole, joten sisään vaan", blondi tuhahti vetäessään mustan toppaliivin harmaan hupparin päälle. Julia käveli reippaasti tallitupaan ja olisi selkeästi halunnut sanoa jotain, mutta päätti olla hiljaa. Amanda katsahti kelloa, joka läheni neljää - hitto, pahin ruuhka-aika. Nainen manasi mielessään sitä, ettei ollut herännyt yhtään aikaisemmin, ja ryntäsi vauhdilla satulahuoneeseen hakemaan Fellun varusteita.

Musta ori luimi, kun Amanda kiristi satulavyötä. Se nosti kiukkuisesti etujalkaansa kuopiakseen hoitopaikan lattiaa, mutta blondin kohottaessa sormensa varoituksena ilmaan, luopui puoliverinen päätään viskoen aikeistaan. Kaksikon yhteistyö oli viidessätoista vuodessa hioutunut timanttiseksi ratsain, mutta käsitellessä Fellu oli edelleen sama hapan ihmisten teurastaja kuin aina ennenkin. Vaikka perijätär oli voittanut orin kunnioituksen, se lopettaisi kiukuttelunsa vasta haudassa - ja siihen Amanda oli tyytyväinen. Niin kauan kuin musta säilyttäisi luontonsa, se olisi myös ratsastettaessa universumin herkin, energisin ja upea liikkeisin kouluhevonen. Blondi laittoi orille kankisuitset, korjasi toppaliivin alta tulevaa hupparin huppua ja lähti taluttamaan puoliveristä käytävää pitkin kohti alikulkua maneesiin.
"Sinä ja Fellu?", Anna kohotti kulmiaan. Naisen työvuoro oli päättynyt, mutta tällä oli selkeästi vielä jotain tekemistä Epin kanssa. Violettipää katseli ohitseen kävelevää ratsukkoa ja hymähti.
"Tämä on nähtävä", Amanda kuuli tallimestarin sanovan, ennen kuin poistui ovesta ulkoilmaan.

Se korskui. Hikosi. Tanssahteli. Viskoi häntäänsä. Vastasi jokaiseen pieneen eleeseen, kuin olisi lukenut Amandan ajatukset. Blondi sulki silmänsä valmistellessaan laukannoston ja tunsi kuinka kyynel olisi halunnut valua silmäkulmasta poskelle. Musta ponnisti takajaloillaan, kuin olisi kurottanut kohti taivasta. Koottu, pyöreä ja voimakas laukka kumisi maneesissa, jossa muita ratsastajia ei vielä ollut. Perijätär hymyili ratsastessaan laukkapiruettia, eikä muistanut, koska viimeksi olisi ollut niin euforisessa tilassa. Laukka vaihtui suoralla, kaksi askelta, vaihtui uudestaan. Lopulta Amanda luovutti, eikä voinut estää itkuaan - kaikki stressi, kaikki epävarmuus ja kaikki ne päivät, kun ratsastukselle ei jäänyt aikaa, purkautui loputtomana kyynelvanana, ja naisen oli pakko siirtää musta ori käyntiin. Tämä heitti ohjat käsistään ja kaatui halaamaan hevosensa hikistä kaulaa.
"Vau", naisen ääni katsomosta herätti blondin todellisuuteen. Anna. Onneksi vain Anna. Amanda nousi Fellun kaulalta ja pyyhki silmäkulmiaan hupparin hihaan. Violettipää oli kyllä ennenkin nähnyt serkkunsa itkevän, mutta siitä saattoi olla aikaa. Useita vuosia. Ehkä lapsuudessa, kun Amanda ei ollut saanut jotain haluamaansa. Perijätär veti syvään henkeä, ja niin teki myös Fellu. Näytti siltä, että molemmat, sekä ratsastaja että hevonen, olivat saavuttaneet jotain, mitä ilman olivat liian pitkään olleet.
"Tiesin, että tää ois näkemisen arvoista", tallimestari henkäisi nojaten katsomon laitaan.
"Sun pitäis ehdottomasti ratsastaa sillä useemmin", Anna jatkoi. Amanda taputti Fellua, ja nosti sitten vapain ohjin kevyen ravin. Vanha paatse tarvitsisi pitkät loppuverryttelyt, että hyviä käyttövuosia jäisi vielä paljon jäljelle. Tilda oli tehnyt mahtavaa työtä orin kanssa, sillä sen läpiratsastaminen oli ollut suuri ilo, ja lopputulos sitäkin suurempi nautinto.
"Rakastan tätä", Amanda sai vastattua kyyneliensä lomasta ja loi serkulleen aitoakin aidomman hymyn. Ratsastuksen jälkeen edessä siintävä iltatalli ei tuntunut pahalta nakilta, ei, vaan oikeastaan kaivatulta tekemiseltä sen asian parissa, jonka takia perijätär ylipäätään jaksoi elää.

Maneesin ovi kävi, ja sisään oli loppuverryttelyjen aikana saapunut useampi eri ratsukko. Jemiina ja Lefa, Alessa ja Santtu sekä Lotta ja Mustis tuntuivat ottavan treenauksen tosissaan. Amanda hymähti hypätessään Fellun selästä alas ja tunsi pientä tyytyväisyyttä siitä, miten Kalla CUP oli vaikuttanut tallilaisten motivaatioon. Onneksi kukaan muu kuin Anna ei ollut nähnyt blondin tunteilua, mutta Jemiina oli näyttänyt hyvinkin kummastuneelta saadessaan perijättäreltä lähes hymyllä maustetun tervehdyksen. Amandaa tilanne lähinnä huvitti - jääkuningattaren hetkellinen sulaminen taisi olla yksi maailmankaikkeuden seitsemästä ihmeestä. Nainen taputti mustaa oriaan ja lähti taluttamaan tätä kohti tallia.
"Anna", Amanda sanoi tiukasti myös lähtöä tekevälle serkulleen.
"Ei sitten sanaakaan pillityksestä, mutta kehuminen on suotavaa", blondi iski ylpeästi silmää, ja tallimestari naurahti nyökäten.


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

27 Vs: Fellun päiväkirja lähetetty Su Loka 29, 2017 1:39 am

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
21.10.2017  |  T i e n   p ä ä l l ä  Kouluratsastuskilpailut Rihtniemessä

Amanda naputtaa kärsimättömänä rattia liikennevaloissa. Autossa vallitsee painostava hiljaisuus, edes radio ei ole päällä. Silmäilen Amandaa ja pelkääjän paikalla istuvaa Mikaelia. Mies vilkuilee ärtynyttä Amandaa raivostuttattavan hellästi. Huokaisten yritän vaipua penkilläni jonkin asteiseen meditatiiviseen tilaan, jotta kilpailujännitys ei iskisi päälle. Takapenkillä kanssani istuva Lotta on kenties kaikista vähiten puheliaalla päälle ja tuijottaa synkeänä ulos ikkunasta. Hilpeää. Edes Mikael ei näe vaivaa keventää vitseillään tunnelmaa.

Trailerissa matkusti kolmen hevosen sijasta vain kaksi ja ymmärsin kyllä Amandan mielialan. Nainen oli päättänyt viedä Leevinsä klinikalle ja jättää kilpailut väliin. Sitä tosin en ymmärtänyt miksi Amanda kaikesta huolimatta lähti tien päälle. Olisimme varmasti selvinneet kolmeen pekkaan tai Amanda olisi halutessaan laittanut meidät selviytymään. Nainen kuitenkin istui ratin takana pukahtamatta sanaakaan.

Parkkeeraamme Rihtniemen pihaan ja Amanda alkaa jakaa vähäsanaisia käskyjä kaikille. Kireä ilmapiiri ja armeijakuri toimivat yllättävän hyvin. Mikael pyörittelee leikkimielisesti silmiä mennessään ja minä nautin siitä, että jollakulla muulla on ohjat käsissään ja pystyn kanavoimaan energian itseni psyykkaamiseen. Amanda osaa jopa käskyttää vessajonoon ajoissa ennen verryttelyä, toteamalla nuivasti jotakin siitä kuinka painoin menemään kintut ristissä. Saan Amandan kiinni hetkellisestä katseen heltymisestä naisen taputtaessa ohimennen mustan orin kaulaa.

Fellu huiskaa hännällään kärsimättömästi kun odotamme radalle pääsyä. Ori on tuntunut verryttelyssä sopivan vireältä ja Amandakin oli nyökännyt hyväksyvästi tarkastellessaan menoamme. Yhteistyömme alkoi Fellun kanssa pikkuhiljaa hioutua lähemmäksi saumatonta ja ainakin tänään hermoni tuntuivat pysyvän jokseenkin hyvin kasassa. Pienessä sumussa ratsastan radalle ja tunnen hevosen allani ryhdistäytyvän. Fellu jos kuka tiesi milloin esiinnyttiin ja tänään ori selvästi halusi esiintyä edukseen.

Ohjelma oli sama kuin Kalla Cupissa, se sama, joka oli viimeksi täysin luokaton läpijuoksu ja Amandan mukaan muun muassa pohjanoteeraus. Tänään laukkasimme hallitusti keskihalkaisijalle suorittaen siistin pysähdyksen ohjelman lopetukseksi. Olin haljeta ylpeydestä kävellessämme radalta pois. Olisi siellä nytkin ollut hienosäätämistä, mutta selvisimme kaikesta huolimatta siististi. “Ei täysin pohjanoteeraus tällä kertaa” Amanda tyytyi sanomaan. Kolmas sija tuntui kuitenkin kutkuttavan ihanalta ja isolta voitolta henkisesti.

Paluumatka ei ollut niinkään hiljainen. Lefa oli pistänyt ranttaliksi Mikaelin kanssa ja ratsukko putosi tasokkaan luokan häntäpäähän. Amanda sai tästä viimein syyn purkaa huonoa tuultaan johonkin ja nainen sätti miestä käyden suoritusta läpi kohta kohdalta. Blondi kailotti etupenkiltä Lotalle ja minulle käskyn kuunnella tarkasti ja ottaa opiksemme. “Olisi pitänyt videoida koko roska ja näyttää seuraavassa valmennuksessa varoittavana esimerkkinä” nainen kihisi. Lotta ja minä vilkuilimme toisiamme pitäen pokkaa juuri ja juuri kasassa ollen tietysti vaivihkaa iloisia siitä, että emme kumpikaan tällä kertaa olleet Mikaelin paikalla. Niitä kertoja tulisi kyllä.

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

28 Vs: Fellun päiväkirja lähetetty To Marras 02, 2017 8:04 pm

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
2.11.2017  |  K o u l u r a t s a s t a j a   4 e v e r

Fellu tuntui aina Amandan läpiratsastuksen jälkeen tavallistakin paremmalta, pehmeältä, mutta terävältä. Ori jousti joka suuntaan ja vireystila oli huipussaan. Sulkutaivutus toisella sivulla ja avotaivutus seuraavalla. Kokoa ja päästä, tarkka tie voltille ja uralla laukannosto, josta kokoaminen ja avotaivutus. Rakastin ratsastaa fiilispohjalta ja siirtyä nopeassa temmossa tehtävästä toiseen kun ratsu oli kuulolla, ja Fellu todellakin oli tänään kuulolla. Se vaihtoi suorituksesta toiseen vaivattomasti ja tarjosi minulle niin upeaa liikettä, että tunsin leijuvani sen kanssa. Tältä sen kuului tuntua. Oli olo, että voisimme tehdä mitä vain ja Fellu varmasti olisi tehnytkin, jos olisin osannut pyytää. En muistanut milloin viimeksi olin tehnyt laukanvaihtoja askeleella ja nyt Fellu tarjosi minulle niitä melkein pelkästä ajatuksesta. Jos me suorittaisimme samaan tapaan lauantaina, pitäisi hyvät prosentit olla taatut.

Maneesin ovelta kuuluu vihellys: “Ohhoh! Hyvältä näyttää vaikken mitään tosta ymmärräkään” Jonny huikkaa. Miehellä on virkeä Eela käsissään ja ratsukko marssii seuraksemme kentälle. Kiitän virnistäen iloisena. Tiedustelen mieheltä onko hän aikeissa hypätä ja tarjoudun rakentamaan esteet, jos vain saan tarkat ohjeet. Vitsailemme hetken siitä kuinka olemme molemmat pihalla kuin lumiukot toistemme lajeista. Jäähdyttelen Fellua ja huomaan oikeasti alkaneeni kaivata enemmän ihmisiä joiden kanssa vaihtaa ajatuksia treeneistä. Niitä omia ihmisiä, kouluratsastusnörttejä. Lotan kanssa sentään olimme viimein tutustuneet vähän, mutta Mikke onnistui olemaan kuin varjo Haittansa kanssa. En ilmeisesti onnistuisi törmäämään happaman näköiseen mieheen kuin joskus ja jouluna. Pitäisi kai itsekin petrata epäsosiaalista hapannaamaisuuttaan, se kun tuntui olevan pienen porukkamme tavaramerkki.

Puran Fellun tallissa rivakasti ja jätän orin iltaheiniensä ääreen. Maneesiin on Jonnyn ja Eelan lisäksi ilmestynyt myös Julia Valeriellaan. Alan raahaamaan puomeja Jonnyn ja Julian huitoessa ja ohjaillessa minua. Ai montako metriä väliä, siis mihin tää meni ja niin minkälainen sarja? Esteiden rakentamisesta tulee täydeksi kikatukseksi taantuva kapteeni käskee -leikki kun minä harpon laskemassa välejä ja juoksen puomien kanssa edes takaisin. “Viimeinen kerta kun toimin teidän ratamestarina” puuskahdan nauraen kun saan viimeisen puomin paikoilleen. “Jos vastapalveluksia saa pyytää niin joku vois tulla ottamaan videolle meidän treenit.” Jonny ja Julia lupautuvat auliisti auttamaan seuraavalla kerralla ja jätän kaksikon jatkamaan treenejään.

Käyn vielä tallin kautta ja pyyhkäisen Fellun varusteet puhtaaksi. Katselen tyytyväisenä ruokailevaa hevosta hellästi. Oli lottovoitto muuttaa Kallaan ja törmätä tähän hirviöön. “Puspus, nähdään huomenna ja letitetään tukka” huikkaan orille mennessäni.

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

29 Vs: Fellun päiväkirja lähetetty La Marras 04, 2017 10:02 am

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Rihtiniemen kisathan eivät olleet täysi katastrofi, vaikken päässytkään dominoimaan Leevin kanssa Vaativaa Beetä: Auburnin edustus oli täysin teidän kahden käsissä ja kavioissa, joten nappaamanne kolmas sija tuntui näin valmentajankin roolissa "ihan hyvältä". Rutiini näyttää purevan yhteistyöhönne parhaiten, sillä verraten Kalla CUP:in samaiseen rataan, oli kehitys huomattava. Lupaan, että jauhamme sitä samaista ohjelmaa vielä lukemattomia kertoja niin, että se tulee suoraan alitajunnasta: sitten voimme fiksata ratsastuksen täysin eleettömäksi ja hioa pienimpiäkin yksityiskohtia ennen vaativia luokkia.

Ja bravo, jopa itsenäisessä ratsastuksessanne on tapahtunut suuri harppaus eteenpäin: motivaationne ei ole tainnut vielä kertaakaan olla näin korkealla?


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

30 Vs: Fellun päiväkirja lähetetty Ti Marras 07, 2017 11:07 pm

Tilda M.

avatar
Vuokraaja
7.11.2017   |  H a r h a i l e v a t   h o r m o n i t

Mahdottoman paljon timmejä takamuksia istuvissa ratsastushousuissa. Ne olivat raivostuttavasti alkaneet häiritä verkkokalvoillani. Keskity hyvä nainen. Auburniin nyt tuntui ylipäätään eksyneen vain nuoria ja kauniita naisia. Montako kertaa olin sen jo pistänyt merkille? Viime päivinä vielä useammin kuin ennen. Sätin itseäni äänettömästi ja ravistelin roskat raivokkaasti Fellun loimesta kun katse oli valunut seuraamaan varustehuoneeseen matkalla olevan Julian menoa. Harjasin Fellua rivakoin vedoin ja totesin, että oli kai tässä kulunut aikaa. Suhteista. Naisista. Kaikesta.

Otimme Fellun kanssa suunnan metsätielle. Ilma oli kostean kolea ja nyin takinkaulusta ylemmäs. Kylmyys tunki takin ja villapaidan läpi suoraan luihin ja ytimiin. Fellun takamus oli tänään laiskanpuoleinen. Ei niin etteikö orilla puhtia olisi riittänyt, mutta erityisen rehtiin työnteköön se ei tuntunut jaksavan ryhtyä. Musta ratsuni oli koko alkukäyntien ajan pelleilevä hermokimppu, joka otti pienestäkin rasahduksesta syyn riekkua. Hengittelin syvään ja siirryimme pian maneesiin. Tarkoituksemme oli pitää löysempi päivä, mutta Fellu pisti homman ihan lekkeriksi. Orista sai kaivamalla kaivaa pitkää, mutta rehellistä muotoa. Sitä ei kiinnostanut työnteko, mutta ei lunkisti ottaminenkaan. Kun orin laiska takapuoli keräsi vähän itseään ja tuntuma oli parempi, annoin sen riittää tälle päivälle. Taputin Fellua lyhyesti kaulalle ja pidensin ohjaa. Hampaat irvessä vääntämisestä ei olisi nyt mitään hyötyä. Pitäisi varmaan hierojakin varata hirviölle.

Amanda pelmahtaa Leevin kanssa maneesiin juuri kun laskeudun Fellun selästä. Nainen tervehtii lyhyesti aloittamatta muuta keskustelua. Olen kieltämättä aina ihan tyytyväinen kun onnistumme räpellyspäivinämme välttämään kylmäkiskoisen valmentajamme katseet. Seuraan Amandan nousua Leevin selkään ja ravistelen katseeni irti kun Fellu heittää närkästyneenä päätään. “Mennään mennään papparainen” mutisen ja nykäisen orin kevyesti liikkeelle.

Mieleeni tulee montakin asiaa, jota ystävälläni Lauralla olisi tähän sanottavana. Kiskon satulan hoitopaikalla steppaavan Fellun selästä. Jos nyt tälläisen hormonihöyryilyn annan häiritä treenejä niin paha minut periköön. Fellu huitaisee kiukkuisena takajalallaan kun irrotan suojia. “Nyt anna olla” ärähdän ja totean, että Fellu pitäisi varmasti huolen keskittymisestäni tai saisin vähintääkin särkevän opetuksen katseen harhailusta.

Fellu rynnii pitkin käytävää karsinaansa kohti ja saamme tapamme mukaan käydä keskustelua siitä kuka menee minnekin ensin. "Eihän tässä nyt mitään naisia tarvita, vai mitä? Sussa, ykkösmieheni, on ihan tarpeeks tekemistä" höpisen orille irrottaessani siltä riimua. Fellu luimistaa vähän, mutta antaa minun rapsuttaa sitä hetken korvan takaa. Tallikäytävällä alkaa olla iltaruuhka ja kättäni heilautellen livistän tallituvan kautta pihalle.

https://hummanihei.wixsite.com/talli/acacia

31 Vs: Fellun päiväkirja lähetetty Ke Marras 08, 2017 5:49 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Paatse osaa kyllä silloin tällöin järjestää päänvaivaa miesmenkoillaan: erinomaista, että jaksoit rutistaa änkyröinnistä huolimatta rehellistä työskentelyä Fellusta ulos. Pahin mahdollinen visio on se, että orille annetaan periksi ja pian lohikäärmeen selkään ei pääse yksikään ratsastaja. Ja toivon todella, ettei tiukkahousuisista ratsastajakaunottarista ole pilaamaan tulevaa kilpailusuoritustanne....


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 2 / 2]

Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa