Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Hanin päiväkirja

Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 2 / 2]

26 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty To Syys 21, 2017 8:36 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
21.09.2017 Derbykentällä ratsastelua

"Nii mitä sanoit?" havahduin ajatuksistani kun kuulin jonkun puhuttelevan minua. Olin hyvää matkaa hautautumassa taukotuvan vuodensohvan sisuksiin, mutta kun tajusin etten olekkaan siellä enää yksin, ryhdistäydyin ja nostin katseeni ylös puhelimestani. Edessäni seisoi hurjan pitkä punapäinen Jonny.
"Että ihan sitä, ootko kuullut jotain niistä kylällä liikkuvista juoruista?" tämä kysyi hetken kiusallisen tuijotuskilpailun jälkeen.
"Aa, en pahemmin. En mä hirveesti käy kylällä", virnistin ja Jonny istahti pöydän ääreen.
"Tai siis oon mä jotain spekulointi asiakkailta kuullut, mutta en mitään erikoista. Kuinka nii?" jatkoin vielä ja kaivoin jaloissani lojuvasta laukustani vesipullon.
"Amanda ja Isbe vaikuttaa aika hermostuneilta niistä kaikista jutuista mitä on liikkeellä. Jakun oli se kynttiläjuttu jne.", Jonny selitti selvästi yrittäen jotain keskustelua kehitellä.
"Ai niin se kynttiläki, kummallista", mutisin ja vilkaisin kelloa. "No, eiköhän ihmiset pian tajuu et ne juorut on ihan turhia", jatkoin vielä. Jonny kohautti hartioitaan ja kaivoi jostain itselleen eväsleivän. Itse uppouduin takaisin selaamaan puhelintani, äidin jonkun kaverin hevosen kenkä olisi taas irti ja pitäisi vielä illalla mennä sekin laittamaan.

Nousin lopulta sohvalta ja suuntasin tarhoille. Hani oli vuokraustaipaleeni aikana edistynyt todella paljon, eteenkin tarhasta hakiessa. Enää hyvinä päivinä karkuun viiletettiin vain pari kierrosta, jonka jälkeen lähdettiin kiltisti mukana talliin. Tänään oli selvästi superhyvä päivä, sillä pieni kirjava käveli melkeinpä portille vastaan. Kehuin Hania hieman turhankin äänekkäästi, jonka jälkeen talutin tamman talliin ja tällä kertaa karsinaan. En minä sitä todellakaan aina uskalla karsinassa hoitaa, mutta on se taas hyvä kokeilla, jos olisi hyvä päivä ja pääsisimme edistymään tämänkin asian kanssa. Nappasin karsinan eteen kantamastani harjapakista pölyharjan ja siirryin karsinaan harjaamaan Hania. Tamma pörräsi jonkin verran, mutta maltoin itse olla mahdollisimman rauhallinen ja vähäeleinen rauhoittaakseni tammankin. Jonkin aikaa pörrättyään Hani antoi vihdoin periksi ja asettui harjauksen ajaksi aloilleen. Kavioita puhdistaessa olin saada kengästä otsaani Hanin säikähtäessä karsinan ulkopuolelta kuuluvaa kolahdusta, mutta lopulta kaikki kaviotkin oli siististi puhdistettu.

Ilma oli kiva ja derbykenttä oli näyttänyt kuivalta, joten varustin Hanin estesatulalla ja varustettuani tamman, suuntasimme suurelle ja avoimelle nurmialueelle, jossa emme olleet estevalmennuksen jälkeen olleet. Aluksi kävelytin Hania derbykenttää ympäri ja kun olin varma että tamma on nähnyt kaikki mahdolliset kulmat ja varjot, nousin ratsaille ja otin heti ohjia hieman käsiini. Aluksi halusin että Hani vain malttaisi kävellä rennosti ja rauhallisesti, jonka jälkeen aloimme ravailla hieman puolipitkällä ohjalla ympäriinsä. Tänään suunnitelmana oli vain totuttaa Hania derbykenttään, eikä vääntää mitään koulukiemuroita. Ratsastin Hania reippaassa ravissa eteenpäin ja alun pään viskomisten ja kiihdyttelyiden jälkeen tamma tuntui rauhoittuvan kuin napista painamalla. Pari viimeistä ratsastuskertaa tamma oli käynyt todella kierroksilla ja olin melkein suorittanut ensimmäisen ilmalentoni alas kirjavan selästä. Oli siis ollut hieman itsetuhoista lähteä ponin kanssa derbykentälle, mutta nyt kyllä olin tyytyväinen päätökseeni. Hanilla oli tänään selväsi hyvä päivä ja se kulki oikeastaan todella nätisti.

Laukassa Hani otti muutamat pukit ja yritti lähteä rallittelemaan, mutta kunhan saimme muutamat rauhalliset ja rennot ympyrät, annoin tammalle luvan laukata hieman reippaammassa tahdissa derbykenttää ympäri molempiin suuntiin. Ihan lopuksi innostuin vielä hyppäämään pari kertaa derbykentän keskellä olevan ristikon, jonka Hani suoritti maltillisesti ja hyvällä fiiliksellä. Loppuverryttelyitä tehdessäni en voinut muuta kuin hymyillä, kyllä me vielä kisaradoillekkin päästäisiin! Ravatessani puolipitkällä ohjalla orien tarhojen puoleista pitkää sivua, havaitsin vaalean ja hoikan hahmon aidan vieressä. Amanda nojasi aitaan tyytyväisen näköisenä ja pysäyttessäni Hanin tämän kohdalle, nainen avasi suunsa.
"Teidän menohan oli ihan kivan näköistä. Sun kannattaa käyttää tätä derbykenttää hyödyksi nyt vielä kun kelit sallii", tämän sanottuaan Amanda käveli Fellun tarhalle ja nappasi suuren ja tumman orin mukaansa. Itse jäin vain hölmistyneenä katsomaan Hanin omistajan perään, enkä voinut olla miettimättä kuinka kauan Amanda Sokka oli ratsastustani seurannut. No, palaute oli ollut todellakin positiivista, joten eipä siitä mitän haittaakaan ollut.

Loppuverryttelyiden jälkeen palasimme vihdoin talliin ja nappasin Hanilta varusteet pois. Tamma oli hionnut melko kevyesti, mutta päätin hieman huuhdella sitä lämpimällä vedellä, kun poni kuitenkin jäisi jo sisälle. Huomenna tulisi taas pitkä tallipäivä kun tulisin tekemään päivätallia, mutta vuoroni loputtua ehtisin vielä ratsastamaan Hanin. Päätin vielä tehdä jotain hyödyllistä, joten pesin Hanin molemmat satulat ja suitsetkin siihen samaan läjään. Kun kaikki vihdoin kiilteli, pystyin hyvillä mielin lähtemään tallilta äitini tallille, jonne tämän ystävätär toisi hevosensa irtokengän kiinnitykseen.


Minka ja Hani 17hm



Viimeinen muokkaaja, Minka A. pvm Pe Loka 27, 2017 11:47 am, muokattu 1 kertaa

27 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Loka 04, 2017 6:45 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Voi teitä meidän väriläiskiä, ihania olette! Hani on kieltämättä muuttunut rohkeammaksi. Täytyy muuten itsekin ottaa teistä mallia ja ratsastaa derbykentällä vielä kun se on mahdollista. Ja niinhän se on, me vakoilemme tiedän ratsastustanne useammin kuin arvaattekaan. Jo pelkästään kartanon parvekkeelta käsin näkee yllättävän pitkälle...


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

28 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Loka 11, 2017 1:11 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
11.10.2017

Hani vilkaisi minuun hieman epäluuloisena, mutta käveli rauhassa perässäni ulos tallista. Ovella sen oli aivan pakko hieman poukkoilla ja kytätä jotakin, mutta selvisimme hengissä ainakin jakkaralle saakka. Kiristin tamma satulavyötä vielä reiällä ja vedin jalustimet alas. Pyyhkäisin Hanin koulusatulasta siihen tippuneen kellertävän lehden pois ja siirsin jakkaran tamman vierelle. Hieman Hani lähti tuttuun tapaansa steppaamaan noustessani jakkaralle, mutta pääsin ongelmitta selkään. Kokosin ohjat siististi käsiini, pujotin oikeankin jalkani jalustimeen ja painoin pohkeeni kevyesti Hanin kylkiin ja ohjasin sen Auburnin lähimaastoissa kiertävälle maastolenkille. Hani lähti matkaan jopa omituisen rauhallisesti, sen korvat heiluivat tyytyväisinä puolelta toiselle. Mietin voisiko sillä olla asiansa, että Hani yritetään saada tiineeksi Riepusta. Ensimmäinen yritys on jo takana, mutta vielä ei ole tietoa siitä onnistuttiinko ja onko Hani tiineenä. Jotenkin toivon että Hanin rauhoittunut mieli olisi merkki tiineydestä. 

Kävelimme rauhassa aivan Auburnin lähimaastoissa. Hieman Hani säpsyili, mutta alkoi olla jo yllättävänkin tottunut maastoilemaan verrattuna lähtöpisteeseemme. Hani oli alkanut myös kasvattaa talvikarvaa ja syksyn karvanlähtö alkoi olla pikkuhiljaa jo takana päin. Puskasta lentoon lehahtanut lintu aiheutti Hanille pienoissydänkohtauksen ja tamma teki sivuloikan, mutta pysyin tukevasti satulassa ja Hani rauhoittui nopeasti jatkaen matkaa eteenpäin. 

Palasimme takaisin Auburnin pihaan ja päätin suunnata hetkeksi vielä kentälle ottamaan ravit ja laukat läpi. Kentällä oli muutamia pieniä vesilätäköitä, mutta ne eivät meidän menoa haittaa. Otin hetken käynnissä ihan perus taivuttelua ja Hani rentoutui selkeästi päästyään turvaan kentälle. Kokeilin muutamia kertoja Hanin kanssa sitä, että suurella ympyrällä väistätän takaosaa hieman ulospäin. Hani tajusi tehtävän idean yllättävänkin nopeasti ja oli todella herkkä jo ihan istunnallekkin. Hani on ratsastaessa todella herkkä ja se reagoi eteenkin ratsastajan painopisteen muutoksiin todella helposti. Selässä joutuu siis istumaan todella rauhassa ja välttämään kaikkea ylimääräistä sähellystä. Siirsin Hanin lopulta raviin ja vain keventelin suuria ympyröitä ja keskityin taivuttelemaan tammaa huolella molempiin kierroksiin. Alkuun huomasin että Hani oli hieman jäykkä, eikä olisi oikein tahtonut vertyä, mutta huolellisella taivuttelulla saatiin aikaan oikein letkeääkin liikettä. Laukkaa otin vain muutaman noston verran ja niissä Hani hieman yritti taas kaasutella, mutta malttoi mielensä ja käyttäytyi oikein asiallisesti. 

Lopulta ohjasin Hanin tallin edustalle ja hyppäsin ratsailta. Taputin Hanin kaulaa ja rapsutin hieman tamman otsaa, ainakin sen hetken kun Hani antoi rauhassa koskea päähänsä. Löysäsin vielä satulavyön ja nostin jalustimet ylös, jonka jälkeen lähdimme kävelemään sisälle talliin. Parkkeerasin Hanin hoitopaikalle ja nappasin ensin suitset pois, jotta sain sujautettua tammalle riimun päähän. Ripustin suitset seinustalla olevaan koukkuun ja nappasin vielä satulankin pois. Jätin varusteet hoitopaikalla oleviin telineisiin, jotta muistaisin pestä ne kunhan vien Hanin takaisin ulos. Harjasin Hanin läpi, heitin tammalle vielä sadeloimen päälle ja vein tamman takaisin tarhaansa. Palasin talliin pesemään nahkavarusteet, jonka jälkeen menin siivoamaan pari karsinaa kun tänään olisi iltatallivuoroni, eivätkä hevoset ihan vielä tule sisällekkään. Viimeisten karsinoiden siivouksen jälkeen suuntasin hetkeksi taukotiloihin vain hengailemaan ennenkuin lähtisin hakemaan hevosia sisälle. 

Minka ja Hani 18hm

29 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Loka 13, 2017 1:22 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
13.10.2017

Heti noustessani autostani Auburnin parkkipaikalla, tiesin että nyt on jotain tapahtunut. Hevoset olivat tarhoissaan levottomina ja huomasin Hanin ravailevan tarhassa yksinään, eikä Armia näkynyt missään. Eikai se nyt vielä ole varsonut, eilen ei ainakaan mitään merkkejä siitä ollut näkynyt kun olin ollut tekemässä iltatallia. Nopeasti kipitin talliin ja hissukseni menin sisälle talliin, jossa vallitsi rauhallinen hiljaisuus. Näin Isabellan seisoskelemassa varsomiskarsinan edustalla ja katselevan sisälle karsinaan lempeästi hymyillen. 
"Moikka, Armi on tainnut varsoa. Menikö kaikki hyvin?" kysyin hiljaisella äänellä ja katsoin hieman tutkivasti Isabellan helpottuneita kasvoja. 

Isabella selosti minulle nopean version aamun tapahtumista, Armin varsomisen kanssa oli tullut ongelmia ja koko piha oli ollut kaaoksen vallassa. Ei siis mikään ihme että Hani edelleen näytti järkyttyneeltä tarhassaan. Onneksi kaikki oli päättynyt hyvin ja nyt varsa kuulemma on jo oikein pirteä. Kurkistin tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa karsinaan ja näin siellä lepäävän vaalean varsan. Armi oli selvästi väsyneen näköinen, mutta se työnsi uteliaasti turpansa vasten kaltereita ja pujotin käteni kaltereista läpi rapsuttaen tamman otsaa. Käänsin katseeni takaisin varsaan ja se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä. 
"Onko se tamma vai ori?" kysyin sitten ja katsahdin Isabellaan. 
"Tamma", kuului jostain takaatani ennenkuin Isbe ehti mitään vastata. Vaaleahiuksinen Amanda oli saapunut talliin todella hiljaa. 
"Teillä oli kuulemma aika hurja aamu. Onneks kaikki on hyvin ja onnittelut upeasta varsasta", sanoin Amandalle kohteliaasti ja hymyilin tälle ihan tosissani. 
"Kiitos", Amanda vastasi lyhyesti ja asettui katsomaan karsinaan tammansa varsaa. 
"Eikö siinä ois Minka sulle hyvä tulevaisuuden kisatykki", Amanda sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja käänsi jäisen katseensa minun suuntaani. 
"Tottakai mä sitä vähän mietin tässä kokoajan", vastasin mietteliäästi ja lopulta mutisin jotain siitä, että menisin hakemaan Hanin sisälle. Päässäni pyöri varmaan tuhat ajatusta, enkä ottanut oikein selvää enää omista mietteistänikään. 

Tarhalla järkyttyneen näköinen Hani oli selvästi tyytyväinen näkemisestäni. Tarhan keskellä oli läntti jotain verieritettä, josta huomasi että Armin varsominen oli alkanut täällä. Huokaisten nappasin Hanin riimun ja narun portilta ja pujahdin sisälle tarhaan ja nappasin Hanin kiinni. Tamma tuntui lähtevän mielellään mukaani, vaikka tanssahtelikin kävellessämme hieman levottomasti. Pysäytin tamman vielä ennen kuin menimme sisälle talliin. Talutin Hanin tarkoituksella sisälle tallin toisesta päästä, ettei meidän tarvitsisi kulkea varsomiskarsinan vierestä. Vein Hanin karsinaan ja nappasin tammalta riimun pois. Ripustin riimun naruineen karsinan edustalle ja lähdin suuntaamaan varustehuoneelle. Amanda ja Isbe istuskelivat varsomiskarsinan edustalla ja keskustelivat hiljaisella äänellä, kun itse kävelin varustehuoneeseen. Nappasin sieltä mukaani Hanin juoksutusliinan, suojat, suitset ja harjapakin. 

Hoidin Hanin aika nopeasti valmiiksi ja lähdimme taas kauimmaisen oven kautta ulos. Huikkasin Isbelle ja Amandalle että kävisimme kävelemässä maastossa ja poistuin sitten tallista. Hani käveli ripein askelin vierelläni pää pystyssä, mutta kuunteli minua hyvin ja jarrutti aina heti käskystä. Mitä kauemmas taakse Auburn jäi, sitä enemmän mielessäni pyöri vain kuva voikosta varsasta, jonka Amanda oli kuulemma nimennyt Karkiksi. Olin pitkään miettinyt että oma hevonen olisi kiva jossain vaiheessa saada, mutta eniten siinä pelotti se, jos se tarkoittaisi luopumista Hanista. Enkä tiedä miten Auburnissa on tilaakaan ja mielessäni pyörii myös mahdollisesti Hanille syntyvä varsa. Olin kokoajan mielessäni pitänyt tilaa Hanin varsalle, jos sieltä vaikka tulisi sellainen unelmieni poni, mutta kilparatsastajahaaveideni kannalta täysikokoinen hevonen olisi järkevämpi ajatus. Armi on ihana tamma, joten sen varsa on takuulla ainakin yhtä ihana ja Armin kokoa katsellessa varsa saattaisi kasvaa minulle järkevän kokoiseksi, vaikka varsan isä onkin melko kookas. Kaipa minun pitäisi kysyä Amandalta mitä se tarkoittaisi, jos ostaisin Armin varsan itselleni. Saisinko pitää Hanin edelleen vuokrahevosenani niin pitkään kuin haluan, vai vain Karkin varsa-ajan. Havahduin taas mietteistäni Hanin säpsähtäessä jotain, mutta tamma rauhoittui nopeasti ja pärskähdellen laski päänsä alas tyytyväisenä. Hanikin alkoi pikkuhiljaa oppia nauttimaan metsälenkeistä. 

Palatessamme takaisin talliin, olin tehnyt päätöksen puhua Amandalle jossain vaiheessa Karkista, mutta nainen oli kadonnut tallista päästyäni sinne. Talutin Hanin karsinaan ja nappasin tammalta suitset ja suojat pois. Isbe istuskeli varsomiskarsinan edustalla selaillen puhelintaan. Kuullessaan Hanin karsinan oven sulkeutuvan, nainen nosti katseensa ylös ja hymyili minulle pienesti. Kävin puhdistamassa Hanin kuolaimet ja vein ne varustehuoneeseen, jonka jälkeen palasin hakemaan suojat, jotka kannoin pesarille ja suihkutin vedellä läpi. Suojat pääsivät kuivumaan ja palasin Hanin karsinalle, jossa puhdistin tamman kaviot ja annoin Hanille pari porkkananpalaa ruokakuppiin. Rapsuttelin hetken tammaa, joka ainakin hyvinä päivinä oli jo karsinassakin ihan mukava hoidettava, vaikka siinä joutuikin itse olemaan kokoajan hereillä, ettei jää alle jos tamma säpsähtää jotain. 

Palautettuani Hanin ulos, palasin talliin ja kävelin suoraan varsomiskarsinalle. Karkki oli jalkeilla ja se joi innoissaan Armin mahan alla. Kun pikkuinen oli saanut vatsansa täyteen, se otti muutamia huojuvia askeleita ympäri karsinaa ja lopulta varsa katseli pää kallellaan minua. Ei siinä voinut muuta kuin hymyillä, varsat ovat niin ihania, ettei sitä voi edes sanoin kuvailla. 
"Karkki ois sulle kyllä täydellinen", Isbe sanoi melko hiljaisella äänellä ja virnisti minulle. 
"Mä tiiän", mutisin vastaukseksi ja käänsin katseeni takaisin varsaan. Tätä asiaa pitää nyt miettiä tarkkaan. 

Minka ja Hani 19hm

30 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Loka 27, 2017 11:10 am

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Voi varsat! Siinä sitä riittääkin pohdittavaa: vielä kerkeät ratsastamaan seuraavan Kalla CUP -osakilpailun Hanilla, mutta kolmansiin, eli viimeisiin, tarvitsee lainata jotain toista, kenties Armia? Hani toivottavasti tiinehtyy hyvin ja varsoo meille nätin ponivarsan, mutta sen koko tosiaan jää arvoitukseksi. Onhan isäksi kaavailtu Riepu kuitenkin täysin vastakohta säkäkorkeudessaan pienelle Hanille. Olet kyllä ollut hurjan ahkera ja kuten ehkä huomasitkin, reippaasti johdossa Kalla CUP:in rankingissa, joten hetkellinen ajatusten nollaaminen varsoista ja keskittyminen viimeisiin kisasuorituksiin voisi olla paikallaan. Ettei johtoasemalle käy huonosti!


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

31 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Loka 27, 2017 12:10 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
27.10.2017

Hani katseli minua tarhan toisesta päästä pää korkealla. Se kävi selvästi kierroksilla, eikä ollut mikään ihme. Ensimmäiset pakkaset olivat tulleet kohinalla ja Hanilla oli sopivasti takanaan pari kevyempää päivää. Tänään kuitenkin olisi edessä taas kunnon koulutreeni, joten ylimääräisestä energiasta toivottavasti päästäisiin eroon. 

Hetken houkuttelun jälkeen Hani antoi itsensä kiltisti kiinni ja lähti tanssahtelemaan vierelläni häntä tötteröllä. Portista tamma kääntyi maltillisesti, mutta kääntäessäni sen kohti tallirakennusta, yritti pieni kirjava kertaalleen rykäistä itsensä irti. Pidin vain jämptisti narusta kiinni ja palautin Hanin päättäväisesti omalle paikalleen vierelleni ja lähdimme tällä kertaa rauhassa kävelemään kohti tallia. 

Laitoin Hanin suosiolla hoitopaikalle kiinni, kun sillä kerran on tällainen pärinäpäivä. Karsinassakin hyvinä päivinä hoitaminen onnistuu jo kohtalaisen vaarattomasti, eikä Hani ole enää ihan niin herkkis kaikista äänistä tai vaikka hieman liian nopeista liikkeistä. Olin kantanut Hanin varusteet jo valmiiksi hoitopaikalle, joten nappasin vain harjan harjapakista ja aloin siistiä Hanin yllättävän pörröiseksi kasvanutta karvaa. 

Hani oli nopeasti hoidettu ja samalla vaihdoin hieman kuulumisia talliin juuri saapuneen Julian kanssa. Nainen tuntui olevan hyvällä tuulella ja tulisi kanssa maneesiin Valerien kanssa. Tämän kadotessa hakemaan omaa tammaansa, itse aloin laittaa Hanille koulusatulaa. Satulointiin tamma oli tottunut jo todella kivasti, saattoi välillä väistää askeleen tai kaksi, mutta muuten antoi todella rauhassa laittaa satulan. Satulavyötä kiristäessä Hani laittoi hieman korviaan luimuun, muttei mitään sen kummallisempaa. Olin vaihtanut jo jalkaani uudet kiiltävät ratsastussaappaani, kun vanhoista oli mennyt vetoketju rikki. Suitsin vielä Hanin ja olimme valmiit lähtemään maneesiin. 

Heti noustuani Hanin selkään aloin tehdä ympyröitä ja varmistella että kirjava on kuulolla. Viikon päästä olisi jo Kalla Cup:in toisen osakilpailun aika, jonne olin taas ilmoittautunut Hanin kanssa luokkiin Helppo C ja 60cm. Olin tällä hetkellä rankingin johdossa loistavasti sujuneen ensimmäisen osakilpailun ansiosta, josta suurin kiitos kuuluu sille, että olin mennyt koulumestari Armilla naurettavan helpon Helppo C -luokan tämän vauvamahan takia. Kolmanteen osakilpailuun en enää pääsisikään Hanilla, jos sen vauvamaha alkaisi kasvaa toivotulla tavalla, mutta Amanda oli hieman vihjaissut että voisin ehkä 3. osakilpailun ratsastaa Armilla. 

Siirsin Hanin lopulta raviin, jossa jatkoin ensin hetken työskentelyä pidemmällä ohjalla ja erikokoisilla ympyröillä. Kun Hani alkoi vertyä, lyhensin ohjaa ja aloin samalla vaatia Hanilta pyöreämpää muotoa. Tamma oli todella kuuman tuntuinen ja reagoi pieniinkin apuihin melko räjähtävästi. Tein paljon siirtymisiä ja taivutuksia, joilla sain tammaa hieman maltillisemmaksi menettämättä kuitenkaan herkkyyttä. Istuin pieniksi pätkiksi aina välillä alas ja otin muutamat raviväistötkin. Hani suoritti muutamia todellakin hyviä pätkiä ja tuntui tekevän mielellään hommia. 

Välikäyntien jälkeen kokosin taas ohjat ja nostin kulmasta laukan. Hani oli saanut laukannostoihinsa viime aikoina todella paljon voimaa ja meno alkoi paikoitellen näyttää jo ihan kouluratsastukselta. Tänään otin laukassa muutamia hieman laajempia voltteja ja suoraan menoa. Suoralla Hani lähtee helposti viipottamaan kauheaa vauhtia, joten tarvittaessa jarrutin menoa voltilla, mutta niin kauan kuin jarrut toimivat ja laukan tahti säilyi rentona, sai tamma mennä suoraan. Otin muutamat siirtymiset ravin ja laukan välillä ja vaihdoin suuntaa. 

Laukkojen jälkeen Hanista alkoi huomata sen että se väsyy, joten siirryin suosiolla loppuraveihin. En kuitenkaan päästänyt ohjia pitkäksi, vaan ravasimme muutamat laajat ympyrät molempiin suuntiin hyvässä ja ryhdikkäässä muodossa. Hani pyöristi kivasti selkää ja tuntui kaikenkaikkiaan todella hyvältä ratsastaa. Välillä sitä melkein unohti kuinka vähän aikaa vasta olemme tehneet töitä yhdessä ja kuinka nuori hevonen minulla on allani. 

Loppukäynneistäkin selvisimme ilman turhaa draamaa ja palasimme hyvillä mielin talliin. Nappasin Hanilta varusteet pois, harjasin sen kevyesti läpi ja heitin tammalle sadeloimen pitämään edes hieman tuulta pois sen kevyesti hionneilta kyljiltä. Klipsautin sitten riimunnarun kiinni riimuun ja lähdin palauttamaan Hania tarhaansa, jossa asusteli myös Armi ja Karkki. 

Vapautin Hanin tarhaan ja se otti muutamat liitävät askeleet häntä tötteröllä ennenkuin asettui tutkimaan tarhan pohjaa. Itse kävin vielä vähän tervehtimässä Armia ja tämän uskomattoman söpöä varsaa. Karkki tuli reippaasti tervehtimään ja rapsuttelin varsaa ja sen emää hetken, jonka jälkeen sanoin Hanille heipat ja palasin talliin siivoamaan jälkemme. 

Minka ja Hani 20hm

32 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Pe Marras 03, 2017 11:15 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Teillä on tosiaan melkoinen johtoasema CUP:ssa. Niin kuin arvelitkin jo, saat mennä kolmannen osakilpailun Armilla, sillä Hani on ultrattu tiineeksi. Saat käyttää valmennuksissa (miksei Kalla CUP:ssakin) ratsuna myös minun Rillaani, jos Armin ja Hanin mammailuaika tai siitä palautuminen menee osittain päällekkäin. Rillalla voisi muutenkin hypätä pikkuesteitä ehkäpä täysiveristä koulutamma Armia lahjakkaammin... Näitä ei kuitenkaan tarvitse pohtia vielä, vaan voitte hyvillä mielin jatkaa treeniänne Hanin kanssa. Siitä on kuoriutunut jo oikein uskottava ratsu!

Huomasithan muuten, että kirjava silmäteräsi on muuttanut muutama päivä sitten jo valmiiksi varsomiskarsinaan. Omat tammani täyttivät viimeisetkin karsinat ja Armin varsomisesta pelästyneenä Amanda oli kanssani samaa mieltä siinä, että Hanin olisi hyvä tottua uuteen asumukseensa jo hyvissä ajoin. Onneksi kaltereiden takana kurkkii tuttu Armi, niin ponineidin luulisi sopeutuvan muutokseen ihan hyvin.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

33 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ke Marras 08, 2017 8:49 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
08.11.2017 

"Voi pallero", naurahdin Hanille tamman hamutessa huulillaan takkini hihaa. Tänään oli ohjelmassa vain kävelyä ja hengailua, sekin tekee Hanille välillä ihan hyvää. Tamma on todettu vihdoin ihan oikeasti kantavaksi ja nyt odottelenkin innolla mitä sieltä masusta sitten ulos tuleekaan. 

En tiedä kuvittelenko vain, mutta jotenkin Hanista on alkanut tulla joku lempeämpi puoli esille astutuksen jälkeen. Voihan se vain olla sitäkin, että Hani on tutustunut minuun jo aika hyvin, kun sitä monta kertaa viikossa käsittelen. Tänään Hani ainakin on ihan uskomattoman hyväntuulisen tuntuinen. Karsinassa hoitaminen ei ollut tuottanut mitään ongelmaa ja Hani tuntui kotiutuneen suureen varsomiskarsinaan hyvin. Viereisessä karsinassa olevat Armi ja Karkki piristivät sitä, olihan se kaverin naapurina olo mukavaa.  

En ikinä ennen ollut kokeillut juosta Hanin kanssa, mutta tänään päätin kokeilla. Naksutin kielelläni ja lähdin ottamaan kevyitä, rauhallisia juoksuaskelia. Pari kertaa Hani heilautti päätään hieman huolestuneena, mutta kun se huomasi ettei mitään pahaa tapahdu, lähti tamma ravaamaan vierelläni hieman hämmentyneen oloisesti. Kehuin Hania valtavasti ja palkkasin sitä porkkanalla hyväntuulisesti. Kävelin vielä hetken ja otin uuden ravipätkän, joka sujui ihan yhtä hyvin kuin aikaisempikin. 

Kun olimme kävelleet noin 40 minuuttia, palasimme talliin, jossa päästin Hanin karsinaansa. Nappasin kirjavalta suitset pois ja nappasin vielä pölyharjan käteen alkaen harjailla Hania läpi vielä uudelleen. 

Hetken aikaa harjailtuani olin ihan ajatuksissani ja melkein säikähdin kun kuulin karsinan ovelta tutun äänen. Julia kurkisti karsinaan kaltereiden välistä. 
"Ai moi, sori olin ihan ajatuksissa ni en huomannut sua", naurahdin ja Hani katsoi hieman epäröiden vierasta karsinansa ovella. 
"Näytitki keskittyneeltä. Olitteko jo liikkeellä vai ootko vasta menossa?" nainen kysyi hymyillen ja tervehti ujoa Hania rohkaisevasti. 
"Joo oltiin jo kävelemässä, Hanilla on kumman leppoisa päivä", virnistin ja taputin kirjavan kaulaa tyytyväisenä. 
"Oisin vaan maastoon teitä kysynyt. Mentäiskö joku toinen päivä?" Julia kysyi ja omille kasvoilleni levisi leveä hymy. On aina kivaa, kun joku kysyy maastoon mukaan tai vaikka vaan samaan aikaan ratsastamaankin. 
"Mennään vaan, mulle käy melkeen millon vaan. Viestitelläänks päiväst viel tarkemmin?" ehdotan ja Julia nyökkää. 
"Sopii", Julia sanoo hymyillen ja lähtee sitten takaisin oman tammansa luokse. 

Harjattuani Hanin läpi jäin mietteliäänä katselemaan tamman pyöristyviä kylkiä. Toivottavasti tamman lihakset eivät tippuisi ihan hirveästi mammaloman aikana, kun vihdoin olen saanut Hanin aika hyvään lihaskuntoon. Silittelin kättäni tamman kylkiä pitkin ja Hani seisoskeli rauhassa paikoillaan. Pieni kirjavani on kehittynyt sinä aikana kun olen sitä vuokrannut ja on ihan uskomatonta kuinka hyvin olen sen luottamuksen voittanut, kun miettii kuinka arka tamma oli aloittaessani sen kanssa. Tietenkin edelleen kaikki päivät ovat erilaisia, mutta näistä erityisen hyvistä päivistä nautin kyllä täysin siemauksin. Halaan vielä Hanin kaulaa melkein tippa linssissä, jonka jälkeen ryhdistäydyn ja laitan tamman harjan harjapakkiin. Hani pääsee vielä takaisin ulos, eikä tamma loimeakaan tarviste, kun ulkona on ihan kiva ilma. Siivoan ensin kaikki tavarani tallista, jonka jälkeen lähden viemään Hania tarhaan ja siitä suoraan lähden suuntaamaan töihin. Huomenna tulisin tekemään iltatallia ja sitä ennen ehtisin hyvin ratsastaa Hanin läpi. 

Minka ja Hani 21hm

34 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Ti Marras 14, 2017 9:27 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Hanista tulee varmaan aika mielenkiintoinen pallo tiineyden edetessä... Mutta onpa kiva kuulla, että hormonit ovat vaikuttaneet Haniin hyvällä tavalla. Toisista tammoista kun tulee ihan hirviöitä. Yritetään yhdessä pitää Hani hyvässä kunnossa - jatketaan liikuttamista mahdollisimman pitkälle, minkä lisäksi tammalle voisi jo alkaa syöttää proteiinilisää. Tarkkaile neitokaisen oloa ja olemusta ja ilmoita Amandalle, mikäli ruokintaan täytyy tehdä enemmänkin muutoksia. Sen kulutus on tällä hetkellä varmasti aika kova.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

35 Vs: Hanin päiväkirja lähetetty Su Marras 19, 2017 2:46 pm

Minka A.

avatar
Vuokraaja
19.11.2017 

Hani nosti päänsä taivaisiin, tuijotti hurjan pelottavaa oviaukkoa (josta ollaan muuten kävelty ainakin miljoona kertaa ennen) ja päästi sieraimet suurina valtavan puhinaäänen. Huokaisin syvään pyöräyttäen samalla silmiäni hölmölle pikkukirjavalle. 
"Ihan totta Hani, se on se sama ovi, mistä sä menet monta kertaa päivässä", lepertelin tammalle ja rauhoittavasti rapsutin sen otsaa Hanin laskiessa päätään alemmas. 
"Mentäiskö sitten?" kysyin tammalta ja otin rauhallisen askeleen kohti ovea. Hani puhisi, katseli ovea epäröiden ja lopulta seurasi minua nopein askelin talliin, jossa huomasinkin tamman kyttäyksen kohteen. Amanda seisoi kädet puuskassa varjoissa ja katsoi meitä jäisellä katseellaan. Päätin vain moikata kohteliaasti ja talutin Hanin ripeästi blondin ohitse omalle karsinalleen. Amandan tuijotus tuntui edelleen niskassani, mutta päätin olla välittämättä ja nappasin Hanilta riimun pois sen ollessa karsinassa. 
"Meillä oli puhetta Isben kanssa siitä, että Hanille vois alkaa syöttämään proteiinilisää, mitä mieltä oot?" kysyin sitten Amandalta ja käänsin katseeni tämän suuntaan. Nainen katsoi minua hetken arvioivasti ja nyökkäsi sitten. 
"Ihan hyvä ajatus. Ilmoita Isbelle että sitä voisi laittaa huomiseen aamuruokaan ja siitä eteenpäin aina aamuisin", Amanda sanoi rauhalliseen ääneen, kääntyi sitten kannoillaan ja marssi ulos tallista. Itse kaivoin puhelimeni esille, lähetin Isabellalle viestiä ja suuntasin hakemaan varustehuoneesta Hanin harjoja. 

Harjasin Hanin kaikessa rauhassa. Se oli karsinassakin hoitaessa nykyään jo aika leppoisa, mutta vieraita ihmisiä tamma tuntui edelleen aristavan. Äitini oli yksi päivä halunnut päästä kurkkimaan Auburnin tiluksia, joten käytimme tekosyynä sitä että hän oli tullut katsomaan Hania, vaikka todellisuudessa poni ei ollut äitiäni pätkän vertaa kiinnostanut. Hani ei antanut äitini edes koskea ja se muuttui melko levottomaksi jo siitä, että äitini seisoi karsinan ulkopuolella. No, toistaiseksi ainakin Hania käsittelee vain tutut ihmiset, niin ei se ongelma sinäänsä ole. Puhdistin vielä tamman kaviot ja laitoin tammalle sitten juuri pestyt vaaleanpunaiset suojat. Silmäilin hetken tammaa tyytyväisenä, jonka jälkeen suuntasin vaihtamaan ratsastussaappaat ja hakemaan kypäräni. 

Lopulta Hanilla oli yllään ruskea koulusatula vaaleanpunaisella huovalla ja päässä oli jo tutuksi tulleet ruskeat meksikolaiset suitset. Olin alkanut miettiä, että voisin ostaa Hanille vielä toiset suitset ihan perinteisellä englantilaisella turpahihnalla. Ne sopisivat hieman paremmin kouluradoille. Maneesiin vievästä ovesta pääsimme ongelmitta, eikä Hanille selvästikkään ollut tullut mitään ovitraumaa. Viheltelin ennen kuin avasin maneesin oven ja talutin Hanin sitten sisälle. Toisessa päädyssä ravaili Ellie Riepun kanssa ja komeaa pohkeenväistöä suoritti Tilda ja Fellu. Moikkasin molempia ratsastajia pirteästi ja aloin kävelyttää Hania maneesia ympäri antaen muille ratsukoille tilaa. Hani oli hieman säpsy ja se hätkähteli pienimmistäkin kolahduksista. Juttelin tammalle rauhallisesti kokoajan ja viitisen minuuttia käveltyämme alkoi Hani olla jo melko rauhallinen. 

Heti ratsaille noustuani aloin työstää Hania käynnissä. Tamma oli kehittynyt ihan hurjasti ja se jaksoi kantaa itseään jo aika kivasti. Kalla-cupin toinen osakilpailu oli mennyt kouluratsastuksen osalta meillä ihan kivasti, mutta toisilla oli mennyt vielä paremmin, joten emme olleet sijoituksille asti yltäneet. Hani oli liikkunut kivasti ja itse olin ratsastanut rauhassa ilman turhaa kiirettä. Olihan siellä muutamia tahtirikkoja tullut ja yhden voltin tein turhan aikaisin, mutta niistä huolimatta rata oli ollut perushyvä. Esteillä sen sijaan olimme tehneet parhaan ratamme ikinä ja olimme sillä voittaneet ja esteillä pysyneet rankingin kärjessä. Valitettavasti Hanilla en pystyisi kolmanteen osakilpailuun osallistumaan, kun se alkaa siinä vaiheessa jo mammalomalle siirtyä, mutta Amanda ja Isabella ovat tarjonneet minulle esimerkiksi Armia tai Rillaa kilparatsuksi. Sitä ehdin kuitenkin vielä onneksi pähkäilemään ja nyt toistaiseksi pitää keskittyä vain Hanin kanssa työskentelemiseen. 

Ravissa otimme pohkeenväistöjä ja siirtymisiä, jotka sujuivat ihan kivasti. Hani oli todella energisellä tuulella, mutta se liikkui kokoajan yllättävänkin hyvässä tasapainossa. Hetken aikaa työskenneltyämme Hani malttoi rauhoittuakkin, eikä liikkunut enää yhtä kiireisesti, vaan keskittyi kokoajan hommiin. Tänään keskityin enemmän ravityöskentelyyn ja jätin laukan vähemmälle. Laukassa otin vain muutamia nostoja niin kaarevalla, kuin suorallakin uralla. Hani osaa nostaa jo laukat todella hyvin ja ilmavasti sekä käynnistä että ravista, mutta itse laukassa tulee välillä hieman vielä ongelmia tasapainon kanssa, eikä meno ole ihan niin tahdikasta, kuin mitä tavoittelemme. Laukkojen jälkeen annoin Hanin vielä hölkkäillä pidemmällä ohjalla, ennenkuin siirryimme loppukäynteihin. 

"Teillä meni aika kivasti", huikkasi minulle Jemiina, joka oli saapunut meidän laukkojen aikana maneesiin Lefan kanssa. 
"Kiitos. Hani on kehittynyt ihan hurjasti viime aikoina. Harmi että tulee treenitaukoa mammaloman takia", naurahdin ja taputin Hanin kaulaa ennenkuin laskeuduin ratsailta. 
"Ainiin kun se on kantavana. Eikö isä ollutkin Riepu?" Jemiina kysyi ja pysähtyi vähän matkan päähän Lefan kanssa. 
"Joo, saa nähdä mimmonen vauva sieltä tulee. Joku kirjava orivarsa ois aika jees", totesin virnistäen ja löysäsin Hanin satulavyötä silmäillen samalla tamman mahaa. 
"Meinaatko ostaa sen varsan itelles?" Jemiina kysyi vielä. 
"Pitää nyt kattoa, haluisin ihan hirveesti, mutta jos se jää kovin pieneksi niin se ois vähän kurja", mutisin vielä ja nostin jalustimet ylös. 
"No, toivotaan isoa ja kirjavaa orivarsaa", Jemiina naurahti ja itse nyökkäsin. Niin toivotaan. Nappasin ohjista kiinni ja lähdin taluttamaan Hania mietteliäänä maneesia ympäri. Mielessäni pyöri kuvia söpöäkin söpömmistä pikkuvarsoista ja kokoajan vain aloin varmistua enemmän siitä, että yrittäisin Hanin varsan itselleni ostaa, tulisi sieltä mitä tahansa. 

Minka ja Hani 22hm

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 2 / 2]

Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa