Et ole sisäänkirjautunut. Kirjaudu sisään tai rekisteröidy

Meidhirin päiväkirja

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas  Viesti [Sivu 1 / 1]

1 Meidhirin päiväkirja lähetetty Ti Kesä 27, 2017 11:43 am

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
Cork's Meidhir
id-o, mkm, 172cm



Sivuille | Ruokinta




Tarhaa yksin tarhassa 7
Asuu karsinassa 8




Tarhaus:
- riimu jää päähän tarhassa
- sateesta riippuen vuoreton tai vuorellinen sadeloimi
- pakkasen puolella: kevyt toppaloimi
- -10 asteen pakkasella: paksu toppaloimi
- vielä kylmemmällä paksu toppaloimi ja siihen kiinni kaulakappale



Viimeinen muokkaaja, Ellen N. pvm To Syys 28, 2017 3:06 pm, muokattu 3 kertaa

2 Från Irland till Finland lähetetty Ti Kesä 27, 2017 2:11 pm

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
17.6.2017

''Tästä intohimoiselle, huumorintajuiselle ratsastajalle nuori seitsemän vuotias irlannintyöhevosori, josta muokata omanlaisensa'', huusi huutokaupan järjestänyt mies kentän keskeltä, kun sisälle juoksutettiin kimoutuva, pärskivä hevonen. ''Alkuhinta £ 8000.''


Se oli silloin kun muhun iski. Iski niin kovaa, että hyppäsin puiselta penkiltä seisomaan ja nostin meidän tarjouskyltin ilmaan ja olin siinä samalla lyödä jotain lihavaa miestä naamaan, joka nautti hot dogia.

''Siellä nuori nainen!'' mies huusi ja osoitti mua. ''£ 9000?''


Joku toinen katsomon toiselta puolelta tarjosi ja sai mun adrenaliinin virtaamaan. Se olisin nimittäin minä, joka tän hevosen ostaa. Mamma kiskoi mua käsivarresta alas ja suhisi kiukkuisesti. Mä olin saanut tarpeekseni siitä, mä en enää jaksanut tehdä kuten se halusi. Mä olin kahdeksantoista ja olin ihan tarpeeksi kypsä päättämään edes oman hevoseni. Ensimmäistä kertaa. Aina ennen mamma oli päättnyt mulle mun omat ponit. Harrastus alkoi shetlanninponista, joka opetti mulle koko homman perustan, todellakin perustan sillä sen kanssa vietin enemmän aikaa ojan pohjalla jalustimesta roikkuen kuin selässä. Siitä welshiin, jonka kanssa pääsin jo kilparadoille ja kehittymään. Siinä välissä ennen viimeistä poniani ratsastin sirolla ratsuponilla ja viimeisin ja rakkain Cole, connemaraori, jonka kanssa hyppäsin kisoissa metrin ratoja ja kävimme myös koulukilpailuissa HeA tasolla. Näillä neljällä ponilla yhteistä oli se, että mamma oli ne ostanut huutokaupasta, tästä samaisesta huutokaupasta kuin missä me nyt oltiin.

''£ 10 000?''

Nostin kyltin uudestaan ilmaan ja mies huomioi mut. Ruunaa taluttava siististi pukeutunut mies koitti huomaamattomasti huiskia orin turvan sivummalle, jottei sillä menisi sormet orin ystävällisen huomionannon yhteydessä. Ja mä sen kuin rakastuin hetki hetkeltä enemmän. Sen voimakkaat, mutta kevyet askeleet jymisi hiekkapohjaisella kentällä, joka pölysi hieman. Lyhyeksi kynitty harja oli vähän säälittävän näköinen, mutta etutukka oltiin saatu sykerölle ja sen häntä sentään oli kiiltävä ja pitkä.

''£ 11 000? Eikö? Nuori mies siellä.''

''£ 12 000? Ei? No 11 500? Kyllä, mustahiuksinen nainen.''

''£ 13 000? Nuori nainen haluaa selvästi tämän hevosen'', mies kommentoi, kun tarjosin.

''£ 14 000? Eikö kukaan enää, eikö? Ei sitten. Ensimmäinen... toinen... kolmas... Jaaaaa ori lähtee nuorelle kauniille naiselle!'' mies löi nuijalla pöytään ja kirjoitti ylös numeroni jollekin paperille.

Valkoinen hammashymyni leveni etisestään ja oli lähellä ettei mun posket haljennu kun katsoin äitin myrtsiä ilmettä. Siitä näki niin selvästi, että se oli enemmän kuin pettynyt muhun. Ja hetken epäröin tehneeni virheen. Istuin alas takaisin paikalleni ja katsoin äitiä tiukasti, joka ei irrottanut katsetta mun kullanruskeista silmistä, kunnes mä sitten lopetin tuijotuskilpailun. Me istuttiin ihan hiljaa loppuajan huutokaupasta. Mä snäppäsin siinä samalla innokkaasti kavereille, jotka kyseli innokkaina olinko löytänyt hevosta. Äiti puristi mun vieressä esittelylehtistä rystyset valkeina.


Huutokaupan loputtua ihmismassa alkoi purkautua uloskäynneille. Me seurattiin äitin kanssa jotain vanhaa pariskuntaa, ne oli ostanu jonkun tanakan ponin. Ja jutteli nyt selkeellä brittiaksentilla innokkaina toisilleen. Niillä oli vähän eri tunnelma kuin mulla ja mammalla.


''Mä en lupautunut hommaamaan sulle tällästä hevosta. Sun oli tarkotus ostaa hevonen, jolla kehittyä oikeasti, joku täysiverinen tai puoliverinen, jossa täysveristä. Mutta että sä ostit tollasen raakaleen, jossa ei oo kyllä yhtään tippaa täysveristä. Ellen, mä oon pettynyt suhun. Sä tiedät sen. Isäkään ei myöntyisi tohon hevoseen. Se haluaa sulle parasta, kuten mäkin. Ja toi hevonen ei sitä sulle ole. Sä voit varmasti vielä perua kaupan. Ellen, snälla'', äiti narisi.


''Pappa betalar'', totesin.

''Tottakai maksaa, mutta haluatko sä muka tohon tuhlata rahaa, eikös se ole sulle vähän liian raskas?''

Mä jätin vastaamatta ja sitten me oltiin taas hiljaa. Siitä oli tullut tapa meidän kesken. Olla hiljaa kun ei jaksa enää nahistella. Me käyttäydyttiin mamman kanssa välillä kuin siskokset, kinasteltiin ja silleen, toisaalta mamma oli aika nuori vielä. Sellanen gold digger. Me jatkettiin alueen 146 etsimistä. Ja kun näin sen kauempaa kiristin tahtia ja melkein juoksin lopun matkaa hevosten luo. Niitä oli kolme kiinnitetty traileriin ja ne söi nyt tyytyväisinä ruohoa. Vilkaisin olkani yli. Mamma tuli perässä hitaasti mutta varmasti. Nuori mies näki mun tulevan kohti niiden hevosia, joten tuli vastaan pikkumatkan.


''John Michelson'', se ojensi kätensä mulle.

''Ellen Nylund'', tartuin reippaana käteen. ''Ostin hevosen numero 132.''


''Aivan, täällä se on. Meidhir, Cork's Meidhir'', mies esitteli hevosen nimeltä mulle, joka kääntyi katsomaan meitä tummanruskeilla silmillään ja pureskelu pysähtyi hetkeksi, kun se tarkkaili. Ja kun mitään ei tapahtunut jatkoi se taas.

Äiti oli tullut meidän taakse seisomaan. Ja katsoi oria nenänvartta pitkin, aliarvioivasti.


''Mennäänpä allekirjoittamaan kaikki tarvittavat laput ja sovitaan päivämäärä orin muutolle'', John totesi hymyillen ja seurasin sitä. Mamma jäi seisomaan paikoilleen ja pudisti mulle päätään. Hymyilin sille vain voittoisasti. Ja pian mulla oli oma hevonen, jonka itse ostin ja sen papereissa oli mun oma nimi. Mä päätin sen asioista. Ja ori lentäisi Suomeen tässä lähipäivinä ja sitä ennen mun pitäisi etsiä sille tallipaikka.




27.6.2017


En mä sitä tallipaikkaa ehtinyt edes etsiä, kun mamma jo totesi mulle, että mun uusi hevonen muuttaa vastikään uudelleen avattuun Auburn Estateen. Mamma oli asunut tällä paikkakunnalla nuorena ja muisti miltä se silloin oli näyttänyt.

‘’Ostit sä millasen hevosen tahansa, niin parasta sillekin pitää vaan tarjota’’, mamma toisti ties kuinka monetta kertaa tällä kahden tunnin automatkalla Turkuun. Ja lausahduksella se tietysti meinasi Auburnia, jonne Meidhir oli saanut tallipaikan. Mutta mä tiesin, että asialla oli myös taka-ajatus, sillä nyt kun mun hevonen asui paikkakunnan prameimmalla tallilla pystyi mamma kerskua miten paljon tahansa sen niin kutsutuille kavereille. Ne oli mitä pahin jengi kisakatsomossa. Jos joku on joskus käynyt katsomassa junnulätkää ne tietää millasia ne mammat on jotka huutaa katsomosta lapsilleen kannustushuutoja. Mamma on just sellanen.

Kello oli noin kymmenen kun mamma parkkeerasi Range Roverin trailerineen sataman parkkipaikalle. Laiva oli tullut jo paikalle ja se oli purettu. Me nähtiin iso hevosauto sivussa, jossa oli rauhallisempaa ja siinä oli ovet apposen auki, mutta hepat sisällä. Jokunen muu hevostaan hakemaan tullut keskusteli kuljettajan kanssa ulkopuolella, kun me käveltiin niitten luo. Siinä sitä sitten juteltiin vähän Burtin kanssa ennen kuin heppoja alettiin ottamaan pihalle. Meidhir ei ollut ekana vaan Burt talutti ulos ensin pari ponia. Kun mies lähti hakemaan mun omaa oria vatsa heitti melkein ympäri. Jännitti, mutta hyvällä tavalla.

Menin miestä vastaan laskusillan päähän ja kun se ojensi mulle turvan ympäri kietaistun riimunnarun mun tärisevät kädet tasoittui. Talutin orin sivummalle ja pysäytin sen. Meidhir katseli pää korkealla ympärilleen ja pörisi. Rapsuttelin sitä säästä vähän ja tarjosin käteni haisteltaviksi. Mamma jutteli Burtin kanssa hetken ennen kuin tuli meijän luo.

‘’Eiköhän lähdetä’’, mamma totesi laskiessaan Ray Banit silmille otsalta ja lähti autoa kohti.

Meillä oli vähän vaikeuksia ensin saada Meidhir traileriin, mutta lopulta ori käveli parilla suurella harppauksella sisään ja mä sidoin sen vetosolmulla tankoon. Sille oli heinäpussissa pari kiloa heinää. Mamman suljettua takaoven taputin oria ja lähdin sitten sivuovesta pihalle. Ori jäi hiljaa traileriin kun suljin oven ja istuin sitten pelkääjän paikalle. Mamma lähti ajamaan ja mä valitsin Spotifystä kappaleen soimaan. Kahden tunnin ajomatka sujui hyvin perille Auburniin asti. Ja parkeerattuamme tilavalle parkkipaikalle hyppäsin innokkaana pihalle ja traileriin sivuovesta. Meidhir oli tomerana korvat hörössä, kun tulin sisään. Se ei ollut juuri koskenut heinään.


‘’Avaan oven’’, kuului huikkaus pihalta ja mä vedin vetosolmun auki.

Ori peruutti pihalle vähintään yhtä kovaa kuin sisälle tuli. Ja pysähtyi sitten hämmästyneenä saatuaan jalat tasaiselle maanpinnalle. Eikä kauaakaan kun meidän luo tuli reippain askelin ruskeatukkainen nainen.

‘’Mä olinkin kuulevani auton tulevan’’, se sanoi ja kätteli sitten mamman kanssa, joka seisoi lähempänä ja tuli sitten mun ja Meidhirin luo.

‘’Isabella Sokka’’, se sanoi hillitysti ja ojensi pehmeän kätensä.

‘’Ellen Nylund’’, hymyilin naiselle säteilevästi ja tartuin käteen.


‘’Ja tää on kai Cork’s Meidhir’’, se siirsi katseensa oriin, joka katseli takaisin. ‘’No moikka.’’

Katselin kuinka tallin toinen omistajatar teki tuttavuutta mun orin kanssa. Ja sisällä kupli tyytyväisyys. Nainen tuli orin kanssa toimeen, joten pyysin tätä pitämään narusta ja mä riisuin kuljetussuojat, jotta hevosen olisi mukavampi. Kuuntelin mamman ja Isabellan juttelevan.

‘’Se kasi karsina onnistuu siis, se mitä toivoitte’’, nainen osoitti nyt sanansa mullekin. ‘’Tarhaus yksin nyt alkuun ainakin.’’

Nyökkäsin. ‘’Jees super, Meidhir on kyllä kai tarhannu jonkun kanssa, tai niin mä ymmärsin, mutta se on varmaan parempi antaa sen olla eka yksin. Voisko sen nyt pistää tarhaan, kun se on matkannut koko päivän?’’

‘’Tottakai, seuratkaa perässä’’, Isabella sanoi ja ojensi narun mulle takaisin.

Mamma ei ollut, naurettavaa kyllä, koskenutkaan vielä Meidhiriin. Ties mitä se ajatteli että sen siististi laitetuille kynsille käy kun se koskee johonkin muuhun kuin täysiveriseen. Mutta en antanut sen haitata. Tai pikemminkin koitin antaa asian olla, mutta ärsyttihän mua. Toisin kuin Meidhiriä, joka juoksi ees taas tarhassa ja pärski ja hirnui muille pihalla oleville hevosille.


‘’Mennäänkös kirjottamaan kaikki sopimukset ja ohjeet tulevaisuudelle?’’ Isabella kysyi.

‘’No mennään’’, vastasin ja loin vielä katseen Meidhiriin. Ori juoksi edelleen, mutta nyt rauhallisemmin. Mä toivoin orin sopeutuvan tänne. Ja tietysti, että meillä synkkaisi. Mun pitäisi näyttää mammalle, että ei hevosen tarvitse olla täysiverinen hypätäkseen hyvin. Todistaa sille, että mä pärjään ilman sitä, varsinkin nyt kun hevonen oli Auburnissa niin sitä ei ehkä tarvisi heti traikulla heittää minnekään. Pitäisi kai ajokorin lisäksi hommata se, jolla saa vetää traileria perässä niin en olisi mammasta riippuvainen. Mä en halunnut olla. Toisaalta se tuskin haluaisi kauheasti tulla edes katsomaan Meidhiriä, ehkä se olisi hyväkin. Me saataisiin rauhassa luoda pohja ja tutustua toisiimme ilman, että mamma painostaa hikirääkkiin ja tuloksiin ilman treeniä.

3 Vs: Meidhirin päiväkirja lähetetty To Kesä 29, 2017 12:36 am

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Teillä on kyllä hitsi vie astetta jännempi yhteisen elämän alku! Vähän niin kuin sika säkissä, mutta joku siinä Meidhirissä vaan vakuuttaa minutkin. Näyttää sporttiselta ja vähän eksoottiselta suomenhevoselta, jos pitäisi tätä itselleni tuntematonta rotua jotenkin kuvailla. Katseessa on selkeästi älykkyyttä ja ori liikkuu komeasti: vähän veikkaan, että se kyllä yllättää mammasi ja meidät kaikki  jonakin päivänä. Auburniin olette oikein tervetulleita, koulitaan siitä sulle sellainen ratsu että heikompia hirvittää. (; Mammallesi en taidakaan aina paljastaa kaikkea, sitten kun se kuitenkin taas soittelee.



Viimeinen muokkaaja, Isabella S. pvm Su Heinä 02, 2017 7:29 pm, muokattu 2 kertaa


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

4 Den första ordentliga motionen lähetetty To Kesä 29, 2017 11:10 am

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
29.6.2017

Mä olin herännyt aamuvirkkuna jo kahdeksalta ilman herätyskelloa ja käynyt sitten pienellä aamulenkillä vain herätäkseni mamman nalkutukseen, joka alkoi aamupalapöydässä joka oli tapansa mukaisesti katettu valmiiksi. Croissantit, luomujugurtit, paahdetut paahtoleivät, hedelmät, leivänpäälliset oli valmiina ja mamma keitti itselleen vielä kahvia. Istuin pöydän ääreen ja otin lautaselle syötävät ennen kuin sekoitin itselleni kaakaota. Mä en tykännyt kahvista paitsi jäätälössä ja suklaassa. Pappa oli mitä ilmeisemmin jo syönyt ja lähtemässä töihin.

''Ellen-kulta'', mamma aloitti pappan tullessa keittiöön.

Nousin halaamaan ja toivottamaan 'God morgon' ennen kuin vastasin mammalle, joka katsoi mua tuimasti.

''Nå?''

''Ootko sä vielä ratsastanut sillä sun uudella hevosella?''

''Minna..'' pappa varoitti lempeästi ja mamma mulkaisi sitä.

''Mä oon ihan tosissani'', mamma irvisti.

''En oo, kuinka niin?'' tuijotin haastavasti mammaa.

''No kun mietis nyt. Mieti oikeesti päällä - älä sydämmellä. Se on seitsenvuotias ja se on edelleen lähtökuopissa. Suurin osa seitsenvuotiaista on vähintäänkin jo melkein tavoitetasossaan.''

''Mitä sitten, ne sano mulle että sen kanssa ei olla kiirehditty, kun on tarvinnu omaa aikaa'', vastasin.

''Mutta ootkos aatellu, että sillä saattaa olla oikeasti päässä vikaa tai jotain, kai se muuten olis treenattu jo pidemmälle?''

''En oo aatellu, enkä aattele. Mä lähen nyt tallille, et hei vaan'', nousin pöydästä jättäen astiat pöytään ja kuulin mamman nalkuttavan siitä.

''Mä vaan haluan, että se...'' oli se mitä kuulin mamman mumisevan pappalle, ennen kuin se otti sen haliin. Paiskasin oven kiinni.


Musta tuntui hyvälle, mä olin eilen tehnyt tuttavuutta Minkan kanssa, joka vaikutti tosi mukavalle. Vaikka ei ulkonäöltään ollut niitä, joihin mielelläni tutustuin. Pinnallista kyllä kaikki mun ystäväpiirissä oli suurinpiirtein blondeja eikä mulla varmaan mitä muistaisin ollut koskaan edes ollut kaveria, jolla olisi punaiset hiukset saati sitten siniset. Mutta oli miten oli Minka vaikutti kivalle, sen kanssa voisi tulla toimeenkin. Tallilla.

Meidhir oli antanut tarhasti kivasti kiinni ja olin saanut sen turvallisesti talliin vaikka se olikin säikähtänyt jotain lehtä, joka tuulen mukana oli liikkunut. Nyt se kuitenkin oli sidottuna karsinassa ja mä harjasin sen pöllyävää harmaata karvaa ja ori seisoi tosi nätisti korvat hörössä. Mutta otti aina askeleen eteenpäin ja tunki turpansa kalterien välistä kun joku käveli käytävällä. Kavioita ottaessa tuli pieni probleema, kun ori ei tuntunut tajuavan nostaa jalkojaan katsellessaan intiimisti käytävälle.

‘’Haloo nyt’’, tiuskaisin sille ja se vilkaisi mua sivusilmällä. ‘’Nosta jalka.’’

Ja pienen selonteon jälkeen ori nosti kavionsa. Ja sitten kolmen muun kanssa ei ollutkaan enää ongelmaa. Taputin sitä pepulle ja nappasin sitten karsinan oven edestä suojat. Mä pelasin varman päälle. Tää oli eka kunnon liikutus Auburniin saapumisen jälkeen, joten virtaa saattoi olla. Eilen ori juoksi tarhassaan taas ja esitteli liitäviä liikkeitään kaikille, jotka siihen katseen loi, joten ihan vaan sen takia että sen jalat ei kolhiintuisi juostessa. Etusuojien kanssa ei ollut ongelmaa, mutta takasuojia laittaessa ori koukisti jalan mahan alle, mutta onnistuin kuitenkin saamaan vaaleanpunaiset hivarit sen kinttuihin. Otin koukusta suitset. Riisuin vaaleanpunaisen riimun kaulalle ja suitsin Meidhirin. Se sujui helposti. Oudon helposti. Kiinnitin deltan suitsiin ja liinan siihen ja talutin sitten innokkaan orin karsinasta kentälle, joka oli tyhjä. Onneksi. Toisaalta kellokaan ei ollut vielä paljon. Jätin juoksutusraipan kentän laidalle.

Talutin oria molempiin suuntiin käynnissä ensin. Ja se puhisi ja sipsutti sen sijaan että olisi kävellyt kunnolla. Mä pohdin kahden valinnan välillä, juoksuttaako ori ensin vai päästää se vaan suosiolla irti. Päädyin kuitenkin ekaan vaihtoehtoon ja avustin Meidhirin ympyrälle. Se malttoi kävellä vain hetken kunnes nosti ravin ilman käskyä. Annoin sen kuitenkin jatkaa ravissa. Ori heilutteli päätään ja katseli pihalle ja hirnahti saaden vastauksen joltain toiselta. Se otti suuria askelia, jotka oli ilmavia. Se ei ollut raskas. Se ei ollut niin kuin mamma arvioi. Vaihdoimme suuntaa ja ori sai ravata toiseenkin. Kunnes ajattelin sen olevan tarpeeksi vertynyt. Ja kävin napsauttamassa liinan deltasta irti. Meidhir seisoi mua katsellen hämmentyneenä, kunnes mun heilauttaessa liinaa se pinkaisi matkaan. Ihan hyvä, että laitoin suojat, ajattelin, kun kuului vaan kamalaa kopinaa orin tehdessä täyskäännöksiä, pukkeja, ninjaloikkia ja täysstoppeja. Se näytti hyvälle, mutta toivoin silti ettei se tekisi niistä mitään mun ollessa selässä. Skit. Uskaltaakohan sitä koska selkään. Koska sitä pitää uskaltaa.



5 Den första ridningen lähetetty Ma Heinä 03, 2017 7:53 pm

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
3.7.2017

Maanantaiaamu oli mitä todennäköisemmin rauhallinen ja voisin yksin hävetä, jos Meidhir pelleilisi tai heittäisi mut selästään tai tekisi jotain muuta typerää, olin ajatellut aamulla herätessäni kahdeksalta ilman herätyskelloa. Tallille tultua olin hakenut pihalla auringon paisteessa nuokkuvan orin, näytti ihan sille että se oli kotiutunut Auburniin. Taluttaessa se oli virkistynyt ja käveli ripeästi talliin hieman mun edellä. Hoitaminen sujui kuin transsissa mun jännittäessä ehkä vähän tulevaa ratsastusta. Kädet väristen vedin punaisten Tretornien vetoketjut kiinni ja ruskean kypärän päähän. 

Nyt mä istuin tyytyväisenä orin reippaassa käynnissä, se ei malttanut kävellä edes loppukäyntejä rauhassa. Me oltiin menty vajaa tunti tehden alussa tosi paljon käyntitehtäviä, pääasiassa sellasia jotka vaati paljon keskittymistä, koska Meidhir kyttäs kaikkea. Ravissa se eteni reippaassa tahdissa pää korkealla martingaalit tiukalla, ei asettunut kulmissa, juoksi ympyrällä apuja vasten ja säpsyi välillä jotain turhaa. Ravissa ei mennyt siis kauhean hyvin ja laukka oli oikea pohjanoteeraus. Ori laukkasi melkein paikoillaan ihan jännittyneenä, tai siis ei kai sitä laukaksikaan voinut sanoa enemmänkin ehkä pikkupukkeja. Sitten kun mä sain tarpeekseni sen käytöksestä annoin sille vähän reippaammin pohjetta ja se säntäsi matkaan. Skit. Me kiidettiin uralla. Ori jytisti menemään ja mä koitin istua satulaan ja saada apuja jotenkin edes läpi. Ja tää oli vasta vasen laukka. 

Laukkojen jälkeen se kuitenkin alkoi pikkuhiljaa tuntua ihan hyvälle ja tällä siis meinaan, että pystyttiin ravaamaan pyöreä voltti asettuen sisälle ja tekemään siirtyminen ravista käyntiin ilman koko sivun kestävää riitelyä ja nostamaan ravi ilman laukannostoa. Pyöreäksi se ei kertaakaan tullut ei antanut sitten yhtään periksi, mutta toisaalta tää oli eka ratsastus Suomessa, ekaa kertaa mä selässä eikä se ollut kovin hyvin koulutettu. Että siihen nähden se kai meni ainakin lopussa kohtalaisesti, alkuratsastuksesta ei puhuta. Mä toivoin totisesti ettei kukaan nähnyt meitä. Loppukäyntien aikana se sinitukkainen Minka käveli kentän ohi katsoen meitä kiinnostuneena. Ja päätti sitten jäädä kentän aidalle katsomaan kuinka ori kipitti menemään. 

''Menikö hyvin?'' se huikkasi.

''Ei todellakaan'', naurahdin. 

''Hä kui ei?'' Minka naurahti. 

''Siis... se oli ihan hirvee, juoksi ku kirahvi tai hyppelehti paikoillaan varsinkin laukatessa'', pudistin päätäni.

''No eikös tää ollut teidän eka ratsastus?''

''Jå, mutta olisinhan mä halunnut sen paremmin kuitenkin menevän, voitko muuten ottaa meistä kuvan?''

''Tottakai'', Minka lupasi ja tuli kentälle, mä annoin sille mun puhelimen ja se peruutti vähän ottaakseen meistä kuvan jossa molemmat näkyi hyvin.

''Tack'', hymyilin ja otin puhelimen takaisin. 

''Juu ei mitään'', se vastasi hymyyn  ja selitti sitten jotain Hanista ja lähti. Mä kävelin vielä pari kierrosta Meidhirin kanssa, jolle tosissani mietin helpompaa kutsumanimeä.

6 Vs: Meidhirin päiväkirja lähetetty Ma Heinä 10, 2017 3:58 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Vau, ihana että jaksat olla sinnikäs orin kanssa etkä toisaalta ole myöskään liian kärsimätön edistymisen kanssa. Siitä se lähtee! Huippua myös, että Minka pääsi nappaamaan teistä kuvan. Kehittymistä on myöhemmin kiva sitten seurata, kun on kuvia ja muistoja olemassa. <3 Ja kieltämättä Meidhir on hieman hankala suomalaiseen suuhun. Miten olisi Metku, Korkki, Ketku, Dille, Mikki, Medi, Hidi, Hessu...?


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

7 Vi ska börja träna! lähetetty Ma Heinä 17, 2017 8:57 pm

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
17.7.2017

Meillä oli Meidhirin kanssa mennyt ratsastukset vähän niin ja näin, välillä parempia päiviä ja sitten taas huonompia. Tää oli molempia samaan aikaan. Mä olin Isabellan kanssa jutellut vähän orin treenaamisesta ja siinä samalla nainen oli ehdottanut kutsumanimiä pojalle, jonka nimen lausuminen oikein ei ollut sopivin suomalaisten suuhun. Itte en ollu vielä päättäny mikskä mä oria kutsuisin Meidhir oli ihan käypä ainakin toistaiseksi. Sen mä olin kuitenkin päättänyt itselleni jo huomatessani orin tuomat haasteet että mä tosiaan kiipeisin sen selkään, tietenkin vaihtelevasti juoksutusta yms, mutta mä muistin edelleen yhen kaverin kaverin tutun joka ei uskaltanut omaa hevostaan ratsastaa eikä siitä hyvää seurannut.

Tänään oli kuitenkin tarkoitus testata puomeja Meidhirin kanssa. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopuksi laukassa, joka ei muuten enää oo tyhmää kaahotusta kirahvina, tai siis onhan se välillä, mutta ei koko aikaa. Ori vähän innostui puomeilla ja pääasiassa treeni meni siihen, että se piti välissä rauhoitella ja saada takaisin kuulolle ja edes jotenkin rennoksi. Tyytyväinen mä kuitenkin olin verrattuna eiliseen pohjamunaukseen. Heh.

8 Vs: Meidhirin päiväkirja lähetetty Ke Heinä 19, 2017 11:58 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Ihanaa että uskalsit kokeilla jo puomeja! Niitä voisikin sisällyttää treeniin säännöllisesti, jotta pojan tasapaino paranisi ja jalat aktivoituisivat tulevaa hyppäämistä varten.  Ensimmäinen valmennus löytyy jo pöytälaatikosta suunniteltuna, vielä kun keksisin sopivan päivän toteuttaa se. Olen suunnitellut sopivia tehtäviä teillekin ja ilmoittautuminen aukeaa toivottavasti pian.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

9 Vem är rädd för ridhuset? lähetetty Ti Heinä 25, 2017 11:16 am

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
25.7.2017

‘’För guds skull, Meidhir’’, tuhahdin orille sen hypätessä varmaan sadatta kertaa uralta sen sisäpuolelle kun tuuli iski kattoon. Maneesin kattoon niinpä niin. Ekaa kertaa oltiin nyt maneesissa, koska tänään satoi. Sellasta kivaa kesäsadetta, jota tuli ku saavista kaatamalla. Me oltiin puolituntia nyt tehty erilaisia käyntitehtäviä. Erittäin alkeellisia pohkeenväistöjä, pieniä kiemurauria sekä voltteja. Kaikkea pientä, joiden pitäisi saada orin ajatukset pysymään työnteossa. Mutta ei.

Mä olin just viimeistelemässä volttia uralle. Asettuminen, taipumisesta puhumattakaan, oli jotenkin ihan mahdotonta. Vaikka ori voltin alkuun pysyisikin asettuneena sisälle niin uralle palatessa se vääntyi ulospäin ässälle. Just viimeistelemässä voltilta paluuta uralle, kun pihalta kuului viheltelyä ja pian maneesin ovea alettiin avaamaan. Meidhir jännittyi kauttaaltaan ja mä höpisin sille kerätessäni ohjia vielä paremmin käsiini. Kun oviaukosta ilmestyi sisälle valkoinen hevosen pää ja ruskeahiuksinen nainen, jonka tunnistin Alessaksi, Meidhir säpsähti taaksepäin ja heitti pään ilmaan. Mutta tunnistettuaan toisen oikeaksi hevoseksi eikä miksikään maneesin kummitukseksi ori alkoi höristä kuin hullu.

‘’Hei’’, Alessa hymyili. ‘’Voidaanko me tulla kans tänne sadetta turvaan?’’

‘’Javisst’’, irvistin ja pyysin oria varovasti eteenpäin.

‘’Ompa sillä asiaa’’, Alessa naurahti kun kävelimme uraa pitkin lähemmäs heitä.

‘’No on, raasu oli ihan kauhuissaan yksin täällä, tais olla sille aikamoinen helpotus saada seuraa.’’

‘’Haha, raukka’’, brune loi Meidhiriin säälivän katseen.

Toinen ratsukko alkoi kävellä alkukäyntejään ja Meidhir alkoi rauhoittua. Mä jatkoin sen kanssa käynnissä viisi kaarista kiemurauraa, jotta ori saisi muuta tekemistä. Ja mun hämmästykseksi se tuntui heti paremmalta. Asettui vähän paremmin tai ainakin rehellisemmin ja käynti ei ollut kuin muurahaisella ratsastaisi. Mä päätin, että uskallan ottaa sen kanssa raviakin niin se pääsee liikkumaan kunnolla. Varovasti pökkäsin orin istunnalla kiireiseen raviin. Ja taas me alotettiin samasta kuin käynnissä. Jalat kävi tuhotonta tahtia alla ja kaula oli yhtä jäykkä kuin rautakanki.

Tein sen kanssa suuria ympyröitä ja loivikaarteita pitkillä sivuilla. Meidhir kyllä liikkui takaa eteen ja hyvin, mutta ei kohti kuolaintuntumaa. Ori ravasi tahdikkaasti allani ja teki kyllä vaaditut helpot kiemurat mitä siltä vaadin, mutta jos jalka kävi vähääkään liian lähellä kylkeä liian kovaa heilautti se kiukkuisena päätään ja otti pienen ihme hypyn. Sade oli rauhoittunut, mutta edelleen se kopisi vasten peltikattoa. Meidhirkin pystyi keskittymään muuhunkin kuin ropinaan nyt kun Lasse ja Alessa oli myös kauhujen talossa. Mä kyllä vähän epäilin oria. Se oli seitsemänvuotias ja vaikka sitä ei oltu kunnolla koulutettukaan oli se varmasti käynyt joskus maneesissa. Ei tää mitenkään voinut olla sen eka kerta.

Tehtyäni molempiin suuntiin tehtäviä ja ori oli paremman tuntuinen muttei hyvä, siirsin sen käyntiin ja tein vielä parit pysähdykset ennen pidempien ohjien antamista. Laukkaa mä en edes kokeilisi. Meillä oli huominen aikaa ottaa laukkaa ennen ensimmäistä valmennusta. Estevalmennusta. Mä toivon, että Isabella löytää jotain hyviä neuvoja ja keinoja meille, jotta saataisiin kehitys oikeille raiteille. Meidhir venytti kaulaansa, mutta käveli edelleen kiireisesti eteenpäin. Hetken päästä käänsin orin kaartoon ja pysäytin. Taputin sitä kaulalle ja irrotin jalustimet jaloista ennen maahan laskeutumista. Löysäsin koulusatulan vyötä parilla reiällä ja nostin jalustimet ylös. Vedin ohjat kaulalta ja kävelin orin kanssa vielä maastakäsin pari kierrosta. Nappasin maneesin katsomon reunalta mun sadetakin ja vedin sen päälle.

‘’Nå men, me mennään nytten’’, ilmoitin Alessalle ja avasin varovasti maneesin oven Meidhirin seistessä mun selän takana.

‘’Juu’’, nainen vastasi.

Sain Meidhirin pihalle ja käänsin sen katoksen alla, jotta sain suljettua oven. Ori katseli korvat hörössä tekemisiäni ja taputin sitä vielä kertaalleen kaulalle. Tää oli kyllä kätevää, kun maneesilta tallille oli näin lyhyt matka ja katoskin vielä. Pääsimme talliin ja Meidhir alkoi höristä parille sisällä olevalle hevoselle. Me käveltiin toimiston, rehuhuoneen, pesarin, hoitopaikan ja rivin karsinoita ohi orin karsinalle, jossa käänsin sen pään ovelle. Avasin suitsien lukot ja sitten satulavyön vetäen ensin satulan harmaasta selästä käsivarrelleni ja sitten suitset. Vein varusteet heti satulahuoneeseen niiden omille paikoille ja palasin sitten lattiaa kuopivan orin luo.

‘’Nåååååh, vad gör du då?’’ mumisin sille avatessani karsinan ovea. Huomionkipeä ori puski heti vastaan ja alkoi hinkata silmäkulmaansa mun takkiin. Nauroin ääneen orille ja rapsutin sitä korvan takaa samalla kun se antaumuksella hinkkas itteään mua vasten.

‘’Räcker det?’’ kysyin siltä ja astuin sitten askeleen taaksepäin ottaakseni harjalaatikosta pehmeän suan, jolla kävin orin läpi. Sillä oli ohut, sileä karva, joten sen harjaamiseen ei juuri aikaa mennyt. Mitä nyt se joskus oli piehtaroinut itsensä ruskeaksi, mutta muuten se oli vaivaton harjattava. Harjattuani sen läpi nostin vielä jalat ja katsoin ettei kavioissa ollut mitään. Ori koitti kiskoa jalkojaan ensin otteestani pois, mutta kun ei onnistunut antoi olla. Taputin sitä persukselle, josta puuttui paljon lihasta, mutta sitä olisi tarkoitus saada tilalle. Palasin orin etupuolelle. Se katsoi mua suurilla, tummilla silmillään takaisin mun kullanruskeisiin. Nojauduin karsinan seinään ja nostin käteni rapsuttaakseni sitä otsasta, mutta Meidhir nosti päänsä ylös. Tuhahdin ja odotin. Pää palasi kuitenkin takaisin alas ja mä yritin uudelleen. Me vietettiin siinä hetki, mun rapsutellessa sen päätä ja korvan taustoja. Ja varmaan ekaa kertaa sen ollessa mun omistuksessa, musta tuntui, että se oli mun oma.

10 Vs: Meidhirin päiväkirja lähetetty Ti Heinä 25, 2017 1:57 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Olen edelleen sitä mieltä, että Meidhir vielä yllättää meidät kaikki jossakin vaiheessa. Ori on toki raaka ikäisekseen, mutta ehkäpä sitä voisi treenata kuten kolme- tai neljävuotiasta ja olla iloinen, kuinka rauhallinen ja fiksu se on sen ikäiseksi. Ja katsotaan, mitä keksitään tulevassa valmennuksessa. Eniten ori taitaa tarvita vain aikaa. Kunnonkohotusta, säännöllistä työskentelyä ja rutiinia, niin ehkä se turha tikkauskin jää pois orin rentoutuessa. :)


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

11 Intervallträning i manegen lähetetty Pe Syys 01, 2017 2:12 pm

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
1.9.2017

Mä olin saanut neuvokseni aloittaa Meikun kunnon kohotuksen ja ottanut asian tosissaan. Niin tosissaan mitä mä orin kanssa voisin ottaa. Kunnon kohotus, niinpä niin. Sitä kuvittelis että orilla olis kunto parempi ku Usain Boltilla mutta todellisuudessa se tais olla kuin Donald Trump ainakin tällä hetkellä, kun Meidhir tuijotti mua karsinasta johon olin sen laittanut. Pihalla satoi ja ori näytti raukalle seistessään tarhassa vaaleanpunainen sadeloimi päällä, eikä sitä haitannut yhtään se että toin sen sisälle. Ainakaan siinä vaiheessa. Nyt oli eri ääni kellossa ja ori kuopi maata ja puhisi.

Auburnissa oli alkanut tapahtua kun uusi työntekijä Jonny oli saapunut. Mä olin miehen kaa vaihtanut vaan pari sanaa, vaikka erilaisesta ja lävistetystä ulkonäöstään huolimatta vaikutti ihan siedettävälle. Alkanut tapahtua eli draamaa oli kai syntynyt ja kaikkee outoo oli tapahtunut. Kuten käytävällä palanut kynttilä sekä joku ihme kummitus oli tallin uusin villitys josta puhuttiin jopa lukiossa. Mä sain sitten selitellä mun kavereille, joilla oli omia hevosia, ettei mun heppa millään sekopäitten tallilla ollut. Mä olin kuitenkin vältellyt kaikkea mahdollista tallidraamaa ja käynyt ratsastamassa Meikkua aina heti koulun jälkeen kun tallissa ei juuri muita ollut. Mun elämässä oli muutenki draama, teinidraamaa.

Harjattuani orin puhdistin sen suuret kaviot mudasta, jota oli tarhaan ilmestynyt kun syyssateet oli alkaneet. Sen harja pitäisi leikata pian uudestaan pystyksi kun se alkoi jo hapsottaa. Biotiinit teki tehtävänsä. Varustin orin koulusatulalla ja suitsilla joissa oli meksikolainen turparemmi remppaturppiksen sijaan. Mä vaihtelin niitten kanssa. Esteille olin todennut rempan paremmaksi. Esteille joita ei juuri oltu valmennuksen jälkeen menty. Puomeja pääasiassa, jotta ori alkaisi todella nostella jalkojaan eikä jyräisi kaiken läpi. Meikku oli nyt Auburnin täyteläin hevonen, kun olin kuullut Alessalta, että meinaisi vaihtaa Lassen johonkin reaktiivisempaan. Mun muhku oli kyllä reaktiivinen.

Talutin orin maneesiin, joka oli lanattu ja tyhjillään. Ori katseli epäluuloisena tyhjää tilaa, kun suljin oven. Talutin sitä pari kierrosta ympäri maneesia ja kävin sitten nappaamassa jakkaran maneesin laidalta. Ori koitti pyöriä mun ympärillä kun laskin jalustimia ja koitin kiristää vyötä.

‘’På riktiiiiigt, Meidhiiir….’’ manguin. ‘’Sluta med det där.’’

Kun olin lyhyen kinastelun jälkeen päässyt kiipeämään selkään annoin orin kävellä vapain ohjin maneesissa. Se oli tottunut jo olemaan yksin siellä, tai suhteellisen tottunut, nyt sen kanssa pystyi jo tekemään muutakin kuin rauhoittelemaan. Kentällä oli kuitenkin kivempi mennä. Aloitin Meidhirin kanssa pysähdyksillä pitkille sivuille ja voltit jokaiseen nurkkaan. Jos Meidhir oli mulle tullessaan kulkenut kirahvina niin se oli vaihtanut näkökulmaansa maailmaan ja kulki nyt virkkuukoukkuna olematta missään vaiheessa rehellisesti kuolaimella. Joten ratsastin sitä vähän pidemmällä ohjalla houkutellen sitä jalalla kohti kuolaintuntumaa.

Ravissa pyörittelin suuria ympyröitä jokaiselle sivulle ja tein sitten siirtymisiä. Ratsastamalla neljä askelta käyntiä ja kuusi ravia myös ympyröillä. Se liikkui reippaasti eteenpäin, mutta mä koitin saada sitä rauhallisempaan tahtiin alkamatta vetokilpailuun, joten vatsalihakset oli kyllä kovilla. Ensimmäinen laukannosto oli revittelyä ja perä lensi, mutta mä aloin olla jo tottunut orin pelleilyihin, joten liimauduin vaan satulaan. Mä annoin sen laukata pari kierrosta maneesia ympäri ja siirsin sitten raviin, ravasin kierroksen ja nostin uudelleen laukan. Me tehtiin pientä intervalliharjoitusta. Kierros laukkaa ja pari ravissa. Meidhir alkoi alkuinostumisen jälkeen tinttailla ja tehdä sivuaskelia laukannostoissa. Kun innostus vaihtui tylsyyteen tais ori tajuta ettei sillä ollut hyvä kunto vaan adrenaliini motivoi sitä kiukuttelu alkoi. Tää oli myös jokaisen ratsastuskerran juttu ennen se tuli vaan aiemmin. Vaihdoin silti suunnan ja vaadin siltä laukkaa ja ravia maneesia ympäri, en kuitenkaan ihan hulluna vaan parin noston jälkeen taputin oria kaulalle ja annoin sille vähän ohjaa, jos se vaikka haluaisi rentoutua eteen ja alas.

Parin rennon ravi kierroksen jälkeen siirsin orin käyntiin. Se pärskähti pitkät ohjat saadessaan ja kumartui hinkkaamaan vasenta etujalkaa. Pyysin sen uudelleen liikkeelle ja kuuntelimme molemmat sateen ropinaa vasten maneesin kattoa. Mä jättäisin orin varmaan talliin, varsinkin jos siellä olisi joku toinen, ettei Meikun tarvisi olla yksikseen. Muuten se varmaan porautuisi karsinan seinästä läpi. Pysäytin orin maneesin ovelle ja hyppäsin selästä alas. Nostin jalustimet ylös ja löysäsin vähän vyötä. Talutin orin talliin, jonne oli tullut muita talliaisia ja hevosia lähestyihän kello jo neljää. Moikkasin Haittan komeaa omistajaa pirteästi taluttaessani Meidhirin siitä ohi.

Riisuin orin varusteet ja jätin ne varustetelineelle karsinan ulkopuolelle siksi aikaa kun harjasin oria. Meidhir oli ratsastuksen jälkeen rauhallisempi ja seisoskeli puoli nukuksissa nojaten päällä seinään. Taputin sitä ja poistuin sitten karsinasta viemään varusteet satulahuoneeseen. Laitoin koulusatulan päälle satulasuojan ja niputin ruskeat suitset. Ja kävelin sitten reippain askelin tallitupaan vaihtamaan saappaat Niken lenkkareihin. Kypärän laitoin myös kaappiin ja suin seksikkään kypäräkampauksen saaneet hikiset hiukset uuteen muotoon. Tallituvassa istui Jemiina ja Lotta, joille moikkasin. Naiset eivät jutelleet tai jos juttelivat oli puhe katkennut mun tullessa sisään. Join lasillisen kylmää vettä. Syyksi paljastui myöhemmin Amanda, joka loi meihin kaikkiin aliarvioivan katseen vessasta tullessaan. Irvistin Lotalle ja Jemiinalle ja poistuin sitten vaaleaverikön perässä tallliin.

Tallissa oli muitakin hevosia, joten päätin jättää Meikun karsinaan. En mä raaskinut sitä viedä sateeseen vaikka Irlannissa se oli varmasti saanut kokea monet rankkasateet. Ori oli kuitenkin vähän hikinen, olin pessyt sen nopeesti sienellä hikisistä kohdista ja sadeloimi, jonka olin laittanut kuivumaan oli edelleen kostea. Kävin sanomassa Meikulle heipat ja lähdin sitten ovelle, joka oli lähinnä parkkipaikkaa. Vedin Peakin tuulitakin hupun päähän, avasin Audin ovet sateen suojasta ja kipitin sitten auton luo. Mun meikit oli edelleen on fleek ja mulla oli illan suunnitelmissa netflix and chill, joten en halunnut tulla märäksi. Vielä. Bluetoothin kautta Tygat soimaan ja menoks, suihkuun pitäisi ehtiä.

12 Vs: Meidhirin päiväkirja lähetetty Ti Syys 05, 2017 9:21 am

Amanda S.

avatar
Tallinomistaja
Teinidraama kuulostaa ihanan jännittävältä: ehkä hyvä, että edes yksi tallilaisista elää omaa elämäänsä ja tarkoituksellisesti päästää huhut aaveista ja kynttilöistä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hyvä että otat Meidhirin kunnonkohotuksen tosissasi, sillä siitä on valtavasti hyötyä orille. Jonain päivänä se ei ehkä paina niin paljon enää kädellesi, kun jaksaa kannatella itse itseään askellajista riippumatta! Nuorisoryhmän valmennuksissa pääsette monipuolisesti pian taas treenaamaan valvovan silmän alla.


_________________
Amandan kullannuput Leevi, Fellu, Riepu, Lefa, Hani ja Armi. 💘
http://sunnuntai.esy.es/auburn

13 i terrängen lähetetty Su Loka 29, 2017 4:18 pm

Ellen N.

avatar
Hevosenomistaja
29.10.2017


Mä olin pitänyt vähän matalaa profiilia Auburnin Kartanon tilalla. Aivan. Meidhir asui siellä edelleen, vaikka Amanda kuinka uhkasi sillon jatkoilla pistää sen pihalle. Mä tai ehkä ennemmin mamma oli hoitanut asian ja paikka oli vielä meidän. Mä olin kyllä juu pyytänyt käytöstäni anteeksi, vaikka en oikeasti katunut. Mitä hittoa, kyllähän sitä saat toista sanoa ilonpilaajaksi, se on sitten ilonpilaajan vaika jos se vetää herneen nenään niinkin pienestä asiasta. Mamma oli sitten vielä tullut käymään ja jutellut asian Amandan sekä Isabellan kanssa. Kiitos vaan mammalle, vaikka se sanoikin mulle, että oli sanonut naisille ettei itekkään pitänyt Meidhiristä, joten ei pitäisi sitä pahana vaikka ori oltas heitetty pihalle ja mulle hommattu joku toinen hevonen.

Mulla oli kuitenkin edelleen Meidhir ja meillä meni suhteellisen hyvin. Ei mitenkään loistavasti, mutta paremmin kuin alussa. Ori oli saanut järkeä ja tasapainoa, eikä se lähtenyt heti käsistä kun sade, jota oli tullut ihan urakalla, löi maneesin kattoon. Nyt ori seisoi käytävälle kytkettynä ja meidän seuraan maastoon lähtevät Jemiina, jonka velin kanssa meillä oli jotain, ja Tevi valmistautui ponin karsinassa. Loimeen paketoitu ori oli onneksi melko helppo harjata, sillä kurassa oli ainoastaan jalat, kaula sekä tietysti sen vaaleanpunainen loimi, jota oli saatu jo pariin otteeseen paikata.

Sunnuntai aamupäivä oli hiljaisen puoleinen ja ainoastaan Jonnya oli näkynyt. Meidhir lepuutti rauhallisen näköisenä takajalkaansa, mutta sen heiluvat korvat kertoi sen olevan valppaana.

‘’Ooksä missä vaiheessa?’’ kysyin Jemiinalta, joka aikoi ratsastaa.

‘’Meen just hakemaan varusteet ja sitten aika pian’’, nainen vastas.

Mä olin jo hakenut Meidhirin suitset, joitten kuolainta lämmittelin käsissäni. Mä pelaisin varman päälle ja taluttaisin oria. Meidhir oli asunut jo melko kauan Auburnissa, mutta mä olin onnistunut olemaan menemättä maastoon vielä kertaakaan. Syinä oli se, etten ollut vielä uskaltanut mennä ja toinen oli että mä en ihan yksinkertaisesti ollut mikään maastoilija. Jemiina palas Tevin karsinalle ja sen poni pörähti. Nainen heitti satulan ruunikon selkään ja mä odottelin vielä hetken ja suitsin sitten Meidhirin.

‘’Onko sulla väliä minne päin mennään?’’ Jemiina kysyi seistessämme tallipihalla. Nainen oli jo kiivennyt ponin selkään ja mä olin kerännyt liinan siistiksi vasempaan käteen.

‘’Ei oo, sähän se konkari meistä oot’’, irvistin. Mä olin varustautunut lenkkarein silläkin uhalla että ori talloisi mun varpaat, mutta näillä nyt oli vaan kivempi kävellä kuin saappailla. Ne tulis kuitenkin vaan kuraan eikä mamma tykkäis. Olihan ne kalliit.

‘’No lähetään sitten tänne päin’’, Jemiina totes ja pyys ponin liikkeelle. ‘’Mennäänkö me edellä vai?’’

‘’No katotaan mitä Meikku tykkää’’, sanoin ja Jemiina nyökkäs.

Meillä meni kaiken kaikkiaan suhteellisen hyvin. Mitä nyt pari vastaantulevaa autoa sekä joku lenkkeilijä horjutti Meidhirin itsetuntoa ja se melkein väisti ojaan, josta ongin sen ylös. Me jopa otetiin ravi pätkä, mutta en mä kauheen kauaa jaksanut juosta, joten se oli ihan lyhyt. Meidhir tuntui ihan tyytyväiseltä meidän lyhyeen maastolenkkiin, ehkä sille tekis hyvää tehä tätä useemmin. Viimestään sitten talvella, kun on kunnon hanki, niin pääsee hankilaukkaamaan. Se on kivaa. Kumpikin oreista tuntui olevan sitä mieltä, että ois voinut lenkkeillä vielä lisää, mutta me käytiin kääntymässä jonkun tien päässä ja palattiin sitten talliin.

‘’Kiitos tosiaan seurasta’’, sanoin Jemiinalle, kun olin heittääs loimea orin selkään.

‘’Joo eipä mitään, kysy vaan sitten kun tarviit taas seuraa’’, se hymyili. Se oli ystävällinen ja musta tuntui usein ilkeelle sen seurassa.

Me lähettiin viemään oreja yhtä matkaa pihalle. Meidhirin loimi kahisi letkeiden askelten tahdissa. Avasin portin ja käännytin orin sen toisella puolella, jotta sain suljettua oven ennen kuin päästin sen irti. ‘’Fin är du’’, sanoin sille ja taputin sen harmaata kaulaa. Ori tutki mun kädet herkkujen toivossa ja kun mitään ei ollut, eikä sormet olleet porkkanoita Meidhir lähti mun luota pois ja käveli tarhan takanurkkaan nököttämään.

14 Vs: Meidhirin päiväkirja lähetetty Su Loka 29, 2017 8:53 pm

Isabella S.

avatar
Tallinomistaja
Sinua ei olekaan näkynyt hetkeen! Mukava, että uskaltauduit takaisin. Amanda on tosiaan yhä käärmeissään, joten kannattaa käyttäytyä vielä erityisen nätisti. Etenkin, jos haluat päästä Kalla CUP:n tuleville jatkoille... Mistä puheenollen - muistakaahan osallistua Meikun kanssa! Teillä menee kuitenkin koko ajan paremmin ja paremmin, niin kotikisoista saisitte taas helposti uutta kilpailukokemusta.


_________________
Tammataistelijat Erelas, Vilanna, Austria, Mirameir  ja Duchess <3
http://sunnuntai.esy.es/auburn

Sponsored content


Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun  Viesti [Sivu 1 / 1]

Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa