Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Cariadin päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Marras 07, 2017 6:51 pm

Heidi N

avatar
Kaajapurolainen
Cariad // 0,5-vuotias FWB tamma // om. Heidi Näyhö
» sivuille

Cariad on luonteeltaan hyvin säpäkkä ja helposti kuumuva nuori hevosenalku. Tamma opettelee vasta käytöstapoja ja saattaa aiheuttaa vähän vauhdikkaita tilanteita oikealle päälle sattuessaan.

http://teepa.net/h/cariad.php

2 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty La Marras 11, 2017 11:46 pm

Heidi N

avatar
Kaajapurolainen
11.11.2017 - näyttelypäivä

Sammutin herätyskelloni ja huokaisin syvään. Olin viettänyt eilisen illan tallilla puunaten pientä prinsessaani ja tänään oli määrä lähteä sen kanssa näyttelyihin. Nousin ylös ja laitoin itseni valmiiksi, valkoiset housut ja paita alle, niiden päälle verkkarit ja pitkähihainen, jotka ottaisin pois vasta pelipaikalla.
Ajomatkalla tallille kävin hakemassa luottohoitajani, Vivian mukaan kotoaan, tyttö näytti olevan ihan yhtä pirteä, kuin minäkin, joten matka tallille sujui hiljaisesti auton radion pitäessä ainoastaan ääntä.
"Laita sä varusteet, niin mä hoidan Cariadin kuntoon", ohjeistin Viviaa päästyämme perille.
"Kaikki pitäisi olla valmiina pakattuna", lisäsin vielä ja ojensin trailerin lukon avaimen naiselle.
"Traikku on tuolla" sanoin ja osoitin suunnan, Vivia nyökkäsi ja nousi Fordin ratin taakse, auto lähti liikkeelle ja minä menin talliin.

Cariad oli käyny jo kahdesti kanssani näyttelyissä, joten sille oli melko tuttua letittäminen ja muu lähdön tunnelma. Sillä oli ikäänsä nähden paljon kokemusta trailerissa matkustamisessa ja eri paikoilla käymisessä, joka oli hyvä tamman luonteen vuoksi.

"Valmis", Vivia tuli talliin ja rapsutti hopeanmustaa tammaa päästä, Cariad pärskähti ja tuuppasi naista hieman.
"Mahtavaa, lähdetään sitten", oli niin aikainen aamu, että tallissa ei ollut muita ihmisiä, mutta hevoset olivat kuitenkin jo saaneet aamuruokansa ja olivat hyvin rauhallisia syödessään niitä. Talutin Cariadin ulos ja tamma käveli suoraan traileriin, palkaksi se sai porkkanan ja Vivia sulki takaosan rauhallisen tehokkaasti. Pian olimmekin jo matkalla kohti DS valmennustallia, jossa näyttelyt pidettäisiin.

Paikanpäällä Cariad riekkui tavallista enemmän, mutta onneksi meidän kehä alkoi vasta juuri ennen BIS kehää, niin sain rauhassa talutella tammaa lähiympäristössä. Näyttelyt oli täynnä toinen toistaan hienompia hevosia, joita sain ihastella aina, kun Cariad sattui olemaan rauhassa.
Vihdoin vuoromme tuli ja esitin puoliverisen sydän jännityksestä haljeten. Kierroksen jälkeen tuomarit miettivät palkintoa ja saimme EO-sertin. Meidän piti vielä odottaa muutama vuoro, jonka jälkeen luokka päättyi ja päätettiin BIS kehään menijät.

Olin pyörtyä innosta, kun ilmoitettiin minun ja Cariadin päässeen varsaluokasta BIS kehään. Saimme esittäytyä ensimmäisenä ja kolmen muun hevosen jälkeen tuomarit vetäytyivät taas miettimään, mahanpohjassani vääntelehti mukavasti.
Näyttelyiden voittaja oli mustanpäistärikkö ratsuponiori ja Cariad tuli toiseksi!

Koko kotimatkan hehkuin suunnattoman ylpeänä pienestä ratsutammastani, se oli todellakin ansainnut lisäporkkanat iltaruokiinsa tänään. Kaiken lisäksi kolmen EO-sertin kanssa Cariad oli nyt ansainnut Finest Foal arvonimen.



Viimeinen muokkaaja, Heidi N pvm Su Marras 19, 2017 6:47 pm, muokattu 2 kertaa

http://teepa.net/h/cariad.php

3 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Marras 14, 2017 8:43 pm

Heidi N

avatar
Kaajapurolainen
14.11.2017 - rallittelua

"Oisko sulla joku puol tuntia luppoaikaa?" kysyin tummalta mieheltä tämän kävellessä Cariadin karsinan ohitse.
"Kyllä varmaan, mitäs olisi mielessä?" Verneri kysyi kulma hieman koholla, hymyilin valloittavaa hymyä.
"Ajattelin jos Salsa haluis tullaa ruoppaamaan teidän kentän pohjan Cariadin kanssa? Mä olisin nyt menossa sinne ja ois varmaan kiva jos ne sais vähän leikkiä."

Hetken päästä kävelytimme tammoja kentällä, Cariad vilkuili jatkuvasti taakseen, jotta olisi nähnyt paremmin takanaan tulevan ikätoverinsa. Tammat hirnuivat toisilleen hämmentyneinä ja omani oli selkeästi levottomampi varsan seurassa, kuin mitä se oli ollut aikuisten seurassa.
"Eiköhän se riitä alkuverryttelyksi?" kysyin Verneriltä ja tämä oli samaa mieltä.
"Valmis?" miehen ääni kantautui korviini.
"Joo, irti."

Varovasti kaksikko kohtasi hännät töttöröllä ja kaulat korkealla kaarella. Ne olivat suunnilleen saman korkuisia ja molemmat yhtä pörheinä, turvat koskettivat toisiaan ja etujalat heilahti ilmaan ihan yhtä aikaa. Me siirryimme suosiolla portin toiselle puolelle, kun juokseminen alkoi.
"Salsa on tosi kaunis varsa", kehaisin ja näin sivusilmällä ylpeyden Vernerin kasvoilla.
"Oliko se hannover vai?" kysyin, olin varmasti sen jossain välissä kuullut, mutta en muistanut varmaksi.
"Joo", mies vastasi.

Kun varsat aloivat haistelemaan maata ja selvästi rauhottuivat, niin astuimme uudelleen kentälle hakemaan villikkomme.
"Kiitos ihan tuhannesti, musta tuntuu, että tää teki hyvää molempien varsojen pääkopalle", kiitin ja hymyilin kauniisti.
"Eipä kestä, kiitos itsellesi, että keksit ehdottaa tätä. Voidaan useamminkin treffata näin", mies totesi ja kuvittelinko vain, vai iskikö tummaverikkö minulle silmää?

http://teepa.net/h/cariad.php

4 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ti Marras 21, 2017 10:55 pm

Heidi N

avatar
Kaajapurolainen
21.11.2017 - metsälenkki

Kiinnitin mustan juoksutusliinan mustanhopean tamman suitsiin vieden liinan kuolainrenkaasta niskan yli toisen puolen kuolainrenkaaseen kiinni. Tamma heilautti päätään kärsimättömänä, sillä oli ollut pari päivää vapaata ja siitä huokui energiapilvi.

Napsautin otsalamppuni päälle ja laitoin myös Cariadin suitsissa ja etujaloissa olevat valoheijastimet päälle, vedin mustan toppatakin vetoketjun kiinni ja astelin tamman kanssa ulos valoisasta tallista tallipihan hämärään. Otsalamppu valaisi hyvin ja lähdimme kävelemään kohti maastopolkua kevyen lumisateen luodessa taianomaista tunnelmaa ympärillemme.

Pimeässä metsässä Cariad pysyi visusti vierelläni, ulkokorva tarkkaillen ympäristöä ja sisäkorva pidättäytyen minun suunnassani. Olimme monesti ennenkin lenkkeilleet pimeässä kotona, mutta tämä oli ensimmäinen kerta uudessa tallissa ja erityisesti ensimmäinen kerta ilman emän tuomaa turvaa.
Lumi narisi kuuluvasti jalkojemme alla kun kävelimme eteenpäin luonnon ääniä ihmetellen. Pysähdyin useasti, käännyin ympäri ja kävelin kotiinpäin, pysähtyen taas ja jatkaen matkaa syvemmälle metsäpolkua pitkin.

Lopulta käännyimme oikeasti kotia kohti ja kiersimme eräästä polunhaarasta eri reittiä takaisin talliin. Valot tallin pihassa näkyivät kauas ja Cariad hirnahti vaimeasti, pysäytin tamman ja kuuntelin kuinka pihatosta vastattiin kimeällä äänellä. Odotin tamman hirnuvan takaisin, mutta tämä painoi turpansa käteeni ja hengähti syvään, pysyin hiljaa paikoillani ja koitin hengittää rauhallisesti. Nämä hetket olivat hyvin harvassa ja nautin niistä täysin sydämin aina.
Tallipihassa sammutin valot ja ohjasin Cariadin omaan karsinaansa, riisuin siltä varusteet pois ja päästin tamman iltamössöjensä kimppuun. Tallissa oli ihanan rauhallista, heinää rouskuttavat hevoset ja kuivikkeiden kahina olivat ainoat äänet. Hiippailin hiljaa viemään varusteet ja jätin tallin rauhan taakseni suunnaten lumen peitossa olevan fordin luokse.

http://teepa.net/h/cariad.php

5 Vs: Cariadin päiväkirja lähetetty Ma Joulu 04, 2017 7:22 pm

Heidi N

avatar
Kaajapurolainen
04.12.2017 - lapsi on terve, kun se leikkii

Tallipiha oli hiljainen, hevoset söivät tarhoissa päiväheiniään ja osa torkkui takajalkaa leputtaen rennosti. Cariad seurasi minua parin askeleen päässä vapaana kentällä ja kävelin epämääräistä reittiä, jotta tamman piti pysyä hereillä.
Olin kaivanut esille estetolpat ja asetellut ne jonoon jättäen väliin kolmisen metriä tilaa. Kävelin linjalle ja lähdin pujottelemaan tolppien kummaltakin puolelta ja vilkaisin taakseni, Cariad seurasi minua edelleen, mutta nyt sillä oli hivenen hämmentynyt ilme. Se varmaan mietti mikä tilapäinen aivovaurio sen omistajalle oli iskenyt, kun ei voinut suoraan kulkea.

Pujotteluradan lisäksi olin laittanut kentälle eri väleillä puomeja, yhden kavaletin ja vahvan pressun, joka kesti hevosen kaviot. Puomien yli käveltiin hiljaisuudessa, Cariad oli tarkka jaloistaan ja piti huolen, ettei osunut vahingossakaan puomeihin. Kavaletille tamma meinasi ottaa lähdöt, mutta astuin sen reitille ja matka tyssäsi siihen, varsa nosti päänsä taivaisiin ja pärskähti närkästyneesti.
Jatkoimme matkaa, kun se oli taas rauhallisessa mielentilassa ja vähän ärsyyntyneen näköisenä käveli kavaletin ylitse nostaen jalkojaan kuin mikäkin askellajihevonen.

Pressun kohdalla pysähdyin ja odotin, että Cariad sai rauhassa tutkia uutta tuttavuutta. Se epäili peloketta noin puoli sekuntia, jonka jälkeen tunki turpansa siihen ja maistoi pressua. Älähdin pienesti, ettei tamma pelästyisi, mutta ymmärsi kuitenkin tekevänsä väärin. Otin askeleen pressun päälle ja se kahahti jalkojeni alla. Musta varsa tuijotti minua korvat hörössä ja varovasti nosti etujalkansa pressun päälle.
Annoin sille välittömästi pienen hevosnamin ja kävelin pois pressun päältä. Kävimme kävelemässä uudelleen puomit, nyt ilman kavalettia ja tulimme takaisin pressulle. Tällä kertaa kävelin reilusti pressun päälle ja Cariad seurasi minua epäröimättä. Ollessaan kokonaan pressun päällä se nuuhki jalkojensa alla olevaa materiaalia, mutta sen jälkeen nosti taas päänsä ja katsoi minua odottaen.
"Hieno", kehuin, annoin namin ja jatkoin kävelemistä. Cariad seurasi minua rentona ja huokaisi syvään. On ne ihmiset hölmöjä, se varmaan ajatteli.

http://teepa.net/h/cariad.php

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa