Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Hanin päiväkirja

Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 2]

1 Hanin päiväkirja lähetetty Su Huhti 09, 2017 4:30 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Hanin päiväkirja

Tepehkiiha, "Hani" | kirjava tilastoponi | omat sivut
Omistaja: Amanda Sokka | Vuokraaja: Minka A.



Viimeinen muokkaaja, Amanda S. pvm Ti Elo 15, 2017 12:25 am, muokattu 1 kertaa


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

2 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ma Kesä 26, 2017 8:58 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
26.06.2017 Tutustumista

Viimeisimmät päivät olivat madelleet niin hitaasti, että hyvä kun järki ei ollut lähtenyt. Olin vain tuijottanut vuorotellen konettani ja puhelintani odottaen vastausta Auburn Estatesta, jonne olin hakenut vuokraajaksi. Tänään vihdoin päivien odotus palkittiin, olin nyt virallisesti Hanin vuokraaja. En suoraan sanottuna ollut täysin varma kuinka käsitellä asiaa, joten tuijotin vain puhelimeeni saapunutta viestiä hämilläni. Viimeisin oma hevoseni oli menehtynyt muutaman kuukautta sitten ja aika ilman omaa projektihevosta oli ollut haastavaa. Omaa hevosta en tällä hetkellä lähtenyt heti etsimään, koska olin löytänyt Hanin. Uskomattoman suloisen ponitamman, jolla oli takanaan rankka menneisyys. 

Olin käynyt kerran aikaisemmin tutustumassa Haniin. Olin tutustunut ponin omistajaan Amanda Sokkaan, toiseen mystisen Auburn Estaten perijättäristä. Tämä oli esitellyt tallin minulle, kysellyt hevostaustastani ja tämän jälkeen olimme suunnanneet tarhoille katsomaan Hania. Poni oli katsellut meitä uteliaasti tarhastaan, muttei ollut uskaltanut tulla tekemään tarkempaa tuttavuutta. Olin Amandan luvalla mennyt moikkaamaan ponia ja hetken rauhallisen jutustelun jälkeen olin saanut rapsuttaa tammaa ja yllätyksekseni Hani oli jopa kävellyt perässäni portille poistuessani. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä ja olin kertonyt Amandalle, että olisi upea päästä osaksi tämän ponin elämää. 

Kerrattuani päässä koko hässäkän, nousin ylös, vaihdoin tallivaatteeni ja suuntasin ulos autolleni. Pakkohan sitä uutta vuokrahevostani olisi heti mennä katsastamaan. Koko ajomatka kului kuin siivillä ja yhtäkkiä vain tajusin saapuneeni Auburniin. Parkkeerasin autoni ja kävelin hieman ujosti talliin, josta onnekseni löysin Amanda Sokan. Nainen puunasi yhdessä karsinoista komeaa suurta ruunikkoa oria. Karsinan ovesta bongasin nimen "Kallan Vermilion". 
"Moi", sanoin ovelta hieman ujosti ja Amanda kääntyi nopeasti suuntaani. Naisen kasvoille levisi pieni hymy.  
"Moi! Kiva kun pääsit näin pian käymään", tämä sanoi ystävällisesti. 
"Joo, ajattelin että tutustuminen ois hyvä aloittaa heti", sanoin jo hieman rohkeammin ja tervehdin Amandan nuoren näköistä oria, joka kurkisti karsinasta. 
"Toki. Voit vaikka hakea Hanin sisälle ja vähän touhuilla sen kanssa. Varusteiden paikan taisinkin näyttää viime kerralla?" tämä ehdotti nopeasti. 
"Sopii. Joo, enköhän mä ne löydä", sanoin ja aloin hitaasti kääntyä varustehuoneelle päin.
"Hani kannattaa sitten hoitaa käytävällä", Amanda huikkasi vielä perääni. Nyökkäsin ja suuntasin sitten hakemaan Hanin harjapakin jo valmiiksi käytävälle. 

Saavuin Hanin tarhalle ja silmäilin tammaa uteliaana. Se on kohtalaisen pienikokoinen, mutta minulle kerrassaan täydellisen kokoinen. Otin aidan tolpasta käsiini tamman vaaleanpunaisen riimun ja siinä kiinni olevan riimunnarun. Kävelin rauhallisesti Hanin luokse ja juttelin tammalle lempeällä äänellä. Pilkukas tamma katsoi minua epäröiden, mutta antoi minun silittää sen kaulaa. Kun aloin liikuttaa riimua lähemmäs tammaa, se päätti ottaa ja lähteä. Taskussani oli porkkananpalasia, joten nappasin herkkuja käteeni ja lähdin houkuttelemaan Hania niillä. Aina kun pääsin tamman lähelle, se kääntyi poispäin ja kipitti karkuun. Kärsivällisesti jaksoin yrittää ja lopulta päätin vain jäädä seisomaan ja odottamaan porkkananpala avoimella kämmenelläni. Jonkin aikaa jouduin tarhassa seisomaan, mutta lopulta Hanin uteliaisuus voitti ja tamma tuli luokseni. Tällä kertaa onnistuin ujuttamaan riimun vaivihkaan tamman päähän ja lopulta uusi vuokrahevoseni seisoi narun päässä. Lähdimme sitten yhdessä kävelemään portille päin. 

Pääsimme ongelmitta talliin, vaikka matkalla Hani hieman säikkyikin puskasta lentoon lehahtanutta lintua. Tallissa kiinnitin tamman käytävälle ja rauhallisesti otin harjapakista käteeni melko pehmeän harjan. Aloin todella rauhallisin liikkein harjata Hanin silkkistä karvaa jutellen tammalle kokoajan hiljaisella äänellä. Hani steppaili jonkin verran ja säikähti kerran varustehuoneesta ulos tullutta ihmistä. Olin kuitenkin itse kokoajan hereillä ja tarvittaessa väistin nopeastikkin steppaavaa tammaa. Vähitellen Hani kuitenkin alkoi rauhoittua, vaikka se edelleen katselikin minua huolestuneena. Vaihdoin lopulta harjan kaviokoukkuun ja kumarruin puhdistamaan Hanin kavioita. Etukaviot sain puhdistettua ongelmitta, mutta takakavioita puhdistaessani tamma yritti kokoajan kiskaista jalkansa pois ja väistää minua. Rauhallisesti mutta päättäväisesti sain lopulta takakaviotkin puhdistettua. 

Amanda saapui luoksemme ja tervehti poniaan. Hani selvästi tunsi Amandan ja uskalsi hieman rohkeammin ottaa tähän kontaktia. 
"Miten teillä on sujunut?" nainen kysyi uteliaasti. 
"Ihan hyvin. Rauhassa kun vaan on, niin lopulta sain kaviotkin putsattua", selitin samalla kun silittelin Hanin kaulaa. 
"Kuulostaa hyvältä. Hanin kanssa tärkeintä on että on itse rauhallinen ja tietää mitä on tekemässä", Amanda sanoi ja jatkoi: "ajattelitko tänään touhuilla Hanin kanssa vielä jotain?" 
"En mä varmaan. Hyvä ottaa hitaasti vaan. Vienkö Hanin vielä tarhaan, vai jääkö se karsinaan?" kysyin ja silmäilin Hania, joka alkoi pikkuhiljaa jo rentoutuakkin. 
"Jätä sisälle vaan. Muutkin hevoset tulee ihan just sisälle", Amanda sanoi ja neuvoi minulle vielä Hanin karsinan sijainnin. Ensimmäinen päiväni Auburn Estaten porukassa oli sujunut paremmin kuin hyvin. Minusta ja Hanista tulisi varmasti hyvä pari, kunhan vain rauhassa touhuamme. 

Minka ja Hani 1hm

3 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ti Kesä 27, 2017 8:29 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
27.06.2017 Ratsaille

Uuden hevostuttavuuden ilmestyttyä elämääni, en luonnollisestikkaan pystynyt olemaan poissa tallilta. Vasta eilen olin saanut tietää päässeeni Hanin vuokraajaksi, mutta olin jo täksi päiväksi sopinut Hanin omistajan Amandan kanssa, että kipuaisin ratsaille. Amanda oli tulossa luonnollisesti tarkkailemaan ensimmäistä yhteistä ratsastustamme ja jakelemaan neuvoja. Pitkä vaaleaverikkö oli minusta suorastaan pelottava, vaikka hän oli aina ollut täysin ystävällinen ja kohtelias minulle. Jokin Amandan katseessa ja ilmeissä oli etäistä ja kylmää. Uskoin siinä kuitenkin olevan kyse vain siitä, että olin täysin uusi tuttavuus. 

Saavuin tallille iltapäivällä ja törmäsin ensimmäistä kertaa tallin toiseen omistajaan, Isabella Sokkaan. Tämän kanssa oli heti helpompi alkaa juttelemaan niitä näitä, vaikka Isabella, tai Isbe kuten hän itsensä esitteli, oli todella asiallisen ja tarkkaavaisen näköinen. Isbe oli minua vain hieman pidempi, enkä tällä kertaa tuntenut itseäni kääpiöksi, kuten hurjan pitkän Amandan seurassa. 
"Tervetuloa vielä porukkaan!" Isabella huikkasi vielä minulle, ennenkuin jatkoi matkaansa kohti Sokan suvun hulppeaa kartanoa, joka komeili vähän matkan päässä. Itse suuntasin talliin hakemaan täydennystä hupparini herkkutaskuun. Kannoin myös Hanin varusteet tamman karsinaa lähempänä olevalle hoitopaikalle valmiiksi, etten joutuisi jättämään Hania yksin seisoskelemaan. Osasin jo melko hyvin suunnistaa tallissa, olin painanut heti ensimmäisellä kerralla päähäni mahdollisimman tarkkaan kaikki tarpeelliset paikat. 

Kävelin nyt kolmatta kertaa Hanin tarhalle ja näin pilkukkaan ponin hamuamassa maasta heinänkorsia. Nappasin käsiini tamman narun ja riimun ja rapistelin taskuani herättääkseni Hanin kiinnostuksen. Tamma nosti päänsä ja katsoi minua epäröiden, otti muutaman askelta lähemmäs, mutta päätti kuitenkin että olin turhan pelottava. Hani ravasi pari kertaa tarhan ympäri ja pysähtyi sitten taas katselemaan minua. Seisoin rauhallisesti paikallani ja rapistelin taskuani. Kaivoin loputa porkkananpalan esille ja ojensin sitä rauhallisesti Hania kohti. Poni käveli jo lähemmäs ja kurotti päällään niin, että sai juuri ja juuri napattua herkun kädestäni. Hitaasti otin uuden porkkananpalan esille ja houkuttelin Hania lähemmäs itseäni. Muutaman herkun voimalla sain Hanin lopulta tarpeeksi lähelle ja sain sujautettua riimun tamman päähän. Hani hieman säpsähti kurottaessani sulkemaan riimua, mutta malttoi seistä kiltisti ja rauhallisesti aloillaan. 

Tallissa harjasin Hanin huolellisesti läpi, selvitin sen harjan ja puhdistin kaviot. Tänään Hani oli melko rauhallinen, vaikka tietenkin silloin tällöin tamma hieman steppaili. Olimme sopineet Amandan kanssa tapaavamme maneesissa puoli viideltä siten, että olisin jo kävelyttänyt Hanin valmiiksi, joten aloin heti varustaa tammaa. Suojien laittoa Hani hieman epäröi ja se yritti nostella jalkojaan. Rauhallisesti jutellen sain suojat kuitenkin paikalleen. Seuraavaksi oli vuorossa satula, jota huomasin Hanin selvästi jännittävän. Nostin satulan todella rauhallisesti tamman selkään ja vähitellen asettelin sen oikealle paikalleen. Hani steppasi melko paljon ja yritti pari kertaa singahtaa eteenpäin, mutta malttoi lopulta seisoa ja sain satulan aloilleen. Kiinnitin satulavyön aluksi todella löysälle ja kiristelin sitä rauhallisesti reikä kerrallaan. Satulavyön kiristystä tamma ei yllätyksekseni stressannut. Virittelin vielä häntäremmin paikalleen, jonka jälkeen vielä suitsin Hanin. Suitsiessa tamma nosti vain päätään taivaisiin ja yritti peruttaa karkuun, mutta parin herkun voimalla Hani suostui pitämään päänsä alhaalla ja sain suitset ihan kivasti paikoilleen. Ratsastussaappaat itselläni oli jo valmiiksi jalassa, mutta vedin vielä kypäräni päähän ja ratsastushanskat paikalleen. 

Maneesi oli onnekseni tyhjä, tallilla muutenkin oli yllättävän rauhallista. Vain muutaman muun ihmisen olin nähnyt, mutten ollut ehtinyt pahemmin kenenkään kanssa jutella, kun olin niin keskittynyt pelkästään Hanin kanssa touhuamiseen. Kävelytin Hania maastakäsin maneesia ympäri ja tamma rohkeasti kulki vierelläni. Muutaman kerran tamma säpsähti ulkoa kuuluvaa kolahtusta tai muuta ääntä. Tasan viideltä kuului maneesin ovelta vihellys ja Amanda asteli sisään, yhtä siistinä kuin ennenkin. Tämä tervehti minua kohteliaasti ja sanoi että voin nousta ratsaille. Amanda tarkisti vielä Hanin varustuksen läpi niin tarkkaan, että pelkäsin tämän löytävän jonkin aivan pienen vian. Nainen kuitenkin hyväksyi varustuksemme ja asettui vähän matkan päähän tarkkailemaan tilannetta. Kiristin vielä yhdellä reijällä Hanin satulavyötä ja lyhensin jalustimia muutamilla reijillä, jonka jälkeen talutin tamma maneesissa olevan jakkaran vierelle. Hani muutamaan otteeseen lähti kipittämään karkuun, mutta lopulta istuin uuden vuokrahevoseni selässä silmät suurina. Hani kuunteli tarkkaavaisesti kaikkea mitä selässä tein, mutta seisoi paikallaan. Annoin tammalle luvan lopulta kävellä ja lähdimme kiertämään maneesia puolipitkällä ohjalla. 

"Se on vielä täysin raaka, eikä osaa pahemmin mitään. Kaikki askellajit menee, ratti ja jarrut toimii, mutta tasapaino on heikko", Amanda valaisi minua vähäsanaisesti Hanin ratsastuksellisesta osaamisesta minun kootessa ohjia käsiini. Istuin tamman selässä mahdollisimman rennosti ja hiljaa, antaen nuorelle tilaa hakea itse sopivaa tahtia ja muotoa. Otin muutamat pysähdykset ja suuret ympyrät käynnissä, jonka jälkeen pyysin tammalta ravia. Hani ampaisi eteenpäin pää pystyssä, mutta rauhoittui nopeasti kun huomasi että mitään pahaa ei tapahdu. Kevensin rauhallista tahtia tamman tasaisessa ravissa ja menimme aluksi vain uraa pitkin. Pyysin pari kertaa Hanin hetkeksi käynnille, jonka jälkeen otimme aina takaisin raville. Kun raviin alkoi hieman löytyä tahtia, otin muutaman kertaa suuren keskiympyrän. Amanda huikkaili minulle silloin tällöin jotain neuvoja ja lähinnä naisen silmään tuntui jalkani, jotka valahtivat helposti yleissatulassa turhan eteen. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut tänään, että Amanda pitäisi minulle valmennusta, joten pääasiassa nainen vain tarkkaili hiljaa. Annoin hetken ravailun jälkeen Hanille hetken välikäynnit ja yllätyksekseni tamma alkoi jo jopa hieman rentoutua, eikä kokoajan ollut tarkkailemassa ympäristöä.

Ravasin vielä pari pitkää sivua, jonka jälkeen nostin laukan. Nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin Hanin laukata koko uraa. Tamma yritti pari kertaa kolahduksen kuullessaan ampaista eteenpäin, mutta se rauhoittui joka kerta nopeasti. Oikaisin päädyistä jonkin verran, niin Hanin ei tarvinnut yrittääkkään mennä kulmiin huonolla tasapainollaan. Laukkasimme molempiin suuntiin muutamat kierrokset koko uraa, jonka jälkeen vielä ravasin lyhyet loppuravit ja siirryimme käyntiin. 
"Ihan kivasti se meni ensimmäiseksi kerraksi", Amanda alotti lupaavasti, mutta jatkoi sitten: "mutta kyllä valmennuksissa teistä saadaan varmasti paljon parempaakin irti." 
Otin koko lauseen kuitenkin kehuna, koska Amanda uskoi meissä olevan potentiaalia kehittyä. Laskeuduin ratsailta ja taputin Hanin kaulaa. Löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet siististi ylös. 
"Mulla on vähän kiire, kun pitää Leevikin vielä ratsastaa, mutta te varmaan pärjäätte?" Amanda huikkasi ovelta. Vastasin myöntävästi ja nainen meni menojaan. Kävelimme Hanin kanssa pitkät loppukäynnit ja vain jutustelin tamman kanssa rauhallisesti. Meistä varmasti tulisi hyvä pari! Kävelyn jälkeen lähdimme lopulta palaamaan takaisin talliin, jossa tällä kertaa ehkä ehtisin vaihtamaan pari sanaa muidenkin tallilaisten kanssa. 


Minka ja Hani 2hm

4 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Kesä 28, 2017 9:27 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
28.06.2017 Kävelylenkki

Vasta kolmas päiväni Auburnin kartanolla ja nyt jo eteeni tuli ensimmäinen ongelma. Miten ihmeessä saisin Hanin kiinni laitumelta, jonne hevoset olivat vasta päässeet? Seisoin laitumen reunalla kädet puuskassa Hanin riimun ja narun roikkuessa olaltani. Tamma laidunsi kaikessa rauhassa vähän matkan päässä, mutta säännöllisin väliajoin tamma vilkaisi minua. Laitumelta hakiessa eivät herkutkaan tainneet tehota, kun joka puolella ympärillä on syötävää. Lopulta lähdin kuitenkin madellen lähestymään tammaa. Juttelin kokoajan rauhallisella äänellä, mutta heti kun pääsin kosketusetäisyydelle, kavahti Hani kauemmas ja katsoi minua epäröiden. Löysin taskustani jonkun vanhan karkkipaperin ja rapistelin sitä herättääkseni Hanin huomion. Kyllähän tamma minua uteliaasti katseli, muttei päästänyt lähelle. Lopulta kuitenkin pitkän houkutteluleikin jälkeen sain kuin sainkin Hanin kiinni. Kehuin tammaa hurjasti ja palkitsin sen muutamilla herkuilla taskustani. Lähdimme yhdessä kävelemään tallille. Matkalla Hani säpsyili jonkin verran, mutta tamma oli tainnut syödä itsensä melko pinkeäksi, eikä jaksanut mitään suurta showta järjestää. 

Hanin karsinan lähellä oleva hoitopaikka oli taas vapaana ja parkkeerasin nuoren tamman siihen. Hoitopaikan viereisessä karsinassa seisoskeli todella suuren kokoinen mustankimo ori, joka vaikutti melko kiinnostuneelta Hanista. Se hörähti kohteliaasti hoitopaikalla seisovalle Hanille, mutta nuorta tammaa ei orin huomio kiinnostanut. Samassa karsinasta kurkisti ihminenkin, todella vaaleat hiukset omaava kaunispiirteinen tyttö. 
"Ai moi, en huomannutkaan että joku tuli", tämä naurahti ja tuli ulos karsinasta. 
"Joo, me hipsittiin Hanin kanssa aika hiljaa", sanoin ujosti ja naurahdin pienesti. 
"Oon Ellen Nylund, omistan tän Meidhirin", tyttö esittäytyi kohteliaasti hymyillen. 
"Minka Aavikko, Hanin vuokraaja", esittäydyin itsekkin. Uusien ihmisten tapaaminen oli aina jotenkin kiusallista, en keksinyt ikinä mitään sanottavaa ja tavallisesti tilanne päätyi vain siihen, että seisoin vieraan ihmisen edessä hiljaa. Ellen vilkuili Hania uteliaasti ja poni tuijotti meitä lähes kauhuissaan. 
"Millainen Hani onkaan? En ole vielä ehtinyt pahemmin Amandan ja Isabellan hevosiin tutustua", Ellen kysyi sitten ja tarjosi Hanille kättään haisteltavaksi. Hani vilkuili tätä hieman epäröiden, mutta otti sitten askeleen lähemmäs. 
"Hani on viis, se on tosi arka ja raaka. Paljon meillä on hommia edessä, mutta kyllä me kisakentille tähdätään Amandan avustuksella", selitin nopeasti. 
"Hei muuten nytkun oot siinä, voitko katsoa hetken Hanin perään niin käyn hakemassa sen vermeet", kysyin sitten, Ellen nyökkäsi hymyillen ja jäi tutustumaan Haniin. 

Palasin Hanin harjapakin, suojien, suitsien ja juoksutusliinan kanssa takaisin karsinalle. Suunnitelmanani oli käydä kävelyttämässä Hania Auburnin tiluksilla. Ellen palasi touhuamaan Meidhirin kanssa ja itse aloin harjaamaan Hania läpi. Tamma oli löytänyt jostain päin laidunta jonkin mutakohdan ja sen toinen kylki oli kuivuneen saven peitossa. Hani ei oikein ollut varma tykkäsikö vai vihasiko se piikkisualla rapsutusta, sillä välillä tamman ylähuuli venyi pitkäksi, mutta sitten taas se polkaisi jalallaan hermostuneena. Sain kuitenkin Hanin puhdistettua ja harjasin vielä ylimääräiset pölyt pois pehmeämmällä harjalla. Tänään tamman kavioiden puhdistus sujui täysin ongelmitta, joten palkitsin tamman pienellä herkulla. Isabella asteli talliin kauniin hannovertammansa Eelan kanssa. Nainen tervehti minua ystävällisesti ja kyseli heti uteliaasti miten Hanin kanssa on sujunut. 
"Hani on kyllä ihana. Siinä on sopivasti haastetta ja luottamuksen eteen ainakin pitää tehdä hommia", sanoin naurahtaen samalla kun virittelin ponitammalle suojia paikalleen. Suitsin vielä Hanin, jonka jälkeen kiinnitin juoksutusliinan kuolaimiin ja lähdimme ulos tallista. 

Minulla ei ollut mitään tarkkaa reittiä suunniteltuna, mutta kävelimme laitumelle johtavaa tietä pitkin ja vain fiilistelimme lempeää kesäiltaa. Kello oli juuri sopivasti sen verran, että pystyisin jättämään Hanin sisälle kävelylenkkimme jälkeen. Muita hevosia alettiin jo vähitellen hakea laitumelta ja liikkeellä olikin suuri porukka. Hani hieman sähläsi ihmisten mennessä ohitsemme ja vielä enemmän kun se huomasi että laitumelta napattiin kaverit kiinni. Hani kuitenkin pysyi ihan hyvin käsissä ja jopa kuunteli minua hyvin. Kiertelimme rauhaksiin Auburnin maiden maastoja ja aikaa saimme kävelyyn vierähtämään jopa tunnin. Melko pian palattuamme talliin, alkoi Isabella aloitella iltatallin tekoa tallimestari Annan kanssa. Vein Hanin suoraan karsinaan, jossa ensin nappasin tammalta suojat pois ja sitten suitset. Hetken mietittyäni päätin kokeilla puhdistaa Hanin kaviot nopeasti sen ollessa vapaana karsinassa. Ilmeisesti ensimmäinen laidunnuspäivä ja tunnin kävelylenkki olivat vieneet ylimääräiset puhdit pois ja Hani oikeasti seisoi aloillaan minun puhdistaessani sen kaviot. Olin hämilläni, mutta kehuin Hania suuresti ja palkitsin sen porkkanalta. Tämän jälkeen tamma sai jäädä karsinaansa odottelemaan ruokaansa ja itse vein tamman varusteet siististi paikoilleen. Kotiin lähdin hyvillä mielillä, nyt takana oli jo kolmas virallinen kertani Auburnin kartanolla. 

Minka ja Hani 3hm

5 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ma Heinä 03, 2017 11:20 am

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Ahkera, ahkerampi, Minka. Olin jännittänyt Hanin suhtautumista vuokraajaansa ja sitä, miten paljon pienen ponin maailma järkkyisi uudesta ihmisestä elämässään, mutta saatoin vain huokaista helpotuksesta. Minka oli suhtautunut pestiinsä tosissaan, eikä jättänyt mitään huomioitta - nainen panosti yksityiskohtiin, antoi tammalle aikaa ja tuki tätä jännittävissä tilanteissa. Juuri niin kuin olin toivonutkin. Olin katsomassa ratsukon ensimmäistä yhteistä ratsastuskertaa, joka meni kaiken kaikkiaan positiivisesti. En voinut kuitenkaan välttyä ajatukselta, että halusin nähdä Minkan tulevaisuudessa myös jonkun osaavamman hevosen selässä - ehkä nainen haluaisi kehittää Hanin lisäksi itseään? Se tekisi hyvää myös Hanille, sillä tiesin, ettei poni pystyisi kehittämään sinihiuksista ilopilleriä tasoaan korkeammalle. Ja mitä parempi Minka olisi ratsastajana, sitä parempi myös Hanista olisi mahdollista tulla. Olin päättänyt ottaa asian joskus puheeksi. Siitä hyötyisivät kaikki!


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

6 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ma Heinä 03, 2017 11:28 am

Minka A.

avatar
Vuokraaja
// Kiitos palautteesta! <3

03.07.2017 Toinen kerta ratsailla

"Shhh, Hani ihan rauha vaan", rauhottelin Hania, joka oli saada jonkin sortin paskahalvauksen Fellun rämistellessä sisälle talliin. Silittelin tamman kaulaa rauhoittelevasti ja väistelin sen steppausta. Kun Fellu oli mennyt toiselle hoitopaikalle, alkoi Hani vihdoin rauhoittua ja pystyin jatkamaan harjailua. Tänään suunnitelmissa olisi toinen ratsastuskertamme. Viikonloppu oli mennyt vähän kiireessä kun olin auttamassa ystävääni muutossa, joten viime kerrasta tallilla oli pari päivää aikaa. 

Nostin rauhallisesti Hanin selkään tamman yleissatulan. Parantelin karvaromaanin paikalleen ja kevyesti kiristelin satulavyötä reikä kerrallaan. Viritin vielä häntäremmin paikalleen, joka oli Hanin mielestä selvästi vähän huolestuttavaa. Tamma seisoi paikallaan ja mulkoili minua korvat luimussa, mutta ei hievahtanutkaan. Kehuin Hania ja laitoin lopulta tammalle suitset päähän. Hani joutui malttamaan vielä sen verran, että laitoin itselleni kypärän ja hanskat. 

Tämä oli vasta toinen ratsastuskerta, joten suuntasimme jälleen maneesiin, jossa pystyisimme välttämään ulkoisia häiriötekijöitä. Tällä kertaa olin omillani, sillä Amandalla oli jotain menoa. Kävelimme maneesille, jossa aluksi taluttelin hyvän mittaiset alkukynnit. Hani oli melko leppoisalla tuulella, Haniksi siis. Kyllähän tamma katseli ympärilleen ja hirnahti pariin otteeseen, muttei säpsyillyt tai sinkoillut mihinkään. Se jopa hieman tuuppaisi minua turvallaan. Laitumella olo oli varmaan alkanut hieman pehmittämään Hania. 

Nousin ratsaille ja kehuin Hania reippaasti. Jalustinhihnat olivat jo valmiiksi pituudellani, joten lähdimme nopeasti liikkeelle. Tietenkin hetken seisoskelun jälkeen, jotta Hani oppii ettei selkään noustessa saa suoraan lähteä liikkeelle. Kävelimme taas hetken puolipitkällä ohjalla ja otimme hieman pysähdyksiä. Hani reagoi istuntaan aika kivasti, vaikka paikallaan seisominen olikin hieman haastavaa. Liikkeelle Hani lähti todella herkästi ja se käveli eteenpäin todella energisesti, muttei kytännyt ympärilleen. 

Ravissa otimme tällä kertaa hieman enemmän ympyröitä kuin viimeksi. Pidin ympyrät suurina, mutta tuli siinä hieman harjoiteltua taivuttelua. Hani liikkui ravissa hieman turhan kiireisesti, mutta pyrin vaikuttamaan vauhtiin vain rauhoittamalla omaa kevennystäni. Yllättävän nopeasti Hani malttoi hidastaa vauhtiaan. Pari kertaa tamma säpsyili hieman, muttei edes yrittänyt ottaa hatkoja. Kun olimme hetken ravailleet, Hani otti muutamia suoria yllättävänkin hyvätahtista ja ryhdikästä ravia. 

Laukkaa otimme taas kevyessä istunnassa, jotta Hani sai itse hakea omaa tasapainoaan. Tällä kertaa kuitenkin hieman vaikutin Hanin tahtiin ja halusin sen laukkaavan hieman rauhallisemmin. Hanilla oli luonnostaan aika kiva laukka ja suorilla se liikkuikin todella hyvin. Kaarteissa laukan tahti aina huononi ja takajalat eivät meinanneet pysyä mukana, mutta se on täysin luonnollista kun Hanin tasapaino on vielä sen verran huono. Otimme hyvät laukkapätkät molempiin suuntiin, jonka jälkeen vielä hieman ravailimme. Hani ei pitkään jaksanut, vaan alkoi nopeasti väsyä, joten lopettelimme suosiolla. 

Loppukäyntien aikana Hani oli jo todella leppoisa. Se käveli vierelläni rennosti, vaikka välillä aina havahtuikin johonkin ääneen. Kävelimme hyvän mittaiset käynnit ja palasimme sitten talliin. Nappasin melko ripeästi Hanilta varusteet pois ja tamma seisoskeli yllättävänkin rauhassa hoitopaikalla. Harjasin sen huolella läpi ja puhdistin vielä kaviotkin. Hani antoi kerta kerralta puhdistaa kaviot paremmin, vaikka joka kerta siinä pitikin hieman säheltää. Tamma oli nopeasti valmis takaisin peltoon, mutta päästin sen pieneksi hetkeksi karsinaan, jotta pystyin viemään varusteet paikoilleen. 

Laitumelle lähdimme kävelemään taas rennolla fiiliksellä. Hani kuitenkin pian alkoi taas virkoamaan ja se kyttäili hieman puskia, joissa rapisteli lintuja tai jotain pikkujyrsijöitä. Tamma kuitenkin pysyi hyvin narun päässä ja pääsimme turvallisesti koko matkan laitumelle. Hani näytti olevan innoissaan nähdessään kaverinsa pellossa ja joku hevosista hirnahtikin iloisena Hanille. Päästin tamman laitumelle ja jäin hetkeksi katselemaan sen menoa. Hani ravasi häntä soihtuna muiden luokse ja asettui sitten syömään. Itse asetin tamman narun paikalleen ja lähdin kävelemään takaisin tallille, sillä autoni odotti parkkipaikalla. 

Minka ja Hani 4hm

7 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Heinä 07, 2017 12:16 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
07.07.2017 Kentällä ja pesuharjoittelua

Oli uskomattoman kuuma ilma. Väsyneenä nousin autostani, jonka ilmastointi oli tottakai tänään alkanut reistailla. Kietaisin siniset hiukseni korkealle sotkuiselle nutturalle, viritin hanskat käsiini ja lähdin kävelemään laitumelle päin. Noin kilometrin kävelymatkan aikana hörpin lähes pullollisen vettä uupumukseeni. 

Hani lähti tällä kertaa laitumelta yllättävänkin mielellään matkaani. Se yritti karkuun vain kaksi kertaa ja silloinkin se vain käveli kauemmas. Kuuma ilma oli varmasti vaatinut tammastakin veronsa. Lähdimme rinnatuste kävelemään tietä pitkin tallin suuntaan ja Hani käveli vieressäni rauhassa katsellen ympärilleen. Tottakai matkan aikana tamman piti hieman säpsyillä rapisevaa puskaa, mutta muuten selvisimme ilman sen kummempaa draamaa. 

Tallissa päästin Hanin aluksi karsinaansa ja suuntasin itse varustehuoneeseen hakemaan tamman varusteita. Varustehuoneen ovella olin lähes törmätä siihen kauniiseen ja pitkähiuksiseen vaaleaverikköön, joka taisi Riepua vuokrata. Muistin tytön nimeksi Ellie ja tervehdin tätä kohteliaasti jatkaen sitten matkaani Hanin varusteiden luokse. En ollut vielä pahemmin tutustunut keneenkään tallissa. Ellenin kanssa olin pari kertaa muutaman sanaa vaihtanut, mutta muuten olin lähinnä viihtynyt omissa oloissani, niinkuin oikeastaan aina. Olin huono hankkimaan kavereita talleilta, kun jännitin niin hirveästi uusiin ihmisiin tutustumista. Toivoin kuitenkin, että Auburn olisi siinä asiassa poikkeus ja löytäisin täältä itselleni kavereita. 

Palasin Hanin luokse ensin satulan, suitsien ja suojien kanssa, jonka jälkeen vielä hain tamman harjapakin. Talutin tamman karsinasta hoitopaikalle ja aloitin harjailemisen. Hanilla oli tänään selvästikkin normaalia rauhallisempi päivä, eikä se paljoonkaan jaksanut steppaillakkaan. Kavioiden puhdistuksesta saatiin kuitenkin draamaa aikaiseksi, kun Hani ei millään olisi halunnut antaa kavioitaan minulle. Kyllähän se nosti jalkansa taivaisiin, mutta huitoi niin raivolla, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada kaviosta otetta. Lopulta Hani kuitenkin luovutti ja sain kaikki kaviot puhdistettua rauhassa. Satuloidessa Hani yritti hieman taas väistää satulan alta pois, mutta kun juttelin tammalle rauhassa ja olin itse rauhallinen, sain satulan selkään ongelmitta, eikä Hani steppaillut enää lainkaan siinä vaiheessa kun virittelin karvaromaanin siistimmin paikalleen ja kiinnitin satulavyön. 

Suitsiessa Hani aluksi hieman epäröi, kun nostin käteni sen pään yläpuolelle, mutta nopeasti tamma jo hieman rauhoittui ja sain suitset kohtalaisen näppärästi paikalleen. Itselleni olinkin virittänyt jo kypärän ja ratsastussaappaat paikoilleen, mutta vedin vielä hanskat käsiini. Nyt oli niin kuuma ilma, että menisimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan kentälle. Ratsastaisin ihan lyhyen ratsastuksen vain, mutta näkisimpä ainakin mitä Hani sanoo kentällä menosta. 

Kentällä Hani selvästi keskittyi taluttaessakin ympäristöön paljon enemmän mitä maneesissa, mutta se ei ole mikään ihme. Nousin ratsaille vartin alkukäyntien jälkeen ja otin heti ohjat käsiini. Menimme muutamia suuria ympyröitä niin, että Hani oppisi taivuttamisen. Tamma haki itse luonnostaan helposti muotoon ja hyvillä pätkillä jopa tamman takajalat tulivat aika kivasti kropan alle. Otimme jonkin verran pysähdyksiä ja muutaman herättelypysähdyksen jälkeen Hani alkoi kuunnella yllättävän hyvin. Aina paikallaan seistessä tamma jännittyi tuijottelemaan, mutta heti kun lähdimme liikkeelle, se taas hieman rentoutui. 

Raviin siirtyessä Hani palautui hetkeksi taas todella jännittyneeksi ja se ravasi pää pilvissä kunnon tikittävää ravia. Pidin oman käteni tasaisena ja vain keventelin suuria ympyröitä, rauhoittui Hani taas ja malttoi ravata oikein kivasti. Pari kertaa tamma säpsyili tallin suunnalta kuuluvia ääniä, tai tarhoissaan hengailevia oreja. Säpsyilyt jäivät onneksi todella pieniksi ja kehuin Hania aina kunnolla kun se malttoi rauhoittua. Ravissa haimme hyvää ja tahdikasta ravia, sekä tasapainoa suurilla ympyröillä. Laukkaa otin vain yhdet nostot molempiin suuntiin, mutta laukkasin muutamat kerrat koko kentän ympäri. Hani keskittyi laukatessa yllättävän hyvin ja aina suoralla tamma laukkasi melko mukavasti hyvässä tahdissa. 

Lopetin ratsastuksen ja taluttelin Hania loppukäyntien ajan. Tamma oli hieman hionnut lämpimän ilman takia, mutta lainkaan väsyneeltä Hani ei näyttänyt. Se pikemminkin oli virkistynyt ratsastuksen aikana ja tarkkaili nyt ympäristöä vielä tarkemmin kuin aluksi. Lopulta palasimme talliin ja vein Hanin suoraan pesarille. Päätin tänään testata mitä tamma sanoisi jos pyyhkisin sitä hieman märällä sienellä. Kipaisin varusteet nopeasti varustehuoneeseen ja palasin sitten pesarille pesusienen ja ämpärin kanssa. Otin ämpäriin kädenlämpöistä vettä ja aloin huuhdella Hania. Se suhtautui hommaan melko epäilevästi ja yritti aina väistää, mutta liikuin tamman mukana ja rauhassa jutellen huuhtelin tamman. Viimeisillä sienenvedoilla Hani jo seisoi aloillaan, vaikka edelleen mulkoilikin minua epävarmasti. Laitoin sienen pois, palkitsin Hanin rapsutuksilla ja herkuilla, jonka jälkeen lähdimme suuntaamaan takaisin laitumelle. Palaisin vielä sen jälkeen takaisin talliin siistimään jälkemme ja pesemään Hanin nahkavarusteet. 


Minka ja Hani 5hm

8 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ma Heinä 10, 2017 3:04 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
10.07.2017

Äärimmäisen kämänen puhelinkuva söpöstä Hanista tänään hoitopaikalla <3 

Minka ja Hani 6hm

// skannaan ton kuvan joskus kun jaksan (: 
/// skannattu!



Viimeinen muokkaaja, Minka A. pvm Ma Heinä 17, 2017 11:51 am, muokattu 2 kertaa

9 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Heinä 12, 2017 9:31 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Voi että, ootte kyllä koko tallin suloisin parivaljakko! Pinkeissä varusteissa, laikkuponissa ja sinisissä hiuksissa on melkoinen yhdistelmä söpöyttä ja kurittomuutta. Ja ihan mahtavaa, että jaksat viedä Hania eteenpäin. Tammalle voisi kunnon kannalta tehdä vaihtelevat ja haastavammat maastot hyvää, joten jos vain uskallat, niin sen kanssa voisi kokeilla maastoilla. Voin itse lähteä Eelalla henkiseksi tueksi mukaan (tai Amanda Riepulla, oriseura saattaisi olla turhan levotonta). Ellei sitten joku yksityisistä tai muista vuokraajista lähde? Jos meidän omistajien seura on liian jännittävää (tästä voi sopia vaikka tallituvan pullakahvien äärellä). Tietysti voitte jatkaa tutustumista omaan rauhalliseen tahtiin, mutta kelit olisi kerrankin kohdillaan! Ja pullean Vilan kanssa voin myös lähteä pelkkään käyntimaastoon, jos se tuntuu tässä vaiheessa turvallisemmalta.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

10 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Heinä 14, 2017 12:34 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
14.07.2017 Käyntimaasto

Istuin silmät ristissä tallituvassa hörppimässä kahvia. Viime yönä ei pahemmin ollut nukuttu, kun yksi äitini valjakkohevosista oli varsonut ja olin ollut siellä auttamassa. Pieni musta friisiläisvarsa saatiin turvallisesti ulos ja pirteä varsa oli ollut todella nopeasti jaloillaan. Parin tunnin yöunien jälkeen olin jostain ihmeen mielijohteesta lähtenyt tallille, vaikka olisin hyvin voinut jäädä vielä nukkumaan. Kahvi selvästi hieman piristi. 

"Minka, moi!" kuulin samassa ovelta ja näin toisen Auburnin perijättäristä. Isabella asteli sisälle pirteänä ja istahti pöydän ääreen napattuaan ensin kahvikupin. 
"Moi", mutisin väsyneenä ja vilkaisin tätä nopeasti. 
"Ootko ajatellut alkaa maastoilla Hanin kanssa? Onhan se maastossa aika haastava, mutta se olisi sille varmasti hyvää harjoittelua", nainen aloitti jutustelun. 
"Oonhan mä sitä ajatellut. Ollaan käyty maastossa jo maasta käsin, mutta olisi se selästäkin käsin kiva", sanoin  ja vilkaisin tarkemmin Isabellaa. 
"Voisin tulla vaikka Vilan kanssa mukaan. Ei sua ois tänään huvittanut lähteä maastolenkille? Ihan käyntilenkille vaan kun Hani on vielä niin arvaamaton" nainen ehdotti hymyillen kohteliaasti. 
"Kaipa me voitaisiin lähteäkkin. Tulisi sitten sekin testattua", sanoin melko hiljaa ja yritin viritellä kasvoilleni jonkin hymyntapaisen. 

Hain Hanin laitumelta ja tamma hetken juoksentelun jälkeen antoi ihan kivasti kiinni. Oli todella lämmin ilma ja sen huomasi taas Hanin rauhallisuudesta. Tamma ei jaksanut pahemmin säpsyillä ja pääsimme melko helpolla takaisin tallille. Isbe harjaili Vilaa tamman karsinassa ja itse vein Hanin taas hoitopaikalle, jonne olin kantanut tamman varusteet jo aikaisemmin. Hanissa ei pahemmin ollut harjattavaa, mutta sudin sen läpi pölyharjalla ja puhdistin kaviot. Kavioita putsatessa tamma yritti muutaman kerran huitaista jalallaan epäluuloisena, mutta pidin jalasta vain kiinni ja sain kaviot puhdistettua. Varustin vielä Hanin, joka antoi minun satuloidakkin yllättävän helposti ilman turhaa säpsyilyä. 

Kun olimme molemmat valmiit, siirryimme tallipihalle. Nousin Hanin selkään, jossa menikin hieman aikaa kun tamma yritti väistää alta pois. Lopulta parkkeerasimme seinän viereen, josta Hani antoi minun nousta ratsaille. Olin asettanut jalustinhihnat hieman lyhyemmiksi kuin tavallisesti, jotta pysyisin tukevasti kyydissä mahdollisissa pompuissa. Otin heti ohjat käsiini ja ohjasin Hanin mustan Vilan perään. Tamman suuri vatsa keinahteli edellämme ja Hani lähti yllättävän luottavaisesti seuraamaan tammaa. Heti kun poistuimme tallipihasta, sen kyllä huomasi Hanista. Itselläni oli pieni herkkupussi kiinni vyötärölläni, josta pystyin mahdollisten pelottavien juttujen kohdalla rohkaisemaan Hania. Tamma käveli melko jännittyneesti eteenpäin ja katseli ympärilleen huolestuneena. Vila kuulosteli takaa tulevan ponin ääniä, mutta käveli rauhaksiin eteenpäin. 

"Sulla on siis ollut omiakin hevosia?" Isabella aloitti keskustelua ja vilkaisi minua olkansa yli. 
"Joo on. Viimeisin jouduttiin lopettamaan tossa viime syksynä kun loukkasi jalkansa pellossa. Sen jälkeen en nyt sitten oo hevosta hankkinut vaikka oonkin niitä kokoajan selaillut", selitin ja taputin rohkaisevasti Hanin kaulaa tamman tuijottaessa rapisevaa puskaa. 
"Nyt on onneksi Hani, niin ei mulla oo mikään kiire hankkia omaa hevosta", jatkoin vielä ja naurahdin pienesti. Samassa Hani pompahti pystyyn ja otti pienen syöksyn eteenpäin. Olin onneksi hereillä ja pysyin kyydissä. Sain tamman hidastamaan Vilan takapuoleen ja Hani puhisi jotain. Rauhoittelin pikkutammaa ja jatkoimme sitten kävelyä eteenpäin. Hieman Hani tanssahteli allani ja puhisi kaikelle, mutta loppujen lopuksi pikkutamma oli paljon maltillisempi mitä olin etukäteen ajatellut. 

Palatessamme takaisin tallipihaan, oli Hani hieman hionnutkin, mikä oli varmaan yhdistelmä jännitystä ja lämmintä ilmaa. Laskeuduin ratsailta, annoin Hanille pari herkkua ja kehuin sitä kunnolla. Tamma pärskähti rentoutuen vähitellen, kun olimme saapuneet takaisin kotiin. 
"Ihan hyvinhän se meni. Kannattaa varmaan koittaa alkaa useamminkin maastoilla, mutta aina porukassa kun Hani vaatii niin paljon harjoittelua vielä", Isabella sanoi hymyillen ja talutin sitten Hanin tämän perässä sisälle talliin. Nappasin tamman varusteet pois hoitopaikalla, jonka jälkeen suuntasimme taas pesarille, jossa huuhtelin Hanin kyljet ja kaulan märällä pesusienellä. Hani steppasi puolelta toiselle, mutta lopetin vasta kun tamma malttoi seistä aloillaan. Sitten palktistin sen herkulla ja lähdimme kävelemään laitumelle. 

Jäin hetkeksi katselemaan Hanin touhuja laitumella. Se oli saanut kavereita pellosta ja tamma rapsutteli milloin kenenkin kanssa. Hani vaikutti luottavan toisiin hevosiin hyvin, mutta ihmiskontakti vaati vielä harjoittelua. Lähdin lopulta kävelemään takaisin tallille siivoamaan jälkemme, jonka jälkeen pääsisin takaisin kotiin nukkumaan. Isbekin oli jo ehtinyt palauttaa Vilan tarhaan ja nainen oli varmaan mennyt kartanolle. Itse vielä tallista ulos lähtiessäni pysähdyin katsomaan ykköstarhassa olevia Vilaa ja Rillaa. Molemmat tammat varsoisivat tänä kesänä ja odottaisin ehdottomasti uteliaana millaiset varsat sieltä putkahtaa. Ei sitä tiedä vaikka itsellekkin iskisi varsakuume. 

Minka ja Hani 7hm

11 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty To Heinä 20, 2017 11:00 am

Minka A.

avatar
Vuokraaja
20.07.2017 Ei niin hyvä päivä

Hani mulkaisi minua korvat luimussa ja lähti pukin kautta viilettämään karkuun. Huokaisin syvään ja aloin rauhassa kävellä hieman vinosti Hania kohti. Rapistelin samalla taskussani olevia leivänpalasia, joilla yritin ponitammaa luokseni houkutella. Muutkin laitumen hevoset olivat lopettaneet omat touhunsa ja vain tuijottelivat minua. Osa vähän innostui juoksemaankin Hanin mukana. Joka kerta kun pääsin vähänkään lähemmäs vuokrahevostani, se ampaisi taas matkaan. En kuitenkaan luovuttanut ja jo vartin sisällä olin saanut houkuteltua kirjavan tamman kiinni. 

Matka tallille ei ollut mitenkään erityisen miellyttävä. Hani poukkoili milloin mihinkin suuntaan ja itse vain huokaisin helpotuksesta että minulla oli hanskat kädessä. Rauhoittelin tammaa minkä pystyin, tarjoilin sille herkkuja aina kun se käveli edes pari metriä rauhassa ja lopulta selvisimme molemmat hengissä tallin eteen. Seuraavaksi mutkaksi matkaamme tuli sisälle talliin meneminen. Hani löi liinat pohjaan ja vain tuijotti minua silmät lautasen kokoisina. Asetuin itse seisomaan oviaukon vierelle ja ojensin käteni Hania kohti herkku kämmenelläni. Tammaa selvästi kiinnosti, mutta sitä ei olisi huvittanut tulla sisälle. Vähitellen houkuttelemalla sain Hanin jo puoliksi sisälle, kun sitten tallista kuului jokin kolahdus ja tamma peruutti hätääntyneenä ulos. Hetken taas vain hengittelin ja rauhoittelin Hania, jonka jälkeen lähdin päättäväisesti taluttamaan tammaa sisälle. Tällä kertaa se jopa toimi ja kirjava poni käveli jännittyneenä perässäni talliin. Onnekseni olin hakenut harjapakin hoitopaikalle jo ennen laitumelle lähtemistä, enkä joutuisi jättämään Hania missään vaiheessa yksin. 

Amanda ilmestyi aivan yhtäkkiä jostain tallin perältä. En ollutkaan tätä nähnyt pitkään aikaan, kun nainen oli tainnut olla vierailulla Saksassa tai jotain. Vaaleaverikkö asteli meidän luoksemme ja katsahti Haniin kallistaen hieman päätään. 
"Mites teillä on sujunut?" tämä kysyi lopulta kääntäessään jäätävän katseensa minun suuntaani. Nainen kuitenkin oli virittänyt kasvoilleen jotakin hymyn tapaista. 
"Ihan hyvin noin yleisesti ottaen, Hani on ollut tosi maltillinen. Paitsi tänään.. en tiiä mikä sillä on mutta se kyttää kaikkea", huokaisin ja silittelin Hanin kaulaa tamman mulkoillessa vuorotellen minua ja Amandaa epäluuloisena. 
"Voi olla että sille on kiima tulossa, viimeksikin silloin se oli vähän tuollainen kuin kuvailit. Varmaan parempi jos tänään vaikka vaan kävelette, ettei turhaan joudu ratsastaessa tappelemaan", nainen mutisi ja rapsutti hieman Hanin otsaa tamman vihdoin laskiessaan päätään. 
"Joo niin mäkin ajattelin että vois olla paras", huokaisin ja nappasin harjapakista pölyharjan. Hani oli onneksi vain hieman pölyinen, eikä ollut hankkinut mahtavaa mutakuorrutusta niinkuin yhtenä toisena päivänä. Amanda lähti menemään menojaan ja jäimme kahdestaan talliin. Aamupäivä oli todella aurinkoinen, eikä tallilla näkynyt oikeastaan ketään. Ellie ja Riepu olivat vilahtaneet kentällä, mutta muita en ollut nähnyt. 

Harjatessa Hani oli kohtalaisen rauhallinen ja enemmän oma itsensä. Kehuin Hania usein ja muutenkin jutustelin tammalle kaikenlaista. Selvitin Hanin harjan ja hännän ja harjailin jopa hieman tamman päätä. Vaikka Hani tuijottikin minua hieman epävarmasti, se piti päänsä kauniisti alhaalla. Kavioiden puhdistus olikin taas ihan oma lukunsa ja vaati enemmän suostuttelua. Hani yritti väistää kauemmas aina kun yritin nojautua ottamaan jalan. Kerran tamma jopa töytäisi minua ja yritti lähteä ylitseni karkuun. Silloin rauhassa palautin tasapainoni ja käskin Hania väistämään. Lopulta tamma seisoi maltillisesti ja sain ensimmäisen puolen kaviot puhdistettua. Toisen puolen kanssa jouduin taas hieman suostuttelemaan, mutta tämän puolen kaviot puhdistuivat huomattavasti nopeammin. 

Hani liikkui pellossa itsestäänkin jo todella paljon, joten päätin että tälle päivälle kävelyksi riittää matka laitumelta talliin ja takaisin. Taskussani oli vielä muutamia leivänpaloja, joilla uskoin selviäväni takaisin laitumelle. Hani lähti tallista rauhallisella mielellä seuraamaan minua, mutta heti kun saavuimme ulos, epävarmuus palasi ja tamma katsoi hämmentyneenä ympärilleen. Lähdin vain päättäväisesti taluttamaan ponia laitumelle johtavalle tielle. Pariin otteeseen Hani säikähti puskasta lentoon lähtevää lintua ja tamma yritti kaasuttaa ohitseni, mutta Hani kunnioitti yllättävän hyvin pelkästä riimustakin tulevaa painetta, eikä lähtenyt minnekkään kauemmas. Pääsimme takaisin laitumelle huomattavasti helpommin mitä laitumelta talliin, joten olin tyytyväinen päivän suoritukseen. Päästin Hanin laitumelle ja se viilettikin heti kavereidensa seuraksi. Itse jäin hetkeksi taas katselemaan lauman touhuiluja, jonka jälkeen lähdin kävelemään takaisin tallille siivoamaan jälkemme ja hakemaan autoni parkkipaikalta. 

Minka ja Hani 8hm

12 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ma Heinä 24, 2017 11:59 am

Minka A.

avatar
Vuokraaja
24.07.2017 Irtona hyppäämistä

Olimme sopineet Amandan kanssa että testaisimme irtohypyttää Hania tänään, jotta ehtisimme ennen torstaita nähdä mitä tamma sanoo esteistä. Tehtävänjakomme oli se, että Amanda kokosi Hanille sopivan estesuoran hyvillä väleillä ja itse kävelytin ja juoksutin ponia alkuverryttelyksi. Hani katseli esteitä ihmeissään ja hieman säpsyili puomien kolinaa. Huomasin Isben ja muutaman muunkin tallilaisen ilmestyneen maneesin katsomoon ja huomasin jännittäväni tilannetta itsekkin. Nopeasti huokaisin syvään ja nollasin ajatukseni, jotta malttaisin pysyä rentona. 

Juoksutin Hania hieman ravissa ja laukassa molempiin suuntiin. Tamma oli yllättävän rauhallinen ja kuuliainen juoksutettava, vaikka tämä oli vasta toinen kerta kun itse juoksutin tammaa. Kaipa Amanda oli Hanille opettanut liinassa juoksemisen jo aikaisemmin. Vihdoin Hani oli hyvin verrytelty ja kävelimme yhdessä estekujan läpi, kun puomit olivat vielä maassa. Puomeja olimme kerran aikaisemmin Hanin kanssa kävelleet, eikä tamma niistä mitään sen kummempaa sanonut. Olimme sopineet Amandan kanssa, että minä voin lähettää Hanin ja hän on kujan päässä herkkusangon kanssa palkitsemassa tammaa. Vaihdoin Hanin juoksutusliinan ohuempaan naruun, jonka pujotin kuolainrenkaasta läpi ja talutin Hanin kujan alkuun. Hanin ilmeestä päätellen se saattaisi joskus jopa olla irtohypännyt, sillä heti kun päästin tamman irti, se ampaisi eteenpäin ja loikki matalien ristikoiden yli mitä eksoottisimmilla tekniikoilla. Tamma ei selvästikkään tajunnut Amandan herkkuämpäriä ja se vain viuhahti vaaleaverikön ohitse ja viiletti pitkin maneesia. 
"Vou se menee kovaa", kuulin jonkun sanovan katsomossa. Itse pyörittelin silmiäni Hanille, joka loikki ohitseni innostuneena. 

Hetken juoksentelun jälkeen Hani malttoi rauhoittua ja saimme sen kiinni parin leivänpalan avulla. Nappasin tamman taas narun päähän ja nyt Hani selvästi vilkuili uteliaana Amandaa, joka rapisteli ämpäriä kujan päässä. Päästin taas Hanin irti ja tällä kertaa se suoritti esteet huomattavasti maltillisemmin, valtavalla ilmavaralla ja Hani jopa pysähtyi Amandan luokse. Itse kävelin hakemaan taas ponin ja klipsautin juoksutusliinan kiinni siksi aikaa, kun Amanda nosti esteet pystyiksi. Vaihdoin taas liinan naruun ja talutin Hanin suoran päähän. Se lähti taas hyvällä energialla eteen ja hyppäsi esteet ilman minkäänlaista epäröintiä. Tamma selvästi tykkäsi hyppäämisestä ja se unohti hetkeksi arkuutensa pärskien tyytyväisenä. Näin jopa Amandan hymyilevän hetken aidosti katsellessaan ponitammaansa. 

Emme viitsinyt Hania montaa kertaa hypyttää, mutta tamma sai vielä pariin otteeseen mennä kujan ja lopulta viimeinen este oli 80cm korkuinen. Hani hyppäsi loppujenlopuksi ihan kivalla tekniikalla ja ainakin mielellään se meni. 
"Eiköhän me siitä kiva poni esteillekkin saada", Amanda huikkasi minulle ja nyökkäsin hymyillen. Hanista tulisi upea yleisponi, joka varmasti pärjäisi lajissa kuin lajissa. Katsomokin oli hieman tyhjentynyt ja siellä istui enään vain Isabella, joka hymyili minulle tyytyväisenä. Itse ujona laskin vain katseeni maahan ja kävelytin Hania ympäri maneesia Amandan kootessa esteitä pois. Isabella siirtyi siskonsa avuksi ja hetken kuluttua maneesi oli taas oikein siisti. 

Torstaina olisi ensimmäisen valmennuksen vuoro ja odotinkin sitä innoissani, vaikkakin hieman jännittynein fiiliksin. Tiesin kuitenkin, että Hanin takia minun olisi pidettävä hermoni kurissa ja oltava rauhallinen. Minulla olisi hyvin vielä aikaa ennen valmennusta kiivetä Hanin selkään. Siirryimme maneesista sisälle talliin ja vein Hanin hoitopaikalle harjattavaksi. Vaikka oli kuuma ilma, tamma ei pahemmin ollut hionnut, joten harjasin sen vain läpi piikkisualla, puhdistin kaviot, tarkistin jalat ja lähdimme suuntaamaan laitumelle, jossa hevoset nyt vielä ainakin toistaiseksi saisivat olla. Irtohypytys oli ollut oikein onnistunut ja Hani vaikutti oikein kapasiteetikkaalta hyppääjältä. 

Minka ja Hani 9hm

13 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ti Heinä 25, 2017 1:46 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Taas kerran kiitokset ihanasta aktiivisuudesta! Hani ei olisi voinut löytää parempaa ja omistautuneempaa vuokraajaa. On kiva katsella, kuinka poni menee oikeasti eteenpäin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta. Sain muuten vihdoin lisättyä Vilan päiväkirjaan merkinnän reilun viikon takaisesta maastoreissustamme, kiitokset seurasta vielä kerran!

Ja hauskaa, että saitte Amandan kanssa irtohypytettyä Hanin. Onneksi tajusin ajatella sitä - olisi ollut ehkä hiukan liian jännittävää ottaa tamma suoraan mukaan estevalmennukseen. Nyt ainakin nähtiin, että kyllä se jollakin tavalla hypätä osaa. Lihaksia täytyy vain vielä vahvistaa, samoin tasapainoa. Mutta ainakin sillä ja sinulla on intoa ja halua, se on tärkeintä! <3 Kehitys kyllä seuraa perässä, eikä kiirettä ole.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

14 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Elo 11, 2017 2:56 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
11.08.2017 Varsakuume senkuin kasvaa

"Hani ja Riepu?" kysyin vielä varmistaakseni kuulemaani. Amanda nyökkäsi virnistäen hieman. Auburnin omistajattarilla oli suunnitelmana ponivarsa, Hanista ja Riepusta. Katsahdin vierelläni steppaavaa Hania ja vilkaisin sitten Amandaa. 
"Kuulostaa mielenkiintoiselta", sanoin vielä hieman epävarmasti. Se tietenkin tietäisi taukoa Hanin kanssa ratsastustreenaamiseen, mutta tulisi ainakin panostettua kunnolla maastakäsittelyyn. Kehuin Hania heti kun tamma seisoi hetken aloillaan. Meillä olisi tänään edessä Amandan kouluvalmennus, joka jännitti mua suorastaan laittoman paljon. Vielä toistaiseksi vaaleaverikkö näytti olevan yllättävänkin leppoisalla tuulella, mutta uskon tilanteen muuttuvan heti kun tämä ottaa valmentajan roolinsa käyttöön. Nainen jatkoi matkaansa talliin varmistamaan että kaikki ensimmäiselle valmennukselle tulevat olisivat jo varustamassa ratsujaan. 

Olin hakenut Hanin laitumelta jo hyvissä ajoin ja päätin päästää tamman hetkeksi yhteen tyhjistä tarhoista. Vähän matkan päässä olevassa tarhassa leikkivät Rillan ja Vilan varsat, jotka olivat molemmat vihdoin syntyneet. Katsoin niiden touhuja lempeästi hymyillen ja istahdin Hanin tarhan edustalle. Oma varsa olisi ihana, siitä saisi upean projektin ja Hanin ja Riepun varsasta voisi tulla aikamoinen monitoimihevonen, tai poni. Riepu on kyllä tosi iso, niin vois sieltä melkein hevoskokoiseksi kasvava varsakin putkahtaa. Katselin Hania pää kallellani ja kuvittelin varsan mielessäni. Jos minulta kysytään, se saisi periä Hanin kirjavan värityksen ja suloisen ponimaisen ulkonän, mutta luonne olisi helpompi jos se tulisi isältä. 

Emänä Hani olisi varmaan vähän turhankin suojelevainen tai jotenkin sellainen kuva minusta tulee tammalle. Se voisi tuottaa hieman hankaluuksia, jos tamma ei meinaa päästää ihmistä edes karsinaan. Pitäisi alkaa harjoitella Hanin kanssa hetkellisiä harjaustuokioita karsinassa, ihan vain niin että tamma hyväksyisi ihmisen läsnäolon omalla alueellaan. Haastavimmat asiat katosivat taas mielestäni kun kuulin Hanin hörisevän. Se katsoi uteliaasti Vilan ja Rillan tarhalle. 
"Niin Hani, tommosen söpön varsan säkin voisit saada", naurahdin tammalle ja se vilkaisi minua korvat hörössä. Kyllä Hanista tulisi hyvä äiti! 

Vaikka olin ajatellut kokoajan hankkivani jossain vaiheessa valmiiksi jo vähän kokeneemman pienen hevosen itselleni, alkoi nyt mielessä pyöriä villisti ajatus Hanin varsasta. Näinkin lyhyessä ajassa Hanista on tullut minulle uskomattoman tärkeä. Minun pitää nyt miettiä tätä tarkemmin ja keskustella sitten Amandan kanssa. Katsahdin kelloani ja aika olikin kulunut yllättävän nopeasti. Nappasin Hanin tarhasta mukaani ja suuntasimme talliin hoitopaikalle, jossa aloin valmistella Hania ja itseäni tulevaa kouluvalmennusta varten. 

Minka ja Hani 10hm

// Tää oli nyt vaan tämmönen lyhyt enemmän pohtiva pätkä!

15 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Elo 16, 2017 1:15 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
16.08.2017

Aamulla olin käynyt ratsastamassa äitini uusimmalla ostoksella, komealiikkeisellä welshorilla, jonka selkään äitini oli liian pitkä. Ori oli kyllä ollut upea ja todella miellyttäväluonteinen, mutta kyllä siinä tuli jotenkin kotoisa tunne kun kipitin laitumelle hakemaan Hania. Äitini ei pitänyt siitä että kävin vieraalla tallilla kun hänenkin tallissaan olisi niin monenlaista hevosta, mutta minkäs sille voi kun en ole kiinnostunut valjakkoajosta ja suurin osa äitini hevosista on vain kärryjen eteen koulutettuja. Sitäpaitsi minä viihdyn Auburnissa ihan tosissani. Hani antoi kummallisen hyvin kiinni ja lähti seuraamaan minua leppoisalla fiiliksellä tietä pitkin tallille. Ilma oli vähän harmaa ja taisin minä välillä muutamia vesipisaroitakin tuntea otsallani. Talutin Hanin talliin suojaan ja tajusin että aamuruuhkan ansiosta kaikki hoitopaikat olivat varattuja. Hetken naputin jalkaani tallin lattiaa vasten mietteliäästi, jonka jälkeen vein Hanin karsinaan, kyllä meijän pitää opetella karsinassakin valmistautumaan. 

Hain Hanin harjat, suojat ja suitset jo valmiiksi karsinan edustalle. Nappasin käteeni vain pölyharjan, sillä Hanin kirjava karvapeite kiilteli kuin viimeistä päivää, eikä likatahroja näkynyt missään. Rauhallisesti jutustellen menin sisälle karsinaan, annoin Hanin haistella kättäni ja lähdin rauhassa harjaamaan tamman kaulaa. Hani seisoi aloillaan hämmentyneenä eteenpäin tuijottaen ja samassa se kuuli jostakin äänen ja kääntyi äkillisesti astuen jalalleni. Kirosin hiljaa mielessäni ja päätin laittaa tamman kiinni välttääkseni suurempia vaurioita. Kun Hani oli kiinni kaltereissa, se vaikutti hieman rentoutuvan eikä kuunnellut ääniä enää niin suurieleisesti. Harjasin tamman tehokkaasti läpi ja nappasin kaviokoukun harjapakista. Kavioiden puhdistus tuotti taas hieman haasteita ja Hani yritti väistellä minua karkuun. Karsinassa ei kuitenkaan liikaa tilaa ollut ja sain lopulta kaviot puhdistettua. Kehuin Hania ja huomasin karsinamme lähellä olevan hoitopaikan vapautuneen. Nappasin Hanin riimunnarun irti kaltereista ja talutin tamman hoitopaikalle varustuksen ajaksi. Harjailu karsinassa sujui ensimmäiseksi kerraksi oikein kivasti, joten ei kannata alkaa kaivamaan verta nenästään. 

Varustin Hanin hoitopaikalla valmiiksi, jonka jälkeen lähdimme suuntaamaan maneesille. Maneesilla satulavyötä kiristellessäni tarkastin hieman Hanin satulan sopivuutta. Tamma oli selvästi alkanut jo saada selkälihaksia, eikä varmaan menisi pitkään ennenkuin karva jouduttaisiin ottamaan satulan alta pois, tai sitten pitäisi vaihtaa leveämpään satulaan, en tiedä miten Amanda on sen ajatellut. Kiristin vyön ja vedin jalustimet alas. Jalustimet olivat näppärästi jo omalla pituudellani ja talutin vain Hanin jakkaran vierelle ja nousin ratsaille. Maneesissa oli lisäksemme Ellie ja Riepu, sekä Jemina Tevin kanssa. Moikkasin näitä hieman ujosti ja ohjasin Hanin kävelemään hieman uran sisäpuolelle. Otin heti ohjat käsiini ja aloin hakea hyvää tuntumaa ja hieman taivutella Hania. 

Tänään suunnitelmissa oli vain kevyt jumppa, mutta jotenkin innostuin ratsastamaan hieman pidemmän kaavan kautta. Teimme paljon samoja tehtäviä kun Amandan kouluvalmennuksessa ja Hani liikkui aika kivasti. Paikoitellen jopa oikein tunsin miten tamma lähti pyöristämään selkäänsä ja käyttämään takajalkojaan kunnon voimalla. Olihan sitten tietenkin niitä huonompia pätkiä kun Hani säikkyi jotain ja suoritti pukkiloikat, tai kun se ravasi pää taivaissa ilman mitään tuntumaa, mutta keskityin niihin hyviin ja positiivisiin pätkiin ja tavoittelin niitä. Laukassa Hanilla oli energiaa, mutta pääsääntöisesti pikkutamma kuunteli minua kivasti. Laukkaympyröillä tasapaino hieman horjui, mutta tuin tammaa parhaani mukaan ja loppuun saimme muutamat melko hallitutkin suoritukset. Loppuravit suoritin reippaassa ravissa puolipitkällä ohjalla antaen Hanin venyttää selkäänsä. 

Laskeuduin ratsailta, löysäsin satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. 
"Kyllä susta tulee vielä oikein hieno ratsu", sanoin Hanille hymyillen ja silittelin sen kaulaa. Tamma kuunteli hieman epäluuloisena maneesin kattoon osuvien vesipisaroiden rapinaa, mutta kirjava malttoi seistä aloillaan ja jopa hetkeksi rentoutui ja laski päänsä alas. Talutin Hania loppukäynnit maastakäsin ja yhtä singahdusta lukuunottamatta tamma käveli vierelläni todella hienosti. Siitä huomasi että se oli alkanut jo vähän luottaa minuun, eikä kokoajan ollut ylivaruillaan. Vielä meillä olisi paljon työtä edessä, mutta ainakin olemme päässeet hyvään alkuun. 

Hoidettuani Hanin pois, vein sen takaisin laitumelle ja palasin itse talliin. Vaihdoin jopa muutamia sanasia tallissa olevien ihmisten kanssa, enkä tuntenut oloani ihan niin ahdistuneeksi mitä yleensä ihmisten keskuudessa. Päätin vielä pestä Hanin varusteet, jonka jälkeen suuntaisin tekemään satulansovituksia yhdelle pikkutallille vähän matkan päähän, jonka lisäksi olin luvannut mennä lyömään illalla kaverin hevosen irtokengän takaisin paikalleen. Satulansovittajan hommissa kivaa on se, että voi itse vaikuttaa niin paljon omiin työaikoihinsa, mistä jää loistavasti aikaa talleiluun. Kun Hanin vermeet hohtivat puhtauttaan, suuntasin parkkipaikalle autolleni ja siitä kotiin vaihtamaan vaatteet ennen töitä. 

Minka ja Hani 11hm

16 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Elo 23, 2017 8:55 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Satulan vaihto taitaa tosiaankin olla ajankohtainen: pistän asian samantien eteenpäin, ettei Hanin ratsutuksessa tule takapakkeja lihaskipujen takia. Soitan tallille satulasepän rekkoineen ja toivon että löydät silloin tiesi tallille: saat nimittäin vaikuttaa siihen, mikä penkeistä valitaan. Uskon, että tarpeellisesi tulisi ostaa sekä este- että koulusatula, niin pääsette parhaiten treenaamaan molempia lajeja.

Valmennuksen perusteella olen erittäin tyytyväinen näkemääni: olette kehittyneet hurjasti, ja olet uskomattoman ahkera ja perusteellinen ratsastaja. Kouluvalmennukset saavat pian jatkoa, ja toivon näkeväni myös teidät siellä jälleen asteen verran kehittyneempinä. Jatka samaan malliin!


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

17 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Elo 23, 2017 10:31 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
Julkaisen huomisen tarinan jo siltä varalta etten huomenna ehdi! 

24.08.2017 Satuloiden sovittelua

Olin vasta pari päivää sitten infoillut Amandalle siitä, että Hanille voisi olla ajankohtaista satulan vaihto. Tämä olikin heti pannut hihat heilumaan ja tilannut Auburniin satularekan ja satulansovittajan. Olinhan minäkin satulansovittaja, mutta tietenkin Amanda tahtoo käyttää tuttua sovittajaa. Olin lupautunut tulemaan tallille hyvissä ajoin ennen satulansovittajan saapumista ja harjaamaan Hanin siistiksi. 

Amandakin oli kiireiltään ehtinyt liittyä seuraamme satulansovittajan saapuessa. Hani mulkoili tamman yleissatulaa katsastavaa naista ja steppasi edestakaisin. Itse rauhoittelin tammaa rapsuttelemalla sitä ja jutustelemalla rauhallisella äänellä.
”Kyllä tää alkaa kapeaksi jäämään. Yllättävän nopeasti ootte massaa saanut ponin ympärille”, tummahiuksinen nainen nimeltä Minna naurahti. 
”Millaista satulaa olisi sitten etsinnässä?” Minna kysyi lopulta eikä oikein tiennyt katsoakko minua, vai seinään nojailevaa kylmäkatseista Amandaa.
”No, Minkalla on asiaan aika paljon sanavaltaa kun kisakentille olisi tavoitteet. Hinnalla ei sinäänsä ole mitään väliä, tärkeintä on että saataisiin ponille hyvät penkit”, Amanda sanoi ja silmäili hieman satulasovittajan valmiiksi käytävään tuomia penkkejä. 
”Vähän me Amandan kanssa puhuttiin että otettaisiin sekä este- että koulusatula”, avasin lopulta itsekkin suuni ja silittelin Hanin turpaa tamman puhistessa. 
”Sä oot sen verran pienen näköinen, että varmaan mahdut kuustoista tuumaseen istuimeenkin?” Minna kysyi ja mittaili minua katseellaan.
”Juu hyvin, vanhakin penkki tais olla jotain sitä luokkaa”, vastasin ja kurkistin vielä Hanin selässä olevan yleissatulan satulansiiven alle varmistaakseni tietoni. 
”Onko teillä värille väliä?” Minna kysyi vielä ja vilkaisin Amandaan.
”Kaipa se saisi ruskea olla, kun mätsää hyvin sitten muitten varusteiden kanssa”, Amanda vastasi ja Minna nyökkäsi, lähti sitten kävelemään rekalleen hakemaan muutaman penkin lisää testiin. 

Muutamat satulat jouduimme kokeilemaan ennenkuin löytyi muutama silmänmääräisesti sopivan näköinen koulusatula. Kaikki todella kalliita, mutta ei se Amandaa näyttänyt haittaavan. Hetken katselun jälkeen saimme estesatuloitakin kasaan muutaman kappaletta, jotka pääsisivät jatkoon eli testaisimme niitä ratsastaessa. Laitoimme ensimmäiseksi Hanin selkään yhden koulusatuloista, jonka jälkeen suitsin ponin, vedin kypärän päähäni ja lähdimme maneesille. Amanda ja Minna saivat yhteisvoimin kannettua testisatulamme mukana. 

Ensimmäisellä satulalla en montaa ravipätkää ottanut, kun tulin jo siihen tulokseen että se nousee turhan paljon keventäessä takaa. Niimpä otimme seuraavan satulan kehiin ja se oli jo todella lupaavan oloinen. Tykkäsin siitä miten tukeva ja muhkea satula oli, antaen minulle kuitenkin tilaa liikkua satulassa. Amandakin näytti tykkäävän satulan kauniista ulkonäöstä. Kokeilin vielä yhden koulusatulan ratsailla, mutta se paljastui kuitenkin hieman turhan suureksi. Vaihdoimme estesatuloihin ja Amanda päätti jopa koota meille pienen ristikon maneesin keskelle. Estesatuloista tykkäsin jo heti ensimmäisestä, mutta hypyissä se nousi takaa liikaa. Hani pisti ratsastaessa selvästikkin parastaan, mistä olin ehdottomasti iloinen, sillä halusin yhteistyömme näyttävän Amandan edessä mahdollisimman hyvältä. Tottakai nuori tamma hermostui siitä että joutusin hyppäämään monta kertaa alas ja satulaa vaihdettiin, mutta kaikkeen siihen sähläykseen nähden Hani käyttäytyi ihan yllättävän hyvin. Estesatuloista viimeinen osoittautui parhaaksi ja se olikin aivan uusi, ehkä kerran ennen jonkun hevosen selässä ollut. 

”No, nämä kaksi nyt olivat sitten parhaat. Olisikohan mahdollista sopia jostain koeajasta?” Amanda kävi kauppaa Minnan kanssa samalla kun itse talutin Hania loppukäyntien ajan maneesia ympäri. 

”Eiköhän koeaika maksua vastaan onnistu. Jos päädytte ostamaan satulat, hyvitetään koeajan maksu kokonaishinnasta”, Minna selitti ja oli selvästi tyytyväisen näköinen onnistuneesta sovituskerrasta. Kun koeajasta oli sovittu, siirtyi Minna tallin puolelle vielä tarkastamaan jonkun muun satulan. Amanda kääntyi minun ja Hanin puoleen.
”Voit ratsastaa vuokrauspäivinäs kummalla vain satulalla, testata miltä ne tuntuu. Järkätään myös vaikka Isben kanssa yks kerta niin että pääset vähän hyppäämään tolla estesatulalla, että voidaan olla varmoja että sopii. Tarkkaile myös Hanin liikkumista erityisen tarkkaan ja vahdi ettei selkä kipeydy”, Amanda lateli ohjeet kädet puuskassa katsellen Hania tarkkaavaisesti.
”Mutta kivasti se käyttäyty. Oot tehnyt sen kanssa selvästi hommia”, nainen sanoi vielä ja soi minulle pienen hymyntapaisen suupielien kohotuksen, joka oikeasti tuntui hyvältä. Tämän sanottuaan nainen lähti viilettämään talliin testisatuloidemme kanssa ja itse jäin vielä kävelemään maneesia ympäri Hanin kanssa. Tamma hieman pörhisteli ulkoa kuuluville kolahduksille, mutta malttoi kävellä rauhassa vierelläni. Uusien satuloiden voimin saisimme takuulla kehityksemme kunnon nousuun. 

Minka ja Hani 12hm

18 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Elo 23, 2017 11:00 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Olen todella tyytyväinen valitsemiimme satuloihin. Jäin kuitenkin miettimään, että Hani saattaisi olla hieronnan tarpeessa, nyt kun sille on tosiaan massaa tullut reilusti lisää. Jätän hierojan puhelinnumeron toimistoon post it -lapulle: soita Savelan Iivarille ja sovi hieronta aika. Voisit nimittäin olla sillon tallilla varmistamassa, että kaikki sujuu hyvin... Vaikka Savela on taitava hevosten kanssa, en usko että Hani antaisi miehelle tarhasta saatika laitumelta kiinni.

Ja jos satuloiden kanssa tulee ongelmaa, pistä whatsapissa viestiä niin olen yhteyksissä Minnaan!


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

19 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Elo 25, 2017 12:27 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
25.08.2017 Kirjavan ensimmäinen hieronta

Saavuin tallille jo aikaisin aamulla. Olin Amandan kehotuksesta eilen satulansovittajan käynnin jälkeen soitellut miehelle nimeltä Iivari Savela, joka ilmeisesti oli ainakin Amandan hevosten vakihieroja. Mieheltä oli juuri peruuntunut tästä aamusta joku käynti ja tämä tarjoutui heti pistäytymään Auburniin. Seuraava aika olisi ollut tarjolla vasta melkein kuukauden päästä, joten otin aamuajan ja raahauduin tallille. Hevoset oli juuri viety ulos, mutta olin eilen illalla laittanut Annalle viestiä ja pyytänyt naista jättämään Hanin aamulla tarhaan, veisin sen sitten hieronnan jälkeen itse laitumelle. Kirjava oli jotenkin saanut itseensä sievän mutakerroksen, vaikka tarha näytti minusta kuivalta. Sitten sen huomasin, tamma oli lätrännyt vesiautomaatin kanssa ja yksi kulmista oli mutainen.
”Hienoa Hani, tosi ovelaa”, mutisin tammalle ja lähdin pyydystämään mutamonsteriani. Kirjava mulkoili minua epäillen ja otti parit ravipyrähdykset ympärilläni, mutta lopulta se antoi melko kivasti kiinni, alkoi varmaan jo oppia etten tee sille mitään pahaa. Lähdin taluttamaan Hania kohti tallia. 

Hoitopaikalla tarkastelin mutatilannetta tarkemmin ja onnekseni likakerros oli sen verran ohut että se oli ehtinyt jo kuivahtamaan. Niimpä pyörittelin Hanin mutavapaaksi pölypilven sisällä yskien, jonka jälkeen suoritin vielä viimeisen silauksen pölyharjalla. Hani oli kaikenkaikkiaan aika helpolla ja leppoisalla päällä, vaikka se hieman kuuntelikin tallin toisessa päässä karsinoita siivoavan Annan hyväntuulista hyräilyä. Jutustelin Hanille rauhaksiin ja toivoin todellakin että se käyttäytyisi näin hyvin hierojankin kanssa. Olin varannut taskuuni muutamia herkkunappuloita siltä varalta, että Hani aiheuttaisi jonkun kohtauksen. Puhdistin vielä tamman kaviot ja olin vähällä saada kirjavan oikeasta etukaviosta otsaani Savelan astellessa sisälle talliin. Sain kavion puhdistettua ja menin ripeästi esittäytymään miehelle.
”Minka Aavikko, oon Hanin vuokraaja ja soittelinkin sulle eilen siitä hieronnasta”, sanoin ja hymyilin kohteliaasti. Savela oli leppoisan näköinen keski-ikäinen mies, joka hymyili minulle leveästi. 
”Iivari Savela, kiva tutustua”, mies esittäytyi ja katsahti sitten Haniin.
”Hän onkin mulle uusi tuttavuus. Noita muita Amandan hevosia olen aikaisemmin hieronut, se iso musta on erityisen murhanhimoinen”, mies selitti naurahtaen puhuen ilmiselvästi Fellusta. Naurahdin hieman ja taputin Hanin kaulaa tämän alkaessa steppailla.
”Joo tää on Hani, arviolta 5v risteytystamma. Se on aika arka ja herkkis, eikä sitä varmaan oo koskaan ennen hierottu”, kerroin Hanista ja rapsuttelin tamman otsaa saadakseni sen rentoutumaan. Kerroin Iivarille vielä hieman tarkemmin Hanin historiasta samalla kun Iivari lähestyi tammaa rauhassa ja siirtyi Hanin sivulle ensin vain silitellen tammaa. Hani mulkoili miestä ja hieman polkaisi jalallaan, muttei tehnyt mitään sen kummempaa. 

Iivari hieroi tammaa hiljaisuuden vallitessa. Itse jutustelin Hanille hiljaisella äänellä ja tarkkailin miehen toimia. Hani alkoi pikkuhiljaa rentoutua ja se jopa näytti tykkäävän hieronnasta, ainakin paikoitellen. Hanissa ei ole ainakaan ratsastaessa tuntunut mitään sen suurempaa jäykkyyttä, mutta varmasti sillä ainakin pikkujumeja olisi, varmaan vähän suurempiakin. Niskan alueen hieromisesta Hani ei oikein tykännyt, se oli vasta muutaman viikon ajan antanut minun koskea päähänsä ilman hirveää vastustelua ja nyt kun vieras mies hipelöi sitä, huiski tamma hännällään ja yritti väistää karkuun. Lopulta annoin Iivarille pari heppanamia ja tämä lahjoi Hanin hierottavakseen. Kun Iivari oli valmis tamman pään ja kaulan liittymän tarkastelussa, Hani suorastaan nuokkui.
”Eihän se niin kamalaa ollut”, naurahdin Hanille ja tamma vain mulkaisi minua ja jatkoi eteenpäin tuijottamista.
”Hän on oikein hurmaava neiti, olette varmasti hyvä pari”, Iivari naurahti ja katsahti vielä minua ja Hania vuorotellen. Ollaanhan me varmaan aikamoinen näky, eksoottisen värinen poni ja minä pitkien sinisten hiusteni kanssa. 


”Ei siinä nyt mitään erikoista ollut. Oikea puoli oli vähän sellaisessa kokojumissa, mutta ei Hani kipeältä tuntunut mistään. Niskassa oli selvää jäykkyyttä, mutta se ei ole mikään ihme jos kerran ratsutouhutkaan ei tammalle ole niin tuttuja vielä”, Iivari selosti ja kirjoitti samalla paperille raporttia.
”Selässä on aika kivasti lihaksia siihen nähden, millainen historia hänellä on. Sain kaikki jumit nyt aika kivasti auki, mutta uusi hieronta voisi olla paikallaan parin kuukauden päästä”, Iivari totesi vielä ja antoi minulle kirjoittamansa raportin.
”Kiitos ja kiva kun pääsit näin nopeasti. Juttelen Amandan kanssa ja otan sitten uudelleen yhteyttä niin varataan seuraava hieronta”, naurahdin ja taputin Hanin kaulaa. Laskin hierontaraportin Hanin harjapakin päälle ja nappasin maasta vohveliloimen jonka olin siihen aikaisemmin tuonut. Ilma oli hieman viileämpi mitä vähään aikaan, niin Amanda oli pyytänyt minua heittämään Hanille ohuen loimen, että juuri hierotut lihakset eivät pääsisi kylmenemään. Heitin vohveliloimen Hanin selkään ja lähdin sitten viemään tammaa laitumelle kavereidensa seuraksi. Eivät ne kauaa enää laitumella oleskelusta saisi nauttia. Kävelytin Hanin laitumelle hieman pidennettyä reittiä jotta tamma saisi liikkua ja vein sen sitten peltoon. Tamma ravasi kavereidensa luokse ja itse palasin talliin siivoamaan jälkemme. 

Minka ja Hani 13hm

20 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ti Elo 29, 2017 6:54 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Oi kylläpä Hani on saanut hyvää hoitoa! Täytyy itsekin tilata Savela käymään jossakin kohtaa availemassa omia hevosiani. Ja jos Hani tarvitsee joskus nopeasti hierontaa, niin pistä minut tai Amanda asialle. Saamme varmasti "peruutusajan" järjestymään.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

21 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Elo 30, 2017 12:39 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
30.08.2017


Kyllä huomaa että syksy on tullut, ilma on taas harmaa ja tuulinen, vesipisaroitakin tippuu taivaalta silloin tällöin. Talutin Hanin siis maneesiin, sillä ei kyllä tehnyt mieli mennä ulos kylmyyteen ratsastamaan kun maneesikin löytyy. Maneesissa olikin Mikael ja Haitta, sekä Alessa Lassen kanssa. Moikkasin näitä taluttaessani Hanin sisään. Ei siinä kyllä yhtään pieni olo ollut kun maneesissa oli lisäksemme kaksi Hania 30cm korkeampaa puoliveristä. Aloitin kävelyttämään tammaa maneesia ympäri alkukäynneiksi.

Nousin kymmenen minuutin kävelyn jälkeen ratsasille ja otin heti hieman ohjia käsiini. Hani käveli eteenpäin jännittyneesti ja pää taivaissa kuunnelle ulkoa tulevia tuulen ääniä. Aloin ensin käynnissa hieman houkuttelemaan tammaa myötäämään niskastaan ja otin hieman taivutteluja suurilla ympyröillä vähitellen pienentäen niitä. Hanin tasapaino alkoi käynnissä jo olla yllättävänkin hyvä ja sen käyntikin oli paikoitellen oikein kiva, kunhan tamma vain malttoi rentoutua. Hani oli nyt hieronnan jälkeen liikkunut vähän kevyemmin, mutta tänään suunnitelmissa olisi ottaa hieman rankempi treeni. Hani on tuntunut ratsastaessa todella hyvältä ja selvästi jumien availu helpotti sen menoa.

Siirsin tamman lopulta raviin ja aloitin vain keventelemällä suuria uria ja jumppaamaan Hania pyöreämmäksi. Hyvin pärjäsimme sielä isompien ja kokeneempien ratsukoiden seassa, vaikka Hani hieman tuijottelikin ohi kulkevia puoliverisiä. Vähitellen Hani alkoi rentoutua ja keskittyä työskentelyyn, niin lyhensin vähitellen ohjia ja lähdin vaatimaan tammalta hieman ryhdikkäämpää muotoa. Hanista alkoi löytyä aika kivojakin liikkeitä nyt kun niitä on enemmän tullut esiin kaiveltua. Ei sitä tiedä vaikka tamman vanhemmat olisivatkin olleet jotkut paremmankin luokan ratsuhevoset. Istuin hetkeksi harjoitusraviin ja otin hieman taivuttelua kolmikaarisella kiemurauralla. Hanin ravi oli todella miellyttävän pehmeä ja siellä olisi jaksanut istua vaikka koko päivän. Kertaalleen Hani otti pienen jähmettymisen ja jäi hyppimään paikalleen kun Mikael ja Haitta poistuivat maneesista, mutta löysäsin vain ohjasta ja käskin tamman pohkeella eteen.

Laukkaa en niin paljoon ottanut, mutta keskityin lähinnä siirtymisille ravin, laukan ja käynnin välillä. Laukkasin vain sen pituisia pätkiä, että Hani ehti saada laukkansa pyörimään. Eteenkin laukannostot tekisivät hyvää Hanin takaosan lihaksille. Laukassa Hani malttoi keskittyä yllättävän hyvin, kehuin sitä paljon ääneen ja oma ääneni vain kaikui tyhjentyneessä maneesissa Alessan ja Lassenkin poistuttua takaisin talliin. Loppuun annoin Hanin laukata kierroksen molempiin suuntiin reippaampaan tahtiin. Vaikka tamma kuumui laukkaamisesta, se antoi mukavasti kiinni. Loppuraveihin annoin Hanille hieman pidempää ohjaa ja tamma malttoi olla kiihdyttelemättä tahtiaan liikaa. Loppuraveissa huomasin tamman alkavan väsyä, joten siihen oli hyvä lopetella. Siirsin tamman käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kävelin selästä käsin pari kierrosta, jonka jälkeen hyppäsin ratsailta, löysäsin satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Silmäilin vielä hetken Hanin testissä olevaa koulusatulaa tyytyväisenä. Sopii Hanille täydellisesti. Taputin Hanin kaulaa ja aloin taluttaa sitä loppukäynneiksi maneesia ympäri.

Tallissa vain nappasin Hanilta varusteet pois, heitin sille kuivatusloimen päälle ja päätin jättää tamman tarhalle, parin tunnin päästä ne kuitenkin haettaisiin sisälle. Jäin hetkeksi silmäilemään Hanin touhuja tarhalla, enkä voinut muuta kuin hymyillä. Tuo poni on kyllä uskomaton tapaus ja se kehittyy todella vauhdilla. Onhan meillä vielä pitkä matka tavoitteisiimme, mutta ei meillä mikään kiire ole.

Minka ja Hani 14hm

22 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Syys 01, 2017 12:12 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
01.09.2017 Kengän kiinnitys ja juoruja

Auburnin kartanon "paluusta" tulipalon jälkeen ei ole vielä kovinkaan kauan aikaa, mutta jo nyt koko Kallan kylässä ei pahemmin muusta puhutakkaan. Liikkeellä oli vaikka mitä juttua, niin tosiasioita, kuin ilmiselviä valheitakin. Ei sitä sitten tiedä kuka kaikki jutut liikkeelle laittaa, mutta oli niitä mielenkiintoista kuunnella.

Saavuin tallille jo aamupäivällä ja hain Hanin samantien laitumelta. Tammat ja ruunat saavat vielä laidunnella, mikä on kyllä mukavaa. Hani on kerännyt pellossa hyvin massaa ympärilleen lihomatta kuitenkaan. Amanda varmaan hirttäisi minut jos päästäisin Hanin lihomaan. Naurahdin itsekseni mielikuvalle kiukkuisesta Amandasta ja talutin Hanin sisälle talliin. Tallissa olikin Annalla ja sillä uudella tallityöntekijällä Johnnyllä karsinoiden siivoukset kesken. Pakkeerasin Hanin hoitopaikalle ja samalla kun aloin harjailla steppaavaa tammaa, jäin kuuntelemaan noiden juttuja.

"Nii, olin ihan varma että se oli Amanda, mutta kun menin sisälle ni ei sielä ketään ollut", Jonathan selosti lapatessaan paskaa kottikärryihin. Tämä oli aamulla talliin saapuessaan nähnyt satulahuoneen ikkunassa vaalean hahmon, jota tietenkin Auburnin tuntien luuli Amandaksi. Tyhjä satulahuone oli kuitenkin yllättäny ja nyt Anna ja Jonathan yhdessä spekuloivat kuka oli satulahuoneessa ollut. Ajatus vaaleasta hahmosta sai aikaan kylmiä värejä ja samassa viimeisiään vedellyt hiuslenkkini pamahti rikki vapauttaen pitkät siniset hiukseni. Hätkähdin ja Hani syöksähti eteenpäin melkein tallaten varpaani. Huomasin sekä Johnnyn että Annan tuijottavan minua ihmeissään.
"Hiuslenkki vaan katkes", mutisin näille hieman nolosti ja noukin mustan hajonneen lenkkini maasta. Tungin sen ratsastushousujeni taskuun ja nappasin ranteestani uuden lenkin, jolla kiepsautin hiukseni löysälle nutturalle.

En ollut vielä Auburnissa oikeastaan tutustunut keneenkään ja tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi. Mutta niin se on vähän joka tallilla, ihmisten seurassa oleminen ei tule minulta mitenkään luonnostaan vaikka ammattini puolesta pitääkin olla tekemisissä ihmisten kanssa. Töissä on kuitenkin helppoa vetää asiakaspalveluhymy naamalle ja olla jotakin mitä ei oikeasti ole. Hanin kavioita puhdistaessa huomasin että tamman oikea etukenkä repsotti. Huokaisin syvään ja laskin kavion maahan. Kaipa minä sen voisin irroittaa ja laittaa takaisin kun kengittäjäkin virallisesti olen. Päätin kuitenkin laittaa Amandalle varmistusviestiä, johon tämä vastasi lyhyen ytimekkäästi "OK". Pyysin siis Annaa katsomaan hetken Hanin perään ja kipaisin hakemaan autostani kengitysvälineeni. Palasin ponin luokse ja sovittelin varmuudeksi kenkää tämän kavioon. Kenkä ei ollut vääntynyt mitenkään, joten pystyisin vain naputtelemaan sen paikalleen.

Kengän kiinnitys ei ollut iso homma ja nopeasti olimme valmiit jatkamaan. Päätin tänään vain kävelyttää Hanin ja viritin sille suojat jalkaan, suitset päähän ja nappasin tamman narun päähän. Lähdimme ulos kävelemään, kun ei edes satanut. Päätin lähteä tekemään pienen maastolenkin maastakäsin. Poni oli vireällä tuulella, mutta se keskitti energiansa lähinnä vierelläni tanssahteluun, eikä turhaan syöksähtelyyn. Auburnia ympäröivät maastolenkit olivat kyllä upeita, ainakin ne jotka olen nähnyt. Pitäisi varmaan alkaa maastoilemaan Hanin kanssa selästäkin käsin, se olisi hyvä mahdollisuus tutustua myös muihin tallin ihmisiin.

Minka ja Hani 15hm

23 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ti Syys 05, 2017 9:25 am

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
On se oikea monitoiminainen, hienoa että repsottavan kengänkin kiinnittaminen onnistuu sinulta noin näppärästi. Maastolenkit maastakäsin auttavat varmasti siihen, että tulevaisuudessa sinne lähteminen ratsain ei ehkä tunnu niin itsetuhoiselta. Voisit pyytää jotain rauhallista ratsukkoa mukaasi, sillä maastoilusta olisi enemmän kuin hyötyä Hanin kunnon ja tasapainon kannalta?


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

24 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Syys 06, 2017 1:36 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
06.09.2017 Maastoon! 

Kyllä se pakko on Hanin jarruja maastossa kokeilla ennen laidunlaukkoja, tälleen muutamaa päivää ennen itse kilpailuja. No, maastoseurakseni lähtivät Isabella ja Eela, joten rohkeasti ohjasin kirjavan ponini suuremman mustanruunikon perään. Isbe oli varoitellut että Eela sitten kuumuu, mutta tärkeintä on jarrujen toimiminen. Hani lähti kävelemään melko itsevarman oloisena, eikä kyttäillyt kovinkaan paljoon. Lähdimme kävelemään leveää hyväpohjaista hiekkatietä pitkin eteenpäin 

Juttelimme niitä näitä, lähinnä Hanin kehityksestä ja tulevasta estevalmennuksesta, johon olin juuri ilmoittautunut mukaan. Isbe on huomattavasti vähemmän pelottava kuin Amanda, mutta kyllä Isbenkin seurassa olin melko varovainen. 
"Eli oot siis kouluttautunut ainakin kengittäjäksi? Kuulin Amandalta että olit kiinnittänyt Hanin repsottavan kengän", nainen vaihtoi samassa puheenaihetta ja vilkaisi olkansa yli minuun. 
"Joo, oon käyny kengityksen peruskurssin. Peruskengitykset ja irtokengät sujuu, ja olis mun tarkotus sitä koulutusta joskus lähteä täydentämää. Satulansovittajan ja -kunnostajan hommia mä enemmän teen", selitin ja silittelin Hanin kaulaa tamman hieman säpsähdettyä pöpeliköstä kuulunutta rapinaa. 
"Sähä oot oikea moniosaaja", Isbe naurahti ja kokosi vähän Eelan ohjia paremmin käsiinsä. 

Ravasimme hiekkatietä pitkin jonkin matkaa. Hani eteni alkuun hieman jännittyneesti, mutta kun se huomasi ettei mitään pahaa tapahdu, tamma malttoi hieman rentoutua ja keskittyi vain tikittämään eteenpäin. Kerran tamma yritti tehdä jonkun ihmesyöksyn eteenpäin, mutta jarrutti hyvin käskystä. Kun olimme edenneet sekä käynnissä että ravissa, tulimme loivan ylämäen kohdalle, jossa Isbe ehdotti laukkaa. Nyökkäsin vain ja mutisin jotain myöntymisen merkiksi. Nostimme laukan ja minun oli pakko nousta kevyeeseen istuntaan pysyäkseni tasapainossa. Hani nosti laukan pienen pomppusarjan kautta, mutta kun päästiin vain laukkaamaan eteenpäin, ponitamma keskittyi vain kovaa menemiseen ja jätti poukkoilut pois. Kyllä siinä oli aikamoinen voittajafiilis, kun niin arka ja säikky vuokraponini laukkasi tietä pitkin kiltisti ilman mitään säikkyilyä. Poni palautti minut nopeasti maanpinnalle pienellä pukilla, mutta minä vain naurahdin ja taputin Hanin kaulaa. Suoran lopuksi jarrutimme ravin kautta käyntiin ja aluksi Hani hieman vastusteli jarruttelua pomppimalla eteenpäin, mutta nopeasti poni luovutti ja siirtyi kiltisti käyntiin. 
"Hyvinhä se sujui", Isbe naurahti ja taputti Eelan kaulaa tyttyväisen oloisena. 

Ravasimme vielä pienen pätkän varmistaaksemme, että jarrut myös pysyvät toiminnassa. Hani kävi melko kuumana, mutta jarrut toimivat kokoajan. Hieman tamma säpsyili kaikenlaista, mutta ei tehnyt mitään erikoista ja kun lopulta siirryimme käyntiin, pärski Hani tyytyväisenä. Kävelimme jotain metsäpolkua pitkin takaisin Auburniin ja Hani nosteli hienosti jalkojaan, vaikka olikin hieman turhan keskittynyt tuijottelemaan puita, ihankun poni ei olisi ennen mäntyä nähnyt! 

Saavuimme takaisin tallin pihaan, jossa hyppäsin alas ratsailta. Hanin estesatula oli kyllä mukavan tukeva ja siinä kelpasi istuskella maastolenkilläkin. 
"Hanihan meni ihan nätisti, vähän säpsyili ja kyttäili mutta kyllä se siitä alkaa tasottua kun vaan pääsette enemmän maastoilemaan", Isbe sanoi ja löysäsi samalla Eelan satulavyötä. 
"Joo, se meni yllättävänkin hyvin. Saa nähä pysynkö laidunlaukoissa ees selässä kun siinä on sitten vielä enemmän laukkaajia", naurahdin ja taputin Hanin kaulaa. Tamma mulkoili minua epävarmasti, mutta seisoi paikallaan kuin tatti. 
"Kyllä sä kyydissä pysyt!", Isbe rohkaisi ja lähti taluttamaan Eelaa sisälle talliin. 

Otin Hanilta varusteet pois käytävällä, jonka jälkeen talutin ponin pesariin. Huuhtelin tamman vedellä ja tuttuun tapaansa Hani yritti steppailla veden alta pois. Ei tamma kauaa jaksanut säheltää ja asettui aloilleen, pitäen korvansa edelleen luimussa. Kun tamma oli huuhdottu, vetelin ylimääräiset vedet pois hikiviilalla, jonka jälkeen tarkistin vielä Hanin jalat ja kaviot. Kaikki näytti siistiltä, joten lähdin viemään Hania takaisin laitumelle, jossa hevoset saisivat vielä olla ehkäpä viikon verran. Tamma oli todella rauhallinen kävellessämme laitumelle, varmaan maastolenkki oli tehnyt tammalle ihan hyvää. 
"Kyllä me nyt aletaan maastoilemaan. Pitää sutkin siihen hommaan totuttaa", naurahdin tammalle ja hilitin sen poskea kävellessäni kirjavan vierellä. Laitumille päästyämme päästin Hanin kavereidensa luokse ja itse lähdin suuntaamaan tallille, jossa vielä putsaisin tamman varusteet. 

Minka ja Hani 16hm

25 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Syys 06, 2017 8:24 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Kiitos maastoseurasta, oli oikein virkistävää! Ja tsemppiä laukkoihin, tartut vaan sitkeästi harjasta tai virität jonkun narun (tai apuohjan) kaulalle, niin pysyt pahimpien pukkien kohdalla kyydissä. Very Happy


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 2]

Siirry sivulle : 1, 2  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa