Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Santun päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Santun päiväkirja lähetetty Ma Kesä 26, 2017 8:27 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Santun päiväkirja



Imperos Zander "Santtu"
vaaleanrautias hannoverinhevonen, ori
Omat sivut




LASSE
2014-01.09.2017
Lasse on muuttanut syyskuun alussa Hukkasuohon, ruunan päiväkirjamerkintöjä voit lukea merkintään 11 asti.



Viimeinen muokkaaja, Alessa L. pvm La Syys 16, 2017 12:22 pm, muokattu 5 kertaa

2 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Ke Kesä 28, 2017 8:32 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Keskiviikko, 28. kesäkuuta 2017 | Kyynelistä hymyksi

”Nytkö sä sitten lähdet?” ystäväni Paula kysyi, kun keräilin Lassen tavaroita varustehuoneesta suuriin pahvilaatikoihin.
”Niin... Niin mä lähden”, huokaisin haikeasti ja katsoin aavistuksen minua lyhyempää ystävääni. ”Draculako?” naurahdin, kun huomasin valkoisen kauraämpärin naisen kädessä.
”Joo, otetaanko viimeisen kerran yhdessä kiinni?” Paula kysyi virnistäen.
”Mikäpä ettei”, hymähdin ja lähdettiin yhteistuumin ottamaan fellponiruuna kiinni. Siinä vierähtikin tovi, sillä Draculan mielestä oli paljon hauskempaa kirmailla ympäri tallipihaa, kuin antaa itsensä kiinniotettavaksi. Kauraämpärin sijasta se päättikin lopulta luikertaa takaisin tarhaan, mistä se oli karannutkin. Siispä meidän tehtäväksi jäi enää vain varmistaa se, ettei poni pääse karkaamaan uudestaan.
”Taasko se karkasi?” Iida huudahti hekottaen, meidän nyökätessämme luoksemme tassuttelevalle naiselle. ”Harmi että lähdet tänään, mä lähden Liinun kanssa viikonloppuna”, brunette halasi ja loi minuun surullisen katseen.
”Niin”, niiskautin ja rutistin ystävääni takaisin. ”Mun pitää hakea varustehuoneesta enää viimeiset kamat, niin kaikki olis valmista. Isä tulee ajamaan traileria, kun mä en tällä hetkellä itse kykene...”
”Cindy tulee kohta Kristianin kanssa tallille. Juodaanko vikat kaffet, kun kakkuakin tulee olemaan tarjolla?” Paula tokaisi kysyvästi, kun lähdettiin askeltamaan takaisin tallillepäin.
”Kuulostaa hyvältä”

Kahvituokion jälkeen lähdin hakemaan Lassea tarhasta. Ulkona oli tuulista ja taivaalle katsellessani huomasin tummanharmaiden pilvien lipuvan yllemme. Oli enää vain ajan kysymys milloin alkaisi sataa ja tarhalle päästyäni ensimmäiset raskaat vesipisarat alkoivatkin jo tipahdella kostealle maalle. Kimo ruuna seisoskeli tuttuun tapaan muiden hevosten kanssa, mutta minut huomattuaan se lähti tallustelemaan tarhan portille. Nappasin Lassen nopeasti riimun päähän ja lähdin valumaan sen kanssa tallin puolelle, sillä sade alkoi kovenemaan. Tallissa aloin laittamaan ruunaa kuntoon lähtöä varten. Samalla isäni saapui paikalle.

”Siellä sataa kuin saavista kaataen, onneksi näyttää olevan vain kuurosade”, isä tokaisi märkä takki vettä valuen. Hymähdin näylle ja jatkoin Lassen harjaamisen loppuun, jonka jälkeen puin sille vielä kuljetussuojat jalkaan.

”Me oltas nyt valmiita”, sanoin ääni väristen ja samalla tunsin, kuinka kurkkuani alkoi kuivata, päässä humisi oudosti ja jalat tuntuivat spagetilta. Minun oli nojattava Lasseen, jotta pysyin pystyssä.
”Me voidaan auttaa tavaroiden kanssa”, Cindy huikkasi muiden nyökätessä ehdotukselle. ”Istahda ja juo sä sillä välin vaikka vähän vettä”, Cindy jatkoi laskien kätensä mun olkapäälle.
”Se olis kiva”, hymyilin kiitollisena tytöille.

Kuurosateen mennessä ohi, oltiin saatu siirrettyä tavarat autoon ja Lasse traileriin. Ruuna oli astellut koppiin rennon letkeästi ja alkoi mussuttaa heti heinää heinäverkosta. Se ei tiennyt vielä mitä oli tapahtumassa, mutta uskoin sen ymmärtävän sitten, kun saavutaan Auburn Estateen. Isä oli istahtanut jo auton rattiin, mutta minä hyvästelin vielä Paulan, Iidan ja Cindyn. Lähtö oli todella vaikeaa ja jokainen tuntui vollottavan vuoron perään toistensa olkapäälle. Lopulta minun oli kuitenkin istahdettava autoon ja lähdettävä.

Oli aika kääntää uusi sivu elämässä.

Auburn Estateen saavuttuamme näky oli lumoava ja äärettömän pysäyttävä. Kartano, talli, vanhat lehtipuut, hyvin hoidettu puutarha, kukkaistutukset, keskellä tallipihaa oleva suihkulähde ja sitä ympäröivä mukulakivinen tie, pronssipatsaat ja lukuisat muut asiat saivat silmiini muodostumaan sydämmenkuvat. Täällä on niin uskomattoman kaunista. Ympärille katsoessani minua alkoi hymyilyttää niin, että valkoinen hammasrivini loisti varmasti kilometrien päähän. Olen niin äärettömän onnellinen, että olin päässyt Lassen kanssa näin upeaan paikkaan kun Auburn Estate.

”Päivää! Olette varmaan Alessa ja Matias Lehtola?” pellavapäinen nainen askelsi luoksemme käsiojossa, johon tartuin nyökäten. ”Amanda Sokka, tervetuloa Auburn Estateen. Miten matkanne sujui?” nainen jatkoi kysyvästi ja katsahti meitä ilmeettömästi.
”Ihan hyvin, mitä nyt lukuisat sadekuurot haittasivat hieman näkyvyyttä tielle”, vastasin samalla kun avasin trailerin sivuoven, josta pujahdin sisään kimon seuraksi.
”Aivan niin”, Amanda mutisi ulkopuolella.
”Avaan nyt tämän oven”, isä tokaisi ulkona jossain trailerin perällä, jolloin vedin vetosolmun auki.

Lasse peruutti rauhallisesti ulos trailerista ja pysähtyi katsomaan hämmentyneenä ympärilleen, kun jalat olivat tukevasti maassa. Lassen huomatessa, että nyt muuten ollaan aivan vieraassa paikassa, se kävi hieman levottomaksi. Ruuna puhisi korvat höröllä ja hirnahti korviasärkevän kimeästi kavereidensa perään, johon se sai välittömästi vastauksia tarhojen suunnilta. Nämä vastaukset eivät tulleen suinkaan kavereilta vaan vierailta hevosilta, joka sai kimon äärettömän uteliaaksi ja pyrkimään vastauksien suuntaan.

”Lasse viedään vissiin suoraan laitumelle?” kysyin samalla, kun kyykistyin riisumaan siltä kuljetussuojia. Isä sen sijaan sai piellä ruunaa sen aikaa aloillaan.
”Juu näin on. Lasse pääsee laiduntamaan tammojen kanssa”, Amanda vastasi.
”Hyvä juttu että se saa kavereita. Lasse kun on äärettömän sosiaalinen hevonen, että se melkeinpä muuttuu levottomaksi, jos ei pääse tarhaamaan tai laiduntamaan muiden hevosten kanssa”, selitin.
”Hyvä kuulla, niin tietää sitten jatkossakin”, Amanda sanoi.
”Miten muuten sen neloskarsinan laita on?”
”Juu tosiaan, se onnistuu hyvin”, nainen vastasi ja lähti näyttämään meille laitumien suuntaa.

Matkalla laitumille viileä tuulahdus pyyhkäisi ylitsemme ja se sai minut miltein tärisemään. Ilma oli sateen jälkeen viileä, mutta äärettömän raikas ja mä nautin siitä. Jännityksen alkaessa tehdä loppuaan, mua rupes väsyttämään ja heikottamaan. Tuntui, että olin aivan loppu jo nyt vaikka me oltiin tultu vasta hetki sitten Auburn Estateen.

”Noniin, täälläpä Lasse voi sit laiduntaa”, Amanda sanoi, kun saavuttiin laitumen portille. ”Jos tuntuu, että pitkä laidunmatka ei innosta toistamiseen, niin Lassen voi jättää tarvittaessa ratsastuksen jälkeen tyhjäksi jääviin tarhoihin”, blondi jatkoi.
”Selvä”

Amandan avatessa laitumen portin, päästin Lassen laitumelle. Ruuna laukkasi samontein tammojen luo, jossa ne alkoivat tutustumaan toisiinsa ja näyttämään paikkaansa laumassa. Lopulta ne laidunsivatkin jo sulassa sovussa keskenään.

”Hyvin tulevat toimeen”, hymyilin innoissani.
”Siltä näyttää. No mutta, eiköhän mennä nyt juomaan kupposet kuumaa kahvia, kirjoittelemaan sopimukset sekä tulevaisuuden suunnitelmat ylös ja puhumaan muut tarpeelliset asiat läpi?” Amanda katsahti mun ja isän suuntaan.
”Kuulostaa hyvältä”, hymähdin isän nyökytellessä mukana.

Siispä me lähdettiin talsimaan kilometrin mittainen matka takaisin tallille.

3 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Su Heinä 02, 2017 3:45 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Kuulin Amandalta huhua, että talliin saapunut yksityisenomistaja, Alessa, olisi kuin nuori minä. Tumma, suht lyhyt, kaunis, esteratsastaja ja kaiken kukkuraksi tavaratkin yhtä siistissä järjestyksessä kuin minulla! En ole vielä tavannut naista, mutta tämän ruunan kylläkin. Lasse on tallin toinen irlantilainen Meidhirin lisäksi ja katselinkin herraa mielenkiinnolla. Englannissa asuessani törmäsin kenttäpiireissä useampaankin Irish Sport Horseen ja epäilemättä tässäkin yksilössä on vaadittavaa sisua. Lasse vaikutti oikein näppärältä ja hauska sattuma, että tallin ainoat ruunat ovat molemmat kimoja. Odotan innolla Alessan tapaamista ja saa nähdä, pitääkö Amandan arvio meistä niin samankaltaisina yhtään paikkaansa.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

4 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Ti Heinä 04, 2017 4:07 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Tiistai, 04. heinäkuuta 2017 | Ukkospilvet

Oli ehkä maailman typerin ajatus lähteä kilometrin päähän laitumille, kun ukkoskuuro oli juuri yläpuolellani ja ensimmäiset puut vasta satojen metrien päässä antamassa suojaa. Tyhmänrohkeaa tai ei, mutta siellä mä kuitenkin seisoin sateessa punainen sadeviitta päällä, samaa sävyä olevat kumpparit jalassa ja Canon järjestelmäkamera kädessä. Hevoset vähät välitti pienestä ukkoskuurosta, kun vehreää ruohoa oli tarjolla yllin kyllin. Mä sen sijaan säpsähtelin vähän väliä laimeita jyrähdyksiä, kun en tiennyt milloin ja missä välähtää salama. Olihan tää kuitenkin parempi kun viime päivien aikana vallinneet helteet, jotka sai mut hikoilemaan silmät pois päästä. Vaihtelevien säiden takia en myöskään ole päässyt kipuamaan Lassen selkään kuin kerran ja silloinkin vaan katsoin, että miten ruuna liikkuu uudessa paikassa. Ihmekös sen maha tuntuu kasvaneen. Olin onneksi päättänyt, että huomisesta alkaen ruuna pääsisi liikkumaan päivittäin vaikka sitten siellä maneesissa, jos ilmat näyttää meille keskaria.



...ruoka maittaa aina t. Lasse...

5 Vs: Santun päiväkirja lähetetty To Heinä 20, 2017 11:20 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Torstai, 20. heinäkuuta 2017 | Super hyvä

Istuskelin itsekseni tallituvassa ja kuuntelin kahvinkeittimen tasaista porinaa. Olin hetki sitten saapunut ystäväni luolta tallille ja päättänyt keittää kahvet, ennen kuin lähtisin hakemaan Lassea laitumelta. Noustessani ylös pienen pöydän ääreltä, tallituvan ovi avautui ja sisään asteli sinipäinen nainen.

”Terve”
”Ai moi”, nainen vastasi hieman hämmentyneenä. ”Sori, luulin ettei täällä ole ketään”, se jatkoi pahoitellen reaktiotaan minuun.
”Ei se mitään. Keitin just kahvia, otatko?” kysyin samalla, kun kurottelin kättäni kaapissa olevia pahvimukeja kohti.
”Voisinpa ottaakin”

Istahtaessamme pöydän ääreen juomaan vahvan tuoksuista kahvia, sain kuulla naisen olevan nimeltään Minka ja että hän vuokraa Hani nimistä ponia. Muistelin nuoren tamman olevan hauskan värinen tilastoponi, sellainen vähän ujomman puoleinen tyyppi, jonka historia on aika surullinen. Minka kertoi, että he olivat edistyneet hyvää vauhtia vaikka tänään oli kuuleman tullut vähän takapakkia. Kuuntelin mielenkiinnolla naisen kertomusta, mitä he olivat tehneet yhdessä Hanin kanssa. Se sai minut hymyilemään. Hani on täysin Lassen vasta kohta. Kimo ruuna on ollut alusta asti todella ihmisläheinen ja lungi hevonen, jonka kanssa ei ole ollut koskaan mitään ongelmia. Englannissakin kun näin Lassen ensimmäistä kertaa, se kurkisteli suloisesti karsinastaan ja hamusi kättäni herkkujen toivossa. Mä ihastuin heti sen persoonalliseen olemukseen ja koeratsastuksen jälkeen ihastuin vielä lisää, ja nyt olen täysin rakastunut tuohon hevoseen. Parempaa en olisi voinut toivoa.

"Kuulitsä kun Isabella mainitsi suunnittelevansa jo ensimmäistä valmennusta?” Minka kysyi hörpättyään viimeisetkin kahvin rippeet.
”Olen mä siitä jotain kuullut”, vastasin mietteliäästi. Jos totta puhutaan, niin mua jännittää tuleva valmennus aivan törkeän paljon, sillä en ole käynyt Lassen kanssa kertaakaan valmennuksissa. Olimme viettäneet ruunan kanssa viime vuodet melko rennoissa merkeissä, mutta olin kuitenkin päättänyt tallipaikka vaihdoksen myötä terästäytyä, koska mullahan oli alunperinkin tarkoitus alkaa kisaamaan ja valmentautumaan. Lassekin tuntui olevan jo ihan hyvässä lihasmassassa vaikka heinämahaakin oli kertynyt jonkun verran laidunkauden aikana. Se on kuitenkin valmis valmennuksiin, kuten myös minä fyysisesti, mutta henkisesti.. No melkein.
”Mä ainakin odotan valmennusta innolla”, Minka totesi noustessaan ylös tuoliltaan.
”Niin olen minäkin", hymyilin pyöritellessäni tyhjää pahvimukia kädessäni, jonka jälkeen nousin itsekin ylös ja kerroin lähteväni hakemaan Lassea laitumelta. Minka taas aikoi suunnata kohti kotia.

Matka laitumille sujui verkkaisissa tunnelmissa ja perille saavuttuani huomasin Lassen käyskentelevän jälleen Epin kanssa. Ruuna oli tehnyt lähempää tuttavuutta myös muidenkin hevosten kanssa, mutta jostain syystä se viihtyi enemmän mustanruunikon tamman kanssa, mikä ei haitannut minua ollenkaan. Olihan hyvä, että Lasse oli löytänyt itselleen kaverin, onhan se todella sosiaalinen hevonen.

Vihelsin Lasselle laitumen portilta kerran jos toisenkin, ennen kuin ruuna nosti päänsä ylös ja katsoi minuun suutaani. Se näytti miettivän hetken aikaa, että tullakko luokse vai jäädäkkö syömään, joka tuli minulle ihan yllätyksenä. Ruuna ei ole koskaan jäänyt empimään vaan on aina tullut reippaasti luokseni. Tällä kertaa se lähti laiskasti liikkeelle.

”Oletko aivan hölmö vai onko leidit saanu sun pään pyörälle?” naurahdin Lasselle samalla, kun pujautin mustan nahkariimun sen päähän. Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, joten lähdettiin pikimiten takaisin tallille, alkoihan jo ilta hämärtää.

"Terve", moikkasin ohi kävelevää Isabellaa, joka nyökkäsi kiireisesti hymyillen.

Talliin saavuttuani talutin Lassen suoraan sen karsinaan, jonka jälkeen kävin hakemassa sen tavarat ja varusteet. Noin puolen tunnin kuluttua olin saanut Lassen valmiiksi. Ruunan saaminen puhtaaksi oli melkoinen urotyö, varsinkin näin laidunkauden aikaan. Kimo hevoseni on ennemminkin vihreän ja ruskeansävyinen kuin valkoinen, mutta näytti se sentään vähän paremmalta.

Kentälle saavuttuani siellä näytti olevan jo jonkinmoista menoa, sillä näin naisen ratsastavan mustaa oria. Tervehdin naista kohteliaasti ja tassuttelin kentän keskelle, jossa laskin jalustimet alas ja kapusin ruunan selkään. Lasse oli tavattoman utelias uutta hevosta kohtaan ja olisi halunnut mennä tervehtimään sitä, mutten tietenkään antanut. Siispä verryttelin ruunaa kentän toisessa päässä ja pian se jo unohti toisen hevosen ja malttoi keskittyä työntekoon.

Aloitin verryttelyt käynnissä, jolloin tein lähinnä vain ympyröitä ja kiemuroita sekä vaihtelin suuntaa. Lasse sai kulkea pitkällä kaulalla ja tuntumankin pidin erittäin kevyenä. Käännöksissä keskityin tekemään töitä enemmän istunnan ja katseen kanssa, joka oli helpommin sanottu kuin tehty. Oma katseeni kun harhailee välillä ties missä ja niihin ohjiinkin tarttuu kiinni niin pirun helposti. Onneksi Lasse on todella kiltti ja anteeksiantavainen hevonen, joten se ei siitä hetkahda vaikka välillä jäänkin liikaa suusta kiinni tai välillä persaus irtoaa satulasta tai välillä.. tekee jotain yksinkertaisesti todella väärin.

Kun oltiin pyöritty tarpeeksi kentällä kävellen, siirryttiin kevyeeseen raviin ja jatkettiin edelleen samaan tapaan, mutta tässä vaiheessa lyhensin hieman ohjaa, jotta Lasse nousisi aavistuksen parempaan ryhtiin. Ravissa tehtiin ympyröitä, kiemuroita ja vaihdeltiin suuntaa. Raviosuuden jälkeen lyhensin ohjaa vielä aavistuksen verran ja jatkoin hetken aikaa työskentelyä laukassa molempiin suuntiin, jonka jälkeen käveltiin pieni tovi.

Tässä vaiheessa nainen mustan hevosen kanssa oli lähtenyt kentältä, joten meille jäi koko kenttä käyttöön. Siispä otin siitä kaiken hyödyn irti. Jatkettiin työskentelyä käynnissä ja otin pitkillä sivuilla pohkeenväistöä, jotta saisin aktivoitua Lassen takapäätä. Ruuna tuntui olevan vähän veltto joka suunnasta, eikä aktiivisuuskaan ollut missään kympissä, joten sain myös olla tarkkana siitä, ettei vauhti alkanut hiipua. Toistettiin harjoitusta pari kertaa, kunnes annoin Lassen kävellä. Sama tehtiin uudestaan, mutta toiseen suuntaan. Lasse oli harjoitusten aikana tosi kiva ja ruunasta huomasi, että se ainakin yritti parhaansa. Vielä lopuksi tehtiin samaa tehtävää siten, että väistöjen jälkeen nostinkin laukan. Parin toiston jälkeen oikein tunsin, että miten Lassen takaosa laski alas, laukka todellakin nousi ja ruuna pysyi hyvin ryhdissä ja miten laukka oli ensimmäisistä askeleista lähtien voimakasta ja hyvin pyörivää. Tässä kohtaa olikin sitten hyvä lopettaa, joten otin pitkät loppuravit- ja käynnit pitkin ohjin. Lasse oli ainakin väsynyt, mutta tyytyväinen, kuten myös minä.

”Teillähän meni hyvin”, aiemmin kentällä mustan hevosen kanssa ollut nainen sanoi, kun laskeuduin alas ruunan selästä.
”Kiitos”, mutisin hämmästyneenä. En nimittäin ollut huomannut lainkaan, että nainen oli tullut seuraamaan minun ja Lassen menoa kentän laidalle.
”Olen Tilda, ratsastin äskön kentällä sen mustan hevosen”, se jatkoi hymyillen.
”Aa joo. Olen Alessa ja tää on Lasse”, virnistin taputtaen kimon kaulalle.

Hetken päästä lähdettiinkin samaa matkaa jutellen kohti tallia.

6 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Pe Heinä 21, 2017 3:40 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Lassi-Lasse on kyllä mainio! Jos en saa lempinimeä pian taottua oikein päähäni, niin siitä tulee sitten Lassie (vaikka se tytön nimi onkin Very Happy). Ei vaan, anteeksi kauheasti. Oikeasti piti tulla kertomaan, että kuulin sun ja Minkan keskustelun valmennushuhuista, sillä tallituvan ovi oli jäänyt raolleen. Painehan siitä tuli ja nyt on kuulkaas päivä lyöty lukkoon ja kutsu julkaistu!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

7 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Pe Elo 25, 2017 9:09 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Perjantai, 25. elokuuta 2017 | Tasaisen varma

”Ootsä koskaan ajatellut, että hommaisit semmosen vähän eläväisemmän hevosen?” ystäväni huvittunut ääni kantautui vähän matkan päästä valkoiselta aidalta, jonka laidalla hän istuskeli.

Siinäpä vasta kysymys. Tietysti olin miettinyt, että jos minulla olisi kevyt, vähän modernimpi, nopealiikkeinen ja ehkäpä vähän kuumakin puoliverinen, mutta toisaalta kaikki on hyvin näin. Minulta löytyy rauhallinen - tasaisen varma hevonen, joka on ehkä vähän raskaanpuoleinen, mutta luotettava ja se riittää minulle vallan hyvin.

”En”, vastasin lopulta kimon hevosen selästä ja siirsin sen takaisin käyntiin.
”Teidän meno näyttää niin ärsyttävän tasaiselta ja rauhalliselta”, ystäväni mutisi tylsistyneen oloisena.

Irvistin hymyillen hänen suuntaansa.

Ehkä ystäväni on oikeassa?


Ilmassa jo syksyn tuntua, lehdetkin alkavat putoilla puista!

8 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Ma Elo 28, 2017 5:18 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Jos olisi minun asiani päättää, patistaisin sinut heti hevoskaupoille ostamaan potentiaalisen, nuoren puoliverisen. Ja Lasse lähtisi ratsastuskouluun. Mutta täysin rehellisesti: sinulla on varma, kiltti ja osaava hevonen, jolla on hyviä käyttövuosia vielä edessä. Miksi siis vaihtaa nyt kuumaan kilpuriin, kun voit ehkä oppia enemmän ja helpommin Lasselta? Ja toisaalta, ei ole mitään väärää, että saa ratsastuksen näyttämään tasaiselta. Sehän vaan kertoo siitä, että teillä pelaa kemiat hyvin yhteen.

Mutta sano vain kun hevosen vaihto on ajankohtainen: Auburnin kasvatit on superihania.


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

9 Vs: Santun päiväkirja lähetetty To Elo 31, 2017 5:59 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Torstai, 31. elokuuta 2017 | Aika sanoa hyvästit?

Täällä mä istun yksin kipeänä pienessä kaksiossani ja katselen ikkunaa pitkin putoilevia vesipisaroita. Ulkona sataa vettä jatkuvalla syötöllä, eikä sade ota hellittääkseen. Kohensin ympärilläni olevaa lämmintä vilttiä ylemmäs ja kurottelin oikealla kädelläni kuumaa kahvikuppia, kunnes puhelimeeni pirahti viesti Amandalta.

Syksy on saapunut Kallan kylään, ja se tuo mukanaan suuria, todella suuria muutoksia.

Olin tehnyt jonkun aikaa sitten raskaan päätöksen, joka ei syntynyt tietenkään hetkessä. Päätöksen, joka koskee Lassea ja sitä, että kimon ruunan olisi parempi jossain muualla -
vaikka opetushevosena rennolla ratsastuskoululla tai jonkun hevostytön yksityisenä. Olin laittanut Amandalle asiasta viestiä ja mietimme nyt yhdessä minulle uutta hevosta. Hevosta, jonka kanssa voisin jatkaa siitä mihin jään Lassen kanssa ja jonka kanssa pääsisin oppimaan ja kehittymään.

Amanda oli lupautunut katsomaan minulle hevosia Saksasta, josta olin todella innoissani. Toisaalta minua kiinnostaa myös Auburnin kasvatit, ovathan ne todella hienoja hevosia kaikki! En kuitenkaan ole vielä ihan varma siitä, että mitä haluan. Tietysti haluan puoliveritamman tai ruunan, jonka kanssa pääsisin valmentautumaan ja kilpailemaan tavoitteellisesti esteratsastuksen parissa, mutta että millainen hevonen olisi luonteeltaan? Entä ratsastettavuudeltaan? En tiedä. Luonteikas hevonen, jonka kanssa pitää oikeasti tehdä töitä - kiinnostaisi minua, mutta toisaalta semmoinen lungi hevonenkin kelpaisi.

Ei.

Kaipaan jotain erilaista.. jotain, joka ei muistuttaisi liikaa Lassea, sillä muuten vertailisin kumpaakin jatkuvasti toisiinsa.

Ehkä on siis aika kokeilla jotain todella erilaista?

10 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Pe Syys 01, 2017 2:37 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Amanda mainitsikin hevosenvaihtosuunnitelmistasi. Harmi, koska Lasse on niin ihana (ja olen juuri oppinut sen lempinimen oikein Very Happy)! Toisaalta ymmärrän kyllä. Tsemppiä ja palataan asiaan!


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

11 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Pe Syys 01, 2017 4:40 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Perjantai, 01. syyskuuta 2017 | Hyvää matkaa

Katselin kimoa ruunaani haikeasti hymyillen. Olin saapunut Lassen kanssa hetki sitten pitkältä maastolenkiltä ja nyt puunasin sitä kuntoon tallin hämärässä valossa. Tuntui oudolta ja vieraalta ajatella, että kohta suuri pyöreä kimoni ei olisi enää tässä. Lasse oli ollut minulla niin pitkään ja olimme kokeneet yhdessä kaikenlaista, joten pelkäsin, etten osaisi elää ilman tuota eläintä.

Olin laittanut aamupäivästä myynti-ilmoituksen nettiin ja nyt Lasse oli saanut ostajan. Se lähtisi illasta uuteen kotiin: Hukkasuohon, jossa se saa jatkaa rentoa elämää. Toisaalta oli huojentavaa ajatella, että ruuna pääsisi loistavaan kotiin ja saisi elää hyvää elämää, mutta toisaalta olin surullinen siitä että tiemme eroavat.

”Nytkö se sitten lähtee?” takaani ilmestyvä Tilda kysyi myötätuntoisesti.
”Niin se lähtee”, mutisin haikeasti. ”Tää on jotenkin tosi outoa ja epätodellista. Kaikki kävi vieläpä niin äkkiä”, jatkoin ja rapsutin samalla kimoa turvasta.
”Lasse saa varmasti hyvän kodin, jossa siitä huolehditaan yhtä hyvin, kuin sinä huolehdit siitä”, Tilda totesi vinosti hymyillen.
”Niin", mietin.
”Ei kannata jäädä suremaan liikaa. Muistele ennemminkin teidän yhteisiä vuosia hymysuin ja sitä, mitä kaikkea kerkesitte yhdessä tekemään ja kokemaan”, vaaleaverikkö jatkoi ja laski lopulta kätensä olkapäälleni lohduttavasti. Sitten hän lähti tassuttelemaan kohti tallin ulko-ovea.
”Muuten Tilda... Kiitos. Oikeasti”

****

Kun olin saanut puunattua Lassen kuntoon, jätin sen karsinaan odottamaan ja lähdin varustehuoneen puolelle etsimään sen kuljetusvarusteita. Siinä menikin hetki ennen kuin löysin ne ylimmästä kaapista. Kolusin kaapin läpi ja sulloin siniset kuljetussuojat, häntäsuojan ja jalkasuojat suureen ikeakassiin. Samalla aloin pakata myös muita Lassen varusteita ja tavaroita suuriin pahvilaatikoihin. Ruuna saisi mukaansa kaikki sille kuuluvat tavarat, sillä en tekisi niillä enää mitään. Tuleva omistaja saisi sitten päättä, että mitä kaikkea hän pitää itsellään, heittäkööt loput vaikka roskiin. Kun kaikki tavarat ja varusteet oli pakattu, tassuttelin takaisin Lassen luo.

Avasin natisevan karsinan oven ja pujahdin lempeän ruunan luo. Lasse hamusi kättäni heti herkkujen toivossa ja kun se ei saanut minulta mitään, se huokaisi syvään ja alkoi hamuta karsinan pohjaa.

”Hölmö”, naurahin kimolle hevoselle ja tapusin sitä kaulalle. Samassa tallinovi kävi. Kurkkasin karsinan yli kohti tulijaa, se oli Isabella.
”Hei Alessa, taisi Lassen ostajat nyt tulla”, nainen sanoi.
”Ai nyt jo?” mutisin hämmentyneenä ja pujahdin ulos ruunan karsinasta. Hengitin syvään ja lähdin tutisevin askelin kohti tallin ulko-ovea. Oven avattuani huomasin tallipihalla suuren valkoisen trailerin ja naisen, joka pähyili suuntaani.
”Hei, sinä oletkin varmaan Alessa?” nainen kysyi iloisesti ja marssi käsi ojossa luokseni.
”Kyllä”, totesin ääni väristen ja tartuin kiinni vaaleaan, siroon käteen.
”Minä olen tosiaan Crimis, puhuttiin tuossa aiemmin”, nainen sanoi.
”Kyllä vain. Lasse on tuolla sisällä, niin voitais mennä katsomaan sitä”, totesin ja lähdin askeltamaan takaisin tallin puolelle, nainen perässäni kävellen.

Hetken päästä pysähdyimme kimon ruunan karsinalle.

”On se kyllä niin hieno”, nainen hymyili avatessaan karsinan ovea. Lasse hamusi heti naisen kättä ja katseli häntä lempeillä nappisilmillään, samoin kuin minua silloin joskus Englannissa.

Katselin naista, joka puheli rauhoitavasti Lasselle. Kimo ruuna ei tuntunut olevan moksiskaan siitä, että siihen koski joku sille täysin vieras ihminen, päinvastoin, ruuna oli kovin utelias ja jopa innoissaan.

Noin tunnin kuluttua Lasse seisoskeli trailerissa. Tavaratkin oli saatu juuri hetki sitten pakattua autoon, joten pujahdin ruunan luo traileriin viimeistä kertaa, ja puhelin sille rauhoittavasti ja lempeästi vaikka se seisoikin tyynen rauhallisesti aloillaan. Syötin Lasselle herkkuja ja kerroin sille, että miten  tärkeä ja rakas ystävä se on minulle. Lopulta suukotin viimeistä kertaa kimon ruunan samettista turpaa ja toivotin hyvää matkaa.

12 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Su Syys 03, 2017 12:41 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Sunnuntai, 03. syyskuuta 2017 | Kavioliitossa

”Herranjumala sentään, mikä helvetti tuo on?!” Ellen parahti järkyttyneen kuuloisena takanani.
”Tässä on Santtu, mun uus hevonen”, totesin pikaisesti hymyillen samalla, kun yritin varoa steppailevan orin kavioita. Raudikko oli selvästikin kyllästynyt olemaan aloillaan, joten se pyöri kuin mikäkin tuuliviiri, hirnui korviasärkevän kimeästi muille hevosille ja kaiken lisäksi yritti näykkiä sillä ajatuksella, että pääsisi vapaaksi.
”Ajattelin, että sä hommaisit Lassen jälkeen.. No vähän rauhallisemman ja kiltimmän hevosen”, Ellen totesi henkeään pidätellen. Ilmeisesti vaaleaverikkö pelkäsi suuren oriin jyräävän ylitseni, eikä se toki kyllä enää kaukana ollutkaan. Olihan tuossa 171cm korkuisessa, lihaksikkaassa hevosessa melkoisesti pidäteltävää tämmöisellä satakyyskytsenttisellä hennolla naisella.
”No onhan tää vähän kahjo, mutta eiköhän tää tästä”, virnistin.

****

Tosiaan, Amandan mukaan tarttui Saksasta kaksi hevosta: tamma ja ori. Molemmat hevosista tulivat Suomeen Amandalle entuudestaan tutun hevosvälittäjän, Jan Eberhardtin tallilta Saksasta. Koeratsastin kummatkin hevoset ja molemmat olivat todella loistavia, joten myös päätös oli hyvin vaikea. Lopulta kuitenkin kallistuin enemmän Santun puoleen, ja tässä se nyt on: minun uusi hevonen!


Santtu pääsi posettamaan kuvaa varten. Onhan se nyt aika komea, eikö?

13 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Su Syys 03, 2017 6:21 pm

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Ellenin reaktio aiheutti minussa kyllä hilpeyttä, mutta olihan se ihan ymmärrettävä: halusit jotain muuta kuin tasaista varmuutta, ja no, sitä saa mitä tilaa. Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen valintaasi, sillä tästä hevosesta ei kapasiteetti tule loppumaan kesken: olet siis nyt panostanut tulevaisuuteen, ja tulette molemmat oppimaan toisiltanne varmasti paljon (Santtu toivottavasti ainakin käytöstapoja).

Ainiin, ja Santtu on kyllä ihan mielettömän komea, siitä ei ole epäilystäkään. <3


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

14 Vs: Santun päiväkirja lähetetty To Syys 07, 2017 6:45 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Torstai, 07. syyskuuta 2017 | Syksy

Kirpakka syysilma nipisteli paljaita sormenpäitäni, kun kävelin kohti Santun tarhaa. Syksy oli saapunut Kallan kylään yllättävän nopeasti: ilmat olivat viilentyneet huomattavasti ja maassa koreilivat eriväriset kirkkaat lehdet. Jopa yöllä lämpötila oli tippunut todella alas ja aina aikaisin aamusta autot olivat kevyen huurun peitossa.

Santtu inahteli maata kuopaisten viereisessä tarhassa olevalle Teville. Oripojat mittailivat toisiaan hetken aikaa, kunnes niiden mielenkiinto siirtyi rapisevaan taskuuni. Santtu on ovela, eikä malta antautua kiinni, jos astelen tarhaan pelkän riimunarun kanssa. Siispä joudun varautumaan aina johonkin rapisevaan karkkipaperiin taskussa sekä nameihin, joita voin antaa raudikolle palkaksi siitä, että se antautuu kiinni.. jos antautuu. Temppu toimii välillä ja välillä taas ei. Tällä kertaa se onneksi toimi, sillä Santtu saapui innokkaana luokseni ja mulkaisi korvat niskaan liimautuneena Teviä siihen malliin, ettei sillä ollut mitään asiaa tarhan toiselle puolen vaikka ne majailivatkin eri tarhoissa. Nappasin orhin nopeasti kiinni ja annoin namin, jonka jälkeen lähdettiin valumaan takaisin tallin puolelle.

Matka tallille sujui yllättävän kevyissä merkeissä, sillä Santtu kulki reippaasti vierelläni. Muille oreille se tuppasi vähän pörisemään, mutta kulki kuitenkin yllättävän kivasti, eikä meille tullut erimielisyyksiä suunnasta, joka oli tietysti hyvä juttu. Mielenkiinnolla jään kuitenkin odottamaan sitä päivää, kun tammat ja ruunat palaavat laitumelta.. voi olla nimittäin vähän eri ääni kellossa sitten.

”Ai sä oot tommosen hommannu itellesi?” Jemiina kysyi yllättyneenä tullessaan minua vastaan. Pellavapää oli riimunarusta päätellen menossa hakemaan ilmeisesti Teviä tarhoilta. Olin jotain huhua kuullut, että poniori oli päätynyt Auburnin maskotiksi ja että Jemiina olisi alkanut vuokraamaan Auburniin tullutta uutta hevosta Lefaa. Ken sitten tietää, minulla on mennyt nimittäin moni asia sivusuuhun, kun kiireet olivat pitäneet minut poissa tallilta, oli Lassen myynti ja siihen päälle vielä uuden hevosen osto.
”Niin mä hommasin”, hymähdin ja jatkoin matkaani talliin, jotta Santtu ei saisi mitään kohtausta siitä, että jäätäisi tallin suulle seisoskelemaan. Talutin orin kutoskarsinaan ja jätin sen odottamaan sinne siksi aikaa, että hakisin sen tavarat ja varusteet. Takaisin mennessän orhi seisoskeli rauhallisesti aloillaan, mutta pörisi jotain minulle hämmentyessään tavaramäärästä sylissäni.

Laskin tavarat ja varusteet karsinan edustalle, jonka jälkeen pujahdin sinisen harjapakin kanssa Santun karsinaan. Ori mulkaisi epäluuloisesti harjalootaa, mutta rentoutui kuitenkin hieman, kun aloin harjailla sitä rennoin vedoin. Sain välillä tuupata hevosta kauemmas itsestäni, etten liiskautuisi raudikon ja seinän väliin. Protestiksi sain mulkoilua, takasten nostelua ja hännän raivokasta vispaamista, mutten välittänyt siitä, joten ei Santtukaan lopulta jaksanut enää vihoitella. Harjauksen päätteeksi taputin oria kaulalle. Seuraavaksi oli varustamisen vuoro, joka ei tuottanut hankaluuksia muuta kuin suitsien kohdalla, sillä Santtu ei olisi millään halunnut antaa koskea päähänsä senkään vertaa, että saisin laitettua suitset päähän. Monituisten yritysten sekä pitkän maanittelun jälkeen sain suitset vihdoin päähän, jolloin oli aika siirtyä kentälle. Meinasin aluksi lähteä maastoon, mutta kun sain kuulla ensiviikon perjantaina nuorille järjestettävästä estevalmennuksesta derbykentällä, päätin mennäkin kentällä, jotta Santtu tulisi minulle vähän tutummaksi. Oltiinhan me osallistuttu ehkä vähän vahingossa nyt tulevana lauantaina oleviin laidunlaukkoihinkin, joten tekemistä ainakin piisasi tuon hevosen kanssa.

Ulkona oli alkanut tuulla, joten Santtu vaikutti olevan tavallista jännittyneempi. Puhuin orille rauhoittavaan sävyyn ja toivoin, ettei se alkaisi järjestämään mitään kohtausta. Kentälle saavuttuamme talutin Santtua jonkun aikaa maastakäsin ja tein siinä samalla vähän maastakäsittelyharjoituksia ennen kuin nousin sen selkään jakkaran päältä. Jatkoimme alkuverryttelyitä jonkun aikaa käynnissä, ennen kuin kehotin Santtua siirtymään raviin. Tein ravissa lähinnä vain siirtymisiä käyntiin, suuria ympyröitä sekä vaihtelin suuntaa. Kauan en viitsinyt ravailla, jottei orin ylälinjan lihakset kerkeisi väsähtämään ja tekisi siten Santun liikkumisesta ikävän tuntuista. Otettiin siis välikäynnit melko pian pitkin ohjin, mutta jatkettiin työskentelyä taas, mutta vaan laukassa. Laukassakin vaihtelin vain suuntaa ja otin siirtymisiä, kunnes oli jälleen aika ottaa pieni hengähdystauko pitkin ohjin. Alkuverryttelyiden jälkeen siirryttiin varsinaiseen tehtävään, joka oli tällä kertaa pohkeenväistö. Väistöt sujuivat ihan kohtalaisen hyvin vaikka niissä onkin vähän paranneltavaa. Lopulta ravailin rennosti molempiin suuntiin, jonka jälkeen otettiin vielä loppukäynnit maastossa, josta Santtu oli erityisen innoissaan. Vaikka aluksi Santtu tuntuikin olevan tuulen takia vähän tavallista jännittyneempi, niin silti se meni yllättävän kivasti. Ori oli todella miellyttävä ja teki mielellään töitä. Raudikon isoihin liikkeisiin oli yllättävän helppo mukautua, mutta vaati se kyllä lihastakin, jotta niissä jaksoi pysyä mukana, eikä hytkynyt kuin mikäkin perunasäkki. Innolla kuitekin odotan yhteisiä valmennuksiamme ja ensimmäisiä kisoja!

Maastoilun päätteeksi laskeuduin alas kookkaan orhin selästä ja kipitin suorintatietä sen kanssa talliin, sillä ulkona oli alkanut satamaan. Syyssateet oli jotain niin inhottavaa - varsikin jos oli kylmä, mutta toisaalta välillä oli kyllä rentouttavaa kuunnella sateen ropinaa ja tuoksuttaa puhdasta, sateen raikastamaa syysilmaa.

Karsinassa riisuin Santulta varusteet, harjasin sen pikaisesti ja jätin karsinaan syömään heinää. Kun raudikko oli kuivahtanut, loimitin sen ja vein vielä hetkeksi ulos tarhaamaan. Lopulta siivosin tallissa jälkeni ja siirryin tallituvan puolelle, jossa keskenään rupattelivat parhaillaan Amanda, Anna, Ellie ja uusi tallityöntekijä Jonathan. Moikkasin heitä ja istahdin mukaan rupattelemaan.

15 Vs: Santun päiväkirja lähetetty La Syys 09, 2017 4:55 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Lauantai, 09. syyskuuta 2017 | Linssilude


Pst. Santtuli pääsee jo naisiin!!!

16 Vs: Santun päiväkirja lähetetty To Syys 21, 2017 5:21 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Voi Santtu ja naisseikkailut! Kiva, että se on saanut huomiota jo noin nuorena ja mahtavaa, että selvisitte maastosta hengissä. Olet kyllä melkoisen rohkea ratsastaja ja hevosvalintasi muistuttavat karmaisevasti Amandasta... Mutta hieno se on, ei mahda mitään. Santun poseeraus on kuin oripäiviltä ja se on kuin tehty syksyisiiin kuviin ihanan punertavan sävynsä kanssa! Wau.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

17 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Su Loka 15, 2017 7:53 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Sunnuntai, 15. lokakuuta 2017 | Kipua

”Santtu perkl..” älähdin tiukaksi viivaksi menneiden huulieni välistä, kun raudikko ori tallasi varpaideni päälle. Se mulkaisi minua korvat luimussa ja yritti sitten livistää ulos karsinasta, joka oli jäänyt kaiken tämän häärimisen takia auki.
”Prrrr soo”, joku komensi jämäkästi, mutta yllättävän rauhallisesti riehakasta orhiani ja työnsi karsinan oven kiinni juuri viime tingassa. Vilkaisin tulijaa päin.
”Kas... Jonathan..” mutisin irvistäen varpaissa viiltävää kipua.
”Se jalka kannattaa kylmätä, kokemusta nimittäin on”, punatukkainen mies tuumasi pohtivasti ja katsahti sitten Santtuun. ”On sulla melkonen hevonen”, se jatkoi.
”Onhanse melkonen.. kunnioittaisi edes vähän mua, mutta eeeei”, mutsin huokaisten.

Riisuin orilta riimun pois päästä ja korjasin sen vinksalleen mennyttä talliloimea, kunnes siirryin pois karsinasta. Jonathan seisoskeli edelleen karsinan edustalla ja katsoi Santtua. Sitten se katsoi minua. Tuijotin miestä kulma koholla ja puhahdin turhautuneena.

”Mä lähen kylmäämään nyt tän jalan”, tokaisin ja ripustin riimun- ja narun roikkumaan karsinan koukkuun ennen kuin lähdin suuntaamaan kohti tallitupaa.

Meidän yhteinen taival Santun kanssa ei ollut lähtenyt kovinkaan hyvin käyntiin. Mä en ollut vieläkään löytänyt oikeita nappuloita orin kanssa toimiessa ja se tuntuu niin pirun vaikealta ja etäiseltä. En saanut siihen samalla tavalla kontaktia mitä Lasseen. Valmennukset olivat menneet miten sattuu ja välillä tuntui siltä, kuin pelkäisin omaa hevostani. Oli toki päiviä, jolloin kaikki tuntui sujuvan hyvin, mutta suurimmaksi osaksi meidän yhteiset hetket olivat yhtä tappelua.. Santun osalta nimittäin.

”Mikäs tuohon sun jalkaan on sattunut?” Anna kysyi minun linkuttaessani tallitupaan.
”Santtu”
”Santtu?" se toisti kysyvästi.
”Polki mun varpaille”, huokaisin ja istahdin tupakeittiön pöydän ääreen.
”Oho, mites se silleen?”, nainen kysyi.
”Kumpa tietäisin”, mutisin ja vilkaisin mustaksi menneitä varpaitani. En edes halua tietää, miltä tuntuu kävellä huomenna tämän jalan kanssa. ”Jos ei muuten, niin ainakin se hevonen osaa tuottaa kipua”

Anna katsoi minua hämmentyneenä.

***

Ulkona oli sysipimeää. Ainoastaan tallipihan ulkovalaisimet loistivat himmeästi yläpuolellani, kun astelin kohti parkkipaikkaa. Viileä tuuli riepotteli koivun paljaita oksia ja yöperhoset lentelivät särisevän lampun ympärillä, hakien niistä lämpöä. Puristin kohmeiseksi mennyttä kättäni nyrkkiin ja katsahdin tummansiniselle tähtitaivaalle. Kohta tulisi talvi.

18 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Ma Loka 16, 2017 5:21 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Maanantai, 16. lokakuuta 2017 | Kaikki on okei

Santtu ravaili juoksutusliinan päässä tyytyväisenä pärskien ja esitti minulle lennokasta raviaan. Se pursusi uskomattoman paljon energiaa, joten koin parhaaksi juoksuttaa Santtua ennen kuin nousisin sen selkään. Ehkä se juoksutuksen myötä rauhoittuisi hieman ja keskittyisi paremmin ratsastaessa.

Katselin lihaksikkaan orini liikkeitä. Santtu on yllättävän hyvässä kunnossa vaikka viime viikot se olikin liikkunut vähän rennommin. En ollut ihan varma, että mistä Santun energiapuuskat johtuvat; vähäisemmästä liikunnasta vai astutuksista, mutta joka tapauksessa minun olisi liikutettava sitä rankemmin tai suunniteltava sen ruokinta uudelleen ja vähentää sen ruuassa olevaa energiamäärää.

Juoksutuksen päätteeksi irrotin juoksutusliinan kuolainrenkaasta ja siirsin liinan maneesin laidalle. Laskin sitten jalustimet alas, jonka jälkeen kapusin orin selkään. Istuttuani kunnolla satulaan, pyysin Santtua liikkeelle. Ohjasin sen maneesin uralle ja annoin sen kävellä hetken aikaa pidemmillä ohjilla. Santtu oli kuitenkin sitä mieltä, että kävely saa riittää, joten aika pian jouduin ottamaan ohjat kunnolla käteen, jotta saisin hillittyä vauhtia istunnan lisäksi myös suuhun vaikuttamalla.

Pari kierrosta käveltyämme pyysin Santun raviin ja siihen se lähtikin erittäin lennokkaasti, joten jouduin pidättämään aika reippaasti, jotta sain Santun takaisin avuille. Raudikko ori tykitti eteenpäin kuitenkin kamalan pitkänä, eikä oikein reagoinut apuihin. Jouduin kääntämään sen monta kertaa voltille ja lopulta jopa pysäyttämään seinää vasten, jos ei muuten pyyntö mennyt perille. Pikku hiljaa se kuitenkin rauhottui ja kun tuntui, että ori on kunnolla kuulolla, annoin ensimmäistä kertaa laukkapohkeet. Odotin jotain villimpää siirtymistä laukkaan, mutta yllätyksekseni Santtu lähti reippaaseen ja kivan pyörivään laukkaan. Se tuntui ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin miellyttävältä ratsastaa, joten tämä pieni hetki sai minut muistamaan sen, että miksi ostin tämän hevosen. Santtu on minulle vaikea hevonen, jonka kanssa pitää oikeasti tehdä töitä, jotta saavuttaa haluamansa ja pääsee siihen lopputulokseen mihin on pyrkinytkin. Helppoahan tämä ei ole, eikä aina pidäkkään olla.

Päätin lopettaa tähän hyvään pätkään, joten otin loppuravit, jonka jälkeen nakkasin raudikon selkään viltin. Loppukäynnit tekisimme maastossa.

19 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Pe Loka 27, 2017 10:16 am

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Teidän yhteinen tie ei ole ehkä alkanut tasaisimmalla mahdollisella tavalla, mutta näkeehän sen tyhmäkin: Santulla on kilpahevosen luonne ja tahto. Kun vaihtaa tylsän ja tasaisen hevosen nuoreen rämäpäähän, saa juuri sitä mitä on tilannut. Olet kuitenkin ymmärtänyt, mihin soppaan olet lusikkasi tunkenut, ja täytyy sanoa, että se on ensimmäinen askel kohti voitokasta esteuraa. Mitä siis yhdistä liiskatuista varpaista! Energiaa Santulla kyllä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta nuoren ikänsä takia liikuntaakaan ei voi lisätä liian radikaalisti: astutukset varsinkin ovat todella raskasta työtä orille. Ruokinnan venkslaaminen voisi olla hyvä vaihtoehto, ja uskon, että juoksutusta ennen selkään nousua voisi hyödyntää useamminkin?


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

20 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Pe Marras 17, 2017 8:59 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Perjantai, 17. marraskuuta 2017 | Sateinen marraskuu

Suuret raskaat sadepisarat rummuttivat armottomasti maneesin kattoa, kun askelsin kohti Santun tarhaa. Tarhoille johtava tie tulvi suurista vesilätäköistä, jotka kimmelsivät pihavalaisimien himmeissä valoissa, muuten sysimustassa säässä. Jouduin pomppelehtimaan lätäköiden ohitse ja yli, jotta säästyisin märiltä kengiltä. Sää oli ollut viime viikkojen aikana kovin epävakaa ja hetken sitä kerkesi ihastella kirpsakkaa talvisäätä, kunnes vesisateet pyyhkivät lumet pois  - jättäen jäljelle karun ja alastoman luonnon.

Santtu pörisi tarhassaan huomatessaan minun astelevan portille. Olin ostanut raudikolle vastikään uuden ruskearuudullisen kaulakappaleellisen sadeloimen, joka on edellistä loimea lämpimämpi ja se näytti kieltämättä aika hyvältä orin päällä.

Minua ihan hävetti myöntää, että olin viime viikkojen aikana syysännyt Santun hoidon muille. Luotan Auburnin ammattimaiseen väkeen ja siihen, että Santtu on kyllä hyvissä käsissä vaikka en joku päivä kerkeäisikään hoitamaan sitä. Poissaoloni ei suinkaan jontunut siitä, ettenkö jaksanut raahautua tallille illan tullen. Eihei. Viime viikot olivat olleet minulle niin henkisesti kuin fyysisestikin raskasta aikaa ja se otti oman veronsa. Väsymyksestä raskaat silmät kostuivat kyynelistä. Oli todella vaikea olla ystävien tukena, kun en itsekään ollut mistään skarpimmasta päästä. Olo oli vaan niin turta ja koko keho huokui väsymystä. Sain vain miettiä ja ihmetellä, että mikä helvetin kaamosmasennus mua tässä nyt oikeen vaivasi?

Huokaisin ja nappasin Santun riimunarun päähän, jonka jälkeen kiiruhdettiin talli puolelle, sillä takkini alkoi antamaan periksi sateelle. Raudikko ori ei näyttänyt liiemmin pitävän vesisateesta, saatikka vesilätäköistä, joten se väisteli niitä jännittyneenä korskuen, jyräten samalla melkein ylitseni.

Talliin saavuttuani vein Santun sen karsinaan ja riisuin siltä märän sadeloimen ja nakkasin päälle talliloimen. Samalla kun vein sadeloimen kuivamaan, vilkaisin työvuorolistaa. Iltatallin tekisi tänään Mikael, joten etsin miehen käsiini ja ilmoitin hänelle, että hoidan Santun iltaruokinnan tänää itse.

Laitettuani iltamössön valmiiksi, kävin viemässä heinät karsinaan, joita Santtu saisi napostella sen aikaa, kunnes saisin iltaruuan valmiiksi. Kun mössö oli jonkun ajan kuluttua valmis, vein sen Santulle ja jäin katsomaan oria karsinan edustalle. Tuntui todella oudolta olla Auburnissa. Tallille oli tullut paljon uusia ihmisiä, joita en tuntenut. Lisäksi Isabella oli ostanut Auburniin ihanan Ankka tamman, jolloin mulle iski välitön kimokuume. Se taas sai ajatukseni siirtymään edelliseen hevoseeni Lasseen. Mitähän ruunalle mahtoi kuulua?

Santun kolistaessa tyhjää ruokaämpäriä, havahduin mietteistäni takaisin todellisuuteen. Pujahdin karsinaan ja nappasin ämpärin käteeni, jolloin Santtu liimasi korvansa niskaa vasten ja mulkaisi minua vihaisesti. Oliko se nyt vihainen ruuankin päältä? Orille murahtaen lähdin pesemään ruokaämpäriä. Ehkä sitte olisi aika suunnata takaisin kotiin.

21 Vs: Santun päiväkirja lähetetty La Marras 18, 2017 2:50 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Lauantai, 18. marraskuuta 2017 | Vaikeuksissa

Santtu pomppelehti energisesti allani, kun pyysin sitä kulkemaan eteenpäin. Viime kuun kouluvalmennus teki kipeää, kun Amanda nöyryytti minua muiden edessä Santun ollessa täysi paskapää. Toisaalta orin energisyys oli omaa syytäni: Santtu oli saanut yksinkertaisesti liikaa vapaapäiviä, joten se ei malttanut kuunnella. Se ei yksinkertaisesti pystynyt, kyennyt tai halunnut kuunnella, kun se halusi purkaa ylimääräisen energiansa pois, joka ilmeni huonokäytöksisyytenä. Tätä oli jatkunut pitkään, liian pitkään.

”Se on kilpahevonen, ei laiska-Lasse jonka voi lempata viikoksi tarhaan ja mennä sen jälkeen ilman satulaa maastoon”, Amandan sanat kaikuivat uhkaavasti pääni sisällä. Samalla näin mielessäni perijättären kiukkuisen katseen, joka sai niskavillani pystyyn.

Joo mä tiesin sen liiankin hyvin, mutta mitä tein asialle? En mitään, en yhtään mitään.

Santtu viskaisi kuikkuisena päätään. Se oli kyllästynyt odottamaan ja kuuntelemaan, kun vain istuin sen selässä, enkä tehnyt mitään konkreettista. Santtu kaipasi tekemistä, jota en osannut antaa. Tietysti olin hyöyntänyt valmennuksista saamiani ohjeita, mutta riittikö se? Allani oli hieno hevonen, jota en osannut käsitellä. Toki oli päiviä, jolloin kaikki meni kuin oppikirjasta. Silloin, kun oikeasti halusin yrittää, kävin ahkerasti valmennuksissa, liikutin Santtua päivittäin hikeen asti ja niin päin pois. Nyt tekemiseeni oli tullut stoppi. Pitäisiköhän minun etsiä Santulle osaavaa liikuttajaa, joka kiipeäisi orin selkään kerran-pari viikossa? Liikuttaja, joka pistäisi Santun kunnolla työntekoon ja tekisi se kanssa asioita, joista minä pystyisin vain haaveilemaan?

”Onko kaikki ihan fine?” maneesiin saapunut nainen kysyi huolestuneena.
”Häh?”
”Meinaan, kun olet kiertänyt maneesia ympäri sen hevosen kanssa about parisenkymmentä minuuttia”, nainen selvensi.
”Äh.. kaikki on ihan hyvin”, mutisin nolona ja siirsin Santun raviin. Rautias ori oli mielissään päästyään liikkeelle. Se oli innokas, mutta jäykähkö viimepäivien vapaapäivistä. Lisäksi Santtu pureskeli kuolainta ja oli ajoittain äärettömän vahva edestä, joten jouduin tosissani tekemään töitä, että sain sen pysymään kuulolla. Epätoivo meinasi tulla, kun ori kiukutteli minulle puolet ajasta. Siispä yritin pitää sen kiireisenä ja hyödyntää valmennuksissa käytyjä tehtäviä. Pinnistelin muistini äärirajoille, jotta sain tehtyä pari vaikeaakin tehtävää. Minua harmitti, kun viime kuun estevalmennus oli jäänyt kokonaan välistä. Ehkä oli hyvä näin, sainpa ainakin koota itseni ja rohkeuteni, jotta pystyisin osallistumaan taas seuraavaan valmennukseen.

Laukkapohkeet annettuani Santtu hypähti innosta pinkeänä holtittomaan laukkaan, josta se oli lähes mahdotonta saada kuulolle. Lopulta jouduin nöyrtymään ja pysäyttämään orin seinää vasten. Tähänkö oltiin tultu? Nyt oli oikeasti tehtävä jotain tai olisin pulassa. Amanda, saatikka Isabella eivät varmasti katsoisi hyvällä, jos näkisivät säälittävät yritykseni saada Santun pysähtymään laukasta. Turhautuneisuuden ja suuttumuksen kyyneleet nousivat silmiini. Olisi yritettävä kovemmin.

Leukani väpätti jännityksestä, kun siirsin Santun uudestaan uralle ja annoin laukkapohkeet. Saman perseilyn alkaessa käänsin orin voltille ja tein kaikkeni, jotta sain sen pysymään kuulolla ja tottelemaan. Pikku hiljaa yritykset tuottivat tulosta. Viidennen kerran kun pysäytin Santun seinää vasten, se alkoi kuuntelemaan. Toivonkipinä syttyi ja päätin, etten tulisi enää antamaan Santulle turhia vapaapäiviä.

***

”Hei Alessa, sua ei olekkaan näkynyt pitkään aikaan”, Jemiina hämmästeli.
”Aa moi.. no ei”, mutisin harjaillessani Santtua sen karsinassa. Olin sitonut orin tuttuun tapaan kiinni karsinaan, jottei se jyräisi ylitseni tai liiskaisi minua seinää vasten.
”Mitä kuuluu?” Jemina kysyi karsinan oveen nojatessaan.
”Ihan hyvää, kiitos. Entä sinulle?” jatkoin taputtaen Santun lihaksikasta kaulaa.
”Hyvää kuuluu, olen menossa tallitupaan, tuutko sinäkin?” nainen kysyi.
”Joo, vien eka vaan tän tarhaan. Tuun sitten”, hymähdin.

22 Vs: Santun päiväkirja lähetetty Su Marras 19, 2017 4:19 pm

Alessa L.

avatar
Hevosenomistaja
Sunnuntai, 19. marraskuuta 2017 | Hurjimus

”En mä jaksa pidellä tätä enään”, puuskutin yrittäessäni hillitä Santun menohaluja.

Olin lähtenyt orin kanssa maastoon, napaten mukaani Ellenin. Vaaleaverikön naisen oli tarkoitus ottaa meistä edustuskuva, jonka voisin laittaa ehkä seinällekin, mutta se oli hieman haastavaa, sillä Santtu viiletti suu auki menemään niin, että kuolakin lensi.

”Oota... Oota.. NYT!” Ellen huudahti kameran räpsähtäessä, jolloin raudikko ori hypähti silmät muljuten pari metriä sivulle ja pysähtyi lopulta katsomaan Ellenin suuntaan hämmentyneenä pöristen. Henkeä vetäisten rauhoittelin kookasta hevostani, joka oli jännittynyt kuin viulunkieli.
”Niin ku salamalla?!” kivahdin.
”Sori”, Ellen pahoitteli irvistäen. "Nää kameran asetuksen on vähän miten sattuu.." se lisäsi.
”No tuliko ees hyvä kuva?” kysyin.
”Kato”



23 Vs: Santun päiväkirja Eilen kello 12:29 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Todellakin tuli hyvä kuva! Ja onpas kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa. On ihan ymmärrettävää, että joskus tulee kiireisiä ajanjaksoja elämässä. Kannattaa varmaan ottaa hetkellisesti tavaksi juoksuttaa ori ennen selkään kapuamista, tai vaikka irtohypyttää siltä pahimpia virtoja jonakin rauhallisena päivänä maneesissa (minäkin voin tehdä sen, olen enemmän kuin kiinnostunut näkemään hurjan nuorikkosi hyppypotentiaalin!). Myös derbykenttää voi hyödyntää, jos haluat juoksuttamisen sijaan päästää sen isommalle alalle riehumaan yksikseen. Orin väkirehuannosta voisi toistaseksi myös pienentää, ainakin niiltä päiviltä kuin se ei treenaa. Tsemppiä - kyllä se taas siitä. <3


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa