Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Gabriellan ajatelmia part. 472957434

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Gabriellan ajatelmia part. 472957434 lähetetty To Marras 09, 2017 10:29 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
9.11.2017
Istuin hiljaa asuntoni isolla ikkunalaudalla ja kattelin haikeena kun sadepisarat ropis ikkunaan. _Se_ oli kaivanu taas jostain miun uuden, varmaan kymmenennen puhelinnumeron ja soittanu tavanomaisen puhelun, jotka sai joka kerta miut entistä enemmän ahistuneemmaks. Luulin jo päässeeni siitä eroon, mutta ei. Sain taas alkaa pelätä koska se löytää miut, aina tähänkin asti on löytänyt.

Vaihtelin istuessani viltin sisällä asentoa moneen kertaan, koska mikään ei tuntunu hyvälle. Vatsassa kipristi, poskia punotti ja tuntu ku sydän tulis rinnasta pihalle. Sadekin taukos jossain välin, mutta jäljelle jäi sumu. Samanlainen sumu oli myös miun pään sisällä enkä osannu ajatella selkeästi. Miten joku voikaan vaikuttaa toiseen näin paljon? Koska tää piina loppuu? Vai loppuuko se?

Ajatukseni herpaantu, kun tajusin että puhelin soi. Näytöllä vilkku nimi "Amanda Sokka". Hapuilin tärisevin sormin puhelimen viltin seasta ja vastasin. Olin kuulemma tehny niin hyvää työtä iltatallissa apuna, että kysyttiin tulisinko uudelleen apuun. Jonny on kuulemma lomalla ja perijättäret hoitaa ite tallit sen ajan. En voinu sanoa ei, vaikka toisaalta nyt teki mieli. Yritin vaan ajatella, että josko hevoset sais ajatukset muualle. Yleensä heppaterapia toimii..

2 Vs: Gabriellan ajatelmia part. 472957434 lähetetty Su Marras 12, 2017 4:21 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
"Joo palaan asiaan kun oon miettiny asiaa.." lopetin puhelun ja ajatukset rullas ees taas. Miulle soitettiin jälleen kerran siitä samasta esteorista kun monta kertaa aiemminki. Miun tuttu oli ostanu itelleen hyväsukuisen ruunikonpäistärikön suomalaisen puoliveri-orin muutama kuukausi takaperin, jolla ois hyvät speksit jalostusoriks. Eikä se nyt sit tuukkaan orin kanssa toimeen ja siks miun pitäs ostaa se pois koska tuttu tietää et mie sen kanssa pärjäisin. Ori on pohjimmiltaan ihan kiva ja fiksu, mutta päässy tässä aikojen saatossa muuttumaan vähän vallattomaks.

Joka kerta kun oon saanu puhelun tältä tuttavalta, oon sanonu samat asiat eli ettei sille olis tallipaikkaa, Auburnkin on täynnä. Lupasin kyllä harkita asiaa vakavemmin jos saisin lähikunnista tai jostain järjestettyä tallipaikan. Toki siinä myös paino se, että oon just alottanut Minan hoitajana. Miks miut aina laitetaan näin hankalaan tilanteeseen, kysyn vaan? Inhottavinta tässä on se, etten kehtaa edes kellekkään tästä murehtia vaan oman pään sisällä asiaa on pohdittava.

3 Vs: Gabriellan ajatelmia part. 472957434 lähetetty To Marras 16, 2017 10:34 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Voihan kankkunen 17.11.

Kisojen jälkeiset jatkot oli olleet monien osalta kosteat ja saatoin itsekin kuulua tähän kastiin. Heräsin aamulla jäätävään hedariin ja ihmettelin minne olin päätynyt jatkojen jatkoille koska omasta sängystä en todellakaan herännyt. Se selvis vaan kun käänsin päätä ja näin Vernerin siinä vieressä tuhisemassa. Muisti alko palautua pätkittäin. Oltiin molemmat aika hiljaista sorttia aamukahvilla, mutta se ei johtunu ainakaan miun kohdalla katumuksesta, vaan siitä järkyttävästä kankkusesta joka hiipi salakavalasti muistuttamaan, miksi ne viimoset viinapaukut ois kannattanu jättää juomatta. Livahdin aika piakkoin taksilla omaan osoitteeseen, koska halusin vaan päästä suihkuun ja vaihtamaan vaatteet. Päiväunetkin ois ihan kivat. Iltapuku ja korkkarit oli mukavat päällä vaan illan juhlissa, mutta seuraavana päivänä vaatetukseen tuli kuulua vaan pieruverkkarit ja huppari.

Viihdyin kuumassa suihkussa varmaan ainakin puolisen tuntia, jonka jälkeen harkitsin vasta poistumista. Se tunne, kun tuut suihkunraikkaana suihkusta ja saat heittää lepposat lekotteluvaatteet päälle ja kaivautua sohvan nurkkaan viltin alle. Kaivelin villasukkia varmaan vartin ympäri mökkiä, mutta löysin ne vihdoin kuivausrummun takaa (kuka hitto ne oli sinne heittäny?) ja pujottelin jalkoihin. Olo oli vieläkin vähän hutera, mutta muistelin lämmöllä edellisillan tapahtumia - tai ainakin niiltä osin mitä muistin. Loppuyö oli vähän hämärän peitossa, muttei niin peitossa etteikö ois voinut niitäkin muistella. Jäin vaan miettimään, että millähän mielin Verneri mahtaa olla. No, ehkä se selviää joskus.

Keitin rauhottavat kamomillateet vaikken yleensä edes teetä pahemmin juo, mutta yrittäessäni juoda sitä, yritti tee samaa vauhtia tulla takas ylös. Mitä ihmettä, koska viimeks ois ollu näin paha krapula? En edes muista. Yleensä olin sellanen rautavatsa, että join isommatkin ukot pöydän alle eikä seuraavana päivänä ollu tietoakaan kankkusesta. Oonkohan tullu vanhaks tai jotain? Ei tää tämmönen peli vetele. Kokeilin seuraavaks juoda vettä, joka sekin yritti kovasti tulla semoja uomia takas. "Voi helvetti!" parahdin. Ei sitten syödä ja juoda mitään. Kävin kaivamaan kännykkää laukusta.. Jaaaaa se ei ollut siellä. Voi hemmetti! Sen on oltava Auburnin kartanolla tai mikä vielä "parempi", Vernerin luona. Hitostako sen nyt saan takas, pomo on varmaan hyvin tyytyväinen taas..



Viimeinen muokkaaja, Gabriella S. pvm Su Marras 19, 2017 1:56 pm, muokattu 1 kertaa

4 Vs: Gabriellan ajatelmia part. 472957434 lähetetty Su Marras 19, 2017 1:54 pm

Gabriella S.

avatar
Hevosenhoitaja
Hajamielisyyttä havaittavissa 18.11.

"Gabriella Stern! Nyt hiukan skarpimpaa otetta tähän hommaan!" pomoni raivosi minulle, kun olin ollut koko aamun ihan muissa maailmoissa ja projekti ei ottanut edetäkseen. En valehtele, jos sanon että se saattoi johtua Vernerin kanssa käydystä keskustelusta edellisenä iltana tallituvassa ja jäin todella miettimään miksi mies oli niin salamyhkäinen. En valehtele myöskään, jos sanon ettei hän ole ainut jolla on luurankoja kaapissa. Ne luurangot saa kyllä pysyä siellä kaapissa, jos minulta kysytään.
"Joo, lupaan skarpata.." vastasin varovasti, kun pomo oli saanut raivonsa purettua. Hieroin niskaani mietteliäänä ja yritin siirtää muut ajatukset syrjään ja keskittyä työntekoon, mutta en meinannut saada kummituksia pois päästäni. Läpsäisin itseäni poskille. "Nyt Gabi lopeta!" tiuskaisin itselleni. Havahduin siihen, kun puhelimeni tärisi viestin merkiksi. Avasin viestin, joka oli Isabellalta.

"Moi Gabi! Huomenna vois olla hyvä hetki kokeilla Minaa, kiinnostaako?"

Tuijotin hetken viestiä, ennenkun sain toimintakykyni takaisin vastatakseni viestiin.

"Moi! Ehdottomasti onnistuu! : )"

Hajamielisyyteni muuttui koko loppupäivän hymyksi ja odotin innolla seuraavaa päivää, jolloin pääsen kokeilemaan vuokrahevoseksi hoitohevosesta muuttunutta Minaa. Pakko myös vähän kehua, pomo oli loppupäivästä erittäin tyytyväinen skarppiini ja itsekin olin projektin lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää tämä työpäivä.

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Lähetä uusi viesti  Vastaa viestiin

Oikeudet tällä foorumilla:
Voit vastata viesteihin tässä foorumissa